Loppukesästä Wool Me Once Fibersin Instagramin tilillä oli pohdintaa siitä, että somessa joku oli pähkäillyt käsityötubettamisen kulutus- ja suorituskeskeisyyttä sekä epäekologisuutta: kuinka työlästä ja rankkaa on saada sisältöä aikaiseksi joka viikolle joko valmiin neuleen tai uusien lankojen muodossa. Tuosta pohdinnasta inspiroituneena tuolle lankatilille on kerätty hyviä vinkkejä Tubeideapankki-otsikon alle. Vaikka ne vinkit ovat tarkoitettu vloggaajille, mielestäni ne sopivat hyvin myös käsitöistä bloggaaville.
Omakohtaisesti en ajatelle, että blogin vuoksi pitäisi saada joka viikolle jotain uutta tehtyä, mutta silti voisin enemmän tehdä vinkkien avulla jonkinlaisia fiilistelypostauksia. Käsitöissä on kuitenkin kyse usein muustakin kuin vain valmiista tuotteesta, sellaisesta arkisesta riemusta, kun niitä tekee ja käyttää eli se aika ennen valmistumista ja sen jälkeen. Näitä asioita voisi tuoda paremmin esille esimerkiksi tekemällä postaukset Neuleet osana lemppiriasuja, Jäi kesken, koska tuli muuta akuutimpaa, Mitä aion neuloa syksyn (tai muun vuodenajan) aikana, Syksyn (tai muun vuodenajan) inspiroivimmat värit jne.
Tämän postauksen otsikko olisi puolestaan voinut olla Viikonlopun neulekuulumiset: viikolla sain valmiiksi Sandrine Costan suunnitelman Muscari-neuletakin. Neulon sen Sadnes Garnin kitin värisestä merinolangasta, Merinoullista, mikä venyi viimeistelypesussa harmittavasti hihojen osalta liikaa. Neule on siis vielä kesken, koska joudun purkamaan hihat ja tekemään nimensä mukaisesti helmililjaan viittaavat kuviot uusiksi. Myös napit vielä odottavat ostajaa… 😉
Muscarissa on satulahihat ja miehusta on suora.
Miehustan mitta ohjeen mukaan on vyötärölle, mutta tein omastani pitemmän.
Tykkään, että väri on ihana. Mutta tämä taitaa olla ensimmäinen täysin merinosta neulomani neule, enkä ole oikein varma, että tykkäänkö merinon venyvästä tuntumasta. Ihanan pehmeä lanka kyllä, mutta mutta.
Hihat pitää siis purkaa ja lyhentää.
Vaikka kuvio on todella kaunis, taidan vain lyhentää sitä eli en pura kuviota kuin sen verran, kun on tarve. Tai eihän sitä tiedä, kuinka innostun. 😀 Tällä hetkellä tuntuu tosin siltä, että voisin purkaa nuo kuviot kokonaan pois, että voisin tehdä yhtä korkeat resorit hihan suihin kuin helmassakin. Tykkään kuitenkin sellaisista selkeistä ja mutkattomista vaatteista, niin niin…. Eli fiilistelen tätä takkia nyt hetken, etsin sopivat napit ja mietin kokonaisuuden muunkin vaatekaapin huomioiden. Sillähän se selviää. 🙂
Ihanaa ja insprioivaa lauantaita kaikille! ♥
Kaunis väri sekä malli ♥ Tein kevättalvella Dropsin cotton merinosta sen Strömsö- neuleen ja pohdin, että pitäsikö se viimeistellä kastelemalla. Onneksi päädyin höyryttämiseen silitysraudalla, sillä siinäkin se meinasi jo venyä. Joku päivähän joudun sen kyllä pesemään, joten tasossa kuivaaminen on ainoa vaihtoehto.
Olipa hyvä vinkki tuo vloggaus/bloggaus aiheet. Pitää käydä tarkemmin tutustumassa. Haluaisin itsekin päivittää vähän ahkerammin, mutta töitä ei vaan valmistu viikottain. Ehkäpä noista löytyisi vaihtoehtoja 🙂 Kivaa viikonloppua sinulle!
