Make Nine ja moni muu

Haastehamsterina olen jälleen miettinyt, mitä sitä tänä vuonna kässäilisi. Viime vuonna bingoiluni ei ihan kaikilta osin onnistuneet, koska korona ja kaikki muut tuhannet eri flunssataudit, mutta ei sen niin väliä – tärkeintä on matka, ei päämäärää! Mutta tavoitteita pitää kuitenkin asettaa, jotta sille matkalle tulee lähdettyä. 🙂

Make Nine

Vuoden tauon jälkeen asetin itselleni yhdeksän ompelutavoitetta Make Nine -tyyliin, mikä on tuttu haaste monelle erityisesti Instagramista. Kuvakollaasi tavoitteistani on vielä tekemättä. Sen sijaan listasin sekalaiset tavoitteeni:

  1. Taru-takkikaava / PuuhakasPaja: vaikuttaa tarpeeksi simppeliltä takkikaavalta, kun en ole takkeja juurikaan ommellut. Siinä on myös vetoketju, niin tulee samalla harjoiteltua sitäkin.
  2. The Dress Shirt / Merchant and Mills : kerran kokeillut ja todennut, että pääntietä pitäisi hieman viilata. Nyt sen teen, jotta kaava ei jää yhden tempun poniksi. Haluasin tehdä tämän harmaasta pellavasta.
  3. Phoenix-pusero / Hey June Handmade : on pyörinyt mielen päällä vuosi kaudet monenlaisena versiona, niin laitan tavoitteekseni toteuttaa monista haaveistani edes yhden.
  4. Ulla Sport -rintaliivit / Make Bra: huh, tämän liivikaavan materiaalipaketti on ollut kaapin täytteenä niin pitkään, etten edes muista. Liivien ompelu tuntuu vain niin kovalta haasteelta, että en uskalla edes kokeilla. Mutta niinhän ne eivät valmistu ikinä eikä taidot – varmuus ja rohkeuskaan – lisäänny.
  5. Sadie-tunika / Style Arc: kesää varten olisi kiva. Tätä varten olen jemmannut nättiä fuksian väristä struktuuriviskoosia.
  6. Mula-housut / Tauko (No. 5): housujen ompelu on yksi haave. Näistä kesähousuista voisin aloittaa, koska ne kiehtovat jollakin kummallisella tavalla. Siitäkin huolimatta, että housujen lahkeet auki olleessaan muistuttavat minua lapsuuden traumasta, housuhameesta. 😀
  7. Pulmu-hame / Named Clothing: haavehame niin mitaltaan kuin malliltaan ! ♥
  8. Kalle-pusero / Closet Core Patterns: koska kaipaan joustavien vaatteiden rinnalle myös jotain ns. parempaa seppälää… 😉
  9. Tallukkaat: olin jo aikeissa ostaa Kepsut-verkkokurssin, kun huomasin, että Opistomme tarjontaan oli tullut Tallukkaat-kurssi tammikuulle. Kepsut ja tallukkaat eivät tokikaan ole sama asia, mutta lähiopetus vei tällä kertaa voiton. Viime viikonloppuna aloitimme ja ensi viikonloppuna vielä jatkamme. Tässä postauksessa jo fiilistelykuvia keskeneräisistä sisäkengistäni.

Bingot

Viime vuoden tyyliin aion osallistua FaceBookissa Elina Wikstömin valmiiksi suunnitelmiin ruudukoihin eli Neulebingo 2023 ja Ompelubingo 2023. Viime vuonna osallistuin edellä mainittujen lisäksi Hommahuoneen neule- ja ompelubingoihin, mitkä olivatkin ainoat, mitkä sain tehtyä kokonaan. Luonnollisesti suunnitelmat minulla oli alussa kaikkein bingojen suhteen kovat, mutta toteutus oli sitten vähän toista. 😀

Bingojen etenemisen kirjaan FaceBookin bingoryhmien lisäksi Instagram-tilini kohokohtiin eli tänne, klik, siis.

