Kaipuu | Makrotex

Talvella kesää kaipaa.

maaritse_makrotex_kaipuu_kumisaappaat

Sitä mielentilaa, kun kuulee merenkäynnin,

maaritse_makrotex_kaipuu_merenkuohu

tuntee puusaunan löylyt iholla

maaritse_makrotex_puupino_kaipuu

ja voi nähdä päivän viimeiset säteet terassinpöydänkin kannessa.

maaritse_makrotex_kaipuu_terassinpoyta

Se, kun ei malttaisi nukkua,

maaritse_makrotex_kaipuu_midsummer_night_sunset

ei edes hetkeksi silmiänsä sulkea.


MakroTex-valokuvahaasteeseen voi osallistua kuka tahansa Pieni Lintu -blogissa. Teema vaihtuu aina viikottain tiistaisin. Tällä viikolla teemana on kaipuu. Pieni Lintu -blogista löytyy tarkemmat ohjeet haasteesta kiinnostuneille sekä linkit, joista voi käydä kurkkaamassa muiden teemakuvia. Ensi viikon sana tulee olemaan heinäkuu.

Monday Funday -neuletakki

Tämän neuletakin esittelin jo Helmikuun keskeneräiset -postauksessa. Sen tekeminen on edennyt hitaasti, mutta varmasti, koska lanka, Lystigin Merino Single (väri Monday Funday), oli sen verran ohutta, että sitä piti kutoa ajatuksen kanssa. Lanka oli myös niin ihanaa, etten halunnut pilata sitä kiireellä, ja kesäneuletakki tästä piti alunperinkin tulla.

mondayfunday_neule_maaritse

Keskittymistä vaati myös se, etten löytänyt mielestä mallia fingervahvuisella langalle. Jouduin soveltamaan Neulistin Rosalaa, mikä hurmasi minut mutkattomuudellaan, mutta oli suunniteltu paksumalle langalle. Tosin lopputulokseni on tällainen jotainsinnepäinRosala, sillä jätin kylkien ja hihojen pitsit pois sekä kaula-aukonkin viimeistelin aina-oikeaa-neuleena.

Myös pituuden tein oman maun mukaan, mutta muutoin hyödynsin Rosala-ohjeen M2-koon silmukkamääriä kertomalla ne oman tiheyteni mukaisella kertoimella (ohje kertoimen laskemiseen täällä, esimerkki c). Nappilistalle tuli pituutta 52 senttiä ja lankaa kului n. 350 grammaa.

mondayfunday_neule_maaritse_lystig_yarn

Aikaisemmin en ollut siis kutonut mitään näin ihanaa enkä kertoimen avulla, joten välillä piti pidättää ihan henkeä, kun jännitti niin paljon, että onnistunkohan. 🙂 Oman jännityksen aiheutti myös se, että minulla oli lankaa neljä vyyhtiä, mistä vain kaksi ilmeisesti oli samaa värjäyserää: ne eivät vyyhteinä eivätkä kerillä näyttäneet kovinkaan erilaisilta, mutta kutoessa sävyerot olivat selvästi nähtävissä. Siksi raidoitin aina kerän vaihtumiskohdassa, minkä valitisin ihan summanmutkassa yrittäen huolehtia kuitenkin siitä, että lankaa riittäisi vielä hihoihinkin.

Raidoittaminen onnistui, mutta nyt jälkiviisaana saattaisin vaihtaa vyyhtien kutomisjärjestystä. Tarkkasilmäiset ehkä erottavat, että aloitin vyyhdillä, mikä olin pinkein ja jatkoin rinnan kohdalla tummimalla. Helmasta tuli kaikista vaalein osio, sillä sen kudoin samasta värjäyserästä olevilla vyyhdeillä, joissa oli eniten valkoista.

mondayfunday_neule_maaritse_back

Joten note to myself, että ensi kerralla speckle-langasta kutoessa pitää tehdä mallitilkut kaikista vyyhdeistä, jotta värien sommittelu onnistuu paremmin. Lopputulos kun olisi voinut olla vielä kivempi, jos olisin aloittanut vaaleimmilla, jatkanut pinkillä ja jättänyt tummimman helmaan. Muttei tämäkään huono, ei huono lainkaan, vaan …

mondayfunday_rosala_neule_maaritse

 täydellinen kesäneule, lämmin ja pehmeä, mikä sopii sadetakin alle. 😉

maaritse_sadepilvi_merella

Satoi tai paistoi, mukavaa juhannusta itse kullekin! 

Älä

huomaa minua,

maaritse_makrotex_dont_rabbit

ethän.


