2019 käsityöhaasteet

Näiden kahden blogivuoden aikana olen valinnut aina jonkin/ joitakin haasteita, sillä kimpassa tekeminen on mukavaa. Haasteiden avulla sitä myös innostuu ihan eri tavalla kuin yksin tehdessä ja mahdollisesti oppii uuttakin. Esimerkiksi ensimmäisen blogivuoteni Vuosi Väriterapiaa -haasteen avulla minusta tuli suunnitelmallisempi, koska ennakkoon piti suunnitella niin koko vuoden teemat kuin kuukausittain toteuttaa niitä. Tuon vuoden aikana teinkin aiempaa enemmän käsitöitä, joten tuli tehtyä paljon virheitä, mutta tuli myös onnistuttua. Se motivoi eteenpäin ja taitoni karttuivat.

Make Nine Challenge

Aikaisempien haastekokemusteni vuoksi jälleen uuden vuoden vaihtuessa, nyt tammikuussa olen jälleen innokkaasti miettinyt, mihin haasteeseen lähtisin tänä vuonna mukaan. Toinen haaste, johon lopulta päädyin, on Make Nine -haaste, mihin nimensä mukaisesti tulee tehdä vuoden aikana yhdeksän käsityötä.

make_nine_challenge_2019

Yllä on minun haastetaulukkoni, mihin valitsin yhdeksän materiaalia ja päätin, mikä vaatekappalle kustakin tulee. Moni haasteeseen osallistuja on valinnut jo kaavatkin, mitkä toteuttavat, mutta minä lähdin liikkeelle olemassa olevasta käsityövarastostani. En siis vielä ole päättänyt ohjeita/kaavoja, vaan sen vuosi sitten näyttäkööt. Taulukossa on niin joustavia kuin joustamattomia kankaita sekä lankaakin.

Taulukko näyttää niin totisen mustalta, että se on jo huvittavaa. Mutta materiaalit valitsin sen mukaan, mitä vaatekaapistani puuttuu. Yritin ottaa myös huomioon sen, että yhdeksikköni sopisi yhteen toinen toistensa kanssa. Jotta kapselipukeutuminen onnistuisi helpoiten, vaatteiden on hyvä olla ainakin lähes yksivärisiä. Niin mitäpä muuta sitä varastostani löytyikään kuin iki-ihanaa mustaa… Muutaman väriläiskän kelpuutin kuitenkin mukaan. 😉

Sukkalaatikko 2019

Toinen haaste on Nonnu Neulojan Sukkalaatikko 2019, missä tavoitteena on kutoa kaksitoista paria sukkia laatikkoon joko itselle tai lahjaksi.

Räsysukan ristiin vahvistettu kantapää

Yritin jo viime vuonna tuhota sukkalankojani vähemmäksi, mutten onnistunut, joten tämä on uusi yritys. Nyt pitää vain jokin nätti laatikko hankkia ja kaivaa langat esille kaapin nurkasta sekä luottaa, että tällä kertaa onnistun. 🙂

Oletko sinä lähtenyt johonkin haasteeseen mukaan tai tehnyt jopa uuden vuoden lupauksia käsitöiden suhteen? 


Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin MakroTex-valokuvaushaasteeseen, jossa viikkottain vaihtuva teema oli tällä kertaa tammikuu. Muiden tammikuiset kuvat löydät täältä, klik

No Frills -neuletakki

Pitkäaikainen haaveeni on vihdoin valmis eli Petite Knitin No Frills -neuletakki: pari vuotta sitten ostin tällaisen pörröisen neuletakin hetken mielihalusta enkä ihastuksissani huomannut sen olevan täysin keinokuitua. Siksi se nyppääntyi parissa päivässä käyttökelvottomaksi. Ehkäpä tämä itse tehty kestää aikaa paremmin!

