Jo viime syksynä ostin Dropsin Cotton Light -lankaa, vaikka se on koostumukseltaan puoliksi keinokuitua: 50 % puuvillaa ja 50 % polyamidia. Syynä oli aikomukseni neuloa uusi, parempi versio vanhasta pitsipaidastani, jonka olin vuosia sitten tehnyt Novitan Kaisla-langasta. Kyseessä oli hyvin samankaltainen sekoitelanka.
Vanhaa paitaa en enää löytänyt kuvattuna kuin alla olevassa kuvassa. Siitä ei ehkä täysin välity syy siihen, miksi halusin tehdä uuden version, mutta ongelma oli ennen kaikkea pääntiessä. Tämä oli luultavasti ensimmäinen neuleohje, jonka muokkasin ylhäältä alas neulottavaksi ja samalla saumattomaksi.
Alkuperäinen ohje oli jokin Novitan malli, joka neulottiin muistaakseni paloina tai ainakin alhaalta ylös kainaloihin saakka. Joka tapauksessa paitani pääntie venyi käytössä valtavasti, sillä en vielä tuolloin osannut toteuttaa sitä kovin hyvin. Vuosien mittaan myös neulepinta on kulunut melko nukkavieruksi.
Uuden version tavoitteena oli ennen kaikkea parempi istuvuus. En ollut täysin tyytyväinen alkuperäisen paidan käsialaankaan. Sen sijaan paidan muotokieli miellytti edelleen: kapeat hihat, laatikkomainen ja melko lyhyt miehusta sekä avara pääntie saisivat säilyä myös uudessa versiossa.
Pääntien muotoon otin mallia Caitlin Hunterin Manarola -puserosta. Tällä kertaa toteutin aloituksen Meiju Kallion opettamalla tavalla siten, että alkuun luodaan vain puolet pääntien silmukoista jämälangalle. Opin tekniikan viime kesän Neulefestareilla Meijun kurssilla, mutta sen voi opiskella kuka tahansa myös hänen YouTube-videoidensa avulla täältä klik.
Pitsikuvion puolestaan valitsin yhdestä Vogue Knittingin mallikirjasta. Kirjassa kuvio näytti kuitenkin hieman erilaiselta, sillä mallitilkku oli neulottu villalangasta. Pörröinen villa täytti aukkoja enemmän, jolloin neulepinta vaikutti vähemmän reikäiseltä kuin minun neuleessani. Lopputulokseen olen silti tyytyväinen. Sain sovitettua pitsikuvion, olkapäiltä jatkuvat kierretyt joustimet sekä lisäykset hyvin yhteen. Myös pitsin kohdistaminen keskelle neuletta sekä pääntien ja helman joustimien kanssa onnistui täydellisesti.
Pitsikuvio tosin muistuttaa kovin jo aikaisemmin suunnitelmaani räyheän keltaisen Lysti-neuleen pitsiä. Mutta minkäs teet, kun samanlainen geometrisyys viehättää. 😄
Huomasin yhdennäköisyyden niin myöhään, etten enää halunnut purkaa. Varsinkin kun tämän langan neulominen ei minulle ollut mikään nautinto: nihkeä lanka ei juossut metallisista puikoista huolimatta, mistä johtuen käsivarret olivat kovilla. Onneksi erilaisten lankojen sekä värien ääripäiden vuoksi lopputulokset näyttävät kuitenkin kovin erilaiselta.
Hihat neuloin tarkoituksella melko kapeiksi, lähes tiukoiksi. Kokemuksesta tiedän, että puuvillaneule venyy käytössä ja vetäytyy pesussa jälleen kasaan. Pyrin tukemaan muodon säilymistä myös kaventamalla pitsikuviota ja lisäämällä joustinneuleen osuutta hihansuita kohti.
Hihansuiden kaunis, hieman epäsymmetrinen muoto syntyi siitä, että tein kaarrokkeen lisäykset ainoastaan olkapäiltä jatkuvien joustinnauhojen molemmin puolin.
Eiköhän tällä nyt pärjää taas useamman kesän. ♥
