Hulmuhuppari

Vuoden 2022 viimeisin ompelukseni taitaa olla tässä, Ommellisen Hulmuhuppari.

Viime postauksessani kokeilin jo tätä kaavaa, minkä testaus jäi puoli tiehen, koska kangasta ei riittänyt huppuun saakka.

Mieleeni jäi pyörimään ajatus värikkäästä kukkakuosista, mutta päädyin lopulta tähän vaatimattomamman väriseen, mutta niin ihanaan PaaPiin Ruusu-joustocollegeen. Päädyin siihen, sillä tämähän on ihan mun juttu! Siinä on selkeä kuvio ja rytmi. Värit sopivat maiharityyliini verrattoman hyvin kuten raidallisiin villasukkiini ja kestosuosikkipipooni, Rikkeen.

Rikke-pipon olen neulonut kauan aikaa sitten Raverlyn kautta saatavalla ilmaisohjeella. Ohje oli hetken poissa, mutta huomaisin muutama viikko sitten, että se on jälleen saatavilla! Se on siis englanninkielinen ja saatavilla Ravelrystä täältä. Tykkään sen mutkattomasta mallista sekä siitä, että sen alle mahtuu tarpeen mukaan hieman kookkaampikin kampaus.

Tosin mekko sopi hyvin myös eilen – sporttisesta hupustaan huolimatta – mustiin kannallisiin saappaisiin ja siten myös pienen pieniin aattoillan juhliin.

Muokkasin hihat käänteen verran lyhyemmäksi sekä leikkasin täyskellonhelma osuuden niin, että siinä on saumat molemmilla sivuilla. Näin kuviot menevät jokseenkin oikeaan suuntaan helmakappaleissa niin edessä kuin takana. Ilman tätä muokkausta eli helmakaavan halkaisua ja asettelua, ruusut olisivat olleet nurinkurin takahelmassa.

Vielä haaveissani on kolmas versio, jossa olisi ehkäpä noin kymmenen senttimetriä lyhyempi helma, niin siinäpä sitä taas oli vähäksi aikaa…. 🙂

Poetria

Tämä vihreä ihanuus on Sari Nordlundin suunnitelma Poetria, minkä englanninkielisen ohjeen voi ostaa Ravelrystä. Tänään ja huomenna eli 14.-15.12.2022 ohjeesta saa 24 % alennuksen koodilla POETRIA. Tämä teille ilmaisena vinkkinä, ei siis maksettuna, kun satuin asian suunnittelijan Instagram-tililtä huomaamaan.

Ihan orjallisesti en ohjetta seurannut, vaan neuloin kaikki resorit 1 oikein kiertäen, 1 nurin. Muistaakseni kaikki resorini ovat myös ohjetta lyhyemmät, kuten hihojen pituus ylipäätään. Helma on puolestaan pitempi.

Lankani on luomuvillaa Nurjalta, BC Garnin Semilla GOTSia värissä 21 kylmä vihreä.

Semilla on vahvuudeltaan sporttia, ohjeen DK-suositusta ohuempaa, joten jouduin säätämään silmukkamäärien kanssa. Niiden laskeminen sopivaksi onnistuu helposti Punomon ohjeella.

Olen samaa mieltä Nurjan luonnehdinnan kanssa, että Semilla on muun muassa hauskan pyöreä, kaksisäikeinen ja pehmeä lanka. Pyöreyden vuoksi käsialani oli neuloessa minulle epätavallisen epätasaista, mutta silottui hyvin kastellessa. Pituuksia miettiessä on hyvä ottaa huomioon myös se, että pitsineule vetää kovasti työtä kasaan. Lisäksi merinon kanssa olen tuskaillut ennenkin (kuten esimerkiksi täällä, klik), koska se tuppaa venymään kastuessaan. Sen vuoksi tein tätä pikku hiljaa osissa ja kastelin sekä kuivatin tuon tuosta, jotta sain haluamani lopputuloksen.

Neuleesta tuli kaiken veivaamisen arvoinen ja näen tälle monta käyttömahdollisuutta. Ehkä siitä tulee yhtä suosittu kuin vuonna 2016 neulomani Veera Välimäen Looking Ahead -tupsupipo, mikä tuppaa menemään päähän päivästä toiseen, vaikka kaapissa olisi varaa valita vaikka ja mitä. 🙂

Ilya II

Kokeilunhaluisena valitsin ensimmäiseen Ilyaan minulle ei-tyyppillisiä värejä, mitkä tuntuvat yhä vierailta. Siksi neuloin toisen Ilyan niin sanotusti omissa väreissäni. Koska olin jo yhden neulonut testineulonnan henkeen ohjetta orjallisesti seuraten, tämän kanssa vähän hulluttelin, sovelsin kuvioiden ja helman pituuden kanssa.

