Excited State

Pääsin jälleen Tauko-lehden Make and Share -ryhmään eli sain valita tänään ilmestyneestä lehdestä, numero 12:sta, kaavan etukäteen ommeltavaksi. Tämän kertaisen lehden sporttikaavoista valitsin Marja Niemen suunnitelman Excited State -topin, koska siihen oli mahdollista ommella vuoriksi urheiluliivit. Minulla on tämän tyyppinen ostotoppi, mikä on kiva kesällä, mutta alkaa olla jo käyttönsä päässä.

Toppikaava sisälsi useamman eri toteutusvaihtoehdon: (1) kapeampi tai leveämpi helma, (2) integroidut urheiluliivit vahvemmalla tai kevyemmällä tuella sekä (3) toppi puhelintaskulla tai ilman.

Minä päädyin leveämpään helmaan, koska hieman pelotti esitellä urheilutoppia somessa. Päätin testata ensin tällä armollisemmalla versiolla, jotta kokovalinta menee oikein enkä päädy tänne pinkeänä puumana. 😉 Pelkoni taisi olla turha, sillä mittataulukon ja väljyyssuosituksen mukaisesti valittu koko vaikuttaa oikealta. Saatan seuraavaan toppiin kuitenkin piirtää kaavan niin, että kädentien piirrän yhtä kokoa pienempänä. Toisin sanoen ympärysmittanani ovat mittataulukon mukaiset, mutta lyhyenä ihmisenä, korkeussuunnassa mitat ovat – usein tämän tyyppisissä topeissa – minulle liian pitkät.

Mittasin kädentien korkeuden ennen kankaan leikkaamista, mutta siitäkin huolimatta se oli mielestäni sovitusvaiheessa, ennen huolitteluja, liian korkea. Siinä vaiheessa tein huonon korjausliikkeen eli yksinkertaisesti leikkasin useamman senttimetrin pois ja ompelin olkasaumat uudelleen kiinni. Sehän itsessään ei ole vielä virhe, mutta kaavoissahan on merkattuna yleensä se optimaaliset kohdat, mistä lyhentää, pidentää, kaventaa tai leventää mallia, jotta oikeat mittasuhteet säilyvät. Näinpä. Tein siis lyhennykseni niin sanotusti väärässä kohdassa ( ja ehkä otin pois liikaakin ), minkä vuoksi kädentien kaarretta olisi pitänyt muotoilla uudestaan. Tästä oikotie onneen -ratkaisustani johtuen topin päälliosa nousee hieman ylöspäin, kuroutuu kohti pääntien ja kädenteiden tikkauksia.

Liiviosan ompelin vahvistettuna samalla lycralla, mistä ompelin koko topin. Musta vuoriosa on Coolmax-kangasta, mikä soveltuu urheiluasuihin ja alusvaatteisiin pitäen ihon kuivana ja viileänä. Vihreä kuminauha on pehmeää vyötärökuminauhaa NuppuPrintiltä. Liiviosa oli helppo ommella, mutta toki vaati ohjeiden tarkkaa seuraamista. Se vaati eniten aikaa koko topin tekemisen suhteen, mutta oli vaivan arvoinen. Tokikaan se ei mielestäni anna raskaalle povelle sellaista tukea, mitä nopeampitempoisempi liikunta vaatii, mutta on mukava lisä.

Puhelintaskun paikka olisi ollut ylhäällä takana, keskellä paininjanselkää. Marja oli suunnitellut sen siihen, koska hän oli huomannut, että selkätaskussa puhelinta ei juurikaan huomaa liikkuessa.

