Omissa luottokaavoissa on mukava pysytellä, kun tietää, mitä saa. Mutta vaatekaappini alkaa toistamaan itseään, ja mielikin kaipaa jo jotain uutta haastetta, joten kokeilin uutta puserokaavaa, Seamworkin Oliveria.
Niitä syntyi kolme kappaletta, joista ensimmäinen, harmaa, oli vain testausta varten, koska Oliver vaikutti hyvin lyhyeltä mallilta. Halusin kuitenkin kokeilla, miltä se näyttää kaavan mukaisella mitalla. Harmaa joustocollege oli hyvä testausta varten, koska olin sen ostanut edullisesti värivirheellisenä: kuvasta eri erotu, mutta siinä on valkoisia viivoja vähän siellä sun täällä. Jatkossa tähän paitaan voin sitten kokeilla kaikenmaailman kirjontavillityksiäni eli se jatkaa elämäänsä parrasvalojen tuolla puolen koti- ja testipaitana. Ehkä siitä voisi tuunata jopa ruman joulupaidan…
Vaikka harmaa tuntui kovin lyhyeltä, tein toisen samanlaisen valkopilkkkuisesta trikoosta. En siis muuttanut mitään, vaan myös tässä on kaavan mukainen pituus. Lyhyen mitan halusin pitää sillä, että tarkoitusenani on ommella korkea vyötäröinen Pulmu-hame tämän kaveriksi, kunhan ehdin.
Olin kovin tyytyväinen ompelujälkeeni, sillä tämä onnistui hyvin siististi kaikin puolin. Mutta. On tämä lyhyt. Että saa nyt nähdä, miten ja minkä kanssa tätä käytän, kun vatsa vilkkuu kädet ylös nostaessa korkeavyötäröisistä housuista huolimatta.
Kolmannen tein piteämpänä ja korostin hihoja tekemällä niiden alaosan second skinistä eli joustavasta keinonahasta. Kahdessa edellisessä hihojen malli ei tule niin hyvin esille, vaikka sama rakenne ja sauma niissä on.
Hihojen ansiosta tämän tunikan sain aikaiseksi melko pienestä joustocollegepalasta, koska Hellinen Ponilettiä voi leikata kumpaankin suuntaan. Siksi tunikaan riitti noin 1,2 m palanen, kun leikkasin miehustat hulpion mukaisesti ja hihat sitä vastaan.
Second skinin puolestaan leikkasin käyttämättä jääneistä, aikaisemmin ompelimistani, leggingseistä. Koska second skin on melko ohutta, vuoritin hihan alaosat mustalla joustocollegen jämäpaloilla. Ne tuntuvat ihoa vastenkin mukavammalta.
Oliverin venepääntie huoliteltiin alavaralla. Sitä en ollut aikohin tehnytkään enkä muistaakseni tämän mallisena koskaan. Vaikea se ei kuitenkaan ollut, kun silitin alavaraan joustavan tukikankaan sekä silitin joka vaiheessa huolella.
Tähän kaavaan voi vielä muokata korkean kauluksen tai venyttää mekkomittaan eikä tämä tunikakaan huono vaihtoehto ole. Nuo hihat varsinkin ovat kivat, mitkä ohjeessa oli nimetty englanniksi latern sleeve, mikä sanasta sanaa käännettynä tarkoittaisi lyhtyhihaa. Mutta sellaista sanaa ei taida suomeksi olla olemassakaan eikä pussihihakaan oikein niitä nyt kuvaa. Tiedätkö sinä, mikä tuo termi suomeksi voisi olla?
