Tässä postauksessa vinkkaan muutamasta kivasta sukkakirjasta, mitkä olen saanut yhteistyön kautta Moreenilta / Otavalta.
Pitkävartiset naisten sukat neuloin Pirjo Iivosen Jämälankasukat-kirjasta, missä on 20 ohjetta nimensä mukaisesti jämälankojan tuhoamiseen. Osa ohjeista on suunniteltu juuri tietyn vahvuiselle langalle, mutta osassa on puolestaan silmukkamäärät niin ohuelle, keskipaksulle kuin paksulle sukkalangalle.
Kirja on varsin monipuolinen ottaen huomioon, että ohjeiden lisäksi kirjasta löytyy lyhyet osuudet muun muassa värioppia, silmukoiden luomista, lankojen yhdistämisestä sekä erilaisia tekniikoja, kuten mosaiikkineule, mitä on näissä minun neulomissani Karkelo-sukissakin.
Tätä kirjaa suosittelisin niille, jotka tykkäävät neuloa naisten sukkia varresta varpaisin sukkapuikoilla. Kirja on myös selkeä ja helppotajuinen, joten uskoisin sen sopivan myös aloitteleville eikä vain jo konkarineulojille, joille on kertynyt jämälankoja yli odotusten. 😉 Tämä kirja on myös niille, jotka pitävät selkeistä malleista, joihin on kuitenkin kirjoneuleena tai raitoina lisätty se jokin.
Jos kiinnostuit, niin kaikki kirjan mallit ovat nähtävissä Pirjo Iivosen FaceBook-sivuilla, Pirjo Iivonen desing, Unelmien silmukat. Siellä voi kysellä myös suoraan suunnitelijalta apuja, jos neuvottomuus iskee. Esimerkiksi Karkelo-sukkien ohjeesta oli jäänyt pois, kuinka monta silmukkaa poimitaan kantalapun reunasta (tosin sen jo näillä neulontakilometreillä pystyin itsekin päättellemään).
Minun Karkeloni on neulottu Novitan 7 veljestä -langasta, yksivärisestä harmaasta ja ikivanhasta Sateenkaari-raitalangasta.
Paksuista sukkalangoista neuloin myös miehen villasukat. Ne tein soveltaen niin Novitan perussukan ohjetta kuin Anna Mäkelän Katse Kantapäihin -kirjan Raitaa ja ruusua -ohjetta.
Anna Mäkelän sukkakirjaan en ihastunut heti ensi näkemältä, koska siinä olevat mallit olivat minun makuuni liian koristeellisia. Kirja vaikutti minusta myös hieman sekavalta, koska malleja oli niin joka lähtöön, yksikertaisimmista kimurantteihimmin. Useamman selauskerran jälkeen, löysin kuitenkin tästä kirjasta omat suosikkini, joista yhtä siis jo soveltaen kokeilin.
En ollut siis aikaisemmin koskaan kokeillut tomaattikantapäätä, mitä syvempänä ja pyöreämpänä voisi mielestäni kuvata myös tiimalasikantapään isoveljenä. Eli oletan, että rintavampaan jalkaterään tämä kantapäänmalli sopii matalaa tiimalasia paremmin, vink vink. 🙂
Kaiken kaikkiaan tässäkin kirjassa on 20 ohjetta, mutta ohjeiden lisäksi myös tekniikkavinkkejä, kuinka saada vaihtelua villasukan neulontaan. Tätä kirjaa suosittelisinkin hänelle, joka kaipaa vaihtelua niin lankojen paksuuden kuin neulomissuunnan suhteen. Kirjassa on siis ohjeita sekä varpaista varteen että varresta varpaisiin neulottaville sukille. Lisäksi hyvä on huomioida, että ohjeet on kirjoitettu macig loop – tekniikalle. Ohjeet sopivat myös heille, jotka tykkäävät, että sukissa saa olla yksityiskohtia, erityisesti kirjan nimen mukaisesti kantapäissä.
Ps. miestä ei tätä postausta tehdessä vahingoitettu. 😀
No innostuinhan minä! Nuo Karkelot ovat todella upeat! Ja turkoosit miestensukat hyvin tuo värit yhteen.
😀 Karkeloissa on kyllä kiva twisti, vaikka sinällään niiden idea on yksinkertainen.
Ihanat sukat kummatkin. Minullakin on tuo Jämälankakirja. Tykkään sen malleista kyllä, mutta niin kuin edellisessä postauksessani itse totesin, että ihan pienille jämälangoillekin tarvittaisiin malleja, siksi suunnittelin sellaiset yhdet itse. 🙂 Itsekään en tykkää liiasta koristelusta sukista ja liian isoista kuvioista jne. Less is more. Noita kantapäitä en kauheasti jaksa pykätä, joten varmaan tuo Katse kantapäihin -kirja ei ole minulle oikein tarkoitettu. Kiitos esittelystä!
Totta, samaa eilen ajattelin, kun jämälankasukkapostaustasi kommentoin. Samaa ajattelisin myös tuosta toisesta kirjasta, että ei ole sinun juttu. Oletan ainakin niin, että jossain määrin tunnen jo makusi ja se on melko samanlainen kuin omani, niin tuo kirja on haastava. Ei ainakaan sellainen yhdellä selauksella avautuva. Tosin tuo soveltamani malli soveltuisi hyvin raitojensa osalta jämälankojen, niiden pientenkin, tuhoamiseen. Muutama muukin palmikkomalli paksummalle langalle oli kiva, joita kokeilen, jos löydän riittävästi samaa väriä. Yhtään kun ei huvita ostaa noita paksuja lankoja lisää, kun niitä vihdoin on vähän vähemmäksi saanut. 🙂