Rentoilutakki

Viime aikaisiin kaavatestauksiini kuului myös Ommellisen Rentoilutakki. Kuten edellisen postauksen kaavat, myös takin kaavat olivat irti leikattavia ja kankaalle silitettäviä. Mutta en tällä(kään) kertaa uskaltanut niitä irti leikata, vaan perinteisesti piirsin ja asettelin kankaalle kaavapainojen avulla.

Tiedän kuitenkin silitettävän kaavapaperin toimivan, koska ostin Ommelliselta kaavapakettien lisäksi pelkkää kaavapaperia. Silitystä olen siis jo testannut toisen kaavan kohdalla. Erityisesti ajattelin jatkossa käyttää kiinnisilitettävää kaavapaperia viskoosien kanssa, jotka keveytensä vuoksi usein tuntuvat karkaavan neulojen, kaavapainojen sekä saksien alta.

Näiden testailujen jälkeen ajatuksenani on siis leikata myös nuo Ommellisen kaava-arkit ja käyttää niitä kiinni silittämällä hyödyntääkseni ne kaikin tavoin.

Rentoilutakin koon valitsin Kamoonmekon mukaisesti. Ainoastaan helmaa lyhensin niin, että muu takki on kokoa L, mutta helma on piirretty koossa S.

Alustavasti luulin, että vyötäröä pitää nostaa, mutta sivukaari tulee todella hyvin kohdalleen. Takki on siis istuva yläosastaan ja levenee a:n mallisesti helmaa kohti.

Hihoja olisin voinut lyhentää käänteen verran, mutta menee näinkin. Lisäksi jäin miettimään yläosan istuvuutta, raglanhihoja, että pitäisikö niihin lisätä väljyyttä, koska ovat kovin istuvat. Mitään suurempaa hihaa takin alle ei siis mahdu. Onneksi Kamoonmekko kuitenkin. 😉 Tosin tein tämän testiversion ponte-neuloksesta, mikä ei todellakaan ollut takiksi ihanteellisin materiaali: tämä ponte oli melko jämäkkää ja joustamatonta sekä jotenkin inhottavan tuntoista materiaalia muutoinkin (vaikka siinä niin ihania kohopallukoita onkin). Materiaalin vaihtaminen merinovillaan tai joustocollegeseen toisi hihoihin vähän väljyyttä ja takkiin yleensäkin käyttömukavuutta lisää.

Kaavan mukana tuleva linkki opastusvideoon on loistava. Siinä neuvotaan vaihe vaiheelta takin ompeleminen. Selkeä opastusvideo kestää noin 16 minuuttia, missä ajassa Ommellisen Liisa ompelee siis kokonaisen takin. Ihailtavan sujuvaa toimintaa, mitä on jo sellaisenaan mukava seurata. Jonkin verran olen kellottanut omaa ompeluani, koska se on hyvä tapa tehostaa keskittymistä ja siten ompelun etenemistä. Tykkään siis aikapaineistaa itseäni ommellessa, mutta että lähes vartissa takki valmiiksi. Tuntuu lähinnä utopialta. 😀

Hertta-pusero

Testasin viikonloppuna ompelukerhoni mukana Ainoan uutta naisten kaavaa, jossa on useampi pusero- ja mekkovaihtoehto. Varsin monipuolinen kaava, tykkään!

Itsellä meni kokeiluun pitkähihainen pusero. Mekko pitkillä hihoillakin mietitytti, mutta olen jo niin monta Maikki-mekkoa tehnyt, että jätin sen ajatuksen nyt tällä kertaa sikseen.

Omasta jemmoistani kaivoin Ommekuplan Pineapple-trikoon: ei ehkä täysin minun värinen kangas, mutta kuosi on huippu! Siksi en ole tätä halunnut leikellä, mutta mikään muu kangas ei vaan puhutellut juuri nyt. Usein myös kaavakokeilut onnistuvat varsinaista työtä paremmin, niin otin riskin. Tätä onneksi löytyy jemmoistani myös niin paljon, ettei kaikki tähän edes kulunut. Vielä siis vaalittavaa riittää ja riskin ottaminenkin kannatti, sillä tästähän tuli varsin kiva pusero.

