Ylhäältä alas -neulominen on yksi lempitekniikoistani. Voisin melkeinpä sanoa, että se on ainoa tapani neuloa yläosia, koska harvoin neulon neuleita muutoin. Alhaalta-ylöspäin neulominen toki onnistuu, mutta toisinpäin koen neulomisen olevan helpompaa ja mutkattomampaa, kun neuletta voi sovitella heti alusta lähtien.
Olen tehnyt kaksi lyhyttä ohjevideota, jotka helpottavat ylhäältä alas neulottavien neuleiden tekemistä. Koska tykkään koota kaiken tärkeän materiaalin myös tänne blogiin, jaan ne nyt tässä samassa paikassa.
Alla olevassa videossa näytän, miten voit luoda silmukat niin vartaloon kuin hihaan yhtäaikaisesti.
Seuraavalla videolla puolestaan näytän tavan, jolla saat kainalokohdasta siistin ja napakan ilman ylimääräisiä aukkoja.
Jos nämä vinkit olivat sinulle hyödyllisiä, löydät vastaavaa sisältöä LankaSorvarin Instagramista ja YouTubesta. Toki yritän niitä koota aina tännekin, mutta aina ei muista…😅
Neuloin ulkoiluhameen, vaikka en tahtonut enkä tiedä tarvinkokaan. 😉
Viime kesänä neuloin osana käsityöntekijä-opintoja Suomusiipi-neuleita, joista kaikki ei onnistunut heti kerrasta. Esimerkiksi Suomusiipi-puseron proton jouduin neulomaan kahteen kertaan, koska ensimmäisellä kerralla kuviomäärä ei ollut toimiva. Tämä paksu Alafosslopi-langasta tehty pusero neulotaan siis alhaalta-ylös päin. Alun perin ajatuksissani oli miehusta, minkä mustalla pohjalla harmaat kuviot jatkuvat aina helmasta kainaloon saakka.
Alkuperäinen kuviomäärä oli kuitenkin liiallinen, mistä johtuen neuleen yleisilmeestä tuli liian raskas. Väritkään eivät oikein miellyttäneet silmää, niin jätin mustapohjaisen proton kaapeleille. Halusin kokeilla, miltä näyttäisi, jos käännän värit toisin päin ja vähennän kuvioiden määrää. Tämä kokeilu kannatti – näillä muutoksilla sain aikaiseksi sellaisen neuleen kuin olin ajatellut.
Vaikka mustapohjainen ja runsaskuvioinen pusero ei sopinut neuleperheeseeni, en raaskinut purkaa sitä. Otin sen nyt takaisin puikoille ja neuloin vyötärölle taitettavan resorin kuminauhakujaksi. Siinäpä se hame oli kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Kevät kiri kuitenkin ohitseni, joten ensi talvi näyttää, onko villahameelle käyttöä. Ehkä tästä voisi taikoa sitten mökille tyynynpäällisen tai talviretkille istuinsuojan…
Pitkästä aikaa en säveltynyt omiani, vaan neuloin valmiista ohjeesta. Lankajemmoistani löytyi kauniita viileitä sävyjä, joista riitti Caitlin Hunterin suunnittelemaan Manarola-neuleeseen. Ostin tämän neuleohjeen jo vuosia sitten, kun hurmaannuin mallin kauniista v-pääntiestä sekä tietenkin lempisuunnittelijani upeista kirjoneulekuvioista.
Neulominen eteni kuitenkin vähän omalla twistillä. Alkuperäinen malli on lyhythihainen ja helmastaankin lyhyempi. Lisäksi olin tällä kertaa vähän kapinallinen: en tehnyt tyylilleni uskollisesti mallitilkkua. Olin vielä niin villi, etten edes sitonut pitkiä langanjuoksuja. Huh, kuinka hurjaa menoa. 😂
Onneksi lankani suhtautuivat kapinallisuuteni armollisesti. Viimeistelykastelussa ne avautuivat niin, että ne ikään kuin sitoivat itse itsensä toisiinsa kiinni. Minttu pohjalankani oli Garthenor Organic Preseli (väri Spearmint). Musta kuviolanka Bc Garn Bio Shetland, ja muut kuviovärit Tukuwool Fingering – lankaa väreissä Syringa ja Kajo (poistunut väri). Puseroon kului yhteensä 300 grammaa jemmalankoja.
