Neulottu keittiöpyyhe

Täksikin jouluksi yritin kuluttaa vanhoja varastoja pois muuttamalla niitä esimerkiksi kodin tekstiileiksi. Viime vuonnahan muun muassa ompelin aika paljon kankaanpainokokeiluistani uutta kotiin:

Löysin vanhan puuvillalankajemmani, jossa oli yksi täysi kerä puuvillalankaa ja aloitettu työ. Tuo työ ei enää kuitenkaan houkuttanut, niin purin sen ja ajattelin neuloa langan kauniiksi keittiöpyyhkeiksi.

Silmukkamäärät keksin omasta päästä ja pintaneuleen ohjeen katsoin Molla Millsin Lato-viltistä.

Pyyhe jäi – ainakin toistaiseksi – ainoaksi laatuaan. Syy siihen on, että hoksasin langan olevan merseroitua: jostain syystä edes täydessä kerässä ei ollut vyötettä. Muistelin sen olevan kuitenkin Novitan jo nyt poistunutta Huvila-lankaa. Neuloessa kuitenkin jäin miettimään langan kiiltoa, mitä ei mattapintaisessa Huvilassa pitäisi olla. Joten etsin lankaa netistä uudelleen: lanka oli kyllä Novitaa, mutta tosiaan Huvilasta juhlavampaa versiota, merseroitua Kartanoa, sillä vain sen värikartasta löytyi tämä nuden sävy.

Muistaakseni merseroitu puuvilla ei ole imukyvyltään paras mahdollinen, joten loppulangat jäivät odottamaan vanhaan jemmaansa tämän pyyhkeen testiajoja. Huomenna palaankin tähän teemaan, testaukseen, mitä kuluneen vuoden aikana olen oivaltanut, vastauksen yhteen kässäpähkäilyyni saanut.


Neulonta – ja virkkausvinkki:

  • Lankavan sivuilta löytyy paljon ihania ilmaisia neuleohjeita, joita kannattaa käydä kurkkaamassa. Muutaman esimerkin nostaakseni, niin sieltä muun muassa neulottu joulukalenteri, mikä on kaunis kuin taulu ja mikä olisi oiva jämälankaprojektikin. Tai nämä upeat Timpuri-sukat. Ja vaikka mitä!
  • Lankavan sivuilta löytyy myös paljon ihania ilmaisia virkkausohjeita, joista osa ovat ihanan Molla Millsin suunnitelmia. Aina ei siis tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. 😉

Keittiöpyyhkeet

Tänään postauksessa on kolme keittiöpyyhettä, jotka olen myös ommellut itsepainamistani kankaanpaloista.

Pyykeitä on kolme, kaksi vihreää ja yksi valkoinen.

Vihreät ovat kuvioiltaan samanlaisia, mutta valkoisessa on vain osittain onnistuneita kuvioita. Kuviot ovat samoja kuin aikaisemmin esitellyissä tiskiräteissä.

Meillä keittiöpyyhkeitä varten ei tarvitse ripustinta, joten käänsin vain saumuroidut reunat piiloon ja tikkasin kiinni.

Hyvä apuväline paksuissa nurkissa oli monitoimityökalu, jolla autoin koneen alkuun. Muutoin kone jäi vain junnaamaan paikalleen.

Ja kyllä, näet ihan oikein. Minun monitoimityökalu on joutunut jossain vaiheessa elämäänsä väkivallan kohteeksi. Yllä siis todiste siitä, kuinka ompelukoneen neula voi mennä läpi lähes mistä vaan… 😀

Kankaat olen kuvioinut jo lähes kymmenen vuotta sitten itse tehdyllä seulalla kankaanpainantakurssilla. Ennen osallistuinkin kankaanpainokursseille melko tiuhaan, mistä vieläkin muistona on useampi valoitettu seula, raakeli ja painovärejä.

Sittemmin kursseilla käynti on jäänyt, kuten moni muukin harrrastus, monikemikaaliyliherkkyyden myötä. Toki voisin yrittää kankaanpainantaa kotonakin, mutta tilat eivät oikein riitä eivätkä sovellu muutenkaan. Pelkään ihan liikaa, että värit tarttuvat joka paikkaan, kuten mm. pesuhuoneen kaakeleihin. Seulojen pesemistä varten olisikin hyvä olla leveä ja syvä teräksinen pesuallas. Voi huokaus, eikö olisikin ihanaa, jos olisi ihan oma studio, missä mahtuisi tekemään kaikkea aina kankaiden leikkaamisesta painamiseen asti? Tai mitä sitten ikinä mieleen juolahtaakaan… 🙂