Halibut-unisexneule

Tämä neule valmistui jo vuoden vaihteessa, ja nyt jo saimme se kuvattua. 😉 Neule on Caitlin Hunterin Halibut, mikä neulotaan ylhäältä-alaspäin ja pääntie muotoillaan takaa lyhennetyin kerroksin.

Malli on unisex-malli. Tämän neuloinkin miehelleni, mikä tosin tapahtui vahingossa: tumma, mutta kirkas havunvihreä on selvästi minun (talvi)värini, niin olisin tämän mieluusti pitänyt ihan itselläni. Kävi siis sellainen vahinko, että mallitilkusta huolimatta kaarroketta neuloessa huomasin neuletiheyteni olevan liian suuren. Purkaminen kävi kyllä mielessä, mutta hetken tuumattuani, sovitin keskeneräistä kaarroketta miehelleni. Ja sehän sopi, niin päätin tehdä tämän hänelle ja itselleni uuden eri langoilla.

Nämä halibutit eli ruijanpallas-kalat on neulottu suomalaisesta villasta, Tukuwool DK:sta. Tummanvihreä pohjaväri on nimeltään havu ja sinertävä kuvioväri puolestaan aava.

Vaikka neuleesta tuli suuri, tuli siitä lopulta meille Uunimiehen kanssa yhteinen: hänelle tämä on sopiva ja minulle reilu, oversize pusero, mitä voi käyttää leggingsien ja maihareiden kanssa. Itseasiassa minä olenkin jo nyt pitänyt tätä enemmän kuin mieheni.

Ainut asia, mikä rajoittaa minua tätä pitämästä, on pääntie-kainalomitan syvyys. Se on melkoisen reilu, minkä vuoksi se ei mahdu ihan kaikkien toppatakkieni alle. Lisäksi käsiä nostaessa, helma nousee tuosta syystä melkoisesti ylöspäin, mutta toisaalta tässä on reilusta helmalla mittaa, niin se ei niin haittaa.

Tuo mitta, pääntieltä kainaloon, on suurin ero oman ja mieheni Halibut-puseroiden välillä: eroa on noin kymmenen senttiä. Toki omani on myös kapeampi ja tarkoituksella lyhyempi, mutta päällekkäin aseteltuina, puseroissa ei niin valtavaa eroa ole, mitä saattaisi luulla. Tästä johtuen tämä malli istuu miehelleni todella hyvin, koska siinä on riittävästi tilaa hartioille sekä käsivarsille. Kokonaisuus ei ole kuitenkaan säkkimäinen, vaan suora miehusta kapenee hänellä vyötäröä kohden sopivasti istuvammaksi.

Ohjeen mukainen matala pääntie oli meille molemmille liian avara. Keksin pienentää sitä neulomalla kuviovärillä vihreän joustinneuleen alle toisen kauluksen: keräsin pienemmillä puikoilla, joilla neuloin kaikki puseron joustinneuleet, silmukat pääntien ja sileän neuleen reunasta. Ensimmäisen sentin jälkeen kavensin muutamia silmukoita (muistaakseeni yhteensä kuusi) tasaisin välein. Sen jälkeen jatkoin niin kauan, että toisella, sinisellä, kauluksella oli korkeutta yhden kerroksen enemmän kuin joustinneuleella ja viimeistelin sen päättelemällä i-cord-reunuksella.

Kauluksesta tuli näin oikein hyvä, sillä sain i-cord-reunuksella lisättyä pääntielle muutaman kaivatun sentin. Lisäksi alle tehty kaulus teki matalasta joustinkauluksesta napakamman ikään kuin kokoamalla sitä hieman kasaan. Eli näin pääntie pieneni ja istuvuus sekä ulkonäkö paranivat huomattavasti.

Enpä olisi uskonut, että joskus vielä neulon meille yhteisen puseron. Mutta näin nyt kävi ja hyvin kävikin. 😀

Mukava-collegemekko

Kuten viime postauksessa, taas olen käynyt ulkona palelemassa. 🙂 Tosin kuvat on otettu jo viime viikonloppuna, koska silloin minun ompelukerhossani on yllätyskaavahaasteena Intoisan Mukava-collegemekko ja -pusero.

Tämä yllätys oli kuin tehty minulle, sillä tämän tyyppisen mekon olin haaveillut ompelevani Ommellisen vihreästä Camo-joustocollegesta. Kaavassa oli siis monta eri vaihtoehtoa, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, mutta minä olin ajatellut juuri alarivin tyyppistä mekkoa taskuilla ja kaarevalla helmalla. Huppukin olisi ollut kiva, mutta siihen kangas ei riittänyt, niin tein tuon keskimmäisen kaulusvaihtoehdon.

Tästä kaavasta on todella moneksi, sillä monen eri mittaisen helman lisäksi kaavasta voi valita suoremman ja väljemmän selkäkappaleen taitteelta leikattuna tai istuvamman version muotoiltuna ja keskitakasaumalla. Minä valitsin suoran ja väljän, koska pelkäisin mekosta tulevan liian istuvan (mikä ei työni kannalta ole niin hyvä juttu). Lisäksi muokkasin sivusaumoja vielä kaavan mukana tulleiden – runsaiden esimerkkien – avulla sporttisempaan suuntaan, jotta se sopisi varmasti arkeeni enkä saksisi ihanaa kangasta turhaan.