En kovin tarkkaan lukenut ohjeita, mutta monta sivua niitä luonnollisesti oli, kun kaavassa on monta toteutusmahdollisuutta. Lähinnä luin, kuinka hihan rypytykset framilonilla tulisi tehdä, koska sitä en ole juurikaan aikaisemmin käyttänyt ja ne vähäisetkin kokemukset ovat olleet huonoja. Eikä se mennyt tälläkään kerralla putkeen: sain aikaiseksi vain sutta ja sekundaa, niin ompelin lopulta avuksi perinteiset rypytyslangat. Se on työläämpi vaihtoehto, mutta toisaalta hihansuissa ei ole rypytettävää kovinkaan paljon. Eli se ei ollut mikään suuren suuri työ ja sitä paitsi minun kohdalla se vaikuttaa olevan ainoa toimiva tapa. 😀

Koon valitsin rinnanympäryksen mukaan. Muokkasin kaavaa kuitenkin niin, että nostin vyötärön kapeimman kohdan pari senttiä ylemmäs. Hieman ommellessa oikaisin myös sivusauman kaarevuutta vyötäröltä helmaa kohti. Silti pusero niin sivuista kuin selän puolelta vähän pussittaa. En kuitenkaan kavennut sivusaumoista enempää, koska kohdistin kuviot niiden(kin) osalta. En siis halunnut sitä vaivaa menettää. Toisekseen istuvuutta pitäisi minun kohdalla parantaa ompelemalla joko muotoiltu keskitakasauma tai muotolaskokset rangan molemmin puolin. Kokemuksesta siis tiedän, että sivusaumoista kaventaminen ei poista ylimääräistä väljyyttä, vaikka sitä siellä vaikuttaa olevan. Todellisuudessa sitä tarvitaan etupuolelle rinnoille ja vatsalle, mutta ei niinkään takakappaleeseen suoran selkäni vuoksi.

Siitä on vain niin kauan kuin viimeksi olen ommellut tämän mallisia vaatteita, etten muistanut, että minulle takakappaleen on hyvä olla vähän kapeampi kuin etukappaleen. Eikä sitä väljyyttä nyt tässä paidassa niin paljon ole, että sitä olisi haitaksi asti. Enemmän se yleensä haittaa mekkoja ommellessa, jolloin takakappaleen väljyys työntää mekon helman eteenpäin telttamaisesti.

Eli tätä puseroa en ainakaan tämän enempää tuunaile, jotta kuvio takakappaleessa pysyy ehyenä ja sivusauman kohdistukset kohdallaan. Takakappaleen hienosäädön voin tehdä sitten seuraaviin…

Vyötärön nostamisen lisäksi huolittelin myös pääntien omalla tavalla: hankin vasta sellaisen pienen apuvälineen, millä tehdä kanttinauhaa, niin kokeilin sitä. Tuli jotain uuttakin siis kokeiltua, sillä pusero itsessäänhän oli melko peruspertsaompelua. Mainittava vielä siis on, että puseron pituudet ovat tosiaan myös kaavan mukaisesti ja ainakin minulle niin hihojen kuin helman osalta varsin sopivat.

Tämä kangas ja malli sopivat kyllä hyvin yhteen. ♥ Lisää kuvia tämän kaavan testauksesta löydät Instagramista #sewprisebyainoa. Itse kaava tulee myyntiin lähiaikoina.

JoJo-neuletakki

Neuloin Annan Johannan Onnensäikeitä-kirjasta JoJo-neuletakin itselleni, vaikka kirjassa sen kuvataan olevan klassinen miesten takki raglanhihoilla ja v-pääntiellä. Kirjoneuleraita on kuitenkin sellainen, mikä sopii mielestäni ihan kaikille, sukupuolesta huolimatta.

Olen tänä vuonna ajatellut kokeilevani enemmän ekologisempia lankoja. Siksi neuloin JoJoni Retrosarian Vovósta (tarkoittaa isoäitiä ♥), minkä pitäisi olla ekologisuutensa ja eettisyytensä lisäksi hyvä valinta joka päivä käytettäviin neuleisiin. Väreinä minulla olivat 25 ja 26.

Neuloin melkein ohjeen mukaisesti ylhäältä-alas, mutta minun takkini nappilista jäi ilman i-cord-reunusta. Se ei vaan istunut silmääni, niin tein sen sijaan kontrastiraidan ihan vain jatkamalla kaksi oikein, kaksi nurin -resoria.