Ymmärrän täysin Marjan ajatuksen ja aion tuon nerokkaan idean vielä toteuttaa. Nyt kuitenkin halusin vain testata kaavan istuvuuden ja tehdä mahdolliset korjaukset, jotta voin tehdä myöhemmin toisen topin paremmasta kankaasta. Tämän eläinkuosillisen lycran ongin Eurokankaan palalaarista, mistä johtuen kankaan laadusta ja käyttöiästä ei ole taetta. Kaiken lisäksi olen epävarma, onko tämä kuosi ihana vai ihan kamala, niin vetoketjullisen taskun ompeleminen liukkaaseen lycraan ei tässä kohtaan tuntunut vaivan arvoiselta.

Osallistuminen toistamiseen Taukon haasteeseen oli yhtä mukavaa kuin ensimmäinen kerta, mistä tein edellisen postauksen. Mukavaa on olla muiden mukana tirkistelemässä etukäteen, millaisia kaavoja on tulossa ja mahdollisesti vielä uutta oppimassa. Ilmapiiri on kannustava ja rento. Ompeluaikaakin on runsaasti (molemmilla kerroilla taisi olla viisi viikkoa).

Vaikka kiireettömyys on tervetullutta, reipas ompeluaika näyttää tuudittavan minut ajatukseen, että ehtiihän tässä… Niin kävi ensimmäisellä kerralla ja taas toistamiseen. Ompeleminen ei ole se ongelma, vaan kuvaaminen. Nähtävästi sitä venytän aina viime tippaan, niin sitten kuvat pitää ottaa pakotettuna säässä kuin säässä: viime kerralla oli varmaan kevään kylmin päivä ja eilen kuvia ottaessa tuuli ihan hirveästi. Mutta oli sentään lämmin. 😄Männikön suojassa saatiin edes muutama kuva otettua helma jokseenkin suorassa.

Topista mekoksi

Edellisen postauksen Misurinan alla minulla oli mekko, josta en ajatellut postata. Ajatuksissani oli tehdä toinen pienempi ja tehdä postaus vasta sen jälkeen, koska tätä ensimmäistä piti tuunata melko paljon pienemmäksi. Mutta alkaa vaikuttamaan siltä, että en ehdi tälle kesälle enää toista ommella. Kiinnostusta mekkoa kohtaan on kuitenkin ollut, niin ta-daa tässäpä tämä.

Tuunasin mekon Helen’s Closetin Reynols toppi- ja mekkokaavasta, minkä mukaan topin ja mekon helmat olisivat suoria. Tässä minä käytin topin kaavasta vain yläosaa: kaavassa oli merkkiviiva, mistä toppia oli mahdollista joko lyhentää tai pidentää, niin siitä viivasta katkaisin kaavan, ompelin mekon yläosan, vuoritin sen ja kiinnitin alareunaan rypytetyn helmaosan.

Helmaosassa on kolme frillaa, mitkä ei kovin hyvin erotu kirjavan kuosin vuoksi. Kaksi ensimmäistä on noin 30 cm ja alin 40 cm korkea. Minulle, noin 160 senttiselle, näin tuli hyvän mittainen helma. Käännevaraa tosin oli niukasti, kun en halunnut yhtään mitasta verottaa, niin yhdellä sentillä piti pärjätä. 🙂 Frillojen leveydet sovelsin niitä leikatessa kankaan leveyteen sopivaksi, jotta ei tulisi hukkapaloja.

Mekkokangas on viime vuoden ostos Leni Pepunkt -nettikaupasta.

Päädyin tähän kaavaan, koska tykkäsin leveistä olkaimista ja korkealle nousevasta etukappaleesta niin takaa kuin edestä. Tykkään, että liivit olkaimineen peittyvät kesä kuumallakin. Nyt alla oleva toppi tekee vähän raskaan vaikutelman, mutta kun oli niin kolea keli, että en kyennyt ilman sitä olemaan. Mutta periaatteessa tämä toimisi siis myös liivimekon tavoin.

