Myosotis-mekko

Myosotis-mekko tuplaharsokankaasta.

Tämän piti olla minun vappumekko, mutta koronanan takia into lopahti, ja tästä tuli juhannusmekko. Kaava on siis Deer & Doen Myosotis Dress ja kangas on tuplaharsoa eli double gauzea.

Deer & Doe Myosotis Dress made from double gauze fabric.

Niin kangas kuin kaava oli ensimmäistä kertaa kokeilussa.

MaarItse-käsityöblogi: naisten kesämekko tuplaharsosta

Kokeilu oli ihan onnistunut, vaikka napinlävet menivät mihin sattuun. Mutta ei se ole niin vakavaa. Merkkasin ne omasta mielestä huolella, mutta silti alin meni liian sivuun eivätkä niiden väleistäkään tulleet tasaiset. Alimman virheen peitin sillä, etten ratkonut napinläpiä auki, vaan ompelin napin siihen päälle oikealle kohdalla. Itseasiassa ompelin koko nappilistan käsin kiinni näiden kuvausten jälkeen, koska se irvisteli eikä sillä ole mitään merkitystä pukemisen kannalta. Onpa varmempi olo eikä tarvi vilautella. 🙂

Myosotis-mekko tuplaharsosta

Koon valitisin kaavan mukana tullen mittataulukon mukaan. Ainoastaan nostin hihanpyöriötä 1,5 senttiämetriä ylemmäksi ja pystykauluksen ompelin käsin kiinni, koska en sitä koneella siististi saanut (tuplaharso on yllättävän paksunoloista ommella, vaikka on kevyt päällä).

MaarItse-ompelublogi: Myosotis-kesämekko tuplaharsosta

Seuraavaan mekkoon kuitenkin lyhennän vielä hieman yläosaa. Yllä olevasta kuvasta näkee hyvin, kuinka yläosan ja helman sauma tippuu hieman vyötäröni alapuolelle: se ei sinällään haittaa, mutta tuntuu hieman ikävältä. Lyhennys siis parantaisi istuvuuden tuntumaa, jos sellaisesta näin leveän mekon suhteen voi edes puhua.

Double gauze kesämekko

Mekko on kevyt ja kepeä sekä siinä on taskut eli aika täydellinen kesämekko. ♥

Hyvää keskikesän juhlaa!

Pieni | MakroTex 2020

Tämän viikon Pieni Lintu -blogin MakroTex-valokuvahaasteessa teemana on pieni.

Pieni, pienuus, on niin suhteellista. Kuten esimerkiksi hyönteiset: pienistä leppäkertuista on valtavasti niin hyötyä puutarhassa kuin iloa silmälle, mutta toisin on hyttysten laita. Mutta:

Jos luulet olevasi liian pieni vaikuttamaan, niin kokeile nukkua huoneessa, jossa on hyttynen.

Dalai Lama

Kokeiltu jo on ja yhtä tuskaista kuin aina ennenkin. 😀 Joka tapauksessa, mukavaa juhannusjuhlaa sulle ja mulle!

The Shift-kauluri

Aikaisemmin neulomiseen tuli tauko aina kesäksi, mutta nyt on toisin: puikot heiluu tasaiseen tahtiin kesät talvet. Neulominen ei siis enää katso paikkaa eikä aikaa, joten viimeisin puikoilta pudonnut on varsin syksyinen tai jopa talvinen asuste, kauluri.

Kauluri on Andrea Mowryn The Shift, minkä maksullinen ja englannin kielinen ohje löytyy Raverlystä täältä, klik. Sovelsin ohjetta kuitenkin melko paljon, koska ohje oli sport-vahvuiselle langalle ja minun lankani olivat ohuempia fingereitä. Siitä syystä toistin joitain kerroksia huomattavasti useammin, mitä ohjeessa sanottiin.

Lisäkerrokset olivat tarpeen, vaikka halusin alunperinkin ohjetta pienemmän huivin, mutta ilman niitä tästä olisi tullut ihan mini. Lisäysten suhteen menin ihan näppituntumalla eli ohjekuvista yritin päätellä, missä vaiheessa olen menossa ja minkä kokoinen huivista on tulossa. Että vähän veikkaamalla tälle tuli kokoa seuraavanlaisesti: suora reuna on noin 56 cm leveä ja kolmion kärki noin 43 cm korkea.

Kauluri siis aloitetaan neulomaan vasemmasta yläkulmasta silmukoita lisäten aina päättelyreunaan saakka, mikä on oikean puolen pitkä reuna.

Ohjeen mukaan kaulurista tulisi tehdä yhtenäinen tuubi ompelemalla lyhyet pystyreunat yhteen.

Minä lisäsin taakse kuitenkin nappilistan, koska en pidä pään yli vedettävistä. Sähköistävät vaan hiukset talvisin kattoa kohti.