Pelko liian istuvasta vaatteesta oli turha, mutta minulle niin tyypillinen, vaikka kuinka mittataulukosta olen mitat tarkistanut. Toki hyvä tästä väljemmästäkin tuli, mutta seuraavan ajattelin tehdä täysin kaavan mukaisesti istuvammaksi. Ja voinhan tätä jo nyt tehtyä tuunata jälkikäteen lisäämällä kaavan mukaiset muotolaskokset taakse. Myös ne voidaan siis jättää joko pois tai ommella sen mukaan, millaisen väljyyden ja istuvuuden kukin mekolleen haluaa.

Monien kirjoitettujen muokkausvinkkien lisäksi kaavan mukana saa sähköpostiin ohjevideoita mekon ompeluun eli tämä oli varsin kattava kaavapaketti. Viime lauantaina minulla olikin sellainen olo kuin olisin jollakin ompelukurssilla, kun kaikkeen tähän – kaavaan, kirjoitettuihin ompeluohjeisiin ja muokkausvinkkeihin sekä videoihin – perehdyin. Luksusta, kun tällaista palvelua saa omaan kotiin saakka!

Tämä ei ole siis mikään maksettu mainospostaus, vaan olen ihan itse kaavan ostanut. Silti en voi muuta kuin myyntimiehen tavoin todeta, että ei siinä vielä kaikki! 😉 Eli kaiken muun lisäsi kaavan voi vielä ostaa eri vartalotyypin mukaan: minä sovin standarin eli S-tyypin mittataulukkoon, mutta valittavana on myös leveälanteisen (A-tyyppi) sekä kapealanteisen, mutta harteikkaan (Y-tyypppi) kaavat.

Tosiaan S-kaava oli minulle sopiva sellaisenaan hihoja lukuun ottamatta. Mutta ne ovat useimmiten minulle liian pitkät, joten se ei ollut yllätys. Se oli yllätys, että unohdin lyhentää ne. 😀 Ehkä syynä oli väsymys, mikä alkoi pitkän kurssipäiväni päätteeksi jo painaa, niin annoin niiden olla, sillä ei niissä ylimääräistä niin paljon ole. Ja kuten kuvasta näkyy, ylimääräinen mitta voi olla joskus ihan hyväksikin: niiden voimalla sain jonkinlaisen hymyn aikaiseksi hyytävässä tuulessa.

Halibut

Hrrr… Olipa hyytävän kylmä tuuli, kun tänään kuvasimme Caitlin Hunterin suunnitelmaa Halibut-puseroa. Vielä ei aurinko lämmittänyt.

Päälläni on siis Halibut Sweater, minkä neuloin Jojosta ylijääneistä Retrosarian Vovo-langasta: mustaa pohjaväriä jouduin tilaamaan lisää, mutta harmaa lanka löytyi omista jemmoista. Harmaa tosin ei enää ole harmaa, vaan huomasin nyt sen muuttuneen aikaisemman tilaukseni jälkeen Nurjan verkkokaupassa harmaasta vaaleaksi lemmikiksi (nro 25).

Halibut-neule neulotaan ylhäältä-alas. Ohje on englanninkielinen ja maksullinen Ravelyssä täällä, klik.

Ohjeessa on kolme eri vaihtoehtoa pääntielle: korkea poolo, matalampi kilpikonnakaulus sekä tavallinen matala ja pyöreä pääntie. Minä tein kilpikonnaversion ja neuloin puseron koossa 3 muutoin ohjeen mukaan, mutta helmalla on lisäpituutta viisi senttimetriä sekä neuloin kaikki 1o, 1n -resorit kierrettynä ja hihan kavennukset aloitin ohjeesta poiketen myöhemmin, vasta kyynärpään yläpuolella.

Halibut-pusero on unisex-malli. Sen pääntie muotoillaan takaa istuvaksi lyhennetyin kerroksin. Kaarroke puolestaan kokonaisuudessaan on melko reilun oloinen, mistä johtuen pusero tuo mieleeni v-kirjaimen. Erityisesti tuo muoto tulee esille miehelleni tehdyssä vihreässä pidemmässä puserossa. Puserossa on siis hyvin tilaa hartioille, ja sopii siten Uunimiehelleni minua paremmin (siitä postaus myöhemmin).