Sukkalaatikko ja epäkerät

Tavoitteeni ovat näin alkuvuodesta melko maltilliset tänä vuonna, koska en ota enää huomioon esimerkiksi sitä ompelua, mikä on jo rutiinin omaista, kuten esimerkiksi tavanomaisten tunikoiden ja t-paitojen ompelua. Neulonnan suhteen puolestaan kaikkia tavoitteita ei voi vielä kertoa, koska osa liittyy salaisiin testineulontoihin.

Saattaa kuitenkin olla, että tässä vuoden edetessä, matkan varrella, innostun vielä hamstraamaan haasteita lisää. Ainakin Sukkalaatikko-haasteeseen tekisi mieli osallistua, mutta nyt jo tiedän, ettei meidän perheessä ole tarvetta sukkatusinalle. Tammikuun teemana oli kuitenkin neuloa sukat omista jemmalangoista, mikä on mielestäni hyvä idea. En kuitenkaan taida enää tälle kuulle ehtiä sitä ajatusta toteuttamaan, mutta onhan noita kuukausia vielä tässä vuodessa jäljellä, että vielä ehtii…

Toinen haaste, mikä kiehtoo, on Hommahuoneen EPÄKERÄKAL. Epäkerä on siis yksittäinen lankakerä, mikä on tullut ostettua syystä ja toisesta, mutta se ei sitten löydä paikkaansa eikä ohjettansa. Tässä haasteessa on siis tarkoitus ottaa nuo aarteet syyniin ja miettiä, mitä niillä voisi tehdä yksin tai yhdessä toisten epäkerien kanssa.

Että näillä reissueväillä nyt mennään, ja toivotaan, että matka olisi säkenöivän inspiroiva sekä huolella hurmaava, vastoin- ja myötäkäymisillä opettava ja loppujen lopuksi kotiin paluutta huokaisten juhlistava eli Hyvää matkaa! Pidetään hauskaa! 😀

Applikointi-haaste

Viva! Eläköön käsityöt tai mitä ikinä sitten ikinä kukanenkin haluaa ilakoida. 🙂 Tämä PuuhakasPajan Hanna-tunika on tämän vuoden ensimmäinen ompelukseni. Käytin sen etukappaleeseen edellisen postauksen Smile-mekosta jäänyttä jämäpalaa eli Hujauksen Linnut -joustocollegea. Musta joustocollege on jostain, mitä en nyt muita, kun sitä hamstraan aina sieltä sun täältä.

Tämä on toinen hannani. Ensimmäisen tein jo kesällä, mistä tiesin kaavan sopivan ylävartalolleni. Alaosa puolestaan oli liian suuri, niin nyt yritin ensimmäisen testiversioni jälkeen siirtää tekemäni muutokset kaavaan. Niitä muutosten onnistumista siis testasin. Samalla osallistuin ompeluryhmäni vuoden ensimmäisen ompeluhaasteeseen eli A kuin applikointi.

Katsoin vuoden vaihteessa Yle Areenasta Frida Kahlo -dokumentin, niin siitä se ajatus sitten lähti. Dokumentti kosketti minua monella tapaa, mutta erityisesti nyt, kun vuoden vaihteessa pohdinnan alla oli, mitä menneestä vuoristoratavuodesta oli jäänyt käteen ja mitä ei, se nostatti tietynlaista kapinahenkeä minussa. Tiivistetysti siihen tyyliin, että pitäisi keskittyä vielä enemmän siihen, mikä oikeasti on tärkeää. Keskittyä enemmän siihen, mikä toimii ja onnistuu eikä kielteisesti siihen, mikä päinvastoin ei toimi eikä onnistu. Iloita eikä murehtia, koska kaikella on tapana järjestyä. Tavalla tai toisella, mutta lopulta kuitenkin.

Jatkoin Kahlo-teemaa selän puolelle kirjomalla geometrisesti tyylitellyn Fridan mustaa mustalle -tyylillä. Kuvan piirsin kahden värityskuvan avulla ja tikkasin ääriviivat kankaaseen ompelukoneella.

