Sporttipaita

Pitkään jatkunut ompelujumini alkaa hellittämään: edellisen postauksen onnistuneet ribbipoolot saivat minut niin innostumaan, että pääni sisällä kone surraa koko ajan. 🙂

Haaveilun lisäksi jotain konkreettistakin olen jo saanut aikaiseksi, kuten tämän Ommellisen kaavalla tehdyn Sporttipaidan Vimman joustocollegesta.

Tykkään kovasti tästä mustavalkoisesta kuosista, minkä onnekkaasti olen saanut lahjaksi kässäsiskoltani 🖤 vuosi sitten, kun valmistuin neuropsykiatriseksi valmentajaksi. Tämän kangasaarteen jemmaamista edesauttoi myös se, että Vimma on lopettanut kankaiden myynnin. Siitäkin syystä olen tarkoin miettinyt ja harkinnut, mihin tämän kangasaarteeni kesyttäisin.

Harkinta kannatti, sillä tämän kaavan nähdessäni tiesin heti, että tässä se on.

Tästä tulikin oikein onnistunut paita, minkä tein kaavan mukaisesti mitään muutamatta. Koon valitsin vertaamalla kaava-arkin mittoja aikaisemmin ompelemiani Ommellisen Kamoon-mekkojen rinnanympärykseen. Hihan mittakin olisi kannattanut tarkistaa, sillä niistä tuli käänteen verran liian pitkät.

En lähtenyt hihoja kuitenkaan lyhentämään, koska Ommellisen kaavoissa se ei niin haittaa: leveän käänteen vuoksi hihansuu kääntyy sujuvasti sisälle päin. Voinpa valita sitten kunkin päivän mukaan käsille suojaa, pitemmän hihan, tai lyhyemmän kääntämällä, jos siltä tuntuu.

Ompelujärjestystä hieman muutin, sillä tein kauluksen ja helman nauhoille reiät sirkkarenkailla. Ohjeen mukaan niitä ei siis tarvita, mutta niitä nyt oli pöydällä lähettyvilläni, niin puristin kiinni pois kuleksimasta. Sirkkarenkaiden vuoksi jätin helman halkion pois.

Nice-nauhat olen ostanut FabriKingiltä. Ne sopivat kuosiin, mutta ehkä ovat turhan hienot tähän malliin, koska kiinni sidottuna ne eivät näy helman eikä kauluksen alta juuri lainkaan. Ehkä vaihdan ne vielä tavallisiin mustiin, niin nämä säästyvät hienona yksityiskohtana johonkin parempaan paraatipaikkaan. Nyt en vaan löytänyt mustaa nauhaa, mikä tuntuu ihan käsittämättömältä. Että minäkö olisin käyttänyt jonkin kässämateriaalin loppuun… 😀

Kaulus oli ainut asia, mitä tässä mallissa hieman epäilin ennen aloittamista. Se kun on niin kovin runsas, niin epäilin se ahdistavan käytössä. Mutta se pelko oli turha: olen pitänyt tätä paitaa jo pari päivää, eikä kaulus tunnu missään.

Kangasta leikatessa kauluksen koko kuitenkin tuntuu, sillä siihen kuluu paljon kangasta. Minulla se ei meinannut riittääkään. Siksi toinen kaulus on leikattu väärään kuvio- ja langansuuntaan. Se ei kuitenkaan haittaa mitään (olisin voinut leikata sen kokonaan esimerkiksi mustasta joustocollegestakin), koska se ei näy päälle päin. Sisempi kauluskappale on puolestaan leikattu oikein päin, koska se kääntyy näkyviin. Sen suhteen pitikin hetki hengähtää, jotta kuviot tulivat oikein päin kauluksen kääntyessä. Onnistuin siinä, vaikka aivot olikin mennä hetkellisesti niks-naks. Tosin huokailuni menivät vähän hukkaan, sillä eihän tästä kuosista huomaa, miten päin se on kauluksen osalta. Että lähinnä voin vain itsekseni hymistellä, että onnistuin siinäkin. 🙂

Hyvää palmusunnuntaita!