Vuosi 2018

Tämän vuoden luetuimmiksi käsityöpostauksiksi nousivat nämä kymmenen, jotka tiivistin, ei paremmuuden, vaan aiheen mukaan seuraavanlaisesti: mekot, Lotta-tunikat, neuletakit, kirjovirkkaus ja pipot. Lopussa myös mietteitä tulevasta vuodesta, siihen liittyvistä käsityöhaaveista ja -suunnitelmista.

MEKOT

Kaksi vuotta sitten aloittaessani tätä blogia ja ompeluharrastustani päädyin monen pettymyksen jälkeen ompelemaan vain helppoja, ns. yhden pisteen malleja, koska mikään muu ei harmikseni onnistunut. Siitä johtuen usein ajattelin lopettaa koko harrastuksen: erityisen ylivoimaiselta tuntui sopivien kaavojen löytäminen ja/tai kaavojen muokkaaminen.

Lopulta kuitenkin onnistuin muokkaamaan muutamaa kaavaa itselleni sopivaksi, ja siitä se sitten lähti. Yksi onnistunut oli Ottobren Relaxed-mekkokaava, millä olen tänäkin vuonna ommellut useamman mekon. Luetuimpia niistä ovat olleet kesäksi tehdyt lettimekot sekä syksyinen arkimekko ja tummempi kukkamekko (vaaleanvihreä kukkamekko on tehty Suuri Käsityö -lehden Peura-tunikaa pidentämällä).

LOTTA-TUNIKAT

Kuluneen vuoden luetuimpien postauksien joukkoon nousivat myös postaukseni Lotta-tunikoista, joiden frillahihojen viimestelyyn opettelin käyttämään ompelukoneen päärmäysjalkaa. Voi vitsit, mikä vekotin! Tämmöisiä pitää hankkia lisää… 😀

NEULETAKIT

Kymmeneen luetuimpaan postaukseen sisältyi myös pari neuletta: toinen on pitkä harmaa villatakki Seitsemän Veljestä -langasta ja toinen kesäisempi neuletakki on Lystig Yarnin merinosta. Ne molemmat on kudottu saumattomasti ylhäältä-alas, mutta harmaa on tehty steekkaamalla eli auki-leikkaamalla. Se olikin ensimmäinen kerta, kun saksin valmiin neuleen auki: hui, kuinka jännittävää se olikaan!

Lystig Yarn -langalle en puolestaan meinannut löytää riittävän yksikertaista mallia, missä ihana Monday Funday -väri olisi edukseen ja ohjeen neuletiheys vastaisi langan suositusta. Viimein keräsin rohkeuteni ja opettelin laskemaan mallitilkuista kertoimen, minkä avulla muutin Rosala-ohjeen vastaamaan lankaani. Näin sain kuin sainkin neuletakin kesäksi valmiiksi, ja varsin ihana siitä tulikin!

KIRJOVIRKKAUS

Myös alkukesästä valmistunut jäätelölaukkuni on saanut alkunsa jo kesän 2017 Neulefestareilta, jolloin osallistuin Molla Millsin popcorn-virkkauskurssille. Siellä opetelteltiin siis virkkaamaan tuota kolmiulotteista jäätelökuosia, mikä löytyy Mollan Kurittomat Kuosit -kirjassa limupussin muodossa.

PIPOT

Yleensä en innostu mistään trendeistä, en ainakaan ensimmäisten joukossa, mutta tämän talven must have pipo, The Oslo Hat, kolahti. Senkin suhteen luulin olevani jälkijunassa, että kaikki muut olivat jo sen kutoneet, mutta monista kyselyistä ja klikkauksista päätellen olin väärässä: niin itselle kuin isälle kudotut pipot ovat olleet ehdottomasti tämän vuoden luetuimmat postaukset. 

Toinen suosittu pipopostaus on alkusyksystä kutomani Veera Välimäen Looking Ahead -pipo. Tykkään kovasti tästäkin mallista istuvuutensa vuoksi.

Kolmas suosittu pipopostaus liittyi Pipo-otuksen järjestämään Vuodenaikahaasteeseen. Se oli sellainen matalan kynnyksen haaste, sillä haastepostauksia, haastetöitä, tuli tehdä kunkin vuodenajan mukaisesti vain neljä. Aluksi se tuntui kaltaiselleni haastehamsterille melko vähäiseltä määrältä, mutta näin vuoden lopussa, määrä oli riittävä: arkivaatteiden ompelulta ei aikaa olisi enempään riittänytkään.

