Kielo-mekko

Tämä kaunokainen on Namedin Kielo Wrap Dress, minkä ompelusta olen haaveillut kauan. Nyt vihdoin osui kohdalle sellainen palalaarilöytö Eurokankaasta, että se oli tehtävä: tähän saakka en ollut löytänyt kangasta, mikä miellyttäisi niin silmää kuin olisi sopivan notkeaa eri tavoilla sidottavaksi.

maaritse_namedin_kielo_mekko

Mekon juju on siis sivulla olevissa siivissä, jotka voi pitkien solmimisnauhojen avulla sitoa kiinni useammalla tavalla.

maaritse_kielo_mekko_nauhat_taakse_solmittuna

Yllä olen solminut nauhat edestä ristiin ja taakse, jolloin siivet asettuvat vatsan päälle. Tämä tyyli on minusta melko juhlava. Lisäksi näin solmittuna sain nostettua ylipitkän helman korkeammalle ja takana oleva syvä halkio tulee hyvin esille.

maaritse_kielo_mekon_takahalkio

Näin esille tulee valitettavasti myös se, että keskitakasauman kuvion kohdistaminen ei onnistunut. Takasauma on ylhäältä hieman kaareva, joten kohdistaminen ei onnistunut siitäkään syystä. Silti, olisihan tuota voinut vähän enemmän miettiä, sillä nyt kuvioiden yhteensopivuus jää ärsyttävästi niin vähästä kiinni, että silmä tarttuu siihen. Parempi olisi ollut ehkä harhauttaa katsetta kunnon sekamelskalla eli kohdistamalla ihan päin seiniä… 

maaritse_namedin_kielo_wrap_dress

Nauhat voi sitoa myös rennosti taakse, jolloin kankaan kuosi näkyy hyvin edestä ja takaosan takakappaleiden epäonnistunut kohdistaminen ei puolestaan kovin erotu.

maaritse_ompelublogi_kielo_wrap_dress

Valitsin koon mittataulukon mukaan sekä ompelin ohjeen mukaisesti muutoin, mutta pienensin hieman kainoloaukkoja sekä jätin jätin takakappaleiden pystylaskokset pois ohuen viskoositrikoon (vai voiko laarilöydöistä varmuudella tietää ?) laskeutuvuuden vuoksi. En siis kokenut niitä tarpeelliseksi: ainahan ne voi lisätä jälkikäteen, jos tuntuu, että istuvuus ne vaatii. Mietinnän alla on myös pituus, että onko mekko tällaisena liian pitkä vai just hyvällä tavalla pitkä….

maaritse_kielo_mekko_nauhat_eteen_solmittuna

Siivet voi sitoa myös takakautta ristiin ja rusetti eteen eli päinvastoin kuin ensimmäisessä kuvassa. Tämä on minun suosikkini, koska näin näyttävä kuosi näkyy selvästi edestä katsottuna ja taakse menevät siivet puolestaan peittävät takasauman huonon kohdistuksen. Tykkään myös siitä, että tällä tavoin sidottuna kangas rypyttyy takapuolen päälle vatsan sijaan, mikä ei tarvitse yhtään enempää volyymiä. Pyllyn päällä sitä ei taas voi olla koskaan liikaa. 😀

maaritse_kielo_mekko_takaa_nauhat_eteen_solmittuna

maaritse_namedin_kielo_mekon_solmimisnauhat

maaritse_kielo_mekon_sivunauhat

Neljäs sidontatapa, nauhojen solmiminen niskan taakse, saa mekon näyttämään  hieman kaftaanilta.

maaritse_kielo_wrap_dress_niskan_taakse_solmittuna

Niskan taakse solmitut nauhat tuovat mekkoon myös hieman timanttimekoista tuttua muotoa.

maaritse_kielo_mekko_niskaan_taakse_solmittuna

Tästä mekosta on siis moneksi eikä sen ompelukaan ollut vaikeaa. Hankalaa oli ainoastaan ohuen ja valuvan kankaan leikkaaminen, erityisesti sen paikallaan pitäminen, mutta vielä pitää toinen kokeilla, lyhyempänä ja hihallisena… 🙂

Rusettihihainen toppi

Tällä topilla voin osallistua Craft Candidate – ja Lumisiivet-blogien järjestämään Kässähamsterihaasteeseen, minkä tarkoituksena on innostaa tuhoamaan hamstrattuja kässäjemmoja ja/tai tekemään keskeneräisiä töitä loppuun. Haasteen elokuinen linkkiketju löytyy täältä ja täältä.

maaritse_rusettihihainen_toppi

Aloitin tämän jo viime kesänä, joten enää en muista edes, miten koon olen valinnut, mutta sopiva se on. 🙂 Toppi on Burdassa 7/2018 nimellä Neulostoppi (mallinumero 119).

