Hnetur miehelle

Viime talvena hurahdin pitkän vastustelun jälkeen islantilais-norjalaisvillitykseen, minkä seurauksena neuloin itselleni Hnetur-paidan. Olin varannut sitä varten liikaa lankaa, joista se ajatus sitten lähti. Eli ostin Lettlopi-lankaa lisää ja neuloin Uunimiehelle samanlaisen. Tai ainakin yritin. 😀

Eihän siitä siis samanlaista tullut, koska kaarroketta neuloessa ajatukseni karkailivat ja tein virheitä heti alkumetreillä (nuo valkoiset kuviot sinisillä keskustoilla ovat omia sähläyksiäni). Karhean ja pölisevän langan purkaminen ei kuitenkaan innostanut, niin sovelsin Käsityökekkereiltä löytyvää ohjetta ja neuloin kaarrokkeen loppuun alkuperäisiä kuvioita mukaillen.

Hihoihinkin vähän säädin sitten kuvioita enemmän ja niin edelleen. 😉 Mutta kaunis, hyvin kaunis, paidasta tuli kaikesta huolimatta. ♥

Mieheni ei suostunut malliksi, niin siksi minä poseeraan näissä kuvissa. Mikäpä siinä, hän kuitenkin auttaa niin paljon kameran toisella puolella. 🙂

Puseron koon valitsin mieheni rinnanympäryksen mukaan, mutta muutoin sovittelimme koko ajan matkan varrella, jotta siitä tulisi hänelle mieluinen. Näiden kuvien ottamisen jälkeen neuloin vielä pääntiellä tuolla kullanvärisellä langalla pääntielle reilun kolme senttiä korkean resorin, koska pääntie näytti minusta hieman liian avaralta.

Uunimiehen paidan värit ovat siis lähes samat kuin minun Hneturin. Siltin paitojen yleisilme on aivan erilainen, koska hänellä on tumma pohja ja minun on puolestaan taivaansininen. Tuon eron vuoksi mieheni paidan värit ovat selvästi paremmat, jopa niin hyvät, että minähän tein vielä kolmannen Lettlopi-paidan, Hopin, itselleni samoilla väreillä. Pohjaväri on siis Galaxy 1707 ja kuviovärit Heaven Blue 1402, White 0051 ja Golden Heather 9426.

Ensi jouluksi on jo nyt esitetty toive Luotolaisesta, että sellaista kai tässä pitäisi alkaa pikku hiljaa tekemään…

Blogijoulukalenteri 2021

Vuosi sitten pidetystä ensimmäistä blogijoulukalenteristani jäi niin hyvät muistot, että päätin vuoden vaihteessa satsata siihen tänäkin vuonna. Mutta kun vuosi vieri eteenpäin, muisto haaleni ja kalenterin kasaaminen tuntui toissijaiselta. Kalenteri palautuikin muistiini takaisin vasta marraskuun alussa. Kauhistuneena ajattelin, että antaapa olla, en ehdi enää. En ainakaan samaan aikaan yhtä yhtenäistä ilmettä, minkä onnistuin viime vuoden kalenterin kuviin luomaan.

Kuvatiedostoistani löytyi valmiina kuitenkin melkein puolet luukuista, niin hetken mietittyäni muutin mieleni. Olin siis vuoden aikana kerännyt sellaisia lahjavinkkejä tai pieniä käsitöitä, joista ei mielestäni riitä ihan kokonaiseksi postaukseksi, mutta osana tällaisesta postaussarjaa ne menevät hyvinkin. Suurin osa kuvista on siis otettu pitkin vuotta ja siksi niissä saattaa näkyä menneen talven lumia tai kesän aurinkoa.

Viime vuoden kalenterin tavoin lähes kaikki luukuista ovat syntynyt tarpeesta ja/tai kässävarastojani vähentäen, mutta on mukana myös muutama ns. jouluinen luukku. Muutama luukku on myös vielä tekemättä, että jännäksi vetää… 🙂 Ensi viikolla kuitenkin startataan: ensin suuritöisemmät työt aina loppua kohden nopeampiin kässäilyihin edeten.

Keittiöpyyhkeet

Tänään postauksessa on kolme keittiöpyyhettä, jotka olen myös ommellut itsepainamistani kankaanpaloista.

Pyykeitä on kolme, kaksi vihreää ja yksi valkoinen.

Vihreät ovat kuvioiltaan samanlaisia, mutta valkoisessa on vain osittain onnistuneita kuvioita. Kuviot ovat samoja kuin aikaisemmin esitellyissä tiskiräteissä.

Meillä keittiöpyyhkeitä varten ei tarvitse ripustinta, joten käänsin vain saumuroidut reunat piiloon ja tikkasin kiinni.

Hyvä apuväline paksuissa nurkissa oli monitoimityökalu, jolla autoin koneen alkuun. Muutoin kone jäi vain junnaamaan paikalleen.

Ja kyllä, näet ihan oikein. Minun monitoimityökalu on joutunut jossain vaiheessa elämäänsä väkivallan kohteeksi. Yllä siis todiste siitä, kuinka ompelukoneen neula voi mennä läpi lähes mistä vaan… 😀

Kankaat olen kuvioinut jo lähes kymmenen vuotta sitten itse tehdyllä seulalla kankaanpainantakurssilla. Ennen osallistuinkin kankaanpainokursseille melko tiuhaan, mistä vieläkin muistona on useampi valoitettu seula, raakeli ja painovärejä.

Sittemmin kursseilla käynti on jäänyt, kuten moni muukin harrrastus, monikemikaaliyliherkkyyden myötä. Toki voisin yrittää kankaanpainantaa kotonakin, mutta tilat eivät oikein riitä eivätkä sovellu muutenkaan. Pelkään ihan liikaa, että värit tarttuvat joka paikkaan, kuten mm. pesuhuoneen kaakeleihin. Seulojen pesemistä varten olisikin hyvä olla leveä ja syvä teräksinen pesuallas. Voi huokaus, eikö olisikin ihanaa, jos olisi ihan oma studio, missä mahtuisi tekemään kaikkea aina kankaiden leikkaamisesta painamiseen asti? Tai mitä sitten ikinä mieleen juolahtaakaan… 🙂