Eihän se tuolta selän puolelta ja vielä mustalla kirjottuna oikein mihinkään näy, että nyt pitää lopettaa tällainen nössöily. 😉 Viilaan kuvaa vielä selkeämmäksi eli yksinkertaisemmaksi ja teen sen seuraavaksi johonkin näkyvälle paikalle pelkäämättä, että se näyttää kummalliselta tai epäonnistuu jotenkin.

Päässäni minulla ei suinkaan ole vuoden ensimmäinen neule, mutta kun uusimmat ovat salaisia testineulontoja, niin ne jääkööt vielä pimentoon syksyyn saakka. Myös tämä pipo on vielä raakile, ensimmäinen protoni yhden suvun nuorimmaisen toiveen perustella, sillä nuo tädin mussukat ♥, niin ne nuoremmat kuin vanhemmat, osaavat hyvin hyödyntää aseista riisuvan asemansa minua kohtaan. Yhdellä heistä on siis sellainen pipotoive, että ihan piti itse alkaa ohjetta tekemään, kun en valmista löytänyt. Ihan vielä en vielä maaliin tällä päässyt, mutta lähellä jo olen. \o/


Applikointi-vinkit:

  • Applikoinnissa käytin apuna Prymin spraylimaa, jolla kiinnitin kirjaimet etukappaleeseen. Sprayliima on tarkoitettu tilapäiseen kiinnitykseen, joten kirjaimia pystyi siirtämään, jos ne eivät heti tulleet oikeaan paikkaan.
  • Applikoidessa joustava kangas pitää vielä tukea. Minä käytin tukikankaana silitettävää ja irti revittävää tukikangasta. Näin tikkaaminen onnistui eivätkä kirjaimet venyneet tai liikkuneet paininjalan alla.
  • Applikontiin hyvät vinkit löytyvät HommaHuone-blogista, täältä Applikaation lyhyt oppimäärä. Säädin täysin HommaHuoneen Sanne-Maijan ohjeilla ompelukoneeni, niin niillä onnistuin (toki piti ensin itse sooloilla jotain, mikä ei toiminut 😀 ). Ohjeista poiketen applikointitikki löytyi koneestani numerolla yhdeksän eikä seitsemän. Ompelukoneeni on Pfaff quilt experssion 720.

Smile-mekko

Uuden kaavan testaaminen tuntuu usein jo ajatuksena työläältä. Varsinkin silloin, jos kaava on ostettu itselle täysin uudelta yritykseltä, joten ei ole kertynyt kokemusta heidän mitoituksesta. Siinäpä sitten pähkäillä, mikä koko olisi hyvä valita, että menisi edes jokseenkin sinnepäin…

Näin oli tämän uuden kaavan, Smile-mekon, kanssa: se on odottanut oman aikansa, että jaksoin pähkäillä kaavan istuvuutta. Halusin kuitenkin kokeilla sitä, koska se vaikutti hauskan malliselta, sellaiselta mutkattomalta arkivaatteelta, missä on kuitenkin jotain.

Kaavan ostin Mutcat Desing House -nettikaupasta, mistä löytyy muitakin mielenkiintoisia kaavoja sekä ihania kangaskuoseja. Minun mekkoni on ommeltu Hujauksen Linnut-joustocollegesta.

Kokovalinta meni aika hyvin, vaikka pähkäilin kauan kahden koon välillä: M-koko vaikutti liian istuvalta kiristettävää vyötärönauhaa ajatellen ja L-koko taas aivan liian suurelta eli mietin, onko pienemmässä rypytysvaraa lainkaan ja suuremmassa puolestaan ihan liikaa. Lopulta valitsisin pienemmän koon, koska muutoin alaosa olisi käynyt turhan suureksi. Siinä usein kohdallani on väljyyttä muutoinkin liikaa, niin saati sitten tällaisessa runsaassa tulppaanin mallisessa alaosassa.

Nauhakujia jouduin nostamaan ylöspäin, koska ompelin ne kummallisesti mutkille. Merkkasin niiden paikat – omasta mielestä tietenkin 😀 – erinomaisen hyvin, mutta silti ne ikään kuin tipahtivat kylkiä kohti rumasti alaspäin.