Tämän vuoden jälkeen helppoja, nopeasti valmistuneita arkivaatteita – mekkoja, leggingsejä ja paitoja – minulla alkaakin olla riittävästi, joten ensi vuonna aion hidastaa tahtia ja keskittyä opettelemaan vaikeaksi kokemiani asioita (kuten vetoketjun ompelu, napinläpi jne). Lisäksi kaapistani puuttuvat yksiväriset vaatteet, koska ompeluharrastukseni myötä tyylini on selvästi muuttunut kirjavammaksi kuoseiltaan. Joten jatkossa tulee olla harkitsevaisempi, että se mitä teen, sopii jo olemassa oleviin vaatteisiini, sillä monen kirjavia kuoseja on vaikea yhdistää toinen toisiinsa.

Ja mitä ompelun lisäksi muihin käsitöihin tulee, niin muutaman kirjontatyön olen jo aloittanut ja tämän kesän Neulefestareilta sain brioche-kipinän jajaja…. Aika ei tule pitkäksi siis ensi vuonnakaan. 😀

Joko sinä olet ensi vuoden käsitöitä suunnitellut?

Vuodenajat | MakroTex

Itse olen ehdottomasti talvi-ihminen, vaikkakin kesä tulee nykyisin hyvänä kakkosena. Nämä vuodenajat olikin helppo koota kollaasiin, koska kuvia niistä löytyy yllinkyllin.

Toisin oli kevään ja syksyn laita, joista en niin välitä. Syksyn pimenevät illat ovat kyllä mukavia, mutta kevään kirkkaus on lähinnä ärsyttävää. Ikä onneksi tuo mukanaan kärsivällisyyttä, joten nuo inhokkivuodenajatkin menettelee, sillä kaikkihan menee ohi ajallaan. 


Tämän vuoden viimeisessä MakroTex-valokuvahaasteessa teemana on siis vuodenajat. Seuraavan kerran teema vaihtuu 1.1.2019, joten nyt on joululoman aika tästä(kin). Kiitos kaikille kanssamatkustajille: mukavasti on vuosi teidän kanssa vierähtänyt. Hyvää joulua ja kuvaamisiin! 😀 

Kankaita omilla väreillä

Ompelin itselleni kauniin vihreän mekon, mutta näinä valottomina päivinä  koko mekon kuvaaminen ei onnistunut. Tosin tein sen tutuksi tulleella mallilla eli se on samanlainen kuin pallomekkoni, joten sehän on oikeastaan jo nähty. 😉

Ompelin mekon Hellinin Blizzard luomupuuvillatrikoosta. Väri on Deep Emerald/True Winter.

Toisekseen mallia tärkeämmässä roolissa on nyt mekon värin tausta-ajatus 12 värivuodenajasta, minkä mukaisesti osa Hellinin kankaista on jaoteltu. Nämä kankaat löytyvät helposti mm. Paintboxista.

Tilasin kangasta Hellinin Paintboxista, johon on suunniteltu kankaita 12 värivuodenajan mukaan. Tilaamani luomupuuvillatrikoon väri on Deep Emerald/True Winter.

Itse olen värianalyysissä käynyt noin kymmenen vuotta sitten, jolloin minut analysoitiin neljän vuodenajan mukaisesti talveksi. Vuosien aikana on kuitenkin lisääntynyt ymmärrykseni, ettei analyysin mukana tulleeseen värikarttaan kannata hirttäytyä: kaikki sen värit eivät välttämättä ole niin sopivia. Lisäksi omia värejä voi löytää myös toisten vuodenaikojen värikartoista, joita voi oppia tunnistamaan värin kylmyyden/lämpöisyyden sekä kirkkauden perusteella. 

Tällä kokemuksella oletin olevani 12 värivuodenajasta True Winter, jolle sopivat talven jäiset jalokivisävyt. Tilaamani luomupuuvillatrikoon värin nimi onkin Deep Emerald, mutten – tietenkään :/ – senkään kaunista sävyä onnistunut aivan oikein kuvaamaan. Jotenystävät kalliit, käykäähän itse värejä ihailemassa siellä Paintboxissa Hellinin sivuilla, klik, klik

Ompelin trikoomekon Hellinin luomukankaasta. Kankaan väri on Deep Emerald/True Winter.

Tosin vierailu Hellinin sivuillakaan ei täysin poista sitä ongelmaa, että joka näyttö toistaa värit omalla tavallaan. Onneksi hutiostoksia välttääkseen Helliniltä voi nykyisin tilata myös mallitilkkuja ja/tai käydä Helsingissä Salapakassa kuoseihin tutustumassa. 

Ompelin mekon Hellinin Blizzard luomupuuvillatrikoosta. Väri on Deep Emerald/True Winter.

