Neuloin uusiksi ennen tätä blogia neulomani Atelier-neuleatakin, mikä oli jäänyt käyttämättä. Syy siihen oli, ettei se istunut päälle oikein mitenkään, valui sinne sun tänne, koska tuolloin en vaivautunut neulomaan mallitilkkuja. Aikoinaan siitä tuli siis liian suuri, koska en ymmärtänyt käsialani olevan liian löysää.
Pitkä matka on niistä ajoista tultu, sillä nykyään en näin isoja töitä ilman mallitilkkua hevin aloita: se on pieni vaiva, jotta kerralla saa aikaiseksi sopivan neuleen eikä työ mene hukkaan. Kuten tämäkin, että kerin vyydit kertaalleen, neuloin neuletakin, purin sen, pesin langat ja kerin ne toistamiseen sekä veivasin taas valmiiksi vaatteeksi. Ennen purkamista vielä useamman vuoden kaapissa hyllyltä toiselta siirtelin ja siunailin…
Eniten harmitti pohjavärini hukkaan heittäminen, sillä se on Shilasdarin jo poistunutta kasvivärjättyä Luxury DK w/Camel -lankaa ( 40 % lampaanvillaa, 40 % angoraa, 10 % kashmiria, 10 % kamelia). Kuviovärit ostin varta vasten tälle kavereiksi: pinkki on Walcot Yarnsin Opus-lankaa (love posion) ja harmaa roiskevärjättyä La Bien Aimeen Merinoa ( pop grunge).
Puseron ohje on puolestaan Veera Välimäen Bowline, ylhäältä-alas neulottava kaarrokepusero. Omani neuloin koossa M, mutta sovelsin kuvioita ja lisäsin helmaan mittaa, jotta sain mahdollisimman paljon kulutettua pohjalankaani pois pölyttymästä. Painoa neuleelle tuli 390 grammaa.
Tästä tuli hirvittävän sievä. Värit eivät kylläkään oikein hyvin kuvissa toistu: en saanut aikoinaan enkä nyt pohjaväriä kuvattua täysin oikein. Todellisuudessa se on hieman pehmeämpi väri, mutta kyllä näistä kuvista osviittaa siitä saa, kuinka hyvin värien suhteen onnistuin. Ainakin omaan makuuni nämä kolme lankaa sopii kovin hyvin toisiinsa, vaikka pinkin langan ja pohjavärin kontrasti on hyvin pieni. Itseasiassa se on olematon, koska ne eivät erotu toisistaan mustavalkokuvassa lainkaan.
Mutta minusta se on juuri se juttu, mikä tekee tästä puserosta niin kauniin: lankojen keskinäinen kontarasti sekä sen puute eli kuinka harmaa erottuu hyvin pohjasta pilkkuineen ja samalla kehystää esille myös pinkit kuviot. Olen siis erittäin tyytyväinen, että uskalsin kokeilla, hullutella hieman.
Vielä onnistuin, mikä on aika minulle melko harvinaista kuvioneuleen värivalintojen suhteen yleensäkin.
Neulontavinkki:
Kuvioneuleiden kontrastia, kuinka hyvin ne toisistaan erottuvat, voi testata ottamalla niitä mustavalkokuvan. Jos ne erottuvat kuvasssa hyvin toisistaan, myös kuviot tulevat erottumaan hyvin.
No niin, täällähän selostitkin vielä tarkemmin kuin mitä kyselin instan puolella. 😀 Mulla sama juttu, että äitini oppien mukaisesti kastelen/pesen langat ja kuivaan ja kerin uudestaan vyyhdelle ennen kuin neulon puretuista langoista uutta. Joskus olen ollut laiska ja tehnyt suoraan, jos ei ole liian pitkään ollut neulottuna – silloin on jo niin kähärää, ettei niistä hyvää kyllä tule, jos ei ole lankoja välissä kastellut ja suoristanut.
Minulla on siis juuri pohdinnan alla, mitä teen ”muutamille” neuleille, joita kaapissani olen nyt hillonnut. Syitä käyttämättömyyteen on monia. Saas nähdä, mihin nyt sitten päädyn.
