Ompelubingoilua

Viimeaikaiset ompelukset ovat olleet lähinnä perusvaatteiden suunnittelua ja suhmurointia, neuletakkien alle pidettävien yläosien ompelua. Esimerkiksi tein Kimmin leveästä ribbitrikoosta kaksi mustaa pooloa. Että miksikö kaksi. No, itseasiassa tähän sarjaan kuului kolmaskin, sillä ensin testasin kaavaa jollakin epämääräisellä trikoolla. Ensimmäinen testiversio antoi hyvin osviittaa kaavan toimivuudesta, mutta se oli kuitenkin sen verran huono istuvuudeltaan, että se on jo jatkojalostettu siivousliinoiksi. 🙂

Trikoisen testiversion jälkeen uskalsin saksia ribbitrikoota, mille Ottobren poolokaava (5/2021) oli tarkoitettu. Siitä poolosta tuli pidettävä, mutta viilasin kaavaa vielä niin, että lisäsin siihen rintalaskoksen ja pyöristin helman alavaran avulla. Kolmas poolo eli toinen musta syntyi siis näiden muutosten testaamisesta.

Muutokset onnistuivat niin hyvin, että saksin vielä neljännen poolon, Majapuulta ostetun Mia-pikkukukat kuosisen.

Tämän kuosin ajattelin sopivan pinkin neuletakin alle. Toki menee muutoinkin, kuten mustat, melkein miten ja milloin vaan.

Koska poolokausi on kohta ohi, niin ompelin pari trikoista testipaitaa. Sellaisia, mitkä tosiaan sujuvat neuletakin alle, mutta joita voi pitää sellaisenaankin. Tätä varten kaivoin esille PuuhakasPajan Ellen-paituli kaavan, minkä helmaa lyhensin ja lyhyet hihat pidensin.

Tämä kaava on ollut minulla aikaisemmin jo kovassa käytössä, vaikka sen rintalaskos on ollut minulle liian ylhäällä. Mutta ei ole enää, ei! Nyt kaivoin esille ompelutekniikkaoppaani, ja opiskelin, kuinka se lasketaan alemmas. Ja ta-daa – muokkaus onnistui hyvin. Ainoastaan ensimmäinen, vihreä testiversio, on melko jämäkkää trikoota, niin olanseutu jää tässä paidassa melko kulmikkaan näköiseksi.

Siksi olan laskeutuminen piti testata uudelleen laskeutuvammalla trikoolla, niin ompelin vielä toisen Ellenin, perusmustan. 😀 Ja toimiihan se. Mustan pääntien käänsin alavaralla, vihreässä tein sen puolestaan kaitaleella, mutta muutoin samoilla mentiin.

Olat jäävät yhä pehmeämmästä trikoosta huolimatta hieman kulmikkaiksi, mihin voi vaikuttaa se, että pidensin kaavan alkuperäisen lyhyen hihan pitkäksi. Niin ajattelin vielä kokeilla tehdä tämän lyhyen Ellen-version t-paitana. Toki omaan leveät hartiat, joten voihan sekin olla _se syy_. 😀

Oli nyt niin tai näin, olen supertyytyväinen näihin perusvaatteisiin. Näillä tuli myös bingoihin useampi rasti: @hommahuoneen ompeluaiheiseen bingoon saan rastit uusi tekniikka (rintalaskoksen laskeminen), nostalgia (mustat poolot) ja sano se kukkasin, raidoin ja/tai pilkuin (kukallinen poolo). @elina.ween bingoon puolestaan jollakin näistä rastitan kohdan jotain muuta: ehkä teen rastini minulle uuden materiaalin, ribbitrikoon, perusteella.

Ompelun lisäksi saan rastittaa Hommahuoneen neulebingosta kohdan unelmalanka, mitä on sukkaparin verran yllä kuvassa. 🙂 Kaikki nämä ja aikaisemmat bingoiluni olen muuten tallentanut Instagram-tilini kohokohtiin, koska ajattelin näin pysyväni itse paremmin kärryillä, missä olen menossa. Jäähän niistä sinne sitten myös kiva kooste, mitä tänä vuonna on tullut tehtyä.

2 thoughts on “Ompelubingoilua

  1. Oletpa ollut taas ahkera. Minulla on jäänyt ompelut ihan tyystin. En tiedä, onko joku ompelumasennus. Olen siis yli vuoden ollut ompelematta, paitsi parit pyjamabokserit lapsille tein, kun oli niistä tarvetta. Toisaalta, kun en käy oikein missään, niin ei ole tarvetta uusille vaatteille. Kotona etätöissä kelpaavat vanhat kuteetkin.

    1. Jotenkin ompelu taas kiehtoo pitkän suvanto kauden jälkeen, niin on tullut oltua ahkerana. Ehkä minun kohdalla ompelua yllä pitää juuri se, että käyn päivittäin töissä, niin vaatteita tarvitsee eri tavalla kuin kotoa käsin töitä tehdessä. Sen muistan etäkouluajalta. Tosin yritin silloinkin pukeutua joka päivä ihan kuin olisin töihin menossa, mutta usein sitä tuli vietettyä koko viikko samoissa ”työvaatteissa”. Lähityöpäiviä on ole niin siististi ja niin pitkään onnistunut viemään läpi 😅, niin vaateiden vaihtuvuuskin on ihan eri luokkaa.

Vastaa