Yleensä Pieni Lintu -blogin viikottaiseen MakroTex-valokuvahaasteeseen osallistun sen itsensä vuoksi, mutta toisinaan toki siihen käsitöitä yhdistäen. Tällä viikolla teemana on ”älä”, mistä tuli ensimmäisenä mieleen erilaiset kieltokyltit ja liikennemerkit. Onhan Suomi kieltojen luvattu maa. 😉 Mutta loppujen lopuksi kävi niin, että kuluneen viikon aikana kuvani muuttuivat ihan toisenlaisiksi; usein alkuperäiset ideani jalostuvat, koska ympäristö tarjoaa tilalle jotain muuta. Siten kukin teema tulee kuvitettua usein ikään kuin ihan itsestään. Erityisesti niin tapahtuu kesäaikaan.

Muiden teemakuvat löytyvät täältä, klik. Käydäänpä kurkkaamassa, millaiseksi sanan muut osallistujat kuvittivat. 🙂

Kirjovirkattu pikkulaukku

Viime kesänä innostuin kirjovirkkauksesta, kun kävin Jyväskylässä Neulefestareilla Molla Millsin kurssilla opettelemasssa jäätelötötteröiden virkkaamista. Innostuin niin, että virkkasin tötterökuosillisen laukun lisäksi myös mustavalkoisen Triforce-laukun.

kuviovirkkaus_popcornvirkkaus_molla_mills

Molemmat laukut jäivät kuitenkin kesken, koska mieleisten hihnojen löytäminen ei onnistunut tuosta noin vain. Vihdoin syksyllä löysin alennusmyynnistä kaksi kapeaa nahkavyötä, joissa oli niin värit kuin soljet kohdallaan. Ne jäivät kuitenkin kaappiin seuraavaa kesää odottamaan.

maaritse_kirjovirkattu_mustavalkoinen_pikkulaukku

Nyt suurempi, mustavalkoinen laukku on vihdoin valmis. Tein sen ensin ikään kuin koemielessä, jotta osaisin mahdolliset mokat välttää kolmiulotteisen jäätelölaukun kohdalla. Se kun on niin söppis, etten millään haluaisi sitä osaamattomuuttani pilata.

mustavalkoinen_virkattu_triforce_pikkulaukku_maaritse

Kaunis kolmiokuvio on ensimmäisestä Virkkuri-kirjasta, missä oli iltalaukku tällä kuosilla. Omastani tuli kuitenkin iltalaukkua suurempi, koska virkkasin siitä niin korkean kuin musta Catania-lankavarastoni antoi myöten. Minun virkkuun koko oli siis lopulta noin 26 cm x 28 cm. Mittoja verottaa kuitenkin tekemäni pohja, mikä on noin viisi senttiä syvä.

kirjovirkattu_pikkulaukku_pohjataite_maaritse

Hihnojen kiinnitykseen katsoin vinkkejä puolestaan Virkkuri 2:sta.

kirjovirkattu_pikkulaukku_molla_mills_triforce_maaritsse

Hihnaksi käyttämäni musta vyö oli noin 1,5 senttiä leveä. Pituutta sillä oli puolestaan 105 senttiä, minkä pelkäsin olevan liian vähän siihen, että laukun voisi laittaa olan yli. Se pelko osottautui vääräksi, sillä säätövaraakin jäi vielä hyvin.

kirjovirkattu_mustavalkoinen_pikkulaukku_hihna_maaritse

Vyö on siis katkaistu soljen alapuolelta noin viiden sentin päästä. Uusin päihin tein nahkapaskalilla kaksi reikää, joiden avulla ompelin hihnat sivuille.

kirjovirkattu_pikkulaukku_hihnan_kiinnitys_maaritse

Hihnojen paikalleen ompelu ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin luulin. Muutoin laukun kokoaminen vuorineen päivineen onnistui hyvin, mutta hihnojen kiinnittämisestä opin tosiaan sen, että seuraavaan laitan umpivetoketjun sijaan avovetoketjun. Umpinainen vetoketju oli siis melko jäykkä ja teki sivuista liian jyrkät puolitoista senttiä leveälle hihnalle, joten kiinnittäminen oli hieman hankalaa, muttei toki mahdotonta.  😉

mollan_jaatelototterokuosi_pikkulaukku_maaritse

Siinäpä se seuraava pikkulaukku odottaa auringosssa valmistumistaan eli huomisia sateita… Mutta nyt vielä, ihanaa, aurikoista sunnuntaita kaikille!

Glacier-tunika jouluksi vai juhannukseksi?

