Pakettilintu

Koen kovin vaikeaksi ostaa lahjapaperia. Mielestäni se on niin turhaa, kun maailma on paperia täynnä ja lahjat on paketoituna vain hetken. Toki, ovathan ne lahjat sieviä sen pienen hetken, mutta yritän kuitenkin välttää lahjapaperin ostamista ja tuunata lahjapaketit kierrätyksen henkeen kaikesta kotoa löytyvästä. Yritän tehdä sieviä paketteja näinkin, toisinaan onnistuen ja toisiaan en.

Tänä vuonna paketteja sulostuttamaan tein paperilintuja, joiden ohjeeseen sattumalta Pinterestissä törmäsin. Aivan varma en ohjeen alkuperästä ole, mutta ainakin se oli ladannut nimimerkki Julis_Home. Ohje on siis video, jonne pääset tästä, klik.

Lintu on periaatteessa vain paperinen solmu, jonka toinen pää saksitaan kaartaen pääksi ja toinen pää halkaistaan pyrstöksi.

Minun lintuihini materiaali löytyi vuoden 2017 Marimekon mainoslehtisestä. Siinä oli kivoja printtejä niin onnekkaasti, että osalle tuli valkoiset pyrstöt. Niihin voisi kirjoittaa lahjansaajan nimen. Osasta taas tuli hienon kaksivärisiä, kun paperin molemmin puolin oli kahta eri printtiä. Paperisuikaleitteni koko oli noin 2,5 cm *24 cm.

Esimerkiksi linnuilla peittelin jo kertaalleen postin tuoman ja hieman kolhiintuneen paketin.

Teippasin paketin takaisin kiinni washiteipillä ja kuumaliimalla liimasin linnut aikaisemman lähettäjän laittamien teipin päiden päälle.

Nimi vielä puuttuu. Ajattelin sen mustalla tussilla kirjoittaa toisen linnun pyrstöön. Pienesti ja siististi. 🙂

Myös tämä kierrätyspussi saa mustavalkoisen linnun kylkeensä. Ajatuksenani on kääntää pussin suuta, rei’ittää mustalle nyörille reiät ja liimata lintu rusetin kylkeen kiinni.

Vielä lintuja eli paketointihommia riittää… 😉

Rusettiponnarit

Kesällä ompelin yhdelle pienelle Merenneidolle hupparin vaaleanpunaisesta Poniletti-trikoosta, minkä jämiä yritin tuhota vielä tekemällä hupparin mukaan rusettiponnareita.

Rusettiponnarin ilmainen ohje löytyy esimerkiksi Sormustin-blogista täältä, klik. Samasta postauksesta löytyy ohje ja kaava myös rusettipantaan, vink vink.

Näiden tekemisen suhtaan suurin vaiva taisi olla oikean väristen kuminauhojen etsiminen: pari kauppareissua piti tehdä ennen kuin vaaleanpunaisia löytyi. 🙂 En vaan halunnut näiden söpöyttä rikkoa valkoisilla saati mustilla hiusrenksuilla.

Näitä pitäisi kyllä tehdä omiakin kutreja sulostuttamaan. Kai ne näyttäisivät lempivärissänikin, kokonaan mustana, yhtä söpöltä. 😀 😀

Kaavapainot

Heh! Tekaisin edellisten postausten jämistä vielä kaavapainoja Suuri Käsityölehden kaavalla ( 2/2019).

Näihin tuhosin myös lämpövanun jämiä silitysrullan ja -kinkun jäljiltä ompelemalla kolmiot pyramidin pohjalle ryhtiä antamaan.

Sisälle laitoin täytteeksi painoraetta ja vanua.

Ainut sopiva nauha, mitkä sopi hullunkuriseen kuosiin, oli vaaleanpunainen ricrac-nauha. Tulipa sillekin käyttöä. 🙂

Ricrac oli alkuun aika hankalan oloista käsitellä (kovaa kuin mikä) ja ensimmäiset töyhtöt menivät vähän sivu suun, mutta hauskan näköisiä ne ovat joka tapauksessa sekä toimivat niin kuin pitääkin eli helpottavat kaavalle asettelua.

😀

Silityskinkku

Eilen esitellyn silitysrullan lisäksi ompelin myös tavallisen silityskinkun.

Kinkun kaavan piirisin lautasen avulla ja ompeluohjeita – kuten rullan kohdalla – Nuppu Print Companyn Youtube-kanavalta.

Kinkku on samasta vanhasta Ikean kanvaasista, mistä ompelin projektipussukan ja silitysrullankin. Tämän kinkun jälkeen tuosta noin 70 senttimetrin palasesta riitti vielä yhteen, huomiseen, luukkuun. Riittoisa kangas! 🙂