Minun päällä pusero puolestaan hukuttaa vyötärönlinjan ja korostaa jo entisestään suoraa hartialinjaani (erityisesti se näkyy ensimmäisissä kuvissa, koska puserossa on vielä ns. prässit viimeistelypesun jälkeen olkapäiden sivuilla) niin kokonsa kuin kuvioinnin vuoksi. Se ei tosin haittaa, koska tämän puseron neuloin ulkoilupuseroksi ja siihen se sopii äärimmäisen hyvin: korkea kaulus sekä kapeat hihat ja miehusta sujuvat hyviin takin kuin takin alle. Että well done minä! 🙂


Tällä neuleella osallistun HommaHuoneen neuleaiheiseen bingoon rastittamalla ruudun Viimeistele keskeneräinen työsi. HommaHuoneen Instagram-tililtä huomasin tänään myös uuden juhlapäivän, sillä nyt on kuulemma keskeneräisyyden päivä. Hip Hei! Luulen, että tähän juhlintaan voivat kaikki kässäilijät tavalla tai toisella osallistua. Minä ainakin vahvasti. 😉

Lankalaihista bingoillen

On tainnut käydä niin, että aina vuoden vaihteessa olen luvannut vähentää lankavarastoja. On tainnut käydä myös niin, ettei tuo lupaus ole toteutunut, ei ainakaan mitenkään suurieleisesti.

Toivottavasti tämä vuosi on poikkeus. Ainakin se on hyvin alkanut, sillä tammikuun aikana lankoja väheni yli kilon verran: viime kuussa valmistui neuleita yhteensä reilun kahden kilon edestä, mutta mm. lahjaostokset – kuten edellisen postauksen Rohkelikko-asusteet – vaativat myös lankojen ostamista reilun kilon verran.

Lankojen vähentämisen tueksi liityin Facebook-ryhmään nimeltään Lankalaihis, jossa aloitushaasteena oli neuloa ensimmäisenä jokin itselle haastava malli tai lanka pois jemmoista. Minä valitsin aloitushaasteeksi Filcolanan Arwetta-langasta aloitetun neuletakin, mikä oli jäänyt kesken – varmaankin – pari vuotta sitten huonon mallivalinnan vuoksi. Keskeneräisen työ purkaminen oli tuntunut kuitenkin jostain syystä niin työläältä, että se oli jäänyt harmittavasti lankalaatikkoon pölyyntymään, vaikka langan väri, Deep Orchid, on äärimmäisen ihana.

Mutta nyt oli sen aika! Eli purin aikaisemman tekeleen, kastelin ja kuivasin vyyhdit sekä kerin ne uudelleen. Ohuelle, fingering-vahvuiselle langalle olin myös löytänyt saman värisen Dropsin Brushed Alpaca Silk -langan (väri 9) kaveriksi, sillä ajatuksissani oli neuloa No Frills -pusero, mikä neulotaan siis yhdistämällä fingering-vahvuinen lanka ja lace-vahvuinen mohair. Jokin ajatusvirhe oli mohairia tilatessa tosin tullut, sillä tilaamani lanka ei ollutkaan mohairia, vaan alpakkkaa ja silkkiä. Se ei ollut edes lace-vahvuista. Voi veljet! Ehkä olin tuijotellut vain väriä, mutta tilaamani lanka oli niin paksua, että siitä olisi varmaan voinut yksinäänkin neuloa ajatuksissani olevan puseron.

En antanut mokani kuitenkaan häiritä, koska olin päättänyt, että nyt tai ei koskaan. Olin aikaisemmin neulonut jo yhden PetiteKnitin No Frills -puseron, mihin vertailemalla sain aikaiseksi samanlaisen mutkattoman, hieman ylisuuren, neulepuseron: siinä missä edellisen oli koko M, tämän neuloin mukaillen XS-koon silmukkamääriä. Mitat tosiaan otin kuitenkin aikaisemmin tehdystä puserosta ja resorit neuloin ohjeesta poiketen kiertäen eli yksi oikein takareunasta, yksi nurin – joustimena.

Ja tuli kyllä herkku! Upean värinsä lisäksi tämä on ihanan pehmeä, kuin pumpuliin kääriytyisi. ♥

Lankoja jäi sen verran, että sain vielä neulottua niistä pipon. Kuten pusero, pipokin on mutkattoman helppo: se on periaatteessa vain pitkä 2 oikein, 2 nurin -joustinputki. Pipon ohje on kuitenkin puseron ohjeesta poiketen ilmainen sekä suomenkielinen, mikä löytyy Ravelrystä nimellä The Silk Mohair Beanie (Silkkimohairpipo).

Lankalaihista vauhdittaakseni osallistun @elina.ween neulebingoon, sillä käsityöhaasteet, erityisesti bingoilut, ovat minusta _niin_ kivoja: suorittaja minussa hykertelee tyytyväisyydestä, kun saa suunnitella ja vedellä rasteja ruutuun. 😀 Nämä ovat siis bingoruudut paita ja jämälanka. Edellisen postauksen asusteet olivat puolestaan huivi ja pipo. Niillä osallistuin myös @hommahuoneen neulebingoon rastittamalla ruudun neulo tai virkkaa joitain hyväntekeväisyyteen tai lahjaksi.

Oletko sinä innostunut tänä vuonna jostain haasteesta? Ja psstt, Elinalta ja Hommahuoneen Sanne-Maijalta löytyvät myös ompelubingot, jos neulomiset eivät kiinnosta… 🤩🤩