Pusero on siis Caitlin Hunterin uusin malli, Ilya. Neuloin tämän Cascade 220 -langasta väreissä Forest Heather, Silver Bruce ja Silver Gray. Pusero neulotaan ylhäältä-alas, aina kauluksesta helmaan. Kauluksesta tuli langallani aika paksu, joten se ei laskeudu kovinkaan kauniista (ainakaan näin uuden karheana ), joten sen olen näissä kuvissa kääntänyt kaksin kerroin sisälle päin.

Neuloin puseron koossa kolme. Tämä on suunnittelu alun perinkin niin, että kaikkia pituuksia voi muuttaa tarvittaessa paremmin sopimaan omiin mittoihin. Esimerkiksi kaarrokkeeni on noin viisi senttiä pitempi kuin ohjeessa, sillä neuletiheyteni oli suurempi korkeuden osalta. Mutta tämä mitta sopii minulle, suurille hartioilleni, erittäin hyvin.

Hihojen mittaa jouduin puolestaan lyhentämään viisi senttiä, mikä on melko tavallinen muutos, minkä joudun tekemään neuleen kuin neuleen kanssa. Helmaa puolestaan venytin eli sillä on mittaa hihojen alta mitattuna 50 cm resorin kanssa. Lisäsin myös kuvioneuletta ennen hihojen ja helman resoreita. Se idea tuli siitä, että halusin tuhota tummanvihreän langan loput. Idea osoittautui toimivaksi ja käytännölliseksi: tummanvihreää jäi jäljelle loppujen lopuksi ihan pienen pieni jämä ja kokonaisuuden kannalta lisäripaus kirjoneuletta näyttää hyvältä.

Resorit neuloin 1 oikein takareunasta ja 1 nurin. Neuloin ne myös pari senttiä ohjetta pidemmäksi eli seitsemän sentin korkuiseksi.

Muutin myös helmaa a-linjaiseksi niin, että vaihdoin 3,5 mm pyöröpuikot 10 senttisen helman jälkeen 4 mm pyöröön ja jälleen 20 senttiä korkean helman jälkeen 4,5 mm pyöröön.

Lopputulos on juuri sellainen kuin halusin, kaunis, rento ja lämmin, vaikka kuvaa ottaessa kädet puristuivatkin kylmyydestä nyrkkiin. 🙂

Ilya I

Testineuloin Caitlin Hunterin Ilya-neuleen muutamia viikkoja sitten. Koko kuvaa puserosta ei saanut julkaista vasta kuin tänään, ohjeen julkistamispäivänä.

Ilya neulotaan ylhäältä-alaspäin, aina kauluksesta helmaan. Pääntieltä jos otettaisiin kaulus pois, on se malliltaan melkoisen suora, venepääntien mallinen. Siitä johtuen kirjoneule asettuu yläosaan raitojen lailla ja jatkuu aina hihoista miehustaan.

Kuviot ovat helppoja, aloittelevillekin sopivia, koska niissä ei ole pitkiä langanjuoksuja.

Koska kyseessä oli testineulonta, ohjetta piti seurata säntillisesti ja tarkistaa, ettei siinä ollut virheitä. Ainoastaan mittoja sai muuttaa oman mielen mukaiseksi, niin minun koon kolme puseron helma on lähes 20 cm pitempi kuin ohjeessa. Hihoja puolestaan jouduin lyhentämään – kuten yleensä – viisi senttimetriä. Näillä muutoksilla lankaani, Tukuwool DK:ta, kului seuraavanlaisesti: violetti haavetta kolme vyyhtiä sekä turkoosia kajoa yksi ja kullankeltaista valoa puolikas vyyhti.

Testineulojana pitää pyrkiä samaan tiheyteen, mikä ohjeessa on annettu. Se olikin tämän neuleen suurin haasteeni: en tiedä, miten siinä niin kävi, mutta neuleen edistyessä, tiheyteni suureni korkeuden osalta. Sen takia kaarrokkeeni on jopa viisi senttimetriä korkeampi kuin pitäisi. Onneksi se ei haitannut, niin vältin purkamisen ja sain myös omille suurille hartioilleni istuvan puseron. Ohjeen mukainen mitta kaarrokkeen osalta olisi ollut minulle todennäköisesti siis liian pieni, sillä tämä istuu ja tuntuu hyvältä.

Tykkään myös kovasti tuosta korkeasta kauluksesta, mutta valitsemani värit vaativat totuttelua. Näin siinä käy, kun yrittää kokeilla jotain uutta ja erilaista. Mutta ajattelin, etten – taas – tekisi vihreää tai musta-harmaa-valkoista ja yritin heittäytyä. Edellisestä postauksestani tosin voi jo päätellä, miten tässä lopulta kävi. Toinen Ilya-postaus on siis tulossa lähiaikoina… 🙂