MaarItse - neulontablogi

Neuletakki on kudottu kahdella langalla: toinen on ohjeen mukainen Filcolinan Arwetta (Royal Grape), mutta toisen, mohairlangan, korvasin Cewecin Anisialla (tummanvioletti), koska sitä olin aikaisemmin ties mitä varten ostanut. Niissä molemissa on hieman polyamidia (noin 20%), mutta suurin osa Arwettasta on merinoa ja Anisiassa on puolestaan kidmohairia.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Pitkän neuleen kutominen oli melko puuduttavaa, kunhan alkuun pääsin: oletin tämän alkavan lyhennetyin kerroksin kuten yleensä ylhäältä-alas-mallit, mutta ei. Ensin piti kutoa pelkästään niskan osalta reunaresori, mikä aloitettiin väliaikaisen aloituksen avulla keskeltä niskaa (kuvassa haalea katkoviiva).

Ensin siis kudottiin keskeltä niskaa toinen puoli, minkä jälkeen väliaikainen aloitus purettiin ja toinen puoli kudottiin ensimmäisen tavoin ikään kuin etukappaleen raglansaumaan saakka. Ylhäällä olevassa kuvassa vihreät nuolet kuvaavat alun kutomissuuntia ja sitä niskan resorinauhaa, mistä vasta kerättiin silmukat vartalo-osaa ja hihoja varten.

No Frills -neuletakki Arwetta- ja Anisia-langoista.

Aloitus ei varsinaisesti ollut vaikea, mutta hämmentävän erilainen, mistä johtuen  hetken yritin pähkäillä, voisiko sen toteuttaa jotenkin helpommin, tutummalla tavalla. Onneksi en alkanut keksimään pyörää uudelleen, sillä nyt, neuletakki valmiina, ymmärrän, että tällä tavoin takki on heti siisti ja viimeistelty ilman ylimääräisiä kuperkeikkoja! Että kannatti opetella uutta!

Ylhäältä-alas kudottu taskullinen mohairneuletakki

Parasta tässä ohjeessa olikin se, että neuletakki tuli kerrasta valmiiksi eikä se vaatinut mitään viimeistelyjä, kuten esim. reunasilmukoiden keräämistä. Myös ohjeen mitta oli minulle hyvä, sillä se näyttää sopivan ompelemien mekkojeni pituuteen.

Itse ommeltu Poniletti-mekko ja kudottu No Frills -neuletakki

Taskut olisin kuitenkin voinut tehdä hieman ylemmäksi, vaikka toisaalta, nyt niiden alasauma tulee samaan kohtaan, mistä helmaresori alkaa. Näin ne eivät näy päälle päin.

No Frills -neuletakin taskut

Tykkään kovasti neuletakin mutkattamasta mallista, mutta en ole ihan varma osaanko pitää näin ylisuurta neuletakkia, kun siinä ei ole yhtään nappia: herkästi oversize-vaatteiden kanssa koen, vaikka ei olisi mitään syytä (kuten ei ole nytkään), että ne alkavat valumaan epämääräisesti olkapäille.

MaarItse - käsitöitä | valokuviaMutta jos tämä on arjessa toimiva, teen toisenkin, vaaleamman. Tai sitten teen suosiolla seuraavaan muutaman napinläven: pari suurta nappia saattaisi sopia niin tyyliin kuin vahvistamaan tunnetta, että takki ei valu.

Oslo-pipo mohairlangastaOhje oli ymmärrettävästi kirjoitettu, mutta olisin kaivannut tekstin lisäksi myös piirrosta takista mittoilla, jotta niitä olisi voinut helpommin sorvata tarpeen mukaan jo kutoessa. Hihoista tulikin ensin liian pitkät.

Itse kudotut The Oslo Hat ja No Frills Cardigan by PetiteKnit

Lankaakin tuli ostettua ohjeen mukaan liikaa, sillä molempia niitä jäi kaksi kerää. Puolet noista jämistä on kuitenkin jo tuhottu Oslo-pipoon (juu, en malttanut olla tekemättä kolmatta vielä), mistä tuli aivan ihana. Tosin tämä ei ole niin jämäkkä kuin kaksinkertaisesta Arwettasta kudottu olisi, joten voipi olla, että tämä ihanuus venyy vielä liiaksi… Mutta ihana se ainakin vielä toistaiseksi on! 😀

 


Neulontavinkit

Vuosi 2018

Tämän vuoden luetuimmiksi käsityöpostauksiksi nousivat nämä kymmenen, jotka tiivistin, ei paremmuuden, vaan aiheen mukaan seuraavanlaisesti: mekot, Lotta-tunikat, neuletakit, kirjovirkkaus ja pipot. Lopussa myös mietteitä tulevasta vuodesta, siihen liittyvistä käsityöhaaveista ja -suunnitelmista.

