Postauksessa esitellyn Latvian Lapaset -kirjan olen saanut Kustannusyhtiö Moreenilta.
Blogiyhteistyö: Kustannusyhtiö Moreeni
Yleensä esittelen blogissani sellaisia kirjoja, mitkä olisin voinut hankkia ihan itsekin. Toisekseen tykkään ensin itse testata jotakin kirjan ohjetta, jotta tietäisin paremmin, mitä esittelen. Siksi kirjaesittelyihini voi mennä aikaa: tämäkin kirja on julkaistu jo viime vuonna.
Tällä kertaa en kuitenkaan tehnyt lapaskirjasta lapasia, vaan sovelsin yhtä kirjoneulekaaviota solmupannan tekemiseen. Pannassani on siis yhden lapasen mallikaavio leveytensä puolesta sellaisenaan, mutta jätin joitain kerroksia niin alusta kuin lopusta pois.
Itse olen aikoinaan ostanut solmupannan ohjeen, mutta googlettamalla on mahdollista löytää monenmonituista ilmaista ohjetta niiden tekemiseen. Solmu kätevästi siis piilottaa pitkän tuubin yhdistämiskohdan sekä tuo pantaan istuvuutta. Hiusten auki ollessa tosin käännän solmun usein niskan puolelle, sillä silloin panta pysyy paremmin päässä kapeimman kohdan ollessa selän puolella.
Lankana minulla oli fingering-vahvuinen Arwetta vaalean harmaana ja mustana. Puikkoni olivat 2 mm.
Vaikka tykkään yksinkertaisista malleista, tässä kirjassa oli jotain kovin kiehtovaa.
Ulkoasultaan se on selkeän viehättävä ja latvialaisen kansanperinteen symbolit selitykseen mielenkiintoisia.
Minun soveltama neulekaavio oli nimeltään Tuulimylly.
Postauksen kuvat on muuten otettu jo alkuvuodesta kirkkailla keväthangilla. Ihanan talvisen näköistä! Tuota odotellessa. 🙂
Tässä postauksessa vinkkaan muutamasta kivasta sukkakirjasta, mitkä olen saanut yhteistyön kautta Moreenilta / Otavalta.
Blogiyhteistyö: Moreeni-kustannus
Pitkävartiset naisten sukat neuloin Pirjo Iivosen Jämälankasukat-kirjasta, missä on 20 ohjetta nimensä mukaisesti jämälankojan tuhoamiseen. Osa ohjeista on suunniteltu juuri tietyn vahvuiselle langalle, mutta osassa on puolestaan silmukkamäärät niin ohuelle, keskipaksulle kuin paksulle sukkalangalle.
Kirja on varsin monipuolinen ottaen huomioon, että ohjeiden lisäksi kirjasta löytyy lyhyet osuudet muun muassa värioppia, silmukoiden luomista, lankojen yhdistämisestä sekä erilaisia tekniikoja, kuten mosaiikkineule, mitä on näissä minun neulomissani Karkelo-sukissakin.
Tätä kirjaa suosittelisin niille, jotka tykkäävät neuloa naisten sukkia varresta varpaisin sukkapuikoilla. Kirja on myös selkeä ja helppotajuinen, joten uskoisin sen sopivan myös aloitteleville eikä vain jo konkarineulojille, joille on kertynyt jämälankoja yli odotusten. 😉 Tämä kirja on myös niille, jotka pitävät selkeistä malleista, joihin on kuitenkin kirjoneuleena tai raitoina lisätty se jokin.
Jos kiinnostuit, niin kaikki kirjan mallit ovat nähtävissä Pirjo Iivosen FaceBook-sivuilla, Pirjo Iivonen desing, Unelmien silmukat. Siellä voi kysellä myös suoraan suunnitelijalta apuja, jos neuvottomuus iskee. Esimerkiksi Karkelo-sukkien ohjeesta oli jäänyt pois, kuinka monta silmukkaa poimitaan kantalapun reunasta (tosin sen jo näillä neulontakilometreillä pystyin itsekin päättellemään).