Ostin nämä langat viime kesän Neulefestareilta Veera Välimäen Breathing Space -puseroa  varten. Talven aikana aloin kuitenkin epäilemään taitojani, ja purkamiskammoisena vaihdoin mallin Jojin Glacier-tunikaan. Joitain myönnytyksiä jouduin tämänkin suhteen tekemään, sillä varaamani lankametrit eivät täysimittaiseen tunikaan riittäneet. Leveät raidatkaan eivät oikein silmiäni hivele, ja lisäksi raitalangan blingblingistä tulee enemmän mieleen joulu kuin juhannus. Mutta se ei taida haitata, sillä näyttää taas siltä, että villaiset ovat tänäkin juhannuksena tarpeen… 


maaritse_glacier_tunika

Langat

Vihreä lanka on unelmanpehmeää Heritage-lankaa. Sitä kului noin 300 g eli kaikki kolme vyyhtiäni.

maaritse_mossy_rock_heritage

Raitalangan vyötteen tietenkin hukkasin varmaan talteen enkä muista, mitä se oli. Sitä kului kuitenkin vain  50 grammaa, mutta ne 200 metriä tulivat todella tarpeeseen, jotta sain tunikalle jonkilaisen säädyllisen mitan. Neule on siis kudottu koossa M.

maaritse_glasier_tunic_raitalanka

Ylhäältä-alas, yhdessä ja erikseen, tasona sekä pyörönä

Tämä oli monella tapaa erilainen ylhäältä-alas-malli, mitä olen aiemmin tehnyt. Tähän saakka olen siis kutonut vain sellaisia, jotka on aloitettu suoraan suljettuna neuleena ja kaula-aukko on muotoiltu lyhennetyin kierroksin. Tämän tunikan taka- ja etupuoli aloitettiin kuitenkin erikseen kutomalla tasona ikään kuin kolmiot, mitkä myöhemmin yhdistettiin luomalla niiden väliin olan silmukat.

maaritse_glacier_tunikan_kaulus

Työn edetessä kolmiot kasvoivat aina suuremmaksi ja suuremmaksi. Raidoituksen aloitin siinä vaiheessa, kun raglanlisäykset olivat valmiit ja hihasilmukat erotettiin vartalosta. Ennen helmaa kudoin kuitenkin hihat valmiiksi, koska tykkään siitä, ettei helman jälkeen tarvitse enää hihojen kanssa hikoilla. Erityisesti nyt se oli tarpeen langan vähyydenkin vuoksi: kun hihat olivat jo valmiit, pystyin rauhassa tikuttelemaan helmaa niin pitkästi kuin lankaa riitti. Lisäksi tässä vaiheessa hihojen tekeminen rasittaa vähemmän hartioita, kun niitä tehdessä ei tarvi pyöritellä koko työtä edestakaisin.

maaritse_glasier_tunic

Kun kolmioilla oli korkeutta noin 50 senttimetriä, jätin toisen kyljen silmukat odottamaan ja jatkoin vain toisen sivun – niin etu- kuin takapuolen – silmukoilla sileää neuletta tasona. Sivut kudoin siis pelkästään vihreällä eli enää ei tullut raitoja värien eikä nurjien kierrosten muodossa.

maaritse_glacier_tunic_side

Silmukoita vähennettiin aina niin alussa ja lopussa kuin välillä sivusauman molemmin puolin, jolloin helma pikku hiljaa alkoi suoristua. Vaikka koko ajan kudoin tasona, jälki hauskasti näyttää siltä kuin olisin kutonut vinoon. Helmasta tuli siis valmis ja suora, kun jäljellä oli enää vain keskelle jääneet muutamat silmukat.

Muutokset

Yleensä joudun muuttamaan ohjetta ainakin yläosasta, koska minulla on melko suorat hartiat. Tämä ohje kuitenkin yllätti, sillä sitä ei tarvinnut muuttaa miltään osin. Tosin langan vähyyden vuoksi lyhensin helmaa neljän senttimetrin+resorin verran ja hihoihin puolestaan lisäsin pari raitaa, koska tunikasta tulee mieleen joulunaika: ajattelin talvella pitempien hihojen olevan ohjeen 3/4-hihoja mukavammat.

maaritse_glacier_tunika_heritage

maaritse_glacier_tunic_heritage_yarn

maaritse_glacier_tunic_backside

Entä sitten?

Tämän tunikan myötä syntyi uusia neulehaaveita. Ensinnäkin Heritage-lanka oli niin ihanaa, että sitä haluaisin enemmänkin. Ehkäpä Jyväskylästä sitä voi ostaa tänäkin kesänä (festareihin ei ole muuten enää kuukauttakaan!). Toisaalta Jojin mallitunika oli kudottu vaaleasta specklelangasta, niin sellainenkin olisi ihana. Ja kyllähän se alkuperäinen ajatukseni Veeran upeasta epäsymmetrisestä Breathing Space -puserosta elää yhä mielessäni.  Voihan rohkeus, missä olet? 🙂

maaritse_glacier_tunic