Excited State

Pääsin jälleen Tauko-lehden Make and Share -ryhmään eli sain valita tänään ilmestyneestä lehdestä, numero 12:sta, kaavan etukäteen ommeltavaksi. Tämän kertaisen lehden sporttikaavoista valitsin Marja Niemen suunnitelman Excited State -topin, koska siihen oli mahdollista ommella vuoriksi urheiluliivit. Minulla on tämän tyyppinen ostotoppi, mikä on kiva kesällä, mutta alkaa olla jo käyttönsä päässä.

Toppikaava sisälsi useamman eri toteutusvaihtoehdon: (1) kapeampi tai leveämpi helma, (2) integroidut urheiluliivit vahvemmalla tai kevyemmällä tuella sekä (3) toppi puhelintaskulla tai ilman.

Minä päädyin leveämpään helmaan, koska hieman pelotti esitellä urheilutoppia somessa. Päätin testata ensin tällä armollisemmalla versiolla, jotta kokovalinta menee oikein enkä päädy tänne pinkeänä puumana. 😉 Pelkoni taisi olla turha, sillä mittataulukon ja väljyyssuosituksen mukaisesti valittu koko vaikuttaa oikealta. Saatan seuraavaan toppiin kuitenkin piirtää kaavan niin, että kädentien piirrän yhtä kokoa pienempänä. Toisin sanoen ympärysmittanani ovat mittataulukon mukaiset, mutta lyhyenä ihmisenä, korkeussuunnassa mitat ovat – usein tämän tyyppisissä topeissa – minulle liian pitkät.

Mittasin kädentien korkeuden ennen kankaan leikkaamista, mutta siitäkin huolimatta se oli mielestäni sovitusvaiheessa, ennen huolitteluja, liian korkea. Siinä vaiheessa tein huonon korjausliikkeen eli yksinkertaisesti leikkasin useamman senttimetrin pois ja ompelin olkasaumat uudelleen kiinni. Sehän itsessään ei ole vielä virhe, mutta kaavoissahan on merkattuna yleensä se optimaaliset kohdat, mistä lyhentää, pidentää, kaventaa tai leventää mallia, jotta oikeat mittasuhteet säilyvät. Näinpä. Tein siis lyhennykseni niin sanotusti väärässä kohdassa ( ja ehkä otin pois liikaakin ), minkä vuoksi kädentien kaarretta olisi pitänyt muotoilla uudestaan. Tästä oikotie onneen -ratkaisustani johtuen topin päälliosa nousee hieman ylöspäin, kuroutuu kohti pääntien ja kädenteiden tikkauksia.

Liiviosan ompelin vahvistettuna samalla lycralla, mistä ompelin koko topin. Musta vuoriosa on Coolmax-kangasta, mikä soveltuu urheiluasuihin ja alusvaatteisiin pitäen ihon kuivana ja viileänä. Vihreä kuminauha on pehmeää vyötärökuminauhaa NuppuPrintiltä. Liiviosa oli helppo ommella, mutta toki vaati ohjeiden tarkkaa seuraamista. Se vaati eniten aikaa koko topin tekemisen suhteen, mutta oli vaivan arvoinen. Tokikaan se ei mielestäni anna raskaalle povelle sellaista tukea, mitä nopeampitempoisempi liikunta vaatii, mutta on mukava lisä.

Puhelintaskun paikka olisi ollut ylhäällä takana, keskellä paininjanselkää. Marja oli suunnitellut sen siihen, koska hän oli huomannut, että selkätaskussa puhelinta ei juurikaan huomaa liikkuessa.

Ymmärrän täysin Marjan ajatuksen ja aion tuon nerokkaan idean vielä toteuttaa. Nyt kuitenkin halusin vain testata kaavan istuvuuden ja tehdä mahdolliset korjaukset, jotta voin tehdä myöhemmin toisen topin paremmasta kankaasta. Tämän eläinkuosillisen lycran ongin Eurokankaan palalaarista, mistä johtuen kankaan laadusta ja käyttöiästä ei ole taetta. Kaiken lisäksi olen epävarma, onko tämä kuosi ihana vai ihan kamala, niin vetoketjullisen taskun ompeleminen liukkaaseen lycraan ei tässä kohtaan tuntunut vaivan arvoiselta.

