Neuloin Annan Johannan Onnensäikeitä-kirjasta JoJo-neuletakin itselleni, vaikka kirjassa sen kuvataan olevan klassinen miesten takki raglanhihoilla ja v-pääntiellä. Kirjoneuleraita on kuitenkin sellainen, mikä sopii mielestäni ihan kaikille, sukupuolesta huolimatta.
Olen tänä vuonna ajatellut kokeilevani enemmän ekologisempia lankoja. Siksi neuloin JoJoni Retrosarian Vovósta (tarkoittaa isoäitiä ♥), minkä pitäisi olla ekologisuutensa ja eettisyytensä lisäksi hyvä valinta joka päivä käytettäviin neuleisiin. Väreinä minulla olivat 25 ja 26.
Neuloin melkein ohjeen mukaisesti ylhäältä-alas, mutta minun takkini nappilista jäi ilman i-cord-reunusta. Se ei vaan istunut silmääni, niin tein sen sijaan kontrastiraidan ihan vain jatkamalla kaksi oikein, kaksi nurin -resoria.
Kuvionkin kanssa sohlasin jotain: olen ollut viime aikoina melko hajamielinen, mikä näkyy monessa työn alla olevassa neuleessa jonkinlaisena pienenä virheenä. Miehustan kirjoneulekuviossa pitäisi olla siis jokaisessa pallossa harmaalla neulottu yksi silmukka siellä sun täällä, mutta ne jäivät jotenkin vaiheeseen. En oikein tiedä, mitä tuossa kohdin ajattelin, vai ajattelinko lainkaan. 🤷🏻♀️ Nekin mitkä tein, eivät oikein erotu, niin jätin hihojen kuvioista pois kokonaan.
Myös hihat tein alas asti ilman kavennuksia, koska ne vaikuttivat niin kapeilta. Kavensin vasta ylimääräiset silmukat ennen hiharesoria.
Kannattaa olla muuten tarkkana tuon hihan kirjoneuleraidan kanssa, koska pyörönä kuvioneule herkästi lähtee kaventumaan. Ohjeen mukaisesti en vaihtanut tuossa kohdin suurempia puikkoja, niin huolellinen sai olla, että ei lähtenyt kaventumaan. Isommilla puikoilla olisi ollut siis rennompaa. Tosin kuvio on melko matala, joten ei siinä kohdin kauaa tarvitse olla kovin hereillä. Suurin osahan tätä neuletta on kuitenkin vain ns. aivotonta yhdellä värillä neulomista.
Miehustan kirjoneuleraidan kanssa puolestaan en ollut niin huolissani mahdollisesta kaventumisesta, sillä tuo raitahan tulee juuri hyvään kohtaan vyötärön molemmin puolin. Siinä kohdin takin kaventuminen olisi tuonut vain suoraan malliin naisellisia muotoja, mutta tasona neulottuna se puolestaan pysyi hyvin suorana.
Voisi kuitenkin ajatella, että sillä on jonkinlainen optinen vaikutus siitä huolimatta, vaikka malli onkin suora.
Kaunis, nopea ja moneen sopiva. Voiko sitä muuta enää neuletakilta vaatia. ♥
On kyllä kaunis neuletakki. Sinulla on aina niin yhteensopivat värit ja se on mahtavaa, koska saat monipuolisesti käytettävän vaatekaapin. <3
Tästä tuli kyllä ihana. ♥
Värit alkavat sointumaan toisiinsa, kun vihdoin ja viimein olen oppinut paremmin näkemään ne omani. Tällä hetkellä tarjonta tosin ei ole oikein minua varten, kovin murrettuja värejä on tarjolla. Toisaalta sopivia värejä löytyy jemmoistani, ja nyt vaikuttaa, että minulla on menossa kovin vahvasti muutenkin totinen musta-valkoinen kausi. Niitä kankaita löytyy aina (valitettavasti 🙈).
Mutta on mukava itsekin huomata, että itse tehdyt vaatteet alkavat solahtamaan toinen toisiinsa. Sellainen mixed and matched -ajatus on kuitenkin ollut pitkään tavoitteenani. Nyt se alkaa näkymään: tämänkin neuleen alle sopii hyvin se edellisen postauksen pusero, mutta myös aikaisemmin tekemäni pilkullinen Oliver-paita. Näin oma itse tehty tyyli alkaa näkymään päivittäinkin mukavasti.
Onpa kaunis neletakki ja ihanat värit!
Kiitos Sari ♥
Kaunis neuletakki! Tuo voisi olla sellainen, jonka teksin itsellenikin. (Siis jos olisi tarvetta)
Kiitos kaunis! 🙂