Glow-mekko

Yritin kiireellä pilata tämän mekon, mutta en onnistunut. 😀 Mekon kaava on Glow MUTCAT Design Houselta ja viskoosi FabriKingiltä.

Kiireessä olin ilmeisesti piirtänyt eripari kokoja, mistä johtuen hihat eivät meinanneet millään istua paikalleen. Myös taskut olivat ihan liian alhaalla, koska olin nipsnaps leikannut hakkimerkit ihan vaan sinne päin syystä ja toisesta, mitä en ymmärrä.

Mekko oli myös liian suuri. Onneksi. Niin oli pakko tehdä suurempi korjausliike ja olla huolellisempi. Eli kiltisti purin yläosan irti valmiista helmasta, piirsin pienemmän koon kaavat ja surauttelin uuden miehustan hihoineen. Tällä kertaa hihatkin istuivat paikalleen mukisematta, mistä hoksasin, että ensimmäisen mekkoversion hihojen täytyi olla jotain ihan muuta, mitä olin ajatellut piirtäväni ja tekeväni…

Tällä kertaa korjasin myös kuosin suoraan: ensimmäisellä kerralla leikkasin etu- ja takakappaleet taitteella, mistä johtuen kolmiot eivät ihan suoraan sitten menneetkään. Liukas kangas karkasi siis leikatessa paikaltaan. Toista kertaa samaa virhettä en tehnyt, vaan piirisin pienemmän koon etu- ja takakappaleet kokonaisena puolikkaan sijaan. Näin sain aseteltua kaavat paremmin kankaalle ja kuosin suorassa pitäminen oli helpompaa.

Jo tehtyä helmaosaa lyhensin yläosastaan kuusi senttiä, niin taskut asettuivat oikealle kohdalla ja helman mitta muuttui alkuperäisestä mitasta minulle sopivammaksi nilkkapituudeksi.

Että sellaista pientä säätöä tuli tehtyä yrityksen ja erehdyksen kautta. Hihoihin vielä lisäsin kuminauhat, vaikka ne ovat kaikista hihaversioista kapeimmat. Kuminauhan kanssa ne on vaan niin helppo nykäistä ylöspäin kyynärtaipaleelle, kun siltä tuntuu.

Lopputulos on ihanan kevyt, mutta pukeva. ♥ Ja tämä sopii niiiiiiin monen neuleeni kanssa, niin lyhyempien kuin pitempien neuletakeista puhumattakaan!

Mekon kuvauspäivänä sudenkorentoja lensi ympärillä huimia määriä. En malttanut olla laittamatta niitä tähän postaukseen. Onhan nuo pienet siivekkäät yhtäaikaisesti ihan karmeita karvoineen päivineen ja kuitenkin niin lumoavia herkkine siipineen. Lopussa on vielä muutama mekkokuvakin.

Pestyä puuvillaa

Ompelukerhossani oli keväthaaste, minkä puitteissa testasin The Assembly Linen Box Pleat Dress -kaavan. Testimekkoni ompelin Kimmiltä ostetusta mustasta pestystä puuvillasta, mikä on niin sanotusti keskivahva lakanapuuvilla. Pehmeytensä vuosi sitä suositellaan kuitenkin monenlaiseen ompeluun, kuten lasten vaatteisiin sekä tuplaharson tilalle.

Tässä on ihanan mattainen pinta, minkä vuoksi musta värikin on toistuu harmahtavana. Tykkään myös, että tämä on mukavampaa ommella kuin tuplaharso, joka vaikuttaa vähän hankalan paksulta esimerkiksi pääntietä ja nappilistoja tehdessä.

Pestyn puuvillan nimi tulee siitä, että se on pesty liian kuumalla, jolloin pinta ei ole vain mattainen, vain siinä on rösöinen struktuuri. Tosin kuvissani kankaan mattaisuus ja struktuuri korostuvat kirkkaan päivän valon vuoksi hieman liikaa saaden kankaan näyttämään paikoittain jopa pölyiseltä. Sitä se ei ole, mutta ei kyllä ihan mustan mustaakaan eikä sileän sileäkään.

Kaavatestaukseni onnistui monelta osin. Esimerkiksi pesty puuvilla sopi mekon malliin hyvin. Myös koon valinta meni nappiin, vaikka kaavan ohjeistuksen mukaan minun olisi pitänyt valita suurempi koko: L-koon sijaan ompelin M-kokoon, koska tämän kaavafirman kaavat ovat yleensä reiluja. L-koossa rinnanympärykselle olisikin tullut väljyyttä pitkästi toistakymmentä senttiä. Tiesin kuitenkin, että kahdeksan sentin väljyys riittäisi, minkä sain aikaiseksi M-kokoon pienellä sorvauksella, muutaman sentin lisäyksellä.

