Koska käsityömestari-opinnoissa on vuorossa näyttö, johon täytyy muun muassa jollakin tapaa osoittaa oma osaaminen piirtäen, piirros-, valokuva-, video-, ääni- tai tekstimateriaalin avulla, päätin avata ns. kesäverstaani ovet YouTubessa kesän ajan.
Kesäverstas on todellisuudessa mökki meren rannassa, mikä teistä monelle on jo tuttu paikka kuvien kautta. Tai ainakin sen rannat, aallokot ja linnut. Se voi tulla kuitenkin uutena, että sitä puhutellaan leikkisästi verstaaana. Se johtuu siitä, että täytän sen erityisesti aina näin kesän alussa kaikilla käsityöjutuilla. Istumapaikat on pienessä mökissä vähissä. 😀
Ja taas sitä siis mennään! Nyt vain edellisiin vuosiin verrattuna teen viikoittain jakson @lankasorvari-tililleni, ikään kuin virtuaaliset avoimet ovet. Tarkoituksena on kertoa sekä tulevista suunnitelmista että valmistuneista töistä ja samalla avata käsityömestari-opintojen etenemistä.
Ensimmäinen jakso on tuossa alhaalla nähtävissä. Siinä esittelen lyhyesti sekä kesäverstaan että itseni ja kerron, mitä kaikkea valkoisilla langoilla aion tehdä viikon aikana. Ja perustelen tietenkin sen, miksi juuri keskityn valkoisiin.
YouTubesta löytyy jo toinen jakso katsottavaksi: mitkä yllä olevan jakson suunnitelmista toteutui ja millä tavalla sekä uusia suunnitelmia virkkauksen, neulomisen sekä tulevien Jyväskylän Neulefestereiden suhteen.
Niinpä! Ihan hirveän nopeasti aika on juossut, kun jo ensi viikonloppuna on festit! Mutta niin mukavaa. ♥
Jo viime syksynä ostin Dropsin Cotton Light -lankaa, vaikka se on koostumukseltaan puoliksi keinokuitua: 50 % puuvillaa ja 50 % polyamidia. Syynä oli aikomukseni neuloa uusi, parempi versio vanhasta pitsipaidastani, jonka olin vuosia sitten tehnyt Novitan Kaisla-langasta. Kyseessä oli hyvin samankaltainen sekoitelanka.
Vanhaa paitaa en enää löytänyt kuvattuna kuin alla olevassa kuvassa. Siitä ei ehkä täysin välity syy siihen, miksi halusin tehdä uuden version, mutta ongelma oli ennen kaikkea pääntiessä. Tämä oli luultavasti ensimmäinen neuleohje, jonka muokkasin ylhäältä alas neulottavaksi ja samalla saumattomaksi.
Alkuperäinen ohje oli jokin Novitan malli, joka neulottiin muistaakseni paloina tai ainakin alhaalta ylös kainaloihin saakka. Joka tapauksessa paitani pääntie venyi käytössä valtavasti, sillä en vielä tuolloin osannut toteuttaa sitä kovin hyvin. Vuosien mittaan myös neulepinta on kulunut melko nukkavieruksi.
Uuden version tavoitteena oli ennen kaikkea parempi istuvuus. En ollut täysin tyytyväinen alkuperäisen paidan käsialaankaan. Sen sijaan paidan muotokieli miellytti edelleen: kapeat hihat, laatikkomainen ja melko lyhyt miehusta sekä avara pääntie saisivat säilyä myös uudessa versiossa.
Pääntien muotoon otin mallia Caitlin Hunterin Manarola -puserosta. Tällä kertaa toteutin aloituksen Meiju Kallion opettamalla tavalla siten, että alkuun luodaan vain puolet pääntien silmukoista jämälangalle. Opin tekniikan viime kesän Neulefestareilla Meijun kurssilla, mutta sen voi opiskella kuka tahansa myös hänen YouTube-videoidensa avulla täältä klik.
Pitsikuvion puolestaan valitsin yhdestä Vogue Knittingin mallikirjasta. Kirjassa kuvio näytti kuitenkin hieman erilaiselta, sillä mallitilkku oli neulottu villalangasta. Pörröinen villa täytti aukkoja enemmän, jolloin neulepinta vaikutti vähemmän reikäiseltä kuin minun neuleessani. Lopputulokseen olen silti tyytyväinen. Sain sovitettua pitsikuvion, olkapäiltä jatkuvat kierretyt joustimet sekä lisäykset hyvin yhteen. Myös pitsin kohdistaminen keskelle neuletta sekä pääntien ja helman joustimien kanssa onnistui täydellisesti.