Minun Karkeloni on neulottu Novitan 7 veljestä -langasta, yksivärisestä harmaasta ja ikivanhasta Sateenkaari-raitalangasta.
Paksuista sukkalangoista neuloin myös miehen villasukat. Ne tein soveltaen niin Novitan perussukan ohjetta kuin Anna Mäkelän Katse Kantapäihin -kirjan Raitaa ja ruusua -ohjetta.
Anna Mäkelän sukkakirjaan en ihastunut heti ensi näkemältä, koska siinä olevat mallit olivat minun makuuni liian koristeellisia. Kirja vaikutti minusta myös hieman sekavalta, koska malleja oli niin joka lähtöön, yksikertaisimmista kimurantteihimmin. Useamman selauskerran jälkeen, löysin kuitenkin tästä kirjasta omat suosikkini, joista yhtä siis jo soveltaen kokeilin.
En ollut siis aikaisemmin koskaan kokeillut tomaattikantapäätä, mitä syvempänä ja pyöreämpänä voisi mielestäni kuvata myös tiimalasikantapään isoveljenä. Eli oletan, että rintavampaan jalkaterään tämä kantapäänmalli sopii matalaa tiimalasia paremmin, vink vink. 🙂
Kaiken kaikkiaan tässäkin kirjassa on 20 ohjetta, mutta ohjeiden lisäksi myös tekniikkavinkkejä, kuinka saada vaihtelua villasukan neulontaan. Tätä kirjaa suosittelisinkin hänelle, joka kaipaa vaihtelua niin lankojen paksuuden kuin neulomissuunnan suhteen. Kirjassa on siis ohjeita sekä varpaista varteen että varresta varpaisiin neulottaville sukille. Lisäksi hyvä on huomioida, että ohjeet on kirjoitettu macig loop – tekniikalle. Ohjeet sopivat myös heille, jotka tykkäävät, että sukissa saa olla yksityiskohtia, erityisesti kirjan nimen mukaisesti kantapäissä.
Ps. miestä ei tätä postausta tehdessä vahingoitettu. 😀
Toivottavasti uusi vuosi on yhtä käsityöpainotteinen kuten edeltäjänsä. Itse kässäilin niin paljon, että kaikkea en ehtinyt kuvata ja tänne blogiin asti tuoda: ompelin reilut 60 työtä sekä neuloin viisi neuletta, kaksi neuletakki ja pipoa, kaulurin, lapaset, pannan ja yhdeksän sukkaparia.
Postatuista käsitöistä teitä eniten viime vuonna kiinnostivat neuleet, mikä näkyi niin täällä blogissa kuin Instagramissakin, sillä #bestnine-kollaasiin yhdeksästä kuvasta vain yhdessä oli ompelemani vaate, Poniletti-mekko. Muissa kahdeksassa tykätyimmässä kuvassa oli siis lankoja ja puikkoja tavalla tai toisella.
Sen enempää en mene tilastoihin, vaan tein koosteen viime vuodesta käsityöpäiväkirjaimaiseen tyyliini. Eli kokosin teille oman bestnine-tilaston viime vuonna oppimistani käsityönikseistä: tiivistetysti parhaimmat siitä, mitä tuli tehtyä ja niistä opittua.
Ostin kesällä saumurin, Jukin MO-114-mallin, vaikka olin pitkään ajatellut pärjääväni pelkällä ompelukoneella. Voi pah ja pöh! Niin väärin ajateltu. Toki yksistään ompelukoneella pärjää, mutta saumuri lisää ompeluvauhtia ihan tajuttomasti ja jälki on siistiä kerrasta.
Saumurin valitsin osaavan ompelukonemyyjän/-korjaajan avulla, koska oma ymmärrys ei yksistään riittänyt. Siitä syystä en osaa sanoa, onko tuo valintani ihan paras mahdollinen, mutta puolen vuoden kokemuksen perusteella ainakin hyväksi havaittu: helppo langoittaa, lujan oloinen eikä ole vaatinut lankojen säätelyä vielä kertaakaan, vaikka olen ommellut lycraa, trikoota, merinovillaa, joustamattomia kankaita jne.
