Kiuru-mekko

Tämä hihaton, taskullinen ja vesipääntiellä varustettu mekko on Nupun Kiuru ja trikoo on Accidental Ideasin Matters of the Dark. Mekon taustalla on tähän astisen elämäni erikoisin tarina.

Trikoon sain alkukesästä muun kangastilaukseni yhteydessä ns. nopean tilaajan etuna. Siihen liittyi haaste suunnitella viidelle valmiiksi nimetylle tai jollekin itse valitsemalle tiedehenkilölle annetusta 1,5 metristä jotain. Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei minun keksinkertaisella ja jähmeällä ajatuksen juoksullani keksitä mitään neroa ja nokkelaa yhdellekään tieteilijälle. Olinkin antamassa asian olla, mutta myöhemmin automatkan aikana, kun ajatuksilla oli aikaa vaeltaa rauhassa sinne sun tänne, keksin punaisen langan, kuinka ommella vaate ihmiselle, jota en oikein tiedä edes työsaavutuksiltaan.

Päätin lähestyä asiaa juurikin oman osaamiseni eli keskikertaisuuden kautta: yleensähän valmiskaavat valmistetaan keskiarvojen mukaan. Satuin myös muistamaan, että keskiverto suomalaisnainen on 164 cm pitkä ja 70,4 kg painava. Lisäksi suomalaisten naisten keski-ikä on noin 44,5 vuotta. Nämä faktat ovat jääneet mieleeni sen vuoksi, että ne kaikki sopivat melko hyvin minuun itseeni. 🙂

Näistä kriteereistä minulle ei ollut haasteessa käytettävissä kuitenkaan mitään muuta kuin ikä ja sukupuoli, joten valintani kohdistui annetuista vaihtoehdoista avaruusfyysikko ja filosofian tohtori Minna Palmrothiin. Mekon mallin puolestaan valitsin sillä periaatteella, että tyypillisesti suomalaiset naiset pitävät vaatteista, mitkä ovat käytännöllisiä ja mukavia. Sellainen on tämä Kiuru-mekko, joka sopii niin arkeen kuin juhlaan pääntiensä ansiosta. Lisäksi hihattoman version oletettu kangasmenekki oli 1,5 metriä. Kiuru oli luonnollinen valinta myös siksi, että Accidental Ideas -konseptin taustalla häärivät samat ihmiset kuin Nupun: nämä geometriset kuosit eivät sovi Nuppu-brändin alle, joten niitä myydään aina silloin sun tällöin erikseen omassa verkkokaupassaan.

Myös kuosi vahvisti henkilövalintaani, sillä arvostettu Minna Palmroth toimii Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan professorina. Näin puolestaan Accidental Ideas on kuvannut tätä kuosiaan Instagram-tilillään:

Matters of the dark.

Dark matter is a form of unseen matter thought to cover about 85 % of all matter in the Universe. It fills all expanding voids and keeps galaxies bound together – calculation show that star systems would actually fly apart if not for dark matter. It is like the love of the Universe, making the hearts of all stars and their companions beat in the same rhythm. For us humans, matters of the heart often dictate our doings, but it’s matters of the dark that really make a difference.

Valitsin siis mekon koon minun keskivertomittojen mukaan, joiden avulla sain aikaiseksi melko istuvan mekon. Seuraavissa mekoissa – kuten aikaisemmassa Nupun Kyyhky-mekossa – olkasaumoja saan kuitenkin siirtää eteenpäin, sillä ne jäävät minulla melko taakse. Myös sivusaumoja voisi hieman kaventaa lantiolta helmaa kohden: kolmannessa kuvassa näkyy, kuinka sauman linja ei jatku sulavasti helmaan saakka. Ei se ole hirvittävän huono tuollaisenaankaan, mutta mekon silhuetista tulisi parempi, jos helmaa kaventaisi hieman tulppaaninmalliin. Aloitteleville ompelijoille tiedoksi myös, että mekko oli nopea ja helppo ommella (huomasin myöhemmin, että Nupulta löytyy YouTubesta myös ohjevideo Kiurun ompeluun).

Vastasin haasteeseen siis kylmän viileästi tilastojen avulla, koska ne sattuivat nyt vaan olemaan minun puolellani. 😀 Eli sellainen accidental idea of mine. Kiitos haasteen heittäjille: tämä oli virkistävän erilainen, vaikka aluksi kylmä hiki nousikin otsalle! 😉 Mutta kuten Anna Taipale mainitsee Nuppunen 1 -kirjassa, että itse matka on tärkeämpi kuin lopputulos, niin näin taisi tämän prosessin aikana käydä, kun uskalsin ja yritin heittäytyä kaikessa keskinkertaisuudessani. ♥

Ulpu-treenishortsit

Viime kesänä ompelin ensimmäiset PuuhakasPajan Ulpu-treenishortsit. Tänä vuonna tein toiset, sillä nämä shortsit ovat osoittautuneet täydelliseksi kesävaatteiksi niin kävelylenkillä kuin muutoin vaan oleskellessa.

