Avainsana: ompelukonekirjonta

Käsityöt

Delocalized Bag

by MaarItseLeave a Comment on Delocalized Bag

Kässäopintoihini liittyen ompelin äärettömän taitavan Marja Niemen kuusikulmaisen Delocalized-laukun, jonka kaava on Tauko-lehden numero 8:ssa.

Laukun tekeminen – hyvin hyvin tiivistetysti kerrottuna – liittyi kesätehtävään, jossa piti tutustua suomalaiseen käsityöperinteeseen ja toteuttaa jokin oma juttu tutustumisen pohjalta. Minä päädyin tähän laukkuun toteuttamalla ns. nykynaisen irtotaskun: siinä missä aikaisemmin naiset kuljettivat mukanaan kukkaroa tai avainta, nykyään tilaa pitää olla enemmän ainakin kännykän tai kahden verran. 🙂 Ainakin työpäivien ajan.

Näin suoraviivaista ei tokikaan tehtävän tekeminen ollut, että tuosta noin vain tekaisin laukun. Sen lisäksi vierailin mm. Suomen vanhimmassa museossa, Pakkahuoneen museossa, missä tutustuin vanhoihin käsityöperinteisiin ja -tapoihin. Tutustuin myös kansallispukuperinteisiin ennen ja nyt sekä erilaisiin kirjontatapoihin aina merkkausliinoista rekipeittoihin.

Tehtävälläni kokonaisuudessaan oli mittaa 20 sivua, minkä tähän nyt tiivistän mutkat suoraksi -tyylillä, että TADAA! Tällainen siitä tuli! 😀

Kaikki muu materiaali löytyi omasta kaapista paitsi mustanharmaat kolmion malliset hihnankannattimet ja lukot, mitkä tilasin Prymiltä. Laukun päälliskangas on ohutta canvas-kangasta, kovikkeena käytin 3 mm (oletan, kun en enää muista paksuutta) silitettävää laukkuhuopaa (silitin ne niin päällis- kuin vuorikankaaseen parempaa tukea tuomaan) ja vuori on jokin vanha jemma kuten myös hopea-musta-kuvioitu hihnanauha. Myös metallivetoketju oli ostettu farkkujen ompelua varten kauan kauan sitten… Eli entisaikojen mukaisesti kirjailin (koneella tosin) työhön nimikirjaimeni vuosilukuineen, mutta käytin myös sitä, mitä kaapista löysin.

Lopputulos on niin ihana. Laukku on osoittautunut kuukauden koekäytön jälkeen todella hyväksi irtotaskuksi niin töissä kuin vapaa-ajalla. Kun tein sen vielä kaikesta kaapista löytyvästä, niin se sopii erinomaisesti monien vaatteitteni kanssa. Eikä erikoisesta muodostaa huolimatta tämän laukun tekeminen ollut edes vaikea. Suosittelen! ♥

Käsityöt

Applikointi-haaste

by MaarItseLeave a Comment on Applikointi-haaste

Viva! Eläköön käsityöt tai mitä ikinä sitten ikinä kukanenkin haluaa ilakoida. 🙂 Tämä PuuhakasPajan Hanna-tunika on tämän vuoden ensimmäinen ompelukseni. Käytin sen etukappaleeseen edellisen postauksen Smile-mekosta jäänyttä jämäpalaa eli Hujauksen Linnut -joustocollegea. Musta joustocollege on jostain, mitä en nyt muita, kun sitä hamstraan aina sieltä sun täältä.

Tämä on toinen hannani. Ensimmäisen tein jo kesällä, mistä tiesin kaavan sopivan ylävartalolleni. Alaosa puolestaan oli liian suuri, niin nyt yritin ensimmäisen testiversioni jälkeen siirtää tekemäni muutokset kaavaan. Niitä muutosten onnistumista siis testasin. Samalla osallistuin ompeluryhmäni vuoden ensimmäisen ompeluhaasteeseen eli A kuin applikointi.

Katsoin vuoden vaihteessa Yle Areenasta Frida Kahlo -dokumentin, niin siitä se ajatus sitten lähti. Dokumentti kosketti minua monella tapaa, mutta erityisesti nyt, kun vuoden vaihteessa pohdinnan alla oli, mitä menneestä vuoristoratavuodesta oli jäänyt käteen ja mitä ei, se nostatti tietynlaista kapinahenkeä minussa. Tiivistetysti siihen tyyliin, että pitäisi keskittyä vielä enemmän siihen, mikä oikeasti on tärkeää. Keskittyä enemmän siihen, mikä toimii ja onnistuu eikä kielteisesti siihen, mikä päinvastoin ei toimi eikä onnistu. Iloita eikä murehtia, koska kaikella on tapana järjestyä. Tavalla tai toisella, mutta lopulta kuitenkin.

Jatkoin Kahlo-teemaa selän puolelle kirjomalla geometrisesti tyylitellyn Fridan mustaa mustalle -tyylillä. Kuvan piirsin kahden värityskuvan avulla ja tikkasin ääriviivat kankaaseen ompelukoneella.

Eihän se tuolta selän puolelta ja vielä mustalla kirjottuna oikein mihinkään näy, että nyt pitää lopettaa tällainen nössöily. 😉 Viilaan kuvaa vielä selkeämmäksi eli yksinkertaisemmaksi ja teen sen seuraavaksi johonkin näkyvälle paikalle pelkäämättä, että se näyttää kummalliselta tai epäonnistuu jotenkin.

Päässäni minulla ei suinkaan ole vuoden ensimmäinen neule, mutta kun uusimmat ovat salaisia testineulontoja, niin ne jääkööt vielä pimentoon syksyyn saakka. Myös tämä pipo on vielä raakile, ensimmäinen protoni yhden suvun nuorimmaisen toiveen perustella, sillä nuo tädin mussukat ♥, niin ne nuoremmat kuin vanhemmat, osaavat hyvin hyödyntää aseista riisuvan asemansa minua kohtaan. Yhdellä heistä on siis sellainen pipotoive, että ihan piti itse alkaa ohjetta tekemään, kun en valmista löytänyt. Ihan vielä en vielä maaliin tällä päässyt, mutta lähellä jo olen. \o/

Applikointi-vinkit:

  • Applikoinnissa käytin apuna Prymin spraylimaa, jolla kiinnitin kirjaimet etukappaleeseen. Sprayliima on tarkoitettu tilapäiseen kiinnitykseen, joten kirjaimia pystyi siirtämään, jos ne eivät heti tulleet oikeaan paikkaan.
  • Applikoidessa joustava kangas pitää vielä tukea. Minä käytin tukikankaana silitettävää ja irti revittävää tukikangasta. Näin tikkaaminen onnistui eivätkä kirjaimet venyneet tai liikkuneet paininjalan alla.
  • Applikontiin hyvät vinkit löytyvät HommaHuone-blogista, täältä Applikaation lyhyt oppimäärä. Säädin täysin HommaHuoneen Sanne-Maijan ohjeilla ompelukoneeni, niin niillä onnistuin (toki piti ensin itse sooloilla jotain, mikä ei toiminut 😀 ). Ohjeista poiketen applikointitikki löytyi koneestani numerolla yhdeksän eikä seitsemän. Ompelukoneeni on Pfaff quilt experssion 720.