2. Ergonomiset nuppineulat (*Blogiyhteistyö: Prym Consumer Finland Oy)
Sain kesällä Prym Consumer Finland Oy:ltä paketin, johon oli koottu heidän tuotteitansa testattavaksi. Paketti sisälsi monenlaista mielenkiintoista, mutta palaan niihin myöhemmin, koska kaikkea en ole ehtinyt vielä testaamaan.
Kuvassa olevat Ergonomic-sarjan nuppineulat ovat olleet kuitenkin kovassa käytössä heti alusta lähtien. Itseasiassa olin aikeissa ostaa niitä ihan itse ennen paketin saamista, sillä mm. Hupistatrallaan Terhi oli niitä blogissaan kehunut. Eikä suotta. Noista ergonomisesti muotoilluista pitkistä nupeista saa todella hyvän otteen. Ainut miinus minunlaiselle ahkeralle silittäjälle on se, että nupit eivät kestä kuumuutta. Tosin neulan pituus on niin pitkä, että ne voi helposti asetella, niin ettei niiden yli tarvitse silittää. Kunhan sen vaan muistaa… 😀
3. Kaavapainot
Ompelin kesällä kevyestä joustamattomasta viskoosista Roscoe-puseron. Sen kaikista työvaiheista tuskaisinta oli leikkaaminen, koska kangas ei millään tuntunut asettuvan kaavojen alle. Harmissani muistin jonkun joskus kehuneen prikkoja kangaspainoina. Testasin enkä ole sen jälkeen enää yhtään kaavaa kankaalle, oli se sitten joustavaa tai joustamatonta, neulannut.
4. Oikean koon valinta
Jonkin verran saan kyselyjä, millä koolla olen milloinkin vaatteita ommellut. Näihin kyselyihin vastaaminen on välillä vaikeaa, koska koon valinta on usein monesta asiasta kiinni ja sen avaaminen ei ole ihan yksinkertainen asia. Tai siis on ja ei, sillä valitsen koon aina vartalon mittojeni, en ns. standardikokojen numeron tai kirjaimen mukaan.
Ommellessa ei siis välttämättä voi valita sitä kokoa, minkä kaupasta valitsee. Minäkin voin yleensä ostaa valmisvaatteista huomattavasti pienemmän koon, mitä ommellessa joudun valitsemaan. Lisäksi mitoitus vaihtelee eri kaavalehtien ja -yritysten mukaan, joten koko pitää valita joka kerta uudelleen. Hyvä vielä olisi, jos ymmärtäisi omia mittasuhteita paremmin. Siinä sitä onkin tekemistä: tiedän jo, että minulla on vyötärö hieman normaalia korkeammalla ja usein sen osaan jo kaavoissa huomioida, mutta eriparia olevat olkapäät ovat sitten toinen tarina… Omien mittojen ottamisesta on kuitenkin hyvä aloittaa, johon vinkit ja hyvät perustelut löytyvät esim. tältä Seamworkin YouTube-videolta.
5. Pdf-kaavoista vain oman koon tulostaminen
Olen varmaan joskus aikaisemmin jo tunnustanut, kuinka tykkään pdf-kaavoista: kaava-arkkia teippaillessa sitä samalla orientoituu uuteen ompeluprojektiin miettien viivoja ja kaaria, miltä ne valmiina tulevat näyttämään sekä kangasta, sen väriä ja kuosia jne. Lisäksi pdf:t ovat kaavalehtiä selkeimpiä ja selkeyttä voi usein vielä lisätä tulostamalla vain oman koon viivat. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa on Oliver-kaava, josta on saatavissa kaikkinensa koot 0-26, mutta minä olen tulostanut vain koot 10 ja 12 tarpeeni mukaisesti.
Pelkkien oman koon viivojen tulostaminen onnistuu niin, että tiedoston auki ollessa etsin vasemmalta sivulta joko hammasrattaan kuvan tai ikonin, jossa on ikään kuin paperiarkkeja päällekkäin. Niitä klikkaamalla avautuvat tiedoston asetukset ja tasot (tai englannin kielellä ”Layers”), joista voi valita, minkä koon viivat jäävät näkyviin. Kaikissa kaavatiedoissa tätä toimintoa ei ole, mutta aina kannattaa rohkeasti etsiä ja kokeilla.