Viime vuotiset ovat olleet alkukesän kovassa käytössä, mutta näistä tuli kyllä kertaheitolla vielä paremmat. Ensimmäiset olivat pikkasen liian suuret ja kangas oli paksumpaa mattapintaista lycraa, mikä ei tuntunut päällä kovin mukavalta. Lisäksi tuo kangas ei palautunut eikä venynyt niin hyvin kuin liukas ohuempi lycra yleensä tekee. Paksu lycra olikin vahinkonettiostos. Tosin hyvä testaukseen, niin näistä Poniletti-shortseista tuli kerrasta hyvät.

Jalat on niin runnotut hyttysten ja paarmojen ansiosta. Kuvassakin verenhimoinen inisijä lentää kohti vasenta reittä. 😣Näiltä ei tänä kesänä ole rauhaa saanut.

Ulpu-kaavassa on siis shortsit joko yksinään tai kolmella eri helmalla. Koon valitsin mittataulukon mukaan, mitä nyt pienensin saumanvarojen verran sekä lisäsin pituutta niin shortsien lahkeisiin kuin hameen helmaan. Muistaakseni lisäsin mittaa jo viime vuonna, mitä en ollut kaavaan kirjoittanut, niin eihän sitä enää muista, minkä verran… Valistunut veikkaukseni on, että shortseissa on viiden sentin pidennys ja hameessa kymmenen.

Helman viimeistelin saumurin rullapäärmeellä.

Poniletti-lycra on vanhoja jemmojani, mikä on ostettu silloin, kun Hellinillä oli vielä oma nettikauppa. Nykyään Hellinin Ponilettejä saa ainakin Kimmiltä (trikoota ja joustocollegea ainakin, mutta lycrasta en tiedä), mistä olen ostanut lahkeissa olevan mustan lycran. Sitä jäi sen verran, että taidan tehdä vielä kolmannen, paremman kokomustan viime vuotisen tilalle. Ja kai tätä ponilettistä pitää pestäkin joskus. 😀


Ompeluvinkki:

  • Rullapäärmeen ompelu on onnistunut ne kaikki muutamat kerrat 😉 , joita olen kokeillut Lankaa ja kaksi kättä YouTube-videon avulla, mikä löytyy täältä, klik.

Piper Boho Tunic

Nyt tuli kiva! Tämän viskoosipuseron kaava on Piper Boho Tunic (Wardrobe by Me). Päädyin siihen, koska ompelukerhoni yhdessä haasteessa piti etsiä nappi/nappeja ompeluprojektin lähtökohdaksi. Nämä tulivat ensimmäisenä vastaan eikä niitä ollut kuin kaksi, mutta juuri riittävästi tähän malliin, sen hihatamppeihin.

Kankaaksi valikoin mustavalkoisen viskoosin, minkä kuvioilla ja napeilla pystyin vähän leikittelemään. Kuosittelin siis tamppeihin puolikkaat kasvot ja napit niiden silmien kohdille.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tällaisia tein. En kokenut vaikeaksi.

Kuten en pääntien halkiotakaan. Se oli hyvin samankaltainen kuin aikaisemmin tehdyissäni Roscoe-puseroissa. Siihen kaavaan kuului hyvin seikkaperäiset ohjeet, joita käytin tähänkin: alavarana ommellaan loiva V, minkä pohjan leveys on 1,5 tikillä kahden tikin levyinen. Ompelun jälkeen V leikataan huolellisesti auki lähes alas asti sekä käännetään ja silitetään alavara tarkasti, niin hyvä tulee. 🙂

Tästä tuli juuri sellainen kuin toivoinkin: kevyt ja rento. Hihoja voi rullailla tarpeen mukaan siistimmin tai koota tampin avulla ylös.

Suorana hihat ovat riittävän kapeat esimerkiksi uusimman neuletakkini, Anna Johannan JoJo-neuletakin, alle.

Se on varmaan seuraavan postauksen aihe, kunhan siihen saan ommeltua napit kiinni ja höyrytettyä nappilistan.

Ompelin loppuun toisenkin puseron joustamattomista. Tämä piti tulla valmiiksi jo jouluksi, mutta aina ei mene niin kuin suunnittelee. 😉 Paita on Array Top (Papercut Patterns) ja kangas on Eurokankaan tenceliä. Ihanan tuntoista päällä. Sovituskuvaa tästä nyt ei ole, mutta aikaisemmin olen jo ommellut näitä pussihihaisia, joista postaus löytyy täältä, klik.