😀 Tsemppiä lankojen kanssa puuhasteluun. Mulla ainakin menee näiden uudelleen neulottavien kanssa aina pitkän aikaa ennen kuin on taas valmista. Nämä langatkin ovat odottaneet viime kesästä asti puhtaana, ja pikku hiljaa purkamiseen taisi mennä sitä ennen toinen vuosi… Mutta on vaivan arvoista, sillä harmittaa hyvän langan haaskaaminen. ♥ Ja taitaahan näissä rahaakin olla kiinni. 😀
Kiitos Pipo-otus! ♥ Tuli ihana ja varmaan vielä tarpeellinenkin, vaikka tänään on ollut niin kesäisen lämmin päivä. Mutta ehtiihän se muuttua siihen mennessä, kun on juhannus… 😀
Hei, kiinnostaa tuo purettujen lankojen uudelleen käsittely. Eli kun purat jonkin neuleen niin missä muodossa kastelet langat? Vyyhditätkö, keritkö vai miten? Mulla on muutamia kivoja purkulankoja, mutta ovat sellaista kiharaa, että jälki on ihan kamalaa! Nyt olis hyvät vinkit tarpeen =D
Hei 🙂 Eli puran ensin ihan kerälle, ja siitä sitten pyörittelen vyyhdiksi. Riippuu vähän langasta, onko pesun tarpeessa, että liotanko vain vedessä vai laitanko mukaan vähän pesuainetta (mulla on semmosta Louhittaren Luolasta ostettua pesuainetta, mitä ei tarvitse huuhdella pois ja mitä käytän yleensä viimeistelypesuihinkin). Tärkeintä on, että liottaa riittävän kauan, että lanka kastuu läpi asti. Liotuksen jälkeen puristelen ylimääräiset vedet pois ja nostan kuivaamaan, roikkumaan jonnekin. Jotkut laittavat vielä jonkin painon roikkuvan vyydin alalaitaan, mutta ite en oo kokenut tarpeelliseksi, lanka on tasoittunut ilmankin. Että on tosiaan semmosta näpertämistä, mutta kuten jo tuossa aikaisemmin mainitsin vaivan arvoista, sillä mulla on käynyt joskus jopa niin, ettei kiharalla langalla neulottu pinta ole tasoittunut kunnolla edes pingoituksessa. Tsemppiä suoristeluun! 😀
No niin, täällähän selostitkin vielä tarkemmin kuin mitä kyselin instan puolella. 😀 Mulla sama juttu, että äitini oppien mukaisesti kastelen/pesen langat ja kuivaan ja kerin uudestaan vyyhdelle ennen kuin neulon puretuista langoista uutta. Joskus olen ollut laiska ja tehnyt suoraan, jos ei ole liian pitkään ollut neulottuna – silloin on jo niin kähärää, ettei niistä hyvää kyllä tule, jos ei ole lankoja välissä kastellut ja suoristanut.
Minulla on siis juuri pohdinnan alla, mitä teen ”muutamille” neuleille, joita kaapissani olen nyt hillonnut. Syitä käyttämättömyyteen on monia. Saas nähdä, mihin nyt sitten päädyn.
😀 Tsemppiä lankojen kanssa puuhasteluun. Mulla ainakin menee näiden uudelleen neulottavien kanssa aina pitkän aikaa ennen kuin on taas valmista. Nämä langatkin ovat odottaneet viime kesästä asti puhtaana, ja pikku hiljaa purkamiseen taisi mennä sitä ennen toinen vuosi… Mutta on vaivan arvoista, sillä harmittaa hyvän langan haaskaaminen. ♥ Ja taitaahan näissä rahaakin olla kiinni. 😀
Uusinta kannattaa joskus! Ihana paita. Minusta kanssa värit toimii hyvin. <3 🙂
Kiitos Pipo-otus! ♥ Tuli ihana ja varmaan vielä tarpeellinenkin, vaikka tänään on ollut niin kesäisen lämmin päivä. Mutta ehtiihän se muuttua siihen mennessä, kun on juhannus… 😀
Hei, kiinnostaa tuo purettujen lankojen uudelleen käsittely. Eli kun purat jonkin neuleen niin missä muodossa kastelet langat? Vyyhditätkö, keritkö vai miten? Mulla on muutamia kivoja purkulankoja, mutta ovat sellaista kiharaa, että jälki on ihan kamalaa! Nyt olis hyvät vinkit tarpeen =D
Hei 🙂 Eli puran ensin ihan kerälle, ja siitä sitten pyörittelen vyyhdiksi. Riippuu vähän langasta, onko pesun tarpeessa, että liotanko vain vedessä vai laitanko mukaan vähän pesuainetta (mulla on semmosta Louhittaren Luolasta ostettua pesuainetta, mitä ei tarvitse huuhdella pois ja mitä käytän yleensä viimeistelypesuihinkin). Tärkeintä on, että liottaa riittävän kauan, että lanka kastuu läpi asti. Liotuksen jälkeen puristelen ylimääräiset vedet pois ja nostan kuivaamaan, roikkumaan jonnekin. Jotkut laittavat vielä jonkin painon roikkuvan vyydin alalaitaan, mutta ite en oo kokenut tarpeelliseksi, lanka on tasoittunut ilmankin. Että on tosiaan semmosta näpertämistä, mutta kuten jo tuossa aikaisemmin mainitsin vaivan arvoista, sillä mulla on käynyt joskus jopa niin, ettei kiharalla langalla neulottu pinta ole tasoittunut kunnolla edes pingoituksessa. Tsemppiä suoristeluun! 😀