Lyhensin myös takakappaleen helman etuhelman kanssa samaan pituuteen, koska taaksepäin pitenevät mallit eivät oikein sovi minulle. Tasainen helma keventää kokonaisuutta kivasta.

Kolmas muutos oli kuminauhojen lisääminen hihansuille ja neljäs pääntien avartaminen edestä sekä sen huolittelu vinokaitaleella alavaran sijaan (toinen kuva ylhäältä).

Jatkossa pitää vielä siirtää olkasaumaa eteenpäin reippaasti, jopa kolmesta neljään senttiin. Postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyy, kuinka kauas olkasauma jää olan korkeimmasta kohdasta. Näistä takaa, mekon laskoksesta, otetuista kuvista puolestaan näkyy, kuinka mekon pääntie jää olkasauman väärän kohdan vuoksi liian alas. Siinäpä taas askartelua ja arvuuttelua, saanko seuravasta pääntiestä paremman…. 😉 Onneksi tällaisena testiversionakin mekko menettelee eikä kangasta tullut saksittua turhaan.

Hulmuhuppari

Vuoden 2022 viimeisin ompelukseni taitaa olla tässä, Ommellisen Hulmuhuppari.

Viime postauksessani kokeilin jo tätä kaavaa, minkä testaus jäi puoli tiehen, koska kangasta ei riittänyt huppuun saakka.

Mieleeni jäi pyörimään ajatus värikkäästä kukkakuosista, mutta päädyin lopulta tähän vaatimattomamman väriseen, mutta niin ihanaan PaaPiin Ruusu-joustocollegeen. Päädyin siihen, sillä tämähän on ihan mun juttu! Siinä on selkeä kuvio ja rytmi. Värit sopivat maiharityyliini verrattoman hyvin kuten raidallisiin villasukkiini ja kestosuosikkipipooni, Rikkeen.

Rikke-pipon olen neulonut kauan aikaa sitten Raverlyn kautta saatavalla ilmaisohjeella. Ohje oli hetken poissa, mutta huomaisin muutama viikko sitten, että se on jälleen saatavilla! Se on siis englanninkielinen ja saatavilla Ravelrystä täältä. Tykkään sen mutkattomasta mallista sekä siitä, että sen alle mahtuu tarpeen mukaan hieman kookkaampikin kampaus.

Tosin mekko sopi hyvin myös eilen – sporttisesta hupustaan huolimatta – mustiin kannallisiin saappaisiin ja siten myös pienen pieniin aattoillan juhliin.

Muokkasin hihat käänteen verran lyhyemmäksi sekä leikkasin täyskellonhelma osuuden niin, että siinä on saumat molemmilla sivuilla. Näin kuviot menevät jokseenkin oikeaan suuntaan helmakappaleissa niin edessä kuin takana. Ilman tätä muokkausta eli helmakaavan halkaisua ja asettelua, ruusut olisivat olleet nurinkurin takahelmassa.

Vielä haaveissani on kolmas versio, jossa olisi ehkäpä noin kymmenen senttimetriä lyhyempi helma, niin siinäpä sitä taas oli vähäksi aikaa…. 🙂

Hulmuhelma

Pitkästä aikaa ompelin!

Kyllä kannatti: sain uuden ihanan mekon ja löysin Uunimiehen yllätykset ompelupöydän laatikoista. Sieltä löytyi nimittäin joulukonvehteja, mitä tämä mekko päällä voi surutta syödä, kun malli on niin armollinen. Mieskin tuli niin iloiseksi, kun löysin hänen kuukauden takaisen yllätyksen: kuulemma kamalan pitkä aika olla kertomatta ja odottaa toisen hoksaamista. 😀

Mekkokaava on Ommellisen Hulmuhuppari, mutta joustocollegea ei riittänyt huppuun saakka. Pullonvihreä kangas on Kangaskapinalta ja lämmikkeenä olevat asusteet puolestaan linkkinä täältä: Oslo-pipo, kauluri ja kämmekkäät.

Hihat ovat minulle käänteen verran liian pitkät, mutta ne sujahtavat helposti piiloon. Mutta seuraavaan ne voin lyhentää, kuten myös helmaa, sillä mielestäni se voisi olla aavistuksen lyhyempi.

Tykkään! ♥