Kiitti Satu. ♥
Olen neulonut Hjertegarnin Merino Cottonista – muistaakseni – pari Soldotna-versiota, niin ne on pitänyt mittansa, koska puuvilla estää merinon venymisen. Mutta Dropsin versiosta en sitten tiedä, ei ole kokemusta. Hjertegarnin Merino Cottonissa on ainakin puolet ja puolet, niin voikohan sekin vaikuttaa, mikä on puuvillan ja merinon suhde.
Olin toki lukenut jostakin, että merinoneuleet kannattaa pestä pesupussissa, jos lanka on koneenpestävää. 😀 Mutta en tietenkään sitä lukemaani noudattanut. Toisaalta nyt neuletakki on venynyt niin, että sitä kestää pestä ihan miten vaan. Kunhan nuo hihat nyt korjaan.
Nämä on kyllä niitä asioita, joita olen itsekin pyöritellyt mielessäni. Sitä, että kuinka usein pitäisi blogata, että se olisi riittävän usein. Sitä, että pitääkö aina esitellä uusia käsitöitä, että voi blogata. Ja että ketä varten minä bloggaan, kun tuntuu, että kaikki vaan seuraa instassa ja kommenttejakaan ei enää tipahtele mihinkään. Itse olen tykännyt bloggaamisen vuorovaikutteisuudesta eli siitä, että kommenttikenttään on syntynyt keskustelua. Tällä hetkellä blogillani on ihan yhtä paljon selaajia kuin aiemminkin, ja ehkä vähän enemmänkin, mutta kommentteja ei ole nimeksikään. Ehkä nykyään onkin sellainen selailukulttuuri, kun kuvatulva on niin valtaisa.
Mutta tuosta sinun neuleestasi. Ihana perusneule! Minä tykkään neuletakeissa pikkusen pitkistä hihoista,niin en varmaan olisi kiinnittänyt edes huomiota liian pitkiin hihoihin. Kauniit olkapäät – itse en ole tehnytkään koskaan tuollaista satulahihaa. Sellainen luottovaatteen oloinen neule!
Ajanpuutteen vuoksi itse olen ajautunut siihen, että bloggaan lähinnä vain, kun jotain on valmista. Aikaisemmin tuli tehtyä enemmän muutakin sisältöä niin käsitöiden kuin kuvaamisen suhteen. Se suorituskeskeisyys on alkanut puolestaan minua tökkimään, mutku tuo aika kulta… Se sama syy, ajan rajallisuus, on vähentänyt myös aikaa muiden somekanavien seuraamiselta ja myös niiden kommentoinnilta. Myönnän siis itsekin kuuluvani tuohon tökkää ja tykkää -heimoon.
Viime aikoina en tosin ole siihenkään edes ehtinyt: jopa Instan seuraaminen on jäänyt todella vähälle. Koen, että silloin algoritmit kääntyvät minua vastaan, kuvavirta eli inspiraation lähteet kaventuvat, kun en edes siihen tökkäysvuorovaikutukseen ehdi. Sitten ajatukset alkavat kulkea yhtä ja samaa rataa, ja herkästi sitä pintaa pitkin, mitä on kaikilla ja kaikkialla tekeillä. Se ei ole niinkään itseisarvo minulle. Somemaailmaa nykyään taitaa siis olla melko vaikea hallita, kun se on niin rajallinen ja rajaton yhtä aikaa.
Olen myös ymmärtänyt, että yleisesti kommentoinnit ovat tasaisesti vähentyneet viimeisten vuosien varrella tai rajoittuvat hymiöihin ym. nopeisiin tapoihin. Bloggaus ei ole siis enää trendaavaa, ja meneehän siihen aikaa, mikä on saanut minutkin miettimään siirtymistä pelkästään Instagramiin. Mutta toistaiseksi täällä vielä roikutaan. 🙂
Ja kiitos, ylipitkät hihat on minunkin lempparit, mutta tällä kertaa tuo pintaneule tekee hihansuista sen verran paksun oloiset, että ne eivät vaan toimi: jo kokeillessa neuletakkia päälleni käärin ne huomaamattani ylös (eli ne häiritsi) ja käärityt hihansuut näyttivät paksuuden ja väärinpäin olevan kuvion vuoksi silmiinpistävän rumilta. Joten noin pitkänä hukkaan menisi koko kaunis kuvio ja saattaisipa jäädä pitämättäkin.