Sporttimekko

Viime postauksessani oli Ommellisen Sporttipaita, niin tässäpä nyt paidasta mekkoversio. Siinä on samanlainen pitkä kaulus kuin paidassa, mihin tällä kertaa tein nyörin reiät reilujen napinläpien avulla, jotta sain tuon paksupäisen 😉 nyörin kujaan. Viimeistellyn näköinen nyöri on – kuten paidassakin – ostettu FabriKingiltä.

Sporttipaidan kanssa kauluksen lisäksi tässä oli samaa istuva olkalinja ja hihat, mutta muuten mekko on malliltaan rinnalta istuvampi, alaosaltaan reilu ja siinä on taskut.

Malli on niin pallomainen, että alkuun mietin, voikohan tätä pitää vai ei. Mutta muutaman sovituskerran jälkeen tulin tulokseen, että voi. Aika herkku itseasiassa. 🙂

Runsas helma vaikutti sovitusvaiheessa jäävän kiinni tavallisiin trikooleggingseihin, niin ompelin sille kaveriksi muutamat liukaspintaiset leggarit lycrasta. Ylläolevassa kuvassa on Mereenin Betoniromu-kuosilla ja alla olevassa kuvassa – hieman näkyy – Taskutunikan kanssa yksiväriset mustat. Taskutunika on siis myös Ommellisen kaava ja minun yksi lemppareistani, minkä tein tällä kertaa MieliDesingin Hide n` Seek -joustocollegesta.

Leggingsit tein puolestaan Ommellisen Sporttileggarit-kaavalla. Ne tein siis tarpeeseen, mutta ompelua siivitti ompelukerhoni haaste: kahdessa tunnissa piti tulla valmista. Työn/työt sai valmistella kaavoineen, mutta leikkaaminen ja ompelu piti sisällyttää kahteen tuntiin. Ja kuten olen joskus aikaisemmin jo todennut, niin suosittelen aikaa vastaan ompelua! Siinä näkee, kuinka on kehittynyt, ja onhan se kutkuttavan jännääkin. 😀

Kuulumisia

Blogijoululoma venähti pidemmäksi kuin ajattelinkaan, koska harmillinen flunssa on vaivannut jo joulukuun alusta lähtien eikä loppua oikein näy. Tällä viikolla pääsin tosin palaamaan jo töihin, mutta hieman nilkuttaen arki on edennyt. Siksi myös blogi on jäänyt taka-alalle.

Lankalaihikseni on kaikesta huolimatta voinut oikein hyvin: nyt jo olen tuhonnut jemmojani lähes 800 gramman verran.

Tilastoani vähän huijaa joulukuussa aloittamani Halibut-puserot miehelleni ja minulle, mutta magnetan värinen No Frills -pusero on ihan tämän vuoden puolella aloitettua ja Lankalaihis-ryhmän tammikuun tavoitteen mukaisesti neulottu. Facebookissa on siis ihan tällä nimellä oleva ryhmä, jossa saa vertaistukea lankojen vähentämiseen. Ryhmässä voi siis hengata vain mukana ja/tai osallistua mukaan erilaisiin haasteisiin. Esimerkiksi aloitushaasteessa tuli valita työn alle lanka, mitä ei ole raaskinut käyttää tai ohje, jonka on kokenut liian hankalana.

Minä valitsin aloitushaasteekseni purkaa keskeneräisen neuletakin, minkä olin aloittanut jo pari vuotta sitten Arwetta-langasta. Se oli jäänyt ärsyttävästi kesken, kun en ollut varma mallista. Langan väri, Deep Orchid, on kuitenkin niin ihana, että päätin nyt tehdä sen vihdoin ja viimein vaatteeksi asti. Haasteellisin osuus minulle tässä projektissa oli siis keskeneräisen työn purkaminen, lankojen kastelut ja uudelleen keriminen, mitä olin siirtänyt ja siirtänyt. Helpon puseron neulomisessa ei puolestaan mennyt aikaakaan, kun löysin vielä Arwetta-langan kaveriksi Dropsin pörröisen ja pehmeän Alpaca Silk-langan.

Vaikka lankalaihis on edistynyt hyvin, ihan ilman uusien lankojen ostoa en ole selvinnyt. Esimerkiksi sain toiveen Harry Potter-neuleista eli piti hankkia viinipunaista ja okraa. Mutta lahjalangoissa on se hyvä puoli, että ne tulee neulottua pois saman tien eikä ne jää nurkkiin pölyyntymään.

Nämä kaikki neuleet ovat kesken vielä viimeistelyjen osalta. Siinä näkyy se, että olen vähän heikolla hapella, kun päättelyt ja kylvettämiset ei ole kiinnostaneet. Olen vain hypännyt aina yhden työn jälkeen seuraavaan. Kuten esimerkiksi nyt minulla on työn alla, testineulonnassa, alla olevassa kuvassa olevat Aalto-sukat.

Ompeleminen ei puolestaan ole oikein edistynyt. Tavoitteenani oli tehdä tässä kuussa keskeneräisten ja valmiiksi leikattujen pinoa pienemmäksi, mutta se ei kovin hyvin ole sujunut ja nekin, mitä olen tehnyt, ovat joltain osin epäonnistuneet.

Esimerkiksi ompelukerhossani oli vuoden alussa haasteena ommella mustaa mustalle. Minä kokeilin uutta paitakaavaa ja siihen alikeompeluna koristelin mustan timantin selkäpuolelle (sinne piiloon, jos se ei onnistuisi). Alikeompelu onnistui kyllä, mutta paidasta tuli liian pieni. Ainakin sen verran, ettei sitä voi julkisilla paikoilla yksinään pitää.

Toinen mustaa mustalle -työ puolestaan oli ihan liian suuri: yritin ommella kahdesta eri mustasta farkkujämäpalasta Cap Sleeve -mekon. No, postailen myöhemmin näistä sovituskuvien kera, niin kerron tarkemmin näiden molempien – trikoopuseron ja mekon – hopeareunukset. Eli ei nyt mennyt ihan maaliin, mutta uusien taitojen kannalta molemmat olivat hyvä ommella…

Tälläistähän tämä kässäilyharrastus on, että aina ei vaan onnistu. Varsinkaan ommellessa, kun kaikki pitää ensin testata, kuten tänään uutta poolokaavaa: testiversion mukaan ainakin olkasaumaa pitää siirtää eteenpäin ja pääntietä korottaa edestä. Onneksi on kuitenkin joitakin asioita, mihin voi aina luottaa, kuten Ommellisen Taskutunikaan ja siihen, kuinka ideat eivät (ompelumerkinkään mukaan) lopu koskaan kesken. 😀

Niin ommellinen!

Vaikka tätä vuotta on vielä jäljellä, voin nyt jo todeta, että tämän vuoden suurimmat ompeluoivallukset ovat olleet peittarin ja Ommellisen kaavojen ostaminen. Nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa siten, että Ommellisten kaavojen mukana tulee ompeluvideo sähköpostiin. Epäilen, että ilman näitä videoita en olisi oppinut niin sujuvasti käyttämään peittariani. En ainakaan näin helpolla ja nopeasti, vaan itseopiskelu olisi ottanut oman aikansa ja paikkansa (mitä on niin harvoin tarjolla…).

Toisekseen Ommellisen kaavat istuvat minulle hämmentävän hyvin: aikaisemmin olen ommellut Kamoonmekkoja, Rentoilutakin ja Sporttileggingsit. Nyt vuorossa oli Hupparimekko, mistä tuli aikaisempien ompelusten mukaan sopiva ilman mitään muokkauksia.

Toki mekossa on väljyyttä ja se on ommeltu joustocollegesta, mikä armahtaa jonkin verran istuvuuden suhteen. Mutta varmasti jokainen koti-ompelija tietää, että rajansa on niilläkin, mikä voi ilmetä esim. pussina kainaloissa tai selän puolella.

Ompelin hupparimekon Accidental Ideasin joustocollegesta, minkä tekstejä kääntelin sinne sun tänne. Yritin hyödyntää kuosin rytmiä asettelemalla kaavan osat tekstien soljuvuuden mukaan. Tästä syystä jätin kaavaan kuuluvan taskun pois, koska ajattelin, että liikaa on liikaa… Paikkatasku olisi pitänyt ommella etuosan kapeammalle puolelle, sunnilleen lantiolle nojaavan käden korkeudelle (alla oleva kuva).

WE ARE NOTHING BUT 
Ripples in the water. 
Particles trying to find their way.
Irregular beats on the steady pulse of time.
Flashes of color in gray nothingness. 

- Accidental Ideas - 

Emppu-hupparimekko ja messukuulumisia

Viikonloppuna ovat olleet kuudennet käsityömessut netissä. Tämä on tapahtuma, joka on minusta ollut korona yksi hyvä puoli: messuille on voinut osallistua ilman tungosta ja aivan rauhassa tuoksuyliherkkänäkin.

Messujen myötä näytteilleasettajat tuottavat myös monenlaista innostavaa sisältöä, kuten tänä viikonloppuna Ommellisen Liisa. Huh, mitä menoa oli tuossa Facebookin ompelulivessä, jossa Liisa ompeli näytösluontoisesti heidän hupparimekkonsa. Hänen työskentelyä on aivan ihana seurata: hän on selkeä ja rempseä sekä antaa hyviä ompeluvinkkejä ylipäätään. Eli todella lämmin suositus tuon liven katsomiseen sekä heidän kaavoihin, joiden mukana tulee myös liven kaltaiset ompeluvideot sähköpostiin. ♥

Liven innostamana itsekin intouduin pitkästä aikaa ompelemaan monta viikkoa valmiiksi leikattuna odottavan Ommelkuplan Emppu-hupparimekon.

Tein sen samoilla tuunauksilla kuin aikaisemman kanervanpunaisen, mitä viime viikolla olen pitänyt ensimmäisiä kertoja tälle syksylle ja todennut nuo sivusaumojen taskut ihanan syviksi ja ah, niin tarpeellisiksi. Vyötärön noston ja takasauman lisäämisen lisäksi tällä kertaa kuitenkin jätin hupun pois, koska minulla ei ollut Hellinin Poniletti-joustocollege riittävästi. Se ei riittänyt ihan kaulukseenkaan saakka, vaan sen sisäpuoli oli tehtävä mustasta trikoosta. Tämä kaulus on siis kaavaan kuuluva, valmis vaihtoehto hupulle.

Tykkään, että siitä tuli oikein kiva sekä mukavan kevyt ja sulava vaihtoehto hupun sijaan esimerkiksi takin alle.

Neulomisen suhteen innostuksesta pirskahtelemaan minut sai puolestaan Ihastu suomalaiseen villaan! -live, jonka pitivät Jenni Vanhanen ja Anni Laitinen. He jakoivat vinkkejä ja esittelivät syksyn uutuuslankoja. Jos et heidän liveä innostu katsomaan, mutta suomalainen lanka kiinnostaa, niin käy tutustumassa Suomalainen Villa -sivustoon. Sieltä löytyy esimerkiksi ostopaikat, mistä suomalaista villaa on saatavilla sekä tietoa suomalaisesta langasta yleisesti. Tiedon puutteesta ei siis enää suomalaisen langan suosiminen voi olla kiinni!

Itselle mielen päälle pyörimään jäivät ainakin Myrksyluodon Villa sekä Wetterhoffin Wanja -langat. Kunhan nyt saisin ensin entisiä vähemmäksi… Ylipursuavien varastojen vuoksi nyt en ostanutkaan mitään muuta kuin tarpeeseen mustaa trikoota ja Ommellisen uutuuskaavoja, jotta se entisten vähentäminen onnistuisi paremmin.

Miten sinun messuillut sujuivat? Vai sujuivatko lainkaan? Mikä ostos ja/tai live sai sinun silmäsi säihkymään?