Vaikka tätä vuotta on vielä jäljellä, voin nyt jo todeta, että tämän vuoden suurimmat ompeluoivallukset ovat olleet peittarin ja Ommellisen kaavojen ostaminen. Nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa siten, että Ommellisten kaavojen mukana tulee ompeluvideo sähköpostiin. Epäilen, että ilman näitä videoita en olisi oppinut niin sujuvasti käyttämään peittariani. En ainakaan näin helpolla ja nopeasti, vaan itseopiskelu olisi ottanut oman aikansa ja paikkansa (mitä on niin harvoin tarjolla…).
Toisekseen Ommellisen kaavat istuvat minulle hämmentävän hyvin: aikaisemmin olen ommellut Kamoonmekkoja, Rentoilutakin ja Sporttileggingsit. Nyt vuorossa oli Hupparimekko, mistä tuli aikaisempien ompelusten mukaan sopiva ilman mitään muokkauksia.
Toki mekossa on väljyyttä ja se on ommeltu joustocollegesta, mikä armahtaa jonkin verran istuvuuden suhteen. Mutta varmasti jokainen koti-ompelija tietää, että rajansa on niilläkin, mikä voi ilmetä esim. pussina kainaloissa tai selän puolella.
Ompelin hupparimekon Accidental Ideasin joustocollegesta, minkä tekstejä kääntelin sinne sun tänne. Yritin hyödyntää kuosin rytmiä asettelemalla kaavan osat tekstien soljuvuuden mukaan. Tästä syystä jätin kaavaan kuuluvan taskun pois, koska ajattelin, että liikaa on liikaa… Paikkatasku olisi pitänyt ommella etuosan kapeammalle puolelle, sunnilleen lantiolle nojaavan käden korkeudelle (alla oleva kuva).
WE ARE NOTHING BUT Ripples in the water. Particles trying to find their way. Irregular beats on the steady pulse of time. Flashes of color in gray nothingness. - Accidental Ideas -
♥