Topista mekoksi

Edellisen postauksen Misurinan alla minulla oli mekko, josta en ajatellut postata. Ajatuksissani oli tehdä toinen pienempi ja tehdä postaus vasta sen jälkeen, koska tätä ensimmäistä piti tuunata melko paljon pienemmäksi. Mutta alkaa vaikuttamaan siltä, että en ehdi tälle kesälle enää toista ommella. Kiinnostusta mekkoa kohtaan on kuitenkin ollut, niin ta-daa tässäpä tämä.

Tuunasin mekon Helen’s Closetin Reynols toppi- ja mekkokaavasta, minkä mukaan topin ja mekon helmat olisivat suoria. Tässä minä käytin topin kaavasta vain yläosaa: kaavassa oli merkkiviiva, mistä toppia oli mahdollista joko lyhentää tai pidentää, niin siitä viivasta katkaisin kaavan, ompelin mekon yläosan, vuoritin sen ja kiinnitin alareunaan rypytetyn helmaosan.

Helmaosassa on kolme frillaa, mitkä ei kovin hyvin erotu kirjavan kuosin vuoksi. Kaksi ensimmäistä on noin 30 cm ja alin 40 cm korkea. Minulle, noin 160 senttiselle, näin tuli hyvän mittainen helma. Käännevaraa tosin oli niukasti, kun en halunnut yhtään mitasta verottaa, niin yhdellä sentillä piti pärjätä. 🙂 Frillojen leveydet sovelsin niitä leikatessa kankaan leveyteen sopivaksi, jotta ei tulisi hukkapaloja.

Mekkokangas on viime vuoden ostos Leni Pepunkt -nettikaupasta.

Päädyin tähän kaavaan, koska tykkäsin leveistä olkaimista ja korkealle nousevasta etukappaleesta niin takaa kuin edestä. Tykkään, että liivit olkaimineen peittyvät kesä kuumallakin. Nyt alla oleva toppi tekee vähän raskaan vaikutelman, mutta kun oli niin kolea keli, että en kyennyt ilman sitä olemaan. Mutta periaatteessa tämä toimisi siis myös liivimekon tavoin.

Kaikkinensa muutin yläosaa (toppikaavan lyhentämisen lisäksi) niin, että suoristin takasaumaa. Siinä olisi ollut kaareva linja, jotta toppiin tai mekkoon ei tulisi selkäpussia. Lisäksi kavensin sitä sivusaumoista useamman sentin ja lyhensin olkaimia noin kuusi senttiä. Näillä muutoksilla sain aikaiseksi hyvän istuvuuden, ettei mitään ylimääräisiä vilku. 😉

Mekosta on moneksi, satoi tai pastoi. ♥

Pussihihainen Array Top

Ennen kuin olin katsonut netin kautta suoratoistona Ommel-festareiden Rinna Saramäen luennon, olin usein ihmetellyt, kuinka jokin trendi aluksi saattaa tuntua vastenmieliseltä ja/tai huvittavalta, mutta siihen sitä sitten kuitenkin lopulta itsekin päätyy. Kuten eläinkuosi ja pussihihat. 😀

maaritse_nappinjan_viskoosista_array_top_pussihihat

Rinna Saramäki selitti luennollaan, että silmä yksinkertaisesti tottuu erilaisiin muoti-ilmiöihin, kuten eri aikoina vaatteiden erilaisiin silhuetteihin. Nykyisinhän ne vaikuttavat kovasti levenevän ja materiaalit kevenevän niin, että vaatteet ovat leveyden lisäksi valuvia ja liikkuvia. Ensimmäisenä se oli nähtävissä housujen lahkeissa, mutta nyt myös hihoissa.

Lisäksi luennon avulla havahduin siihen, että minulta puuttuvat lähes täysin sellaiset vaatteet, mitkä sopivat hieman juhlavampaan arkeen. Siis sellaiset, joita voi pitää, kun ei tarvitse koulun portaissa juosta tennarit suorana. Eli sellaisia, joita voisi pitää ulos syömään mennessä, koulutuksiin osallistuessa jne. Oletusarvona on siis se, että ihmisellä olisi jotain muutakin elämää kuin työ… 😉

maaritse_arraytop

maaritse_joustamattomasta_viskoosista_pussihihainen_paita_arraytop

Tarvin siis siistimpää päälle pantavaa ja sillä päädyin tähän Papercut Patternsin Array Top -kaavaan, joista toisen ompelin Nappinjan joustamattomasta viskoosista. Se on ihana päällä: keveä, ilmava ja kauniisti laskeutuva. Se on minusta myös kauniin värinen, hieman siniseen taittuva.

