Kudoin isälleni isänpäivälahjaksi samanlaisen Oslo-pipon kuin itselleni lähes kuukausi sitten. Isänkin pipo valmistui kyllä ajoissa, mutta flunssani takia se on jäänyt vielä antamatta. Isälleni kudoin siis mustan ja itselleni harmaan.
Sen jälkeen, kun omastani postasin, olen saanut monta kyselyä vähän siellä sun täällä, mistä ohje ja mikä lanka, joten tässäpä ne vielä kerran.
- Eli ohje: se löytyy englannin kielisenä joko täältä, The Oslo Hat by Petite Knit tai täältä, Ravelry: The Oslo Hat. Itse ostin ohjeen viimeiseksi mainitun linkin kautta Ravelrystä.
- Käyttämäni lanka oli ohjeen mukainen Filcolina Arwetta Classic (omani ostin Lankamaailmasta, mutta sitä näyttää olevan muuallakin myynnissä). Tämä oli minulle ihan uusi lankatuttavuus, mutta voin suositella lämpimästi: jälki on niin tasaista kuin pipo olisi koneella kudottu!
- Käyttämiäni lanka oli fingering-vahvuista ja sitä kudottiin kaksinkerroin. Molempiin, niin omaan naisten kuin isäni miesten kokoiseen, tuli sitä varata kolme kerää eli 150 grammaa.
- Puikkosuosituksena ohjeessa ovat 3,5 mm puikot, mutta löysän käsialani vuoksi minä kudoin ½ numeroa pienemmillä eli 3 mm puikoilla. Niin sain aikaiseksi ohjeen mukaisen neuletiheyden.
- Pipo itsessään on vain pitkää tuubin kutomista välillä kutomissuuntaa vaihtaen ja päälaella kaventaen.
- Viimeistelyt eivät hirveitä vaadi: tuubin alaosa käännetään lähes koko pituudeltaan kaksinkerroin ja ommellaan kiinni.
- Käännetty, kaksinkertainen alaosa puolestaan käännetään kohti päälakea, ja tadaa – pipo on valmis! Muutoin pipo on siis yksinkertainen, mutta korvia suojaa kolminkertainen neulos.
Isäni on toivonut tällaista hyvin korvia suojaavaa pipoa jo vuosia, mutta silti jännittää, että kelpaako ja sopiikohan tämä. Ehkä vähänä pienesti toivon, ettei kelpaisi, niin saisin tämän itselleni: harmaa, pienempi koko istuu minulle tätä paremmin, muttei huono tämäkään. 🙂