Mutkaisuus saattoi johtua tosin siitä, että lisäsin nauhakujat jälkikäteen: ajattelin yläosan vähäisen väljyyden vuoksi, etten laita niitä lainkaan. Mutta valmis mekko tuntui kuitenkin nauhoja kaipaavan, joten ratkoin sivusaumoja vähän auki, lisäsin sirkkarenkaat sekä nauhakujat ja ompelin sivusaumat takaisin kiinni. Nauhakujien mutkaisuutta puolestaan sitten suoristin tekemällä rintalaskokset, mitkä jatkuvat jonkin matkaa myös selän puolelle. Nämä korjaukset piiloutuvat melko hyvin kirjavaan mustavalkoiseen kuosiin.

Tästä tuli varsin kiva! Mielestäni niin lintukuosi kuin käyttämättömäksi jääneet satiiniset kengännauhat sopivat tähän hyvin. Eikä sovi unohtaa, että tässä mekossa on TASKUT! ♥

Mekkokuvat on ottanut Uunimies, kun kävimme loppiaisajelulla Oulun taidemuseossa. Siellä oli Tanssi! Liikettä kuvataiteessa 1880-2022 -näyttely, minkä tavoitteena museon nettisivujen mukaan on esitellä suomalaisten museokokoelmien tanssia, tanssillista liikettä ja ruumiillisuutta kuvaavia teoksia 1800-lopulta nykypäivään. Näyttely kestää vielä sunnuntaihin 15.1. 2023 saakka.

Näyttelystä jäi monta asiaa pyörimään mielen päälle, mutta tässä teille maistiaisena Kerttu Horilan Naisten huone -teoksen naishahmoja. Asettelin niistä ottamani kuvat kertomaan tarinaa, miten minä nämä tulkitsin. Mutta jääkööt se minun mielen päälle, jotta sinä voit nauttia näistä tekemällä omasi. 🙂 Nähdään taas!

Lyhyempi Hulmuhuppari

Uusille blogin seuraajille tämä on uusinta uutta, mutta vanhoille saattaa tulla Déjá-vu-tunne tästä postauksesta. Onhan tämä lyhyen ajan sisällä jo kolmas Ommellisen Hulmuhuppari. Aikaisemmissa postauksissani täällä ja täällä taisin kuitenkin jo uhkailla, että yritän tehdä vielä yhden version, missä olisi lyhyempi helma.

Sen siis tein eli lyhensin helmaa 10 senttimetriä. Myös hihan mittaa vielä viilasin, sillä ensimmäisessä oli liian pitkä ja toisessa vähän liian sopiva (eli inasen liian lyhyt ehkä… ). Kolmas kerta toden sanoo, sillä nyt hihojen mitta on just eikä melkein.

Huppuun ei riittänyt enää kangasta, kuten ei ensimmäistä vihreätä tehdessä. Tämän lyhennetyn myötä annoinkin sen ensimmäisen Äiti Armaalle, vaikka se niin hyvin sopi minulle värinsä ja siihen sopivien asusteiden vuoksi, mutta kolme uutta Hulmuhupparia tuntui liialliselta yhdelle ihmiselle. Sitä paitsi ennen vuodenvaihdetta tein tämän lisäksi toisenkin mekon, uuden kaavakokeilun, joten mekkoja riittää. Se on tämän ompelun sokeri ja suola, kun kaikki pitää aina testata ennen kuin on hyvä: tehdä kuperkeikat eteen ja taaksepäin, jotta voi olla tyytyväinen.

Tykkään aikaisemmistakin, mutta tämä lyhyempi helma liikkuu tosi nätisti liikkeen mukana (olen 163 cm pitkä).

Että tämmöisiä vuoden viimeisiä ompeluksia. Palaan siihen uuden mekkokaavan testaukseen loppuviikosta tai ensi viikolla. Miten nyt kuvaaminen onnistuu… Tsau tsau siihen saakka! 😀