Pitsikuvio tosin muistuttaa kovin jo aikaisemmin suunnitelmaani räyheän keltaisen Lysti-neuleen pitsiä. Mutta minkäs teet, kun samanlainen geometrisyys viehättää. 😄
Huomasin yhdennäköisyyden niin myöhään, etten enää halunnut purkaa. Varsinkin kun tämän langan neulominen ei minulle ollut mikään nautinto: nihkeä lanka ei juossut metallisista puikoista huolimatta, mistä johtuen käsivarret olivat kovilla. Onneksi erilaisten lankojen sekä värien ääripäiden vuoksi lopputulokset näyttävät kuitenkin kovin erilaiselta.
Hihat neuloin tarkoituksella melko kapeiksi, lähes tiukoiksi. Kokemuksesta tiedän, että puuvillaneule venyy käytössä ja vetäytyy pesussa jälleen kasaan. Pyrin tukemaan muodon säilymistä myös kaventamalla pitsikuviota ja lisäämällä joustinneuleen osuutta hihansuita kohti.
Hihansuiden kaunis, hieman epäsymmetrinen muoto syntyi siitä, että tein kaarrokkeen lisäykset ainoastaan olkapäiltä jatkuvien joustinnauhojen molemmin puolin.
Ylhäältä alas -neulominen on yksi lempitekniikoistani. Voisin melkeinpä sanoa, että se on ainoa tapani neuloa yläosia, koska harvoin neulon neuleita muutoin. Alhaalta-ylöspäin neulominen toki onnistuu, mutta toisinpäin koen neulomisen olevan helpompaa ja mutkattomampaa, kun neuletta voi sovitella heti alusta lähtien.
Olen tehnyt kaksi lyhyttä ohjevideota, jotka helpottavat ylhäältä alas neulottavien neuleiden tekemistä. Koska tykkään koota kaiken tärkeän materiaalin myös tänne blogiin, jaan ne nyt tässä samassa paikassa.
Alla olevassa videossa näytän, miten voit luoda silmukat niin vartaloon kuin hihaan yhtäaikaisesti.
Seuraavalla videolla puolestaan näytän tavan, jolla saat kainalokohdasta siistin ja napakan ilman ylimääräisiä aukkoja.
Jos nämä vinkit olivat sinulle hyödyllisiä, löydät vastaavaa sisältöä LankaSorvarin Instagramista ja YouTubesta. Toki yritän niitä koota aina tännekin, mutta aina ei muista…😅
Neuloin ulkoiluhameen, vaikka en tahtonut enkä tiedä tarvinkokaan. 😉
Viime kesänä neuloin osana käsityöntekijä-opintoja Suomusiipi-neuleita, joista kaikki ei onnistunut heti kerrasta. Esimerkiksi Suomusiipi-puseron proton jouduin neulomaan kahteen kertaan, koska ensimmäisellä kerralla kuviomäärä ei ollut toimiva. Tämä paksu Alafosslopi-langasta tehty pusero neulotaan siis alhaalta-ylös päin. Alun perin ajatuksissani oli miehusta, minkä mustalla pohjalla harmaat kuviot jatkuvat aina helmasta kainaloon saakka.
Alkuperäinen kuviomäärä oli kuitenkin liiallinen, mistä johtuen neuleen yleisilmeestä tuli liian raskas. Väritkään eivät oikein miellyttäneet silmää, niin jätin mustapohjaisen proton kaapeleille. Halusin kokeilla, miltä näyttäisi, jos käännän värit toisin päin ja vähennän kuvioiden määrää. Tämä kokeilu kannatti – näillä muutoksilla sain aikaiseksi sellaisen neuleen kuin olin ajatellut.
Vaikka mustapohjainen ja runsaskuvioinen pusero ei sopinut neuleperheeseeni, en raaskinut purkaa sitä. Otin sen nyt takaisin puikoille ja neuloin vyötärölle taitettavan resorin kuminauhakujaksi. Siinäpä se hame oli kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Kevät kiri kuitenkin ohitseni, joten ensi talvi näyttää, onko villahameelle käyttöä. Ehkä tästä voisi taikoa sitten mökille tyynynpäällisen tai talviretkille istuinsuojan…
