Tämä MUTCAT Design Housen Serene-mekko sai alkunsa hetken mielijohteestani yhtenä lauantaina: nappasin Atelier Jupen viskoosin käteeni ja sillä sekunnilla halusin siitä mekon, missä suuri kuosi pääsisi oikeuksiinsa. Halusin siis kaavan, missä olisi mahdollisimman vähän kuviota rikkovia saumoja. Näin päädyin ostamaan ja kasamaan runsashelmaisen Serenen pdf-kaavan.
Koska olin niin kovin päättänyt tehdä mekon tuonnoisena lauantaina, ei antanut edes uuden kaavan haitata, vaan uhkarohkeasti leikkasin jemmaamani kangasaarteen ilman testiversiota. Koon valitsin kokotaulukon ohjeistuksen mukaan, mikä meni onnekseni nappiin. Melkein kaikilta osin muutoinkin seurasin kaavaa ja ohjetta. Nostin ainoastaan vyötärölle tulevat nauhakujat hieman ylemmäs ja ompelin ne mekon sisälle.
Päälle päin nauhakujista näkyvät paikka paikoin vain ompeleet, mutta muuton ne ovat piilossa, joten kuosi säilyi yhtenäisenä myös niiden osalta.
Totuuden nimissä mekko on vielä hieman kesken kiristysnauhojen osalta. Niitä pitää vielä tuunata, koska mekko istuu minulle parhaiten niin, että korostan vyötärön linjaa rypyttämällä mekon vain selän puolelta. Ajatuksissani on, että voisin ommella sivusaumoista kiinni kujaan pujotetun kuminauhan. Toinen vaihtoehto ajatuksissani on, että ompelen sivusaumoihin napit ja pujotan nauhakujaan sellaista napinläpikuminauhaa, niin rypytystä voisi säädellä aina tilanteen mukaan.
Tällä hetkellä napinläpikuminauhan käyttö tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta. Ajattelin, että voisin vaihtaa sitä myös hihansuihin, jotta niiden väljyyttä voisi tilanteen mukaan vaihdella.
Valitsin kaavasta pisimmän hihavaihtoehdon, mutta huomasin nykiväni niitä – kuten usein muutenkin – ylöspäin kohti kyynärpäitä. Siksi hihansuiden säätömahdollisuus voisi lisätä käyttömukavuutta, koska suorana hihassa on väljyyttä melko vähän kapeiden ranteitteni takia. Ei ne suoranaisesti kiristä ylemmäksi nostettunakaan, mutta ei muutama lisäsentti kuminauhassa haittaisikaan…
Ensimäistä Serene-protostani tuli varsin onnistunut. Ihastuin kovin mekon runsaaseen frillahelmaan. Mekko istuu minulle hyvin hihojen ja olkapäiden suhteen. Ainoastaan seuraavassa mekossa voisin venepääntietä pienentää ihan vähän. Siinä vaikuttaisi olevan noin sentti liikaa korkeutta pääntien puolella eli ei suuren suuresta muokkaamisesta ole kyse. Nyt pääntie on niin siististi kantattu, etten halua riskeerata sitä purkamalla. Pian venytän sitä entisestään, joten jääkööt. Ensi kerralla suoristan sitten olkasaumoja noin sentin verran alaspäin pääntietä kohti, niin sillä hyvä.
Viskoosin kuosi on minulle värimaailmaltaan hieman erikoinen, koska siinä on paljon viileiden värien lisäksi lämpimiä, joita karttelen. Olin ajatellut, että korostan kuosin viileyttä tekemällä sen kaveriksi Meiju K-P:n Syringa-neuleen Louhittaren Luolan Väinämöisestä, mitä minulla oli juuri saman tumman violetin sävyssä, mitä kankaassa on.
Matkan varrella neulepuseroni muuttui kuitenkin neuletakiksi. 🙂 Syringa olisi sellaisenaan ollut hyvä, mutta mekon kanssa se ei toiminut mittasuhteidensa vuoksi. Niinpä oikaisin onneen: steekkasin neuleen auki, sillä neuletakkina pituus toimii mekon kanssa. Näin säilyi alkuperäinen ajatukseni korostaa värikkään kuosin viileitä värejä sen avulla, ja väittäisin, että näin neule on myös monikäyttöisempi.
Syringa on vielä nappilistan siistausta ja nappeja vaille valmis, niin siitä teen postauksen myöhemmin. Sen verran voin jo todeta, että steekkauksen lisäksi poikkesin ohjeesta ohuemmalla lankavalinnallani, sorvasin kaulusta lyhennetyin kerroksin ja hihatkin ovat lyhyemmät, mutta leveämmät. Mutta kuten jo totesin, siitä myöhemmin. 🙂 Nähdään!