maaritse_raglanhihan_rusetit

Kaavaa en muutanut millään tavalla, ja ompelu oli helppoa kuvallisten ohjeiden avulla. Jonkin verran rusettien solmisnauhojen ompelu tietenkin vaati enemmän aikaa ihan peruspertsan ompeluun verrattuna, mutta ovat vaivansa arvoiset.  Tykkään. ♥

maaritse_topin_uurettu_takaosa

Ommelliselta aikoinaan ostettu MindFlow-trikoo sopii minusta hyvin topin leikkisään malliin, missä on raglanhihojen rusettien lisäksi syvään uurettu takapääntie. Noiden yksityiskohtien takia ajattelin, että tämä olisi kiva toppi loppukesälle, kun on ruskettunut. Siksi ompelin toisen Kangaskapinan kirkkaan keltaisesta trikoosta, mikä olisi korostanut rusketusta entisestään.

maaritse_toppi_kangaskapinan_new_york_limelight_trikoosta

Keltaisen topin kohdalla vahingossa ompelin hihojen etukappaleet hihaksi. En käsitä, miten sen tein. Olin vielä – muka – huolellinen. Tietenkin ompelin hihan vielä valmiiksi päällitikkauksia myöten ennen kuin huomasin mokani, joten ratkominen ei houkutellut eikä kangasta ollut enää uusia etukappaleita varten. Siksi päätin kokeilla onneani eli ompelin jäljelle jääneistä takaosista toisen hihan ja kavensin sen saman levyiseksi kuin jo etukappaleista tehdyn.

maaritse_topin_hiharusetit

Oikotie kannatti, sillä toppi toimii näinkin: joustava kangas ja väljä malli antoivat mokani anteeksi! Toki hihat ovat valkoista toppia kapeammat, mistä johtuen kainaloon tulee hieman ryppyä, mutta ei häiritsevästi.

maaritse_toppi_burda_7_2018

Molemmat topit pääsevät siis käyttöön, mutta vasta ensi kesänä: en sinällään ota aurinkoa, mutta ruskettuminen, vähillä vaatteilla oleminenhan, oli mahdollista vasta loppukesästä, minkä jälkeen sää viileni nopeasti takaisin villasukkatasolle. Näissä ei siis enää tarkene, ei, mutta toiveissa elän, että sitten ensi vuonna. 🙂

Aurinkoinen huppupaita

Viimeiset viikot olen ommellut melko paljon uuden saumurini ja ompelukerhoni kesäbingon ansioista, mutta aikaa ei ole riittänyt kuvaamiselle kaiken muun kesätouhun keskellä. Viimeinen pisara oli, kun kamerani piuha meni rikki. 

Nyt minulla on jälleen toimiva piuha, mutta kesä oli ja meni. Siksi enää ei oikein innostaisi kesävaatteista postaaminen saati kuvata niitä ulkona koleassa säässä. Mutta kiitos käsityöhaasteiden, mihin olen lähtenyt mukaan, joudun kuvaamaan ne joka tapauksessa. 😉  Samallahan ne sitten tännekin tuon.

Kesävaatepostauksia tulee siis vielä blogiini, vaikka vaikuttaakin siltä, että siirryimme suoraan heinäkuun helteistä syksyyn. Mutta hei, siitä johtuen olen kerran ajoissa, kun osa vaatteista menee suoraan kaappiin ensi kesää odottamaan! 😀 No, joitakin voi kyllä käyttää jo nyt, kuten esimerkiksi tätä aurinkoista huppupaitaa.

maaritse_pinja_huppupaita

maaritse_autio_ranta_ja_leikkiteline

Huppari on siis Puuhakaspajan Pinja, joita olen tehnyt aikaisemmin jo kolme.

maaritse_ommellisen_auringonkukka_trikoosta_huppari

Kaunis auringonkukkainen trikoo on puolestaan Ommellisen, minkä mieheni valitsi minulle ommeltavaksi.

maaritse_puuhakaspajan_pinja_huppupaita_ommellisen_auringonkukka_trikoosta

Paidasta tuli kiva vaate arkeen, mikä on kohta edessä, minkä voi huomata autioituneesta hiekkarannastakin…

maaritse_elokuun_dyynit

maaritse_elokuun_tuulinen_ranta

maaritse_elokuu_ranta

maaritse_autio_ranta

maaritse_rannalle_unohtuneet

Huolentonta huomista!