Tällainen palvelu on ainakin minulle tarpeen: vuosi sitten turhautuneena postasin, kuinka tulee tehtyä hutiostoksia niin netistä, mutta valaistuksen takia välillä myös kangaskaupasta. Siksi mielestäni on huikeata, että joku jaksaa tehdä ns. esivalintaa puolestani mallitilkkupalvelua unohtamatta: värikoodauksesta huolimatta en voi pitää selviönä, että kaikki True Winter -värit sopisivat minulle tai tuntuisivat kotoisilta. Muutama väri tilaamieni mallitilkkujen perusteella vaikuttaakin liian kirkkaalta minun mielenmaisemaani, vaikka tämä vihreä oli kyllä täysi kymppi kaikin puolin!

Värianalyysin mukaan olen talvi, jolle sopivia kankaita voi tilata Hellinin Paintboxista.

Tämän postauksen myötä blogini hiljentyy jo joululomalle, sillä ensi viikolla on tiedossa niin joulujuhlia kuin -ruokailuja sekä -kahvitteluja. Lisäksi keskityn käsitöiden sijaan uuden ompeluhuoneeni järjestämiseen: vaihdamme huoneen paikkoja, sillä nukkumaan mahtuu pienemmässäkin huoneessa. Minä ja kankaani saamme siis lisätilaa! 😀 

Tunnelmallista joulun aikaa kaikille!

Kirjontajuttuja

Käsityökirjaan tutustuminen: Kirjontajuttuja - 20 houkuttelevaa ohjetta ja innostavaa ideaa.
Blogiyhteistyö: Kirjapaja

Voi vitsit! Cristin Morganin kirja ”Kirjontajuttuja – 20 houkuttelevaa ohjetta ja innostavaa ideaa” sai minut innostumaan kirjomisesta ihan älyttömästi! 

Ideoita ja vinkkejä Kirjontajuttuja-kirjasta.

Kirjassa on siis 20 helppoa ohjetta, jotka on jaettu eri teemojen mukaan kehyksiin, kotiin, omaksi iloksi sekä menetelmät ja pistot. 

Kirjontakirjaan tutustuminen

Alustavasti ajattelin tehdä ainakin Luonnonkukkia-taulun oppiakseeni erilaisia pistoja. 

Inspiraatiota kirjailtuun meikkipussiin.

Taulun lisäksi aion tehdä meikkipussin ja Silmänisku-tyynyn, mitkä mielestäni ovat yksinkertaisuudessaan niin hauskat.

MaarItse - käsityöblogi: ideoita kirjontaan Kirjailujuttuja-kirjasta.

Kirjan innoittamana haluan tehdä myös jonkinlaisen monogrammin uuden ompeluhuoneeni seinälle. Siihen tauluun yhdistelen kirjan eri ideoita ja mikä parasta, siirrän suunnitelmani kankaalle silitiskuvien avulla! Kyllä, kirjaan kuuluu siis noita nostalgisia silityskuvia, joita lapsena oli Suuri Käsityö -lehdessä. 

Silityskuvien avulla mallin siirtäminen kankaallehan on helppoa kuin heinänteko!  Tosin silloin pitää kirjoa sievästi ja tarkasti, jotta viivat eivät vilku pistojen alta. Mutta näinhän se on, että jokaisella kolikolla on aina kaksi puolta. 😉 

Silityskuvia kirjontaan.

Silityskuville on kirjan takana oma  säilytyskuori. Lisäksi mallit löytyvät myös omina sivuina, joiden avulla niitä voi muokata oman mielen mukaan.

Alustavien suunnitelmieni toteuttuminen vaatii vielä tilaamieni muliinilankojen tulemista. Niitä odotellessani haaveilen vielä, mitä vaatteita voisin koristella tai paikata kirjomalla. Ai, että! 🙂 

Ideoita kirjontaan.
Ideoita kirjontaan.

Omakohtaisesti kirjontakokemukseni ovat vähäiset, mutta juurikin sen  perusteella voin suositella kirjaa ainakin toiselle aloittelijalle: selkeydellään ja hauskoilla ideoilla kirja sai ainakin minut syttymään ja mieleni iloisesti kuplimaan. 

MaarItse - käsityöblogi

Vuodenaikahaaste: talvihuppari tikkineuloksesta

Olin haaveillut reilusta tikkihupparista, millainen löytyikin uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä (11-12/2018). Tikkineulos löytyi puolestaan Eurokankaan palalaarista, johon yhdistin jämiäni, Hellinin Poniletti-joustocollegea sekä Ehtalta ostettua second skiniä eli joustavaa keinonahkaa.

MaarItse-blogi: tikkineuloshuppari.

Yleensähän ensimmäiseksi osoitetaan virheet, mitä tuli tehtyä, niin aloitetaan nyt niistä.  😉 Eli tuo huppu, se piti alunperin tulla kokonaan Poniletistä, mutta vahingossa leikkasin kaksi saman puolen kappaletta. Tietenkään jämäpalasta ei enää rittänyt uuteen, kolmanteen. Se harmitti niin, että melkein leikkelin Poniletti-mekostani puuttuvan kappaleen.