Kaikkinensa muutin yläosaa (toppikaavan lyhentämisen lisäksi) niin, että suoristin takasaumaa. Siinä olisi ollut kaareva linja, jotta toppiin tai mekkoon ei tulisi selkäpussia. Lisäksi kavensin sitä sivusaumoista useamman sentin ja lyhensin olkaimia noin kuusi senttiä. Näillä muutoksilla sain aikaiseksi hyvän istuvuuden, ettei mitään ylimääräisiä vilku. 😉

Mekosta on moneksi, satoi tai pastoi. ♥

Pussihihainen Array Top

Ennen kuin olin katsonut netin kautta suoratoistona Ommel-festareiden Rinna Saramäen luennon, olin usein ihmetellyt, kuinka jokin trendi aluksi saattaa tuntua vastenmieliseltä ja/tai huvittavalta, mutta siihen sitä sitten kuitenkin lopulta itsekin päätyy. Kuten eläinkuosi ja pussihihat. 😀

maaritse_nappinjan_viskoosista_array_top_pussihihat

Rinna Saramäki selitti luennollaan, että silmä yksinkertaisesti tottuu erilaisiin muoti-ilmiöihin, kuten eri aikoina vaatteiden erilaisiin silhuetteihin. Nykyisinhän ne vaikuttavat kovasti levenevän ja materiaalit kevenevän niin, että vaatteet ovat leveyden lisäksi valuvia ja liikkuvia. Ensimmäisenä se oli nähtävissä housujen lahkeissa, mutta nyt myös hihoissa.

Lisäksi luennon avulla havahduin siihen, että minulta puuttuvat lähes täysin sellaiset vaatteet, mitkä sopivat hieman juhlavampaan arkeen. Siis sellaiset, joita voi pitää, kun ei tarvitse koulun portaissa juosta tennarit suorana. Eli sellaisia, joita voisi pitää ulos syömään mennessä, koulutuksiin osallistuessa jne. Oletusarvona on siis se, että ihmisellä olisi jotain muutakin elämää kuin työ… 😉

maaritse_arraytop

maaritse_joustamattomasta_viskoosista_pussihihainen_paita_arraytop

Tarvin siis siistimpää päälle pantavaa ja sillä päädyin tähän Papercut Patternsin Array Top -kaavaan, joista toisen ompelin Nappinjan joustamattomasta viskoosista. Se on ihana päällä: keveä, ilmava ja kauniisti laskeutuva. Se on minusta myös kauniin värinen, hieman siniseen taittuva.

maaritse_toppi_joustamattomasta_viskoosista

Onnistunut vaate siis, vaikka eläinkuosit taitavat olla jo menneen talven lumia. Tai ainakin tämän tyylinen, sillä seuraavaksi trendiksi ilmeisesti nousee krokotiilikuosi. Siitäkin ajattelin heti ensimmäiseksi, että voi kamala, mutta nähtäväksi jää, tottuvatko silmäni siihen(kin)…

maaritse_ompelublogi_trikoinen_arraytop_pussihihat

Toisen ompelin elastaanitrikoosta samalla koolla kuin joustamattoman. Se ei kuitenkaan onnistunut niin hyvin ja taitaa vaatia vielä tuunaamista, vaikka kaavassa keskivahva joustava trikoo oli yksi suositeltu kangasvaihtoehto. Trikoisesta tehty on kuitenkin vähän sellainen Michelin-ukkomainen. Ehkä trikooni oli sittenkin liian paksua.

maaritse_elastaanitrikoosta_arraytop_by_papercutpatterns

maaritse_arraytop_papercutpatterns

Yllätyin myös siitä, että trikoinen tuntuu pienemmältä kuin viskoosista tehty. Yleensähän joustavasta materiaalista tehtynä tulisi valita pienempi koko, mutta nyt kankaan jäykkyys ikään kuin syö pituutta niin miehustan kuin hihojen osalta. Pinkki vaikuttaa siis liian lyhyeltä, että taidan ommella siihen vyötärökaitaleen. Hihatkin ovat niin justiin, että niitä voisi jatkaa pitkillä ja kapeilla hiharesoreilla.