 


Aikaisemmat Pinja-postaukset:

maaritse_trikoohuppari

Välineurheilua

Ostin reilu kolme viikkoa sitten saumurin, ja harjoitustyönä surauttelin kaikki trikoiset Poniletti-jemmani paidoiksi: ompelin kaksi lyhythihaista ja yhden hihallisen paidan Ottobren Elaine-paidan kaavalla. Sitä kaavaa olen muokannut vahingossa paremmaksi, mistä postasin aikaisemmin tarkemmin täällä, klik.

maaritse_poniletti_tpaidat_elaine_kaavalla

Harjoitustyönä ompelin paitojen lisäksi myös mustasta Poniletistä mekon, mutta se oli jäänyt mökille lähtiessä kotiin. Ehkä siitä syystä, että tämän viikon loppua lukuunottamatta ei ole oikein ollut mekkokelejä. Näitä paitoja on  tullut pidettyä senkin edestä.

maaritse_hellinin_poniletti_trikoosta_paita

maaritse_lyhyt_hihainen_paita_ottobren_elaine_kaavalla

Mutta palatakseeni siihen saumuriin. Aikaisemmin olen siis pärjännyt pelkällä ompelukoneella. Ostin kuitenkin vuoden vaihteessa elektronisen ompelukoneen, mikä oli yllätyksekseni huomattavasti hitaampi kuin entinen manuaalinen ompelukoneeni. Oli mennä hermot siihen hitauteen. Tai varmaan menikin, niin päätin vihdoin ja viimein hankkia saumurin.

maaritse_musta_poniletti_paita

Se oli hyvä päätös, sillä saumuri tekee ompelusta älyttömän nopeaa sekä mahdollistaa siisitimmän ompelujäljen kaiken kaikkiaan. Näinkin lyhyen ajan jälkeen tuntuu, että en voisi olla enää ilman.

maaritse_paita_ottobren_elaine_kaavalla

Koska mietin vielä vaihtavani uuden karhean elektronisen ompelukoneeni toiseen malliin, en nyt keskity siihen tässä kohdin sen enempää. Sen verran kuitenkin mainitsen, että vaihdoin Husqvarnasta Pfaffiin yläsyöttäjän vuoksi. Vanhassa Husqvarnassani, Eden Rose 250M -koneessa ei kylläkään ollut mitään moitittavaa, vaan se on hyvä, sellainen varma peruskone, minkä tyyppisiä löytyy useasta peruskoulusta. Siksi siihen aikoinaan päädyin, koska aikaisemmin opetin jonkun verran käsitöitä: pystyin paremmin keskittymään oppilaiden eteenpäin auttamiseen, kun koneet olivat jo entuudestaan tuttuja.

maaritse_poniletti_paita

Enää en kuitenkin opeta käsitöitä, niin hankin himoitsemani Pfaffin, koska niiden yläsyöttäjää on kehuttu monelta taholta. Tähän saakka se on osoittautunut hyväksi, ilman sitä en – kuten en sitä saumuriakaan – enää haluaisi ommella. Yläsyöttäjä helpottaa siis niin paksujen kuin ohuiden kankaiden ompelemista.

Tosin annan vanhan koneeni äidilleni, joten Husqvarnakin pysyy lähellä, jos tulee ikävä tuttua ja turvallista. 🙂 Elektroninen kone ei siis vielä ole tullut oikein tutuksi, vaan vaatii vielä aikaa: tykkään sen siisteistä tikeistä ja aikaisempaa konetta suuremmista puolista, mutta eri kone on eri kone, mikä pitää sisäänajaa, totutella.

maaritse_rullaantunut_kaarna

Saumuria olin käyttänyt viimeksi teinivuosien, mistä en muistanut kuin langoittamisen vaikeuden. Muita teknisiä ominaisuuksia ostohetkellä en osannutkaan arvioida, ja siksi luotin asiantuntevan kauppiaan apuun.

maaritse_koivu_merenrannassa

Päädyinkin siihen, mitä erityisesti kehuttiin niin valmistajan kuin myyjän taholta hyvin helpoksi langoittaa. Saumurin on siis Juki MO-114D, minkä pitäisi olla muutoinkin varmatoiminen ja helppo kotikäyttäjälle. Sellaiselta se vaikuttaakin, vaikka enhän vielä ole sitä ehtinyt kovinkaan monipuolisesti testaamaan.

maaritse_200719_rahtilaiva_ja_vene

En, vaikka olen viime aikoina ommellut paljon. Siitä siis kiitos saumurin uutuudenviehätyksen, mutta myös ompeluryhmäni kesäbingon: kaiken kaikkiaan laskeskelin, että postaamatta on noin 20 ompelusta. Kuvaamisen suhteen pitää siis ryhdistäytyä, mutta nautitaan nyt ensin näistä kesäkeleistä. Blogin äärelle ehtii rauhoittua sitten syksymmälläkin.  🙂

maaritse_poniletti_trikoo_paidat

Ihania hellepäiviä!