Kauluri neulotaan mosaiikkineuleena, mitä luulin, etten ole aikaisemmin kokeillut. Olinhan minä, mutta en ollut vain tiennyt tekniikan nimeä. Muistaakseni esimerkkisi körttisukissa on tällaista kuvioneuletta, mikä on neulottu yhdellä värillä kerrallaan. Mosaiikkineuleessa lankoja ei siis vaihdella ja juoksuteta mukana, vaan jokainen kerros neulotaan yhdellä värillä ja kuviot syntyvät nostetuin silmukoin. Kaunista ja helppoa. 🙂

Kauluri on viimeistellyn ja siistin näköinen i-cord-reunusten ansiosta.

Neuloin kaulurin kolmea lankaa käyttäen: Nurjan merino singleä väreissä (vanha) sielu ja kuuran kukka sekä Hedgehog Fibresin skinny singles ( lisään viimeisimmän langan värin ja kuvan kaikista vyyhdeistä tänne myöhemmin, koska en enää muista Hedgehogin väriä ja vielä hukkasin vyötteet sekä kuvat vyyhdeistä jonnekin). Ihania uusia lankatuttavuuksia kaikkinensa, mitkä ostin alkukeväästä koronan ja #tuenkäsityötä -hengen siivittämänä.

Tykkään, että tästä tuli juuri sopivan kokoinen: menee takin alla, mutta voi talvella pitää ihan asusteena muuten vain. Lisäksi kauluri sopii hyvin muihin neulomiin yksivärisiin pantoihin ja kämmekkäisiin. Erityisesti violetit asusteet näyttivät hyvältä yhteen. Eli ihan napakymppi kokemus ja lopputulos! \o/


Nyt on meneillään #nurjalankakal Ravelryssä ja Instagramissa, mihin osallistun tällä kaulurilla. Tarkempia ohjeita löydät täältä Nurjan-sivulta, klik. Yksi kriteeri KALiin eli yhteisneulontaan osallistumisella on kuitenkin se, että monivärisessä työssä tulee olla ainakin puolet Nurja-lankaa (yhteisneulontaan voi siis osallistua myös yksi- tai kaksivärisellä työllä): minun työni painaa 124 grammaa, mistä 84 grammaa on nurjaa ( sielua 60 ja kuuran kukkaa 24) eli yli puolet täyttyy tällä erää ja vielä vyyhdeistä jää toisiinkin projekteihin. 🙂

Kesäkuu | MakroTex 2020

Älä roiski, ei oo kivaa!
Kuulitko! Lopeta!
Leiki keskenäs!

Luonto tarjoaa nyt niin paljon seurattavaa, ettei kaikkeen ehdi kameran kanssa mukaan. Yllä olevissa kuvissa on oikeasti menossa tukkakoskeloiden (kansankielellä pikkukoskeloiden) kosiskelurituaalit, mitkä kuvasarjana näyttää ihmissilmään aivan muulta. 😉

Nämä hetket saavat hippasen harmittelemaan kuvaamisen keskenkertaisuuttani, kun en ehdi siihen panostaa ja kuvistani tulee usein epätarkkoja. Esimerkiksi tukkakoskeloiden takatukkajeejee jää usein kuvissa hyvin epätarkaksi muuhun vartaloon nähden. Myös muut vikkelät otukset, kuten yläkuvassa oleva oravanpoika, on niin nopealiikkeinen, että minulle ehtii siinä ajassa mennä vain sormi suuhun. 😀

Ensimmäinen kuva on aika hyvä, koska tiesin odottaa oravaa ja otin kuvan jalustan kanssa. Kuvanottohetkellä oli myös minulle helppo valo, ei liian valoisaa eikä liian synkkää. Toisissa kuvissa olisi parantamisen varaa, sillä auringonlaskun edetessä ja valon lisääntyessä oksien varjot ja ruskea suojaväri häivytti kolostaan kurkkivan, lopulta nukkavan, oravan liiaksi taustaan.

Mutta onneksi voin luottaa, että tällaiset kunnianhimoiset haavet paremmista taidoista ja terävimmistä kuvista menevät ohi viimeistään talveen mennessä. 🙂 Sen jälkeen olen jälleen ihan tyytyväinen keskinkertaisuuteni ja nautin näistä kesäkuvista ja -kokemuksista hyvillä mielin. Rentouttavaa ja kokemusrikasta kesää!


Tämä postaus liittyy Pieni Lintu -blogin viikottaiseen MakroTex-valokuvaushaasteeseen. Siihen voi osallistua joko tavallisilla ja/tai makrokuvilla. Tällä viikolla teemana on kesäkuu, johon liittyvät niin muiden osallistujien kuvat kuin myös osallistumisohjeet löydät täältä, klik.