Osallistuminen toistamiseen Taukon haasteeseen oli yhtä mukavaa kuin ensimmäinen kerta, mistä tein edellisen postauksen. Mukavaa on olla muiden mukana tirkistelemässä etukäteen, millaisia kaavoja on tulossa ja mahdollisesti vielä uutta oppimassa. Ilmapiiri on kannustava ja rento. Ompeluaikaakin on runsaasti (molemmilla kerroilla taisi olla viisi viikkoa).

Vaikka kiireettömyys on tervetullutta, reipas ompeluaika näyttää tuudittavan minut ajatukseen, että ehtiihän tässä… Niin kävi ensimmäisellä kerralla ja taas toistamiseen. Ompeleminen ei ole se ongelma, vaan kuvaaminen. Nähtävästi sitä venytän aina viime tippaan, niin sitten kuvat pitää ottaa pakotettuna säässä kuin säässä: viime kerralla oli varmaan kevään kylmin päivä ja eilen kuvia ottaessa tuuli ihan hirveästi. Mutta oli sentään lämmin. 😄Männikön suojassa saatiin edes muutama kuva otettua helma jokseenkin suorassa.

Kivoja ompeluprojekteja

Huh hah hei! Postaustahdissani oli pieni tauko, vaikka käsitöitä on koko ajan tullut tehtyä. Mutta valmiiksi on tullut melkeinpä yhtä ja samaa, peruspertsaa Ommellisen kaavoilla ja vieläpä lähinnä ensi syksyä varten, niin into kuvaamista ja postauksia kohtaan on ollut melko nollissa.

Paljon kaikenlaista mustaa on siis tullut ommeltua, mutta myös yksi ihastuttava väriläiskä: kaava on Ommellisen Lea-tunika ja trikoo Dream Circuksen Yhdessä-trikoota.

Postausten tekemiseen motivaatio on ollut heikko siitäkin syystä, että yhden Lean olen jo täällä esitellyt. Se koeversio, ensimmäinen, oli lyhythihainen mustasta trikoosta, niin nyt tein lisää vielä kaksi pitkähihaista. Niistä toisen siis ompelin DreamCircuksen värikkäästä trikoosta, minkä lopuista sain ommeltua vielä Ommellisen Sporttileggarit.

Toinen puolestaan on musta, jota voi helpommin yhdistellä vähän sen ja tuon kanssa. Tosin kirjoin sen oikeaan taskuun hauskan kuvion, kun en enää halunnut toista täysin mustaa tehdä.

Kirjontamallin ostin Etsystä Alifera-nimiseltä suunnittelijalta. Ihan se ei onnistunut ajatukseni mukaisesti, mutta eipä tuota hävetäkään tarvitse.

Paljon olen siis ommellut, mutta tosiaan montaa sellaista vaatetta, mistä olen jo postannut aikaisemmin. Ajatukset on myös jostain syystä jo tulevassa syksyssä, niin tuntuu turhalta postailla, kun minun ompelumojo ei vastaa vuodenaikaa. Lisäksi kaikki tehdyt on lähes joko mustaa trikoota, mustaa pontea, mustaa joustocollegea jne. Eli monesta syystä olen vähätellyt ompeluksiani, että mitäpä näistä huutelemaan.

Postausinnostus kuitenkin löytyi yllättäen tässä yhtenä iltana nukkumaan mennessä selaillessani tilaamaani Tiina Kaarelan Nyt on saumaa! -kirjaa. Sen viimeisiltä sivuilta, Lähteitä ja inspiraatiota -osioista, löysin blogini nimen.

Siellä se maininta, Maaritse – kivoja ompeluprojekteja, on Käsityökekkereiden ja Punatukan välissä. ♥ Ilostuin, että näinhän se on: ehkä projektini ovat kovin tavallisia (sekä mustia 😀 ) , mutta ovathan ne kivoja.

Ei tietenkään aina ole kivaa, varsinkaan uutta opetellessa. Esimerkiksi viime aikoina olen opetellut kreppilangan käyttöä saumurissa ja peittarissa. Erityisesti opettelun alla on ollut lycraisten leggareiden päällitikkausten tekeminen. Huh, ihan ei vielä suorat tikkirivit onnistu. Eri merkkiset kreppilangat myös aiheuttavat päänvaivaa, sillä siinä missä toisella ompelu onnistuu tuosta noin vain, toinen vaikuttaa saavan koneet ihan solmuun.

Mutta onhan se kiva huomata, että jossain kohdin lopputulos on jo ihan siedettävä. Että ehkäpä tämäkin vielä iloksi muuttuu!