maaritse_ompelublogi_naistenvaatteet

Vaikka toista saatan joutua vielä tuunaamaan, olivat nämä viime vuoden viimeiset ompelukset kuitenkin helppoja toteuttaa: kaavassa on hyvä mittataulukko oikean koon valintaan sekä selkeät ohjeet. Lyhensin ainoastaan kapearanteisena hihansuiden kuminauhojen pituutta parilla sentillä. Myös joustamattomasta kankaasta ompelu oli mukavaa vaihtelua, ja kun kaikkiin koneisiin on neulat sen mukaisesti vaihdettu, taidan jatkaa (laiskana) sillä samalla linjalla.

maaritse_array_top

Onko sinulla joku trendi, jokin vaatekappale, joka aluksi veti silmät kieroon ja aiheutti kutinaa? 😀

Rusettihihainen toppi

Tällä topilla voin osallistua Craft Candidate – ja Lumisiivet-blogien järjestämään Kässähamsterihaasteeseen, minkä tarkoituksena on innostaa tuhoamaan hamstrattuja kässäjemmoja ja/tai tekemään keskeneräisiä töitä loppuun. Haasteen elokuinen linkkiketju löytyy täältä ja täältä.

maaritse_rusettihihainen_toppi

Aloitin tämän jo viime kesänä, joten enää en muista edes, miten koon olen valinnut, mutta sopiva se on. 🙂 Toppi on Burdassa 7/2018 nimellä Neulostoppi (mallinumero 119).

maaritse_raglanhihan_rusetit

Kaavaa en muutanut millään tavalla, ja ompelu oli helppoa kuvallisten ohjeiden avulla. Jonkin verran rusettien solmisnauhojen ompelu tietenkin vaati enemmän aikaa ihan peruspertsan ompeluun verrattuna, mutta ovat vaivansa arvoiset.  Tykkään. ♥

maaritse_topin_uurettu_takaosa

Ommelliselta aikoinaan ostettu MindFlow-trikoo sopii minusta hyvin topin leikkisään malliin, missä on raglanhihojen rusettien lisäksi syvään uurettu takapääntie. Noiden yksityiskohtien takia ajattelin, että tämä olisi kiva toppi loppukesälle, kun on ruskettunut. Siksi ompelin toisen Kangaskapinan kirkkaan keltaisesta trikoosta, mikä olisi korostanut rusketusta entisestään.

maaritse_toppi_kangaskapinan_new_york_limelight_trikoosta

Keltaisen topin kohdalla vahingossa ompelin hihojen etukappaleet hihaksi. En käsitä, miten sen tein. Olin vielä – muka – huolellinen. Tietenkin ompelin hihan vielä valmiiksi päällitikkauksia myöten ennen kuin huomasin mokani, joten ratkominen ei houkutellut eikä kangasta ollut enää uusia etukappaleita varten. Siksi päätin kokeilla onneani eli ompelin jäljelle jääneistä takaosista toisen hihan ja kavensin sen saman levyiseksi kuin jo etukappaleista tehdyn.

maaritse_topin_hiharusetit

Oikotie kannatti, sillä toppi toimii näinkin: joustava kangas ja väljä malli antoivat mokani anteeksi! Toki hihat ovat valkoista toppia kapeammat, mistä johtuen kainaloon tulee hieman ryppyä, mutta ei häiritsevästi.

maaritse_toppi_burda_7_2018

Molemmat topit pääsevät siis käyttöön, mutta vasta ensi kesänä: en sinällään ota aurinkoa, mutta ruskettuminen, vähillä vaatteilla oleminenhan, oli mahdollista vasta loppukesästä, minkä jälkeen sää viileni nopeasti takaisin villasukkatasolle. Näissä ei siis enää tarkene, ei, mutta toiveissa elän, että sitten ensi vuonna. 🙂