Neuleen koko on jotakin kolmosen ja nelosen väliltä. Nelonen olisi ollut rennompi, mutta tähän on nyt tyytyminen, kun sitä mallitilkkua ei tullut tehtyä. Lopputuloksena syntyi tällainen lyhyehkö pikkupaita, joka yltää juuri vyötärökaitaleelle.
Yritin ensin neuloa puseroon lisää pituutta, mutta miehustan kapeus ei sopinut pidempään mittaan. Ylimääräinen pituus pussitti selän puolelle ikävästi. Jotta mitta olisi toiminut, olisi pitänyt purkaa kainaloihin saakka ja leventää miehustaa helmaa kohti. Siihen pohjalankani ei ehkä olisi riittänyt, enkä rehellisesti sanottuna muutenkaan ollut kovin innokas purkamaan. Nykyinen mitta on kuitenkin osoittautunut toimivaksi esimerkiksi leveälahkeisten suorien housujen kanssa. Sitä yhdistelmää on tullut käytettyä jo aika monta kertaa.
Loppuun vielä yhdet sukat, jotka valmistuivat tällä viikolla. Aikaisemmin postasin sukkavillityksestäni, yhdestä tavasta yrittää pienentää lankavarastojani. Tämä pari jatkaa sitä samaa teemaa (aikaisemmat postaukset ovat Palkkiraitaa sekä Vuodenvartijat ja körttiset). Minähän en varsinaisesti ole mikään sukanneuloja, mutta tämä pari on tälle vuodelle jo neljäs sukkapari!
Nämä neuloin Rva SilmuSolmun Villa Sukkis -langasta värissä Sinivuorten yö. Malli on Footnote Socks, joissa oli minulle ihan uudet kantapäät ja kärkikavennukset. Kiva perusmalli, joten toiset on jo puikoilla.
Vuoden vaihteessa innostuin mukaan #stashistasukiksi -haasteeseen, vaikka normaalisti neulon mieluiten sukkaa suurempia töitä, kuten puseroita ja/tai takkeja. Koen, että koostaan huolimatta ne valmistuvat nopeammin ja vähemmällä vaivalla kuin sukat. Isommissa projekteissa on ikään kuin enemmän tilaa hengittää: neulomisen rytmi on rennompaa ja työ etenee sujuvampaa.
Tällä kertaa sukkainnostuksen taustalla on kuitenkin syksyinen työpaikan vaihto. Uusi koulu ja uudet toimintatavat toivat tullessaan jouluna yllättäviä muistamisia. Häkellyin ja hieman hävettikin, koska en ollut varautunut sellaiseen lainkaan. Siitä ajatus sitten lähti: yritän neuloa vuoden mittaan sukkia kiitokseksi.
Ensimmäiset lahjasukat valmistuivat paksuista sukkalangoista. Molemmissa pareissa musta lanka on Sandnes Garn Perfectiä, joka oli minulle mukavan tuntuinen uusi tuttavuus (enkä edes muista, mihin tarkoitukseen olin sen alun perin hankkinut 😬).
Toiseen pariin valitsin malliksi #sukkalaatikko -haasteen ilmaisohjeen, Johanna Walliuksen Vuodenvartijat. Varren väripilkut ovat jokin Smart-lankajämä, mikä ei ole vahvikkeellista sukkalankaa, mutta konepestävää, mikä on mielestäni lahjasukissa erityisen tärkeää. Oletan sen kuitenkin kestävän käyttöä sukanvarressa.
Näihin sukkiin neuloin ristiin vahvistetun kantapään. Lisäksi tein kantalapun molemmin puolin kaksi silmukkaa aina-oikeaa, jolloin silmukoiden poimiminen lapun reunasta onnistuu takuu siististi. Kärjet päättelin nauhakavennuksin.
Toinen sukkapari puolestaan mukailee Lankavan Körttisukka-ohjetta, mikä oli #stashistasukiksi-haasteen helmikuun malli. Ohjeesta poiketen neuloin sukat varpaista varteen, tein tiimalasikantapään ja jätin varret lyhyemmiksi. Sininen lanka on jokin vanha 7 veljestä -jemma.
Molemmat sukat onnistuivat ja ne otettiin ilolla vastaan. Joten projekti etenee ja lankavarastot siinä sivussa: näiden sukkien myötä emotionaalinen painolastini keveni 240 grammaa… 😀 Tekemistä vielä siis riittää, vaikka en tarkalleen lankavarastoni suuruutta tiedäkään. 🫣