MEKOT

Kaksi vuotta sitten aloittaessani tätä blogia ja ompeluharrastustani päädyin monen pettymyksen jälkeen ompelemaan vain helppoja, ns. yhden pisteen malleja, koska mikään muu ei harmikseni onnistunut. Siitä johtuen usein ajattelin lopettaa koko harrastuksen: erityisen ylivoimaiselta tuntui sopivien kaavojen löytäminen ja/tai kaavojen muokkaaminen.

Lopulta kuitenkin onnistuin muokkaamaan muutamaa kaavaa itselleni sopivaksi, ja siitä se sitten lähti. Yksi onnistunut oli Ottobren Relaxed-mekkokaava, millä olen tänäkin vuonna ommellut useamman mekon. Luetuimpia niistä ovat olleet kesäksi tehdyt lettimekot sekä syksyinen arkimekko ja tummempi kukkamekko (vaaleanvihreä kukkamekko on tehty Suuri Käsityö -lehden Peura-tunikaa pidentämällä).

LOTTA-TUNIKAT

Kuluneen vuoden luetuimpien postauksien joukkoon nousivat myös postaukseni Lotta-tunikoista, joiden frillahihojen viimestelyyn opettelin käyttämään ompelukoneen päärmäysjalkaa. Voi vitsit, mikä vekotin! Tämmöisiä pitää hankkia lisää… 😀

NEULETAKIT

Kymmeneen luetuimpaan postaukseen sisältyi myös pari neuletta: toinen on pitkä harmaa villatakki Seitsemän Veljestä -langasta ja toinen kesäisempi neuletakki on Lystig Yarnin merinosta. Ne molemmat on kudottu saumattomasti ylhäältä-alas, mutta harmaa on tehty steekkaamalla eli auki-leikkaamalla. Se olikin ensimmäinen kerta, kun saksin valmiin neuleen auki: hui, kuinka jännittävää se olikaan!

Lystig Yarn -langalle en puolestaan meinannut löytää riittävän yksikertaista mallia, missä ihana Monday Funday -väri olisi edukseen ja ohjeen neuletiheys vastaisi langan suositusta. Viimein keräsin rohkeuteni ja opettelin laskemaan mallitilkuista kertoimen, minkä avulla muutin Rosala-ohjeen vastaamaan lankaani. Näin sain kuin sainkin neuletakin kesäksi valmiiksi, ja varsin ihana siitä tulikin!

KIRJOVIRKKAUS

Myös alkukesästä valmistunut jäätelölaukkuni on saanut alkunsa jo kesän 2017 Neulefestareilta, jolloin osallistuin Molla Millsin popcorn-virkkauskurssille. Siellä opetelteltiin siis virkkaamaan tuota kolmiulotteista jäätelökuosia, mikä löytyy Mollan Kurittomat Kuosit -kirjassa limupussin muodossa.

PIPOT

Yleensä en innostu mistään trendeistä, en ainakaan ensimmäisten joukossa, mutta tämän talven must have pipo, The Oslo Hat, kolahti. Senkin suhteen luulin olevani jälkijunassa, että kaikki muut olivat jo sen kutoneet, mutta monista kyselyistä ja klikkauksista päätellen olin väärässä: niin itselle kuin isälle kudotut pipot ovat olleet ehdottomasti tämän vuoden luetuimmat postaukset. 

Toinen suosittu pipopostaus on alkusyksystä kutomani Veera Välimäen Looking Ahead -pipo. Tykkään kovasti tästäkin mallista istuvuutensa vuoksi.