Sporttimekko

Viime postauksessani oli Ommellisen Sporttipaita, niin tässäpä nyt paidasta mekkoversio. Siinä on samanlainen pitkä kaulus kuin paidassa, mihin tällä kertaa tein nyörin reiät reilujen napinläpien avulla, jotta sain tuon paksupäisen 😉 nyörin kujaan. Viimeistellyn näköinen nyöri on – kuten paidassakin – ostettu FabriKingiltä.

Sporttipaidan kanssa kauluksen lisäksi tässä oli samaa istuva olkalinja ja hihat, mutta muuten mekko on malliltaan rinnalta istuvampi, alaosaltaan reilu ja siinä on taskut.

Malli on niin pallomainen, että alkuun mietin, voikohan tätä pitää vai ei. Mutta muutaman sovituskerran jälkeen tulin tulokseen, että voi. Aika herkku itseasiassa. 🙂

Runsas helma vaikutti sovitusvaiheessa jäävän kiinni tavallisiin trikooleggingseihin, niin ompelin sille kaveriksi muutamat liukaspintaiset leggarit lycrasta. Ylläolevassa kuvassa on Mereenin Betoniromu-kuosilla ja alla olevassa kuvassa – hieman näkyy – Taskutunikan kanssa yksiväriset mustat. Taskutunika on siis myös Ommellisen kaava ja minun yksi lemppareistani, minkä tein tällä kertaa MieliDesingin Hide n` Seek -joustocollegesta.

Leggingsit tein puolestaan Ommellisen Sporttileggarit-kaavalla. Ne tein siis tarpeeseen, mutta ompelua siivitti ompelukerhoni haaste: kahdessa tunnissa piti tulla valmista. Työn/työt sai valmistella kaavoineen, mutta leikkaaminen ja ompelu piti sisällyttää kahteen tuntiin. Ja kuten olen joskus aikaisemmin jo todennut, niin suosittelen aikaa vastaan ompelua! Siinä näkee, kuinka on kehittynyt, ja onhan se kutkuttavan jännääkin. 😀

Ulpu-treenishortsit

Viime kesänä ompelin ensimmäiset PuuhakasPajan Ulpu-treenishortsit. Tänä vuonna tein toiset, sillä nämä shortsit ovat osoittautuneet täydelliseksi kesävaatteiksi niin kävelylenkillä kuin muutoin vaan oleskellessa.

Viime vuotiset ovat olleet alkukesän kovassa käytössä, mutta näistä tuli kyllä kertaheitolla vielä paremmat. Ensimmäiset olivat pikkasen liian suuret ja kangas oli paksumpaa mattapintaista lycraa, mikä ei tuntunut päällä kovin mukavalta. Lisäksi tuo kangas ei palautunut eikä venynyt niin hyvin kuin liukas ohuempi lycra yleensä tekee. Paksu lycra olikin vahinkonettiostos. Tosin hyvä testaukseen, niin näistä Poniletti-shortseista tuli kerrasta hyvät.

Jalat on niin runnotut hyttysten ja paarmojen ansiosta. Kuvassakin verenhimoinen inisijä lentää kohti vasenta reittä. 😣Näiltä ei tänä kesänä ole rauhaa saanut.

Ulpu-kaavassa on siis shortsit joko yksinään tai kolmella eri helmalla. Koon valitsin mittataulukon mukaan, mitä nyt pienensin saumanvarojen verran sekä lisäsin pituutta niin shortsien lahkeisiin kuin hameen helmaan. Muistaakseni lisäsin mittaa jo viime vuonna, mitä en ollut kaavaan kirjoittanut, niin eihän sitä enää muista, minkä verran… Valistunut veikkaukseni on, että shortseissa on viiden sentin pidennys ja hameessa kymmenen.

Helman viimeistelin saumurin rullapäärmeellä.

Poniletti-lycra on vanhoja jemmojani, mikä on ostettu silloin, kun Hellinillä oli vielä oma nettikauppa. Nykyään Hellinin Ponilettejä saa ainakin Kimmiltä (trikoota ja joustocollegea ainakin, mutta lycrasta en tiedä), mistä olen ostanut lahkeissa olevan mustan lycran. Sitä jäi sen verran, että taidan tehdä vielä kolmannen, paremman kokomustan viime vuotisen tilalle. Ja kai tätä ponilettistä pitää pestäkin joskus. 😀


Ompeluvinkki:

  • Rullapäärmeen ompelu on onnistunut ne kaikki muutamat kerrat 😉 , joita olen kokeillut Lankaa ja kaksi kättä YouTube-videon avulla, mikä löytyy täältä, klik.