Valo | MakroTex

Tätä rutiinia, viikottaiseen MakroTex-valokuvaushaasteeseen osallistamista, olen kaivannut. On vain ollut niin paljon kaikkea, että tämän vuoden ensimmäinen kuvapostaus meni näin pitkälle tätä vuotta.

maaritse_vaaleanpunainen_tulppaani

Kiireiden takia kamera on siis saanut olla rauhassa. Harjoituksen puutteessa se tuntuikin aluksi hieman kömpelöltä käteen, ja kuvista tuli osittain tahattomasti liian epätarkkoja.

maaritse_makrotex_valo

Ja tuo valo! Se oli niin kirkas ja kova, että olihan siinäkin taas ihmettelemistä, ettei se söisi kaikkia värejä. 🙂

maaritse_makrotexvalokuvaushaaste

maaritse_valokuvaushaaste_pinkit_tulppaanit

Mutta ihan sieviä kuvia kuitenkin tuli! Tämän viikon teemana on siis valo ja – toivottavasti – ensi viikolla ehdin maaliskuuteemaan mukaan. Lisää tästä haasteesta ja muiden osallistujien kuvista löydät täältä, Pieni Lintu -blogista.

Cumulus-pusero

Tämä on jo kolmas PetiteKnit-malli, mikä olen kutonut eli Oslo-pipojen lisäksi olen kutonut myös No Frills -neuletakin. Tämä on puolestaan Cumulus-pusero, minkä englannin kielisen ohjeen ostin Ravelystä.

maaritse_cumulus_ blouse_by_petite_knit

Ohjeesta poiketen kudoin puseroni Onionin Mohair+Wool-langasta, missä nimensä mukaisesti on puolet ja puolet niin mohairia kuin villaa. Vaihtamani lanka oli paksumpaa kuin ohjeen lanka, mutta se vain sattui olemaan helposti ja edullisesti saatavillani. Lisäksi Ulla-neuleen arvostelun mukaan sen paksuudesta huolimatta neulepinnasta tulisi kuitenkin harvaa valmistajan antamalla puikkosuosituksella, joten ajattelin sen sopivan hyvin tähän malliin.

maaritse_onion_wool_mohair_yarn

Mallitilkun perusteella laskin kertoimen, minkä avulla ohje oli muutettavissa paksumalle langalleni. Kävikin niin onnekkaasti, että pystyin hyödyntämään ohjeesta XS-koon silmukkamääriä, sillä ne vastasivat minun langan neuletiheydellä M-koon leveyttä. Helman kudoin kuitenkin pari senttiä pitemmäksi kuin M, mutta hihoja piti puolestaan lyhentää sen pari senttiä. Muita muutoksia en tehnyt.

maaritse_kudottu_mohair_pusero

Näin lopputuloksena on rinnanympäryksen mukaan joko reilu M tai nafti L. Vai olisiko se paremmin koko ”sopiva”, kuten kuvista näkyy. Ja lankaa meni vitosen puikoilla vain neljä kerää!

petiteknitin_cumulus_blouse

maaritse_kumulus_bluse

Malli oli tosi helppo. Pusero kudotaan siis saumattomasti ylhäältä-alas, joten lopuksi ei tarvitse saumoja ommella. Helman ja hihojen i-cord-reunatkin tehdään suoraan päättelyvaiheessa.

maaritse_raglanhihainen_cumulus_pusero

Vähän vaivaa joutui näkemään vain pääntien i-cord-reunuksen suhteen, mikä tehdään viimeisenä silmukat pääntieltä keräten. Mutta sekään ei ollut iso juttu.

maaritse_i_cord_reunuksella_huoliteltu

Puseron alle ompelin pehmeästä viskoositrikoosta aluspaidan jollakin vanhalla kaavalla.

maaritse_neulepusero_onion_mohairvilla_langasta

Tykkään takeissa ja puseroissa tuollaisista ylipitkistä hihoista, jotka voi sujauttaa tarvittaessa peukalon yli. Aikaisemmin olen yhteen huppariin sellaiset ommelutkin, mutta ne eivät täysin onnistuneet, koska rei`istä tuli ahtaan oloiset. Nyt päätin kokeilla tehdä paremmat.

maaritse_puseron_hihansuissa_aukot_peukaloille

Ne onnistuivatkin, mutta oliko niiden tekeminen ihan järkevää valkoiseen puseroon, on sitten ihan toinen tarina… 🙂

maaritse_neulonta_blogi

Nämä kaksi työtä liittyvät Make Nine -haasteeseen: nyt yhdeksästä työstä on jo kolme valmiina, joten hyvin etenee! Seuraavaksi taitaakin ruudukkoon, haastesuunnitelmaani, tulla bingo. 😉


Kässäilyvinkit:

  • Neuletiheyden laskeminen ohjetta ohuemmalle tai paksummalle langalle löytyy täältä, klik (kohta c.).
  • Ohje Cumulus-puseron i-cord-reunuksen kutomiseen löytyy YouTubesta täältä, klik. Video on tanskankielinen, mutta ymmärrettävä.
  • Peukalonreiät on tehty PattiDoon Lynn-hupparin ohjeella. Saksan kielinen videotutoriaali siihen löytyy puolestaan täältä, klik (noin kohdasta 17:17).