Kolmas suosittu pipopostaus liittyi Pipo-otuksen järjestämään Vuodenaikahaasteeseen. Se oli sellainen matalan kynnyksen haaste, sillä haastepostauksia, haastetöitä, tuli tehdä kunkin vuodenajan mukaisesti vain neljä. Aluksi se tuntui kaltaiselleni haastehamsterille melko vähäiseltä määrältä, mutta näin vuoden lopussa, määrä oli riittävä: arkivaatteiden ompelulta ei aikaa olisi enempään riittänytkään.

Tämän vuoden jälkeen helppoja, nopeasti valmistuneita arkivaatteita – mekkoja, leggingsejä ja paitoja – minulla alkaakin olla riittävästi, joten ensi vuonna aion hidastaa tahtia ja keskittyä opettelemaan vaikeaksi kokemiani asioita (kuten vetoketjun ompelu, napinläpi jne). Lisäksi kaapistani puuttuvat yksiväriset vaatteet, koska ompeluharrastukseni myötä tyylini on selvästi muuttunut kirjavammaksi kuoseiltaan. Joten jatkossa tulee olla harkitsevaisempi, että se mitä teen, sopii jo olemassa oleviin vaatteisiini, sillä monen kirjavia kuoseja on vaikea yhdistää toinen toisiinsa.

Ja mitä ompelun lisäksi muihin käsitöihin tulee, niin muutaman kirjontatyön olen jo aloittanut ja tämän kesän Neulefestareilta sain brioche-kipinän jajaja…. Aika ei tule pitkäksi siis ensi vuonnakaan. 😀

Joko sinä olet ensi vuoden käsitöitä suunnitellut?

Myöhäinen isänpäivälahja

Kudoin isälleni isänpäivälahjaksi samanlaisen Oslo-pipon kuin itselleni lähes kuukausi sitten. Isänkin pipo valmistui kyllä ajoissa, mutta flunssani takia se on jäänyt vielä antamatta. Isälleni kudoin siis mustan ja itselleni harmaan

MaarItse - neulontablogi

Sen jälkeen, kun omastani postasin, olen saanut monta kyselyä vähän siellä sun täällä, mistä ohje ja mikä lanka, joten tässäpä ne vielä kerran. 

  • Käyttämäni lanka oli ohjeen mukainen Filcolina Arwetta Classic (omani ostin Lankamaailmasta, mutta sitä näyttää olevan muuallakin myynnissä). Tämä oli minulle ihan uusi lankatuttavuus, mutta voin suositella lämpimästi: jälki on niin tasaista kuin pipo olisi koneella kudottu! 
  • Käyttämiäni lanka oli fingering-vahvuista ja sitä kudottiin kaksinkerroin. Molempiin, niin omaan naisten kuin isäni miesten kokoiseen, tuli sitä varata kolme kerää eli 150 grammaa.
  • Puikkosuosituksena ohjeessa ovat 3,5 mm puikot, mutta löysän käsialani vuoksi minä kudoin ½ numeroa pienemmillä eli 3 mm puikoilla. Niin sain aikaiseksi ohjeen mukaisen neuletiheyden.
MaarItse - neulontablogi
  • Pipo itsessään on vain pitkää tuubin kutomista välillä kutomissuuntaa vaihtaen ja päälaella kaventaen.
  • Viimeistelyt eivät hirveitä vaadi:  tuubin alaosa käännetään lähes koko pituudeltaan kaksinkerroin ja ommellaan kiinni. 
  • Käännetty, kaksinkertainen alaosa puolestaan käännetään kohti päälakea, ja tadaa – pipo on valmis! Muutoin pipo on siis yksinkertainen, mutta korvia suojaa kolminkertainen neulos.
Oslo-pipo lahjaksi miehelle.

Isäni on toivonut tällaista hyvin korvia suojaavaa pipoa jo vuosia, mutta silti jännittää, että kelpaako ja sopiikohan tämä. Ehkä vähänä pienesti toivon, ettei kelpaisi, niin saisin tämän itselleni: harmaa, pienempi koko istuu minulle tätä paremmin, muttei huono tämäkään. 🙂