Sadie-tunika

Voi kääk! Postaustaukoni venähti niin pitkäksi, että piti ihan muistella, miten näitä postauksia tehtiinkään. 😀 Yksi syy taukooni on ollut kesäkuussa aloittamani käsityöntekijä-opintoni. Siksi takana on noin monen monta keskeneräistä reissukäsityötä, uutta asiaa ja ihmistä sekä noin 3 000 ajettua kilometriä. Opintoihini palaan myöhemmin, mutta nyt ensin muutama sana ja kuva ompelukerhoni viimeisimmästä haasteesta, tuplaharson ompelusta.

Olen usean vuoden hillonnut kaapissani harmaata tuplaharsoa eli double gauzea. Se on jäänyt odottamaan inspiraatiota, sillä suuresta suosiostaan huolimatta, tämä ei ole minun lempparimatskua. En pidä sen paksuudesta, vaikka se keveää ja ilmavaa kesäkangasta onkin.

En myöskään ole kovin innostunut tämän kankaan käsittelystä, vaikka moni muu on sen helppoutta kiitellyt. Eihän tämä tokikaan mitään ohutta ja liukasta ole, mutta päänvaivaa minulle tuottaa nuo rypyt ja niiden mahdollinen siliäminen kesken ompelun. Se voi muuttaa mittasuhteita niin, ettei esimerkiksi alavarat tai hihat enää sovikaan paikalleen ilman sorvaamista. Sitä voi toki yrittää välttää sillä, että pesee ja silittää kankaan etukäteen.

Tämän tunikan kohdalla ompelu kuitenkin tällä kertaa onnistui ihan suosiolla kankaan puolesta. Mallia piti pääntieltä muokata, koska se oli liian suuri. Se ei ollut mikään suuren suuri muutos, sillä ratkoin vain taakse tarkoitetun nappihalkion pois ja ompelin keskisauman ylös asti hieman reilummalla saumanvaralla. Ja hyvin sujahtaa päälle näinkin, napittomana. Toki ratkominen oli ärsyttävää ja sohlasin kaikenlaista muutenkin, kun tätä yötä myöten ompelin. Ratkoja oli siis omista töpeistä johtuen valitettavan tarpeellinen kapistus, vaikka sinällään malli ei ollut vaikea.

Kaava on Style Arc:n Sadie Tunic. Kaavaan alkuperäisesti kuuluisi taakse pääntielle nappihalkio, mutta sen siis jätin pois. Pääntie ja helma huolitellaan alavaralla. Hihoissa on kivana yksityiskohtana solmut ja helmassa sivuhalkiot. Istuvuutta parantaa rintalaskokset. Koon valitsin mittataulukon rinnanympäryksen mukaan ja hyvä tuli. Ainoastaan helma on minusta ehkä vähän liian pitkä tai sitten se on vaan yksinkertaisesti tylsä, että siihen pitää jotakin miettiä…

Mutta ihan onnistunut fiilis tästä tuli kaiken kaikkiaan. Varsinkin, kun olen tämän kaavan testaamista kauan suunnitellut. Tällä kertaa muistin jopa ommella ompelumerkkejä mukaan, jotta työ olisi viimeistellympi. Niiden sanoma sopiikin tilanteeseen enemmän kuin hyvin: sain korjattua kaikki virheeni ja osallistuttua haasteeseen. Yay!

Aikaisemmista tuplaharsokokemuksista johtuen en edes yrittänyt tehdä pääntien ja helman alavaroja samasta kankaasta. En ole siinä koskaan onnistunut tuplaharson paksuuden vuoksi, niin tein ne suosiolla eri kankaasta. Alavarojen materiaali on Pure Waste:n harmaata palttinaa.

Lopuksi vielä muutama fiilistelykuva juhannuksen mökkielämästä. Joutsenien ja oravan jälkeen löydät listattuna minun vinkkini tuplaharson ompeluun. Nähdään! ♥


Ompeluvinkit tuplaharsolle:

  • Pese ja silitä tuplaharso ennen ompelua. Se helpottaa kankaan käsittelyä ja oikean kokoisen vaatteen ompelua.
  • Tuplaharsosta ei voi ommella mitään kovin istuvaa, koska se on nimensä mukaisesti harsomaista. Näin ollen istuvissa malleissa uhkana on saumojen periksi antaminen. Valitse siis kaava, jossa on reilusti väljyyttä. Siten vältät saumojen irvistämisen sekä polvi- ja kyynärpussien muodostumisen.
  • Tulpaharsoa ommellaan yleisneulalla (universal) koossa 70-80.
  • Rypytyslangoilla rypyttäessä ne kannattaa purkaa varovaisesti pois, ettei tee reikiä kankaaseen (been there, done that 😉 ).
  • Pääntien voi huolitella myös kanttinauhalla (kuten mekossani täällä, klik). Kanttinauhaa voi tehdä myös tulpaharsosta itsestään purkamalla siitä toisen kerroksen pois. Tuplaharsohan on nimensä mukaisesti kaksi harsokangasta päällekkäin, mikä sellaisenaan se on liian paksua kanttaamiseen.
  • Englannin kielinen vinkkipostaus tuplaharson eli double gauzen ompeluun löytyy täältä, Tilly and the Buttons -blogista, klik.