Käsityökirja-arpajaiset (talvi)

Oletko kuullut ruotsalaisen isoäidin lanseeraamasta kuolinsiivouksesta? Itse kuulin siitä viime syksynä työkaveriltani ja se vetosi heti suoraviivaiseen ja melankoliseen mieleeni, vaikka oletettavasti elinikää minulla on jäljellä vielä useampi vuosikymmenen.

maaritse_talven_kirja_arvonta

Iästäni huolimatta liika tavaramäärä kuitenkin ahdistaa. Varsinkin ne asiat ja tavarat, mitkä sopimattomuuttaan, vanhuuttaan tai toimimattomuuttaan ovat varastoon tai kaapin perille unohtuneet, joten aloitin oman siivoukseni viime vuoden puolella hitaasti, mutta varmasti.

kirjaarvonta12

Siivoukseni on siis yhä kesken, mutta voin nyt jo kertoa, että kaapeista on löytynyt kummallisia, jopa järjettömiä, vuosikymmenten takaisia aarteita. Voihan ihme ja kumma, kuinka paljon tarve laittaa asioita jemmaan just in case on muuttunut esimerkiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana! Pelkästään erilaista paperisälää, kuten vanhoja tiliotteita, löytyi sievästi säilöttynä useampi kansio.

maaritse_puikoissa_kirjan_sivut

Mutta näinhän se nykyään menee: sen sijaan, että pitäisi säästää pahan päivän varalle, tarvitaan taitoja hallita tavaramäärää. Siksihän kaikenmaailman konmaritukset ja kuolinsiivoukset ovat niin suosittuja, koska ne auttavat tarpomaan läpi ylenpalttisen tavaroiden suon.

maaritse_neulomania

Kuolinsiivouksessa neuvotaan aloittamaan asioista, joihin ei liity voimakasta tunnesidettä, jottei siivoaminen tyssää heti alkuunsa. Konmarituksen aloitussuositusta en oikein edes muista, vaikka sen pinkin kirjankin olen lukenut. Sen keskiössä oleva ajatus tavaroiden säilyttämisestä niiden tuoman ilon mukaan ei vaan tunnu oikein omalta: ajatuksiini ei istu ilon kautta siivoaminen, vaan sen pitää olla reipasta reuhaamista, mikä rasittaa enemmän kehoa kuin mieltä. 😀

maaritse_isot_puikot_paksu_lanka

Pystynkin melko surutta laittamaan tavaroita roskiin ja kiertoon. Mutta kipukohtani on minullakin ja se on nuo käsityökirjat. Niitä on kertynyt siihen aikaan, kun innostuin ihan kaikesta. Totuus on kuitenkin aivan toisenlainen, sillä monet kirjat ovat jääneet selailun asteelle.

maaritse_arpakirjan_sivut

Mutta minne näitä kauniita kirjoja voi viedä. Kamalaa haaskuuta olisi repiä niistä kannet irti ja laittaa paperinkeräykseen, kun niissä ei sinällään ole mitään vikaa. Ne eivät vaan olleet mun juttu. Esimerkiksi en kudo mitään superihanaakaan mallia, jos sen toteuttaminen ei onnistu saumattomasti ylhäältä-alaspäin, koska tiedän, ettei alkuinnostukseni kanna tuolloin loppuun asti.

maaritse_neulekirjan_arvonta

Mietin, löytyisikö noille kirjoille uusi koti sinun luotasi. Ensialkuun valitsin hyllystäni arvottavaksi kahdeksan kirjaa, aina kaksi kirjaa kerrallaan. Ajatukseni on arpoa niitä sitä mukaan, kuinka ne sopivat aina meneillään olevaan vuodenaikaan. Joten ensimmäinen pari liittyy kutomiseen, lämpimiä neuleitahan näin talvella tarvitaan:

Postauksen kuvat ovat näistä kirjoista. Arvontaan voit osallistua kommentoimalla haluaisitko kotiuttaa joko molemmat vai vain toisen. Aikaa on aina helmikuun loppuun saakka. Voittajaan otan yhteyttä sähköpostitse, joten kirjoitathan huolella toimivan mailiosoitteesi. Jos en saa voittajaan yhteyttä viikon aikana, arvon uuden voittajan.

maaritse_kasityokirjojen_arvonta

Hupparitakki neuloksesta

Suunnitelmissani on tehdä takki Papercutin Waver Jacket –kaavalla, mitä varten tein testiversion ompelemalla hupparitakin neuloksesta. Neulos joustaa jonkin verran eikä siten ole yksi yhteen tulevan joustamattoman takkikankaani kanssa. Sen sijaan tarkoitukseni oli lähinnä testata yleisesti mittataulukon paikkansapitävyyttä sekä ymmärrystäni ompeluohjeiden suhteen eli kannattaako takin ompelusta edes haaveilla.