Harmiltani en tajunnut luopua alkuperäisestä ajatuksestani kokonaan, joten tein yksivärisen hupun sijasta toispuoleisen: ajattelin kengurutaskun jäävän jotenkin irralliseksi kokonaisuudesta ihan yksinään. Että Ponilettiä pitää olla jossain muuallakin kuin vain taskussa. Jälkiviisaana voin vain todeta, ettei olisi tarvinnut, yksivärinen olisi ollut parempi, mutta toki, ihan ok näinkin….

MaarItse-blogi: sirkkojen kiinnitys huppuun.

Ohjeesta poiketen tein huppuun vuoren ohuesta joustocollegesta alavaran sijaan. Ensimmäisen kerran kokeilin myös sirkkojen laittamista ja se kyllä kannatti: lopputulos on viimeistellymmän näköinen kuin aikaisemmat nahanpaloilla tekemäni nyörinreiät. Sirkkojen laittamiseen katsoin kuvalliset ohjeet täältä, Jujunan blogista.

MaarItse-blogi: huppari tikkineuloksesta, joustocollegesta ja joustavasta keinonahasta. Kaava Suuri Käsityö -lehdestä 11-12/2018.

Minun sirkkani ovat lävistäjältään 1,1 cm, mihin sopii hyvin Ehtan litteä nyöri. Ja näet aivan oikein, nyörin päät ovat vielä viimeistelemättä, muttaku en osaa päättää pituutta jne…. 

MaarItse-ompelublogi: tikkineuloshuppari.

Yritin mittailla kaava-arkilta oikea kokoa, mutta tuhraan: en ole koskaan tehnyt mitään näin reilulla mitoituksella, joten en hahmottanut mittasuhteita, vaikka kuinka mitoin. Siksi summanmutkassa vain piirsin kaavat yhden koon pienempänä kuin ns. normikokoni (jokseenkin inhoan koko normikoko-sanaa, koska mielestäni ompelussa ei ole normikokoa olemassa, vaan aina pitää koko kaava-arkilta mitata ja muokata, soveltaa ja säheltää, jos meinaa onnistua). Lisäksi jätin sivusaumaan kuuluvan vetoketjun turhakkeena pois.  

MaarItse-käsityöblogi: tikkineuloshuppari.

Pienempi koko ei kuitenkaan riittänyt, vaan lopputulos oli teltta. Onnistuin kuitenkin kaventamaan siitä hyvän tekemällä takasauman, minkä avulla ompelin takaa kolmion mallisen palan pois: ylhäällä oli ikään kuin kolmion kärki, josta ompelin alaspäin tasaisesti sivuja kohti leventäen. Ylhäältä kavennuksen syvyydeksi tuli siis noin sentti ja alhaalta puolestaan viisi senttiä. Näin hyvä pääntie ja hartiaseutu sekä kengurutasku pysyi ennallaan, mutta ylisuuri vartalo-osa kapeni.

MaarItse-blogi. Jämäompelua: huppari Eurokankaan tikkineuloksesta, johon yhdistetty jämäpaloja, Hellinin Poniletti-joustocollegea ja Ehtalta ostettua second skiniä. Kaava Suuri Käsityölehti, 11-12/2018.

Lisäksi lyhensin helmaa, koska alkuperäinen mitta oli hupparin sijaan minulle enemmän mekko. Tuon muutoksen tein jo kaavoja piirtäessä, koska muutoin kengurutasku olisi jäänyt liian alas ja pienentynyt kovasti. Nyt tasku on siis alkuperäisessä koossa, nostin sitä vain ylemmäs noin kymmenen senttiä eli sen verran, mitä helmaa lyhensin. Myös hihat piti lopuksi lyhentää.  

MaarItse-blogi: huppari Eurokankaan tikkineuloksesta, johon yhdistetty jämäpaloja, Hellinin Poniletti-joustocollegea ja Ehtalta ostettua second skiniä.

Huppari onnistui kaikkiin muutoksiin nähden hyvin ja on mukava päällä. Vaikuttaa lämpimältäkin, että tästä tuli nyt tällainen ylisuuri ysärihuppari, mihin on ihana kietoutua pakkassäillä. ♥ Kunhan niitä nyt vain tulisi!


Osallistun tällä postauksella Tavaroiden taikamaailma -blogin vuodenaika-haasteeeseen #talvi. Tarkemmin haasteesta, kuinka osallistua ja keitä on jo mukana, voit lukea täältä, klik.  Minun aikaisemmat vuodenaikahaasteenpostaukseni löytyvät alta: