Mennyt syksy on ollut melko levotonta aikaa: viimeistelin käsityöntekijä-tutkinnon neljä näyttöä, palasin töihin uuteen kouluun ja yritin päästä jyvälle, mistä uudessa oppimisen tuen laissa oikein on kyse.
Ponnistelu on heijastunut käsitöiden tekemiseen niin, että kaikki suurempaa keskittymistä vaativammat (kuten näyttöneuleiden ohjeiden kirjoittamiset) ovat jääneet. Kapasiteetti on riittänyt vain helppoon neulematematiikkaan ja peruspertsan neulomiseen, (mikä ei sinällään ole ollut huono asia soljuvan arjen kannalta). Sen verran olen kuitenkin itseäni haastanut, että peruspaitojenkin suhteen olen itse laskenut silmukkamäärät ja kokeilut erilaisia tekniikkoja, joita muun muassa somevilinässä on tullut vastaan.
Nämä vihreät yhdistin vahingon kautta, sillä tilaamani Sandnes Garnin Tynn Silk Mohairia ( 7772 Rainforest) oli täysin epäsopiva alun perin ajattelemani villalangan kaveriksi. Ylitsepursuvat lankavarastoni eivät kuitenkaan motivoineet ostamaan uutta sopivampaa villaa mohairin pariksi. En myöskään suostunut säilömään sitä kaappiinkaan, kun siellä sitä täytettä on jo muutoinkin.
Turhautuneena päätin, että tavoitteeni on palauttaa mieliin, kuinka neulottiin saumattomasti ylhäältä-alas istuva hiha, v-pääntie ja pyöristetty helma. Eli värillä ei nyt olisi niin väliä, joten valitsin jemmoistani toisen epäsopivan, mutta hieman paremman vaihtoehdon mohairille, BC Garnin Bio Shetland – villalangan värissä tumma oliivivihreä.
Kukapa olisi uskonut, että tällä reseptillä – viileä mohair ja lämpimän sävyinen villa – tulee ihan täydellisen vihreä paita. Yhdistelmä on kertakaikkisen ihana! Melko hyvin onnistui paitakin. 😉
Tavoitteeni oli neuloa yläosasta istuva paita kapeilla hihoilla. Istuva hiha onnistui muutoin (hihan ruma keskisauma on jäänyt pingotuksesta, en ehtinyt tähän hätään höyrytellä pois, mutta olkapää on siis kuvasta huolimatta istuva ja kaunis), mutta kainalo valahti hieman liian alas (alakuva).
Koska minulla on suuret olkapäät, joudun niille neulomaan yleensä tilaa enemmälti. Siksi en uskonut näkemääni, vaan koin, että olka-kainalomittani on liian lyhyt ja neuloin muutaman ylimääräisen sentin ennen hihojen erottelua miehustasta. Mutta mittanauha ei valehdellut tälläkään kertaa, eikä silmä aina ymmärrä näkemäänsä, joten … olisi pitänyt uskoa mittoja eikä mutuilla silmämääräisesti.
Kuvista tosin näkee, ettei se käyttöä haittaa, mutta tuntuma voisi olla parempi.
Halusin istuvalle yläosalle vastavuoroisesti hieman a-linjaisen ja pyöristetyn helman. Pyöristys onnistui ihan kivasti lyhennetyillä kerroksilla, mutta ehkä siitä tuli hieman liian maltillinen makuuni. Leveyttä sekä pyöristystä helmassa voisi siis olla hieman reilummasti, mutta erinomainen harjoituskappalehan tästä tuli ja jotain valmistakin kaiken kaaoksen keskellä. ♥
