Vakosamettinen Waver Jacket

Tätä takkia olen ponnistanut kauan! Takki on Papercut Patternsin Waver Jacket, jossa on huppu ja raglanhihat.

Ensimmäisen kerran kokeilin tätä kaavaa reilu vuosi sitten. Testimielessä ompelin tuolloin neuloksesta pitemmän, polviin saakka yltävän, hupparitakin. Sellaisen olisin tästäkin halunnut, mutta kokemattomuuttani olin ostanut liian vähän kangasta: ostin vakosametin jo pari vuotta sitten ohjeessa annetun mitan mukaisesti, mutta en ymmärtänyt tuolloin tarkistaa leikkuusuunnitelmaa. Nyt vasta huomasin, että etukappaleet leikattiin sen mukaan eri suuntiin, mitä sametin kanssa ei voi tehdä.

En tosin tiedä, onko vakosametin nukan kanssa niin tarkkaa, mutta en halunnut ottaa riskiä, että etukappaleet näyttäisivät eri värisiltä. Otin siis varman päälle ja tein kaavasta lyhyemmän version ilman vyötärön kiristysnauhaa. Lisäksi muutin sitä vanhan hyväski todetun ostoisen samettitakkini mukaisesti hieman a-malliseksi ja päällitaskut siirsin sivusaumoihin.

Takki on varsin helppo ommella, mutta muutokseni aiheuttivat ylimääräisiä haasteita. Suora helma kun ei enää näyttänyt hyvältä, kun muutin mallia a-malliseksi. Sitä piti pyöristää. Sinällään sekin oli helppoa, mutta vuorin onnistuin onnettomasti leikkaamaan liian lyhyeksi sitä muotoillessani. Joten sen kanssa meni oma aikansa, kun piti lisätä jatkopalaa ja sovitella…

Vuori on cuproa, mikä oli liukkautensa ansiosta hankalaa käsiteltävää, mutta tuntuu ihoa vasten ihanalta ja takki liukuu hyvin päälle ja pois. Eli kaikki se kiroaminen sen kanssa oli vaivan arvoista. 😀

Että kauan meni ennen kuin tämä valmistui: monta vuotta meni ensin kangasta hillotessa ja sitten koko kesä neppareiden laittoa jännittäessä. Olen siis ommellut tämän takin jo keväällä, muistaakseni huhti-toukokuussa. Se ei vaan ehtinyt kevätkeleille, kun kesä jotenkin yllätti, niin neppareiden laittaminen jäi. Mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan eli nyt se on valmis neppareita myöten, mikä oli ihan kamalan jännittävää. Eikä edes heti onnistunut, sillä pihdeistä huolimatta en saanut itse puristettua niitä riittävän tiukalle: hirveä tunne, kun kuulin neppareiden ropisevan lattialle takkia riisuessa. Mutta onneksi on tuo Uunimieheni, niin ne saatiin takaisin paikalleen tiukasti ja pysyvästi. ♥