Kaavakokeilussani päädyin neulokseen siksi, että ostin sen puoleen hintaan värivirheen vuoksi. Eli sen mahdollinen haaskuuseen heittäminen ei tulisi harmittamaan niin paljon kuin jonkin kalliimman kankaan (kolme metriä neulosta maksoi vain 18 €), ja toisaalta aina olisi myös mahdollisuus onnistua, saada kiva takki kesäisimmille keleille.

maaritse_hupparitakki_neuloksesta

Kaikki onnistuikin surutta. Ensinnäkin liialla värillä kyllästetty neulos toipui esipesussa ja kaava osoittautui sopivaksi. Oikean koon valintaa helpotti selkeä mittataulukko niin vartalon mitoista kuin valmiista vaatteesta. Tiesin jo entuudestaan Bowline Sweaterin vuoksi, että Papercutin mittataulukko on melko reilu: yleensä satasen rinnanympärykseni vaatii ainakin koon L, mutta tästä tuli hyvä kokona S. Takin tulen tekemään koossa M.

maaritse_hupparitakin_takaosa

Toisekseen ompelu onnistui päällitaskuista huolimatta eli ne ovat elämäni ihka ensimmäiset. Ensin olin ajatellut jättää ne pois, mutta muutin mieleni lopuksi, koska ilman niitä takki näytti kuin joku Harry Potterin kaveri olisi kadottanut koulukaapunsa. Heh, puuttui vain kirjailtu monogrammi rinnasta ja kuluneiden kirjojen kasa kainalosta.

maaritse_paallitaskutOlihan se toki hieman hankalaa ommella taskut jälkikäteen, mutta kaikki se kankaan veivaaminen paininjalan alla kyllä kannatti: taskuilla takin yleisilme muuttui naamiaisasusta arkivaatteeksi, ja takki toimii ainakin uuden Poniletti-mekkoni kanssa. ♥

hupparitakki12

Hupparitakki on ensimmäinen valmis työ Make Nine -haasteeseen, johon osallistun vähentämällä olemassa olevia kässävarastojani. Itseasiassa se on aikomukseni kaiken käsillä tekemisen suhteen, kuten monella muullakin someselailun perusteella. Esimerkiksi blogisisareni, Lumisiivet- ja Craft Candidate -blogit toteuttavat yhdessä tähän liittyen #kässähamsterihaaste2019, käyhän kurkkaamassa. 🙂

maaritse_hupparitakki_ja_ponilettimekko

Tarkoitukseni on siis vähentää olemassa olevia varastoja, ja ommella tarpeeseen, kuten aikaisemminkin. Lisäksi yritän miettiä, että käsityöt sopisivat toinen toistensa kanssa, jottei syntyisi turhaa kaapin täytettä. Mutta poikkeus vahvistaa säännön minunkin kohdalla: uutta saa ostaa, jos aikaisemmin ostetusta materiaalista ei yksinään saa valmista.

maaritse_waverjacket_kaavalla_hupparitakki

Lisäksi uutta saa ostaa hyvin perustein. Esimerkiksi minulle tarjoutui mahdollisuus opetella helmikuun aikana farkkujen ompelua hyvässä ohjauksessa ja seurassa. Tuon pitkäaikaisen haaveeni toteutumista varten piti siis ostaa farkkukangasta ja muita tykötarpeita. Jännittää kovasti, mitähän siitä tulee: farkkujen ompelu tuntuu hurjalta ajatukselta, mutta olisihan se hienoa osata ommella siedettäviä alaosia mekkojen ja tunikoiden lisäksi!

Muutakin uuden opettelua olen kevääksi suunnitellut, mikä ajallisesti tulee olemaan täältä blogikodistani pois. Teen sen pitkin hampain, vaikka muutos ei luultavasti tule olemaan mikään suuren suuri, sillä tarvitsenhan jatkossakin simppeleitä perusvaatteita. Tyylini ei siis tule rajusti muuttumaan eikä siten ehkä postaustahtinikaan. Eihän se olisi hetkessä mahdollistakaan: vaikka nyt uskallan rohkeammin kokeilla haastavampia ompelutöitä, ei hamstraamani joustavat itsekseen työhuoneestani katoa. 😉