Oliverit

Omissa luottokaavoissa on mukava pysytellä, kun tietää, mitä saa. Mutta vaatekaappini alkaa toistamaan itseään, ja mielikin kaipaa jo jotain uutta haastetta, joten kokeilin uutta puserokaavaa, Seamworkin Oliveria.

maaritse_kolme_oliver_puseroa

Niitä syntyi kolme kappaletta, joista ensimmäinen, harmaa, oli vain testausta varten, koska Oliver vaikutti hyvin lyhyeltä mallilta. Halusin kuitenkin kokeilla, miltä se näyttää kaavan mukaisella mitalla. Harmaa joustocollege oli hyvä testausta varten, koska olin sen ostanut edullisesti värivirheellisenä: kuvasta eri erotu, mutta siinä on valkoisia viivoja vähän siellä sun täällä. Jatkossa tähän paitaan voin sitten kokeilla kaikenmaailman kirjontavillityksiäni eli se jatkaa elämäänsä parrasvalojen tuolla puolen koti- ja testipaitana. Ehkä siitä voisi tuunata jopa ruman joulupaidan…

maaritse_pilkullinen_oliver_paita

Vaikka harmaa tuntui kovin lyhyeltä, tein toisen samanlaisen valkopilkkkuisesta trikoosta. En siis muuttanut mitään, vaan myös tässä on kaavan mukainen pituus. Lyhyen mitan halusin pitää sillä, että tarkoitusenani on ommella korkea vyötäröinen Pulmu-hame tämän kaveriksi, kunhan ehdin.

maaritse_seamwork_oliver_mustavalkopilkullinen

Olin kovin tyytyväinen ompelujälkeeni, sillä tämä onnistui hyvin siististi kaikin puolin. Mutta. On tämä lyhyt. Että saa nyt nähdä, miten ja minkä kanssa tätä käytän, kun vatsa vilkkuu kädet ylös nostaessa korkeavyötäröisistä housuista huolimatta.

maaritse_lyhyt_helmainen_oliver

Kolmannen tein piteämpänä ja korostin hihoja tekemällä niiden alaosan second skinistä eli joustavasta keinonahasta. Kahdessa edellisessä hihojen malli ei tule niin hyvin esille, vaikka sama rakenne ja sauma niissä on.

maaritse_pikku_palasta_oliver_paita

Hihojen ansiosta tämän tunikan sain aikaiseksi melko pienestä joustocollegepalasta, koska Hellinen Ponilettiä voi leikata kumpaankin suuntaan. Siksi tunikaan riitti noin 1,2 m palanen, kun leikkasin miehustat hulpion mukaisesti ja hihat sitä vastaan.

maaritse_oliver_paita_poniletti_joustocollegesta

Second skinin puolestaan leikkasin käyttämättä jääneistä, aikaisemmin ompelimistani, leggingseistä. Koska second skin on melko ohutta, vuoritin hihan alaosat mustalla joustocollegen jämäpaloilla. Ne tuntuvat ihoa vastenkin mukavammalta.  

maaritse_oliver_paidan_lyhtyhiha_second_skin_kankaasta

Oliverin venepääntie huoliteltiin alavaralla. Sitä en ollut aikohin tehnytkään enkä muistaakseni tämän mallisena koskaan. Vaikea se ei kuitenkaan ollut, kun silitin alavaraan joustavan tukikankaan sekä silitin joka vaiheessa huolella.

maaritse_poniletti_oliver

Tähän kaavaan voi vielä muokata korkean kauluksen tai venyttää mekkomittaan eikä tämä tunikakaan huono vaihtoehto ole. Nuo hihat varsinkin ovat kivat, mitkä ohjeessa oli nimetty englanniksi latern sleeve, mikä sanasta sanaa käännettynä tarkoittaisi lyhtyhihaa. Mutta sellaista sanaa ei taida suomeksi olla olemassakaan eikä pussihihakaan oikein niitä nyt kuvaa. Tiedätkö sinä, mikä tuo termi suomeksi voisi olla?

maaritse_seamwork_oliver_pattern_hacking