Kuvionkin kanssa sohlasin jotain: olen ollut viime aikoina melko hajamielinen, mikä näkyy monessa työn alla olevassa neuleessa jonkinlaisena pienenä virheenä. Miehustan kirjoneulekuviossa pitäisi olla siis jokaisessa pallossa harmaalla neulottu yksi silmukka siellä sun täällä, mutta ne jäivät jotenkin vaiheeseen. En oikein tiedä, mitä tuossa kohdin ajattelin, vai ajattelinko lainkaan. 🤷🏻‍♀️ Nekin mitkä tein, eivät oikein erotu, niin jätin hihojen kuvioista pois kokonaan.

Myös hihat tein alas asti ilman kavennuksia, koska ne vaikuttivat niin kapeilta. Kavensin vasta ylimääräiset silmukat ennen hiharesoria.

Kannattaa olla muuten tarkkana tuon hihan kirjoneuleraidan kanssa, koska pyörönä kuvioneule herkästi lähtee kaventumaan. Ohjeen mukaisesti en vaihtanut tuossa kohdin suurempia puikkoja, niin huolellinen sai olla, että ei lähtenyt kaventumaan. Isommilla puikoilla olisi ollut siis rennompaa. Tosin kuvio on melko matala, joten ei siinä kohdin kauaa tarvitse olla kovin hereillä. Suurin osahan tätä neuletta on kuitenkin vain ns. aivotonta yhdellä värillä neulomista.

Miehustan kirjoneuleraidan kanssa puolestaan en ollut niin huolissani mahdollisesta kaventumisesta, sillä tuo raitahan tulee juuri hyvään kohtaan vyötärön molemmin puolin. Siinä kohdin takin kaventuminen olisi tuonut vain suoraan malliin naisellisia muotoja, mutta tasona neulottuna se puolestaan pysyi hyvin suorana.

Voisi kuitenkin ajatella, että sillä on jonkinlainen optinen vaikutus siitä huolimatta, vaikka malli onkin suora.

Kaunis, nopea ja moneen sopiva. Voiko sitä muuta enää neuletakilta vaatia. ♥

Piper Boho Tunic

Nyt tuli kiva! Tämän viskoosipuseron kaava on Piper Boho Tunic (Wardrobe by Me). Päädyin siihen, koska ompelukerhoni yhdessä haasteessa piti etsiä nappi/nappeja ompeluprojektin lähtökohdaksi. Nämä tulivat ensimmäisenä vastaan eikä niitä ollut kuin kaksi, mutta juuri riittävästi tähän malliin, sen hihatamppeihin.

Kankaaksi valikoin mustavalkoisen viskoosin, minkä kuvioilla ja napeilla pystyin vähän leikittelemään. Kuosittelin siis tamppeihin puolikkaat kasvot ja napit niiden silmien kohdille.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tällaisia tein. En kokenut vaikeaksi.

Kuten en pääntien halkiotakaan. Se oli hyvin samankaltainen kuin aikaisemmin tehdyissäni Roscoe-puseroissa. Siihen kaavaan kuului hyvin seikkaperäiset ohjeet, joita käytin tähänkin: alavarana ommellaan loiva V, minkä pohjan leveys on 1,5 tikillä kahden tikin levyinen. Ompelun jälkeen V leikataan huolellisesti auki lähes alas asti sekä käännetään ja silitetään alavara tarkasti, niin hyvä tulee. 🙂

Tästä tuli juuri sellainen kuin toivoinkin: kevyt ja rento. Hihoja voi rullailla tarpeen mukaan siistimmin tai koota tampin avulla ylös.

Suorana hihat ovat riittävän kapeat esimerkiksi uusimman neuletakkini, Anna Johannan JoJo-neuletakin, alle.

Se on varmaan seuraavan postauksen aihe, kunhan siihen saan ommeltua napit kiinni ja höyrytettyä nappilistan.

Ompelin loppuun toisenkin puseron joustamattomista. Tämä piti tulla valmiiksi jo jouluksi, mutta aina ei mene niin kuin suunnittelee. 😉 Paita on Array Top (Papercut Patterns) ja kangas on Eurokankaan tenceliä. Ihanan tuntoista päällä. Sovituskuvaa tästä nyt ei ole, mutta aikaisemmin olen jo ommellut näitä pussihihaisia, joista postaus löytyy täältä, klik.

Seuraava joustamattomien kaava on jo suunnitelmissa: laiska kun olen, niin nyt olisi sopivat neulat koneissa. Tästä olisi siis hyvä jatkaa valitsemallaan tiellä. 😀

Ps. Eikö ole ihana ranskalainen postimerkki kaavapaketin kuoressa? ♥