6. Kotiompelijan vaatekaappi
Kuuntelin netin kautta Ommel-festareiden luentoja, joista mieliinpainuvin oli Rinna Saramäen puheenvuoro ”Trendien tulkinta ja ennakointi kotiompelijan näkökulmasta”. Tuosta luennosta sain mm. vinkkejä, kuinka omaa vaatekaappia järjestää eli kuinka suunnitella ja toteuttaa ompelutöitään viisaammin.
Luennon avulla oivalsin esimerkiksi sen, että arjen sanelemana minun toimiva vaatekaappini sisältää tunika/mekko-leggingsit-yhdistelmää, vaikka se ei aina ihan omalta tyyliltä tunnukaan. Tasapaino on vain unohtunut, koska tuo tyyli on helppo ommellen toteuttaa, joten muut, kuten juhlavampaan arkeen sopivat yläosat, ovat jääneet taka-alalle. Lisäksi kaapissani on yhä liikaa eri kuoseja, joten vielä enemmän pitää tyyliäni yksinkertaistaa keskittymällä yksivärisiin sekä ommella mm. joustamattomista hieman juhlavampaa päälle pantavaa. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä vielä näin vuodenkaan harjoittelun jälkeen ei edes yksiväristen joustavien ompelu tahdo sujua…
7. Sukat varpaista varteen looppaamalla
Tämä! Miksi en aikaisemmin opetellut neulomaan sukkia varpaista varteen looppaamalla? Ei ollut edes vaikeata. Parasta on, että tällä tavalla ei välttämättä jää jämäkeriä. Istuvuuskin on hyvä, että ihan huippu tekniikka. Ainakin, jos käyttää rennon letkeää Chiaogoon punaista kaapelia.
8. Kirjoneule
Kirjoneule on tuntunut aina kovin työläältä, mutta innostun siitä, kun osallistuin Neulefestareilla Soile Pyhänniskan kurssille. Oivalsin, ettei oikotietä onneen ole, vaan tätäkin pitää harjoitella. Syksyn aikana olenkin neulonut neljä kirjoneuletta, eikä se enää tekniikkana ärsytä eikä pelota.
Suurin oivallus liittyy langanjuoksujen sitomiseen, niiden hyväksymiseen olennaisena osana kirjoneuletta (ihan kuin ommellessa ärsyttävä kaavojen piirtäminen/kasaaminen 😉 ): mitä tiheämmin sitä tekee, sitä siistimpi ja tasaisempi jälki on. Oivalluksen myötä kirjoneuleen haasteellisuus onkin kääntynyt mukavaksi ajanvietteeksi sen sijaan, että aikaisemmin jaksoin keskittyä vain hyvin rajallisen ajan kuviokaavion ja langanjuoksujen seuraamiseen sekä lankojen suorassa pitämiseen. Nyt siis huomaan jääväni koukkuun kuvion muodostumiseen enkä malta laskea neuletta käsistä. Nautin siitä, kuinka pitää keskittyä eikä voi vain aivottomana neuloa menemään: on pakko pysähtyä ja olla läsnä. ♥
9. Kirjonta
Viime vuonna kirjoin ensimmäisen kerran joustavaan kankaaseen, hupparin rintaan rauhanmerkin, muliinilangoilla ja kiinnisilitettävän tukikankaan avulla.
Lopputulos oli työn helppoudesta huolimatta huumaavan hieno. Samalla kuitenkin murehdin, miten pesussa käy. Nyt voin kertoa, että hyvin. Itseasiassa pesujen myötä vaikuttaa siltä, että pistot ovat pureutuneet kankaaseen tiukemmin. Myös tiukkaan silitetty tukikangas on kokonaan irronnut, joten sekään ei pönötä taustalla enää ikävästi.