Seuraava joustamattomien kaava on jo suunnitelmissa: laiska kun olen, niin nyt olisi sopivat neulat koneissa. Tästä olisi siis hyvä jatkaa valitsemallaan tiellä. 😀

Ps. Eikö ole ihana ranskalainen postimerkki kaavapaketin kuoressa? ♥

Mystical Flowers x 3

Viime syksynä harmittelin sitä, että Vimman Mystical Flowers -trikoosta ompelemani leggingsit olivat kovasti haalistuneita eikä tuota ihanaa kuosia ollut kummassakaan olemassa olevassa värissä saatavilla. Universumi kuitenkin kuuli harmitteluni, sillä meni ehkä viikko, kun Vimma avasi ennakkomyynnin uudistetusta kolmannesta versiosta. Mikä yhteensattuma! Iloistuin (ja sokaistuin) niin, että tilasin niin trikoota kuin joustocollegea kutakin kolmen metrin verran siitäkin huolimatta, että tämä uusittu kuosihan on todella oranssi, mikä on siis inhokkivärini. 😅 Ei siis ollut ihan loppuun asti harkittu ostos, mutta nyt olen lähes kaikki nuo metrit kaavatestaillut vaatteiksi.

Trikoosta testasin PuuhakasPajan Eerikaa, että olisiko tämä se mun t-paitakaava. Paidan ompeluun liittyi ompelukerhoni hauska tunnissa valmiiksi -haaste, mihin osallistuin ja vielä onnistuneesti. Yläkuvassa on kuitenkin nähtävissä olkapäältä törröttävä lanka, joita taisi jäädä roikkumaan vielä muuallekin, sillä niin tiukille tunnin kaikki 60 minuuttia meni. Aikapaineistettuna ompelu oli kuitenkin hyvin terapeuttista, sillä päästä katosi kaikki arkiset asiat, kun piti niin kovin keskittyä: virheisiin ei ollut varaa. 😄

Sen lisäksi, että Eerikan sain ommeltua nopeasti tunniksi valmiiksi, malli on kiva. Eerika on siis laatikkopaita, jossa on rintalaskokset (jotka eivät värikkäästä kukkakuosista erotu) ja alaslaskettu olkalinja.

Kaavaan kuuluu kolme hihamittaa, joista kokeilin 3/4-hihaa. Myös helmavaihtoehtoja oli useampi. Minulla on tässä tasapitkä versio, mutta Eerikan helman voi tehdä myös sivuhalkioilla. Aikeissani on ommella näitä lisää samalla helman pituudella, mutta t-paitahihaisena useammassa värissä.

Joustocollegen tuhosin Suuri Käsityö -lehdessä (2/2021, mallinro 4) olleeseen joustocollegemekkoon, mikä oli varsinainen murheenkryyni. Näitä en kyllä ompele enempää, vaikka kädet taskuissa mekko näyttää aika siedättävältä. Mutta tästä tuli turhan reilu ja ommellessa tapahtui vaikka ja mitä. Sain melko suuren reiänkin helmaan aikaiseksi. No, se on korjattu, kuten äärimmäisen huonosti istuva olkalinja: kaavassa oli pudotettu olkalinja, jolloin hihan pyöriön pitäsi olla melko suoran. Mutta tässä hihan kaava muistutti istutettua hihaa eli pyöriö oli aivan liian korkea. Sen takia hiha jäi ikävästi törröttämään olkapäältä.

Tämän mekon kanssa ei siis mennyt kuin strömssössä. Ehkä tuunaan tähän kuminauhan vyötärölle tai jopa katkaisen puseroksi kokonaan. Ompelin tämän kuitenkin niin pieleen ja jouduin purkamaan niin useasti sitä sun tätä, että tuunaukset saivat nyt jäädä odottamaan parempia aikoja ja hermoja.

Ja kyllähän tällä reilummalla mallilla yhden pääsiäisen pärjää. 😀 Toisekseen peilailin, että ikivanha Relaxed-mekkokaava voisi hyvinkin toimia tämänkaltaisen jc-mekon pohjana minulle paremmin. Siinä olisi vähän muotojakin (kuten yllä kuvassa mallailen) säkkimäisyyden sijaan, joten siihen voisin sorvata tuollaisen rypytetyn helman. Siinä mielessä tämäkin idea pääsee siis jatkoon.

Postauksen viimeisin vaate on trikoinen mekko, minkä olen jo aikaisemmassa postauksessa vilauttanut. Tämä on ihana! Mekko on Ommelkuplan Maikki-mekko, minkä tein kesäksi enkä pääsiäiseksi, vaikka vitsojen kanssa tuossa seisoskelenkin. Vitsat on vain teitä varten, jotta voin kaikille hyvää pääsiäistä toivottaa eli:

Minä virvon vitsasella, varvon koivun oksasella. Toivon sinulle terveyttä, vitsan myötä virkeyttä.

Hyvää pääsiäistä!