maaritse_toppi_joustamattomasta_viskoosista

Onnistunut vaate siis, vaikka eläinkuosit taitavat olla jo menneen talven lumia. Tai ainakin tämän tyylinen, sillä seuraavaksi trendiksi ilmeisesti nousee krokotiilikuosi. Siitäkin ajattelin heti ensimmäiseksi, että voi kamala, mutta nähtäväksi jää, tottuvatko silmäni siihen(kin)…

maaritse_ompelublogi_trikoinen_arraytop_pussihihat

Toisen ompelin elastaanitrikoosta samalla koolla kuin joustamattoman. Se ei kuitenkaan onnistunut niin hyvin ja taitaa vaatia vielä tuunaamista, vaikka kaavassa keskivahva joustava trikoo oli yksi suositeltu kangasvaihtoehto. Trikoisesta tehty on kuitenkin vähän sellainen Michelin-ukkomainen. Ehkä trikooni oli sittenkin liian paksua.

maaritse_elastaanitrikoosta_arraytop_by_papercutpatterns

maaritse_arraytop_papercutpatterns

Yllätyin myös siitä, että trikoinen tuntuu pienemmältä kuin viskoosista tehty. Yleensähän joustavasta materiaalista tehtynä tulisi valita pienempi koko, mutta nyt kankaan jäykkyys ikään kuin syö pituutta niin miehustan kuin hihojen osalta. Pinkki vaikuttaa siis liian lyhyeltä, että taidan ommella siihen vyötärökaitaleen. Hihatkin ovat niin justiin, että niitä voisi jatkaa pitkillä ja kapeilla hiharesoreilla.

maaritse_ompelublogi_naistenvaatteet

Vaikka toista saatan joutua vielä tuunaamaan, olivat nämä viime vuoden viimeiset ompelukset kuitenkin helppoja toteuttaa: kaavassa on hyvä mittataulukko oikean koon valintaan sekä selkeät ohjeet. Lyhensin ainoastaan kapearanteisena hihansuiden kuminauhojen pituutta parilla sentillä. Myös joustamattomasta kankaasta ompelu oli mukavaa vaihtelua, ja kun kaikkiin koneisiin on neulat sen mukaisesti vaihdettu, taidan jatkaa (laiskana) sillä samalla linjalla.

maaritse_array_top

Onko sinulla joku trendi, jokin vaatekappale, joka aluksi veti silmät kieroon ja aiheutti kutinaa? 😀

Rusettihihainen toppi

Tällä topilla voin osallistua Craft Candidate – ja Lumisiivet-blogien järjestämään Kässähamsterihaasteeseen, minkä tarkoituksena on innostaa tuhoamaan hamstrattuja kässäjemmoja ja/tai tekemään keskeneräisiä töitä loppuun. Haasteen elokuinen linkkiketju löytyy täältä ja täältä.

maaritse_rusettihihainen_toppi

Aloitin tämän jo viime kesänä, joten enää en muista edes, miten koon olen valinnut, mutta sopiva se on. 🙂 Toppi on Burdassa 7/2018 nimellä Neulostoppi (mallinumero 119).

maaritse_raglanhihan_rusetit

Kaavaa en muutanut millään tavalla, ja ompelu oli helppoa kuvallisten ohjeiden avulla. Jonkin verran rusettien solmisnauhojen ompelu tietenkin vaati enemmän aikaa ihan peruspertsan ompeluun verrattuna, mutta ovat vaivansa arvoiset.  Tykkään. ♥

maaritse_topin_uurettu_takaosa

Ommelliselta aikoinaan ostettu MindFlow-trikoo sopii minusta hyvin topin leikkisään malliin, missä on raglanhihojen rusettien lisäksi syvään uurettu takapääntie. Noiden yksityiskohtien takia ajattelin, että tämä olisi kiva toppi loppukesälle, kun on ruskettunut. Siksi ompelin toisen Kangaskapinan kirkkaan keltaisesta trikoosta, mikä olisi korostanut rusketusta entisestään.

maaritse_toppi_kangaskapinan_new_york_limelight_trikoosta

Keltaisen topin kohdalla vahingossa ompelin hihojen etukappaleet hihaksi. En käsitä, miten sen tein. Olin vielä – muka – huolellinen. Tietenkin ompelin hihan vielä valmiiksi päällitikkauksia myöten ennen kuin huomasin mokani, joten ratkominen ei houkutellut eikä kangasta ollut enää uusia etukappaleita varten. Siksi päätin kokeilla onneani eli ompelin jäljelle jääneistä takaosista toisen hihan ja kavensin sen saman levyiseksi kuin jo etukappaleista tehdyn.

maaritse_topin_hiharusetit

Oikotie kannatti, sillä toppi toimii näinkin: joustava kangas ja väljä malli antoivat mokani anteeksi! Toki hihat ovat valkoista toppia kapeammat, mistä johtuen kainaloon tulee hieman ryppyä, mutta ei häiritsevästi.

maaritse_toppi_burda_7_2018

Molemmat topit pääsevät siis käyttöön, mutta vasta ensi kesänä: en sinällään ota aurinkoa, mutta ruskettuminen, vähillä vaatteilla oleminenhan, oli mahdollista vasta loppukesästä, minkä jälkeen sää viileni nopeasti takaisin villasukkatasolle. Näissä ei siis enää tarkene, ei, mutta toiveissa elän, että sitten ensi vuonna. 🙂