Huh, siinäpä viime vuoden tärkeimmät. Palaan vielä ensi viikolla tämän uuden vuoden suunnitelmiin sekä viime vuoden käsityöhaasteisiin, kuinka ne eivät aivan putkeen menneet. Silti se ei tunnu häiritsevän uuden vuoden supersuunnittelua. 😀
Sain kustantajalta arvostelukappaleena Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -kirjan.
Blogiyhteistyö: Moreeni
Kirjassa on 20 sukkamallia, joista lähes kaikissa on kirjoneuletta enemmän tai vähemmän. Kirjoneuleita enemmän minua viehätti kuitenkin sukkien muodot, erityisesti kauniit kantapäät, kuten esimerkiksi nämä Autioituu rannan talot -sukat.
Tämän mallin otinkin ensimmäisenä kokeiluun, mutta jätin pois nuo varren ikkunat sekä jalkaterän kuviot. Niissä ei ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta yritän olla lankalaihiksella eikä jemmoissani ollut niihin sopivia värejä. Muutoinkin tällä hetkellä minulla on jonkinmoinen kuosiähky niin kankaiden kuin neuleiden kuvioiden suhteen, joten halusin mutkattomat villasukat ilman krumeluureja.
Lankana minun yksivärisisssä versioissani on Louhittaren Luolan villiviinin värinen Väinämöinen, mikä on ohut, fingering-vahvuinen lanka (100g / 400m).
Itse pidän näin ohuesta sukkalangasta, joille lähes kaikki kirjan mallit on suunnitteltu, sillä haluan tehdä istuvia, kenkään sopivia arkisukkia.
Ohuiden lankojen lisäksi muutamat ohjeet on tarkoitettu keskipaksuille ns. sport-vahvuiselle langalle (kuten mm. Novitan Nalle tai Kaupunkilangan Rotvalli), kuten nämä Silmitön talvi – sukat, mitkä ajattelin tehdä seuraavaksi miehelleni.
Kirjan kaikki sukat tehdään looppaamalla eli pyöröpuikolla joko varresta varpaisiin tai varpaista varteen. Ohjeissa on kuitenkin vinkit myös sukkapuikoille.
Ohjeiden lisäksi kirjassa on tekniikkaosio, mistä löytyy vinkit aina lankavaihtoehdoista silmukoiden luomiseen, lisäyksiin, päättelyyn jne. Kirja ei kuitenkaan pyri olemaan yksityiskohtainen, tyhjentävä sukkatekniikkakirja, mutta antaa vinkit siihen, mistä tarpeen mukaan voi etsiä lisäohjeistusta.
Esimerkiksi kaikille tekniikoille ei vielä ole olemassa vakiintuneita suomenkielisiä termejä, minkä vuoksi lisätiedon, kuten ohjevideoiden etsiminen, on helpompaa englannin kielisten hakusanojen avulla: tekniikoitahan voi opetella kuka tahansa kielestä / kielitaidon tasosta riippumatta videoita katsomalla, mutta ensin pitää luonnollisesti tietää, miten ja mistä niitä Internetistä hakea.
Itselleni toiset tämän kirjan sukat taitavat olla nämä, Palanen kauneinta -sukat, mutta yksinkertaistaisin näitäkin jättämällä varren kuviot ja helmet pois. Koska se kuosiähky ja lankalaihis. 😉 Mutta tuo kantapää on kerrassaan ihana. ♥
Edellä mainittujen lisäksi ihastuin kovasti myös kirjan kannessakin oleviin geometrisiin Täältä sinne -sukkiin, mutta ne jäävät odottamaan lankavaraston täydentämistä. Ehkä nämä voisivat olla tämän vuoden Neulefestareiden ostoslistalla, sillä siellä on lupa pienesti repsahtaa. 🙂
Kaiken kaikkiaan tämä kirja on minusta hyvin inspiroiva: ohjeet ovat selkeitä sekä sovellettavissa oman maun ja jalan mukaan (kuten minä jo teinkin 🙂 ). Uskon, että kirjasta on iloa pitkäksi aikaa. Erityismainintana, että kuvat ovat todella kauniita.
