Heinäkuu 2021

Tapanani on kerran kesässä osallistua australialaisen Fat Mum Slim -blogin valokuvahaasteeseen, mikä toteutetaan Instagramissa. Haaste toimii niin, että otetaan kuva päivässä kunkin annetun päivittäisen teeman mukaan. Aikaisemmin olen osallistunut tähän haasteeseen lähes vuoden verran, mutta nykyisin ajan puutteessa vain kerran vuodessa, yleensä heinäkuussa, mutta satunnaisesti myös muina loma-aikoina ehkä viikon verran. Eli haaste on sellainen matalankynnyksen haaste, johon mukaan voi heittäytyä hetkeksi tai pitemmäksi aikaa.

Otin kylläkin pienen varaslähdön ja aloitin päivittäisten kuvien ottamisen jo kesäkuun lopulla, sillä viikolla, kun kuukausi vaihtui.

28.6. Taivaanranta (skyline)
29.6. Kelluva (floating)
30.6. Terävä (sharp)
1.7. Hei! (hello)
2. 7. No filtteriä (no filter)
3.7. Ilma (air)
4.7. Juoma (drink)
5.7. Avoin (open)
6.7. Kulta (gold)

Nämä haastekuvat näkyvät Instagramissa hieman eri tavalla. Lisäksi en osannut eilen päättää, minkä pioni-kuvan laitan, niin siellä on useampi kuva pionista ja ahkerasta mehiläisestä, joka oli ihan sekaisin suuresta mesimäärästä. Painolasti sen takaruumissa alkoikin olla jo niin painava, että se lähti lentoon vähän vaivanloisesti. Niitä kuvia en siis malttanut jättää Instagramiin laittamatta, vaikka tässä postauksessa on vain yksi kukkakuva.

Enkä malta olla laittamatta tähän loppuun niin sanotusti haastekuvien ohi jäniskevennystä, vaikka se orava onkin: mökin pihakuuseen on muuttanut orava-emo, joka yllätti yhtenä iltana tulemalla ikkunana taakse repimään terassinpöydällä olevan liinan eli pienen räsymaton hapsuja pesäänsä varten. Siinä me sitten toisiamme seurasimme, ikkunaruutu vain välissämme. 🙂

Mukavaa heinäkuuta!


Tällä postauksella osallistun myös Pieni Lintu -blogin MakroTex-valokuvaushaasteeseen, jonka teemana on tällä viikolla heinäkuu. Tarkemmat osallistumisohjeet sekä muiden heinäkuun kuvia löydät täältä, klik.

Hope Woven Dress

Aina ei ompelut eikä kuvaamiset helpolla onnistu, mutta tässäpä tämä nyt on eli Hope Woven Dress Mereenin tuplaharsosta.

Kuvaaminen oli vaikeaa, koska päivä oli hyvin tuulinen: helmat ja hiukset olivat karata koko ajan. 😉

Ompelun suhteen puolestaan haasteena oli pääntie, mikä olisi kaavan mukaan pitänyt tehdä alavaralla. Olin aikaisemmin tehnyt jo tällä kaavalla yhden mekon, mutta silti, tähän samalla kaavalla tehty alavara ei yllätyksekseni sopinut. Lopulta kaivoin jemmoistani vihertävän kukikkaan kanttinauhan ja käänsin sen avulla, koska alavara ei kaiken sorvaamisen jälkeen istunut paikalleen. Niin monta kertaa kuitenkin yritin, että kangas hieman venyi, niin jouduin korjailemaan raglansaumoja suoriksi ja leikkaamaan hieman pääntietä suuremmaksi, jotta sain venyneen ja haperon kankaan pois.

Kanttinauhalla sain siis pääntien viimein onnistumaan, joten nyt minulla kevyesti peittävä hellemekko, missä on taskut! ♥

Hihat ovat 3/4-hihat, mitkä on kasattu kapean kuminauhan avulla pussimaiseksi.

Vaikka yritin pitää helmoista kiinnikin, ei mekosta oikein kunnollista kuvaa saanut. 🙂

Siksi otin kuvakaappauksen mekosta kaavafirman Style ARC -sivuilta. Ehkä piirustukset tukevat paremman mielikuvan muodostamista mekosta.

Kuvasta voi päätellä, että taakse pääntielle olisi pitänyt tulla nappi. Mutta mekko sujahti ihan hyvin pään yli ilman sitä, niin jätin sen pois. Lisäksi lyhensin kaavaa noin 15 senttimetriä alkuperäisestä puolipohkeeseen yltävästä mitasta.

Tämä Mereenin puuvilla-bambuinen tuplaharso eli double gauze oli mukava yllätys. Olen kerran aikaisemmin ommellut double gauze -kangasta, mutta se oli huomattavasti hankalampaa työstää. Tuolla ensimmäisellä kerralla mekkomallini oli haastavampi, mutta siltikin tämä ei ollut mielestäni esimerkiksi niin paksua kuin aikaisempi kokeiluni ja oli sen vuoksi helpommin ommeltavissa. Lisäksi tykkään, että tässä oli kiva eläväisempi, rosoisempi pinta, minkä vuoksi tästä ei ensimmäisenä tule mieleen vauvan vaipat. 🙂 Kaiken sen päälle tämä tuntuu päällä höyhenen kevyeltä.


Ompeluvinkit:

  • Tulpaharsoa ommellaan yleisneulalla (universal) koossa 70-80. Tämän ompelin neulakoolla 70.
  • Rypytyslangoilla rypyttäessä ne kannattaa purkaa varovaisesti pois, ettei tee reikiä kankaaseen (been there, done that 😉 ).
  • Itse tykkäsin pääntien huolittelusta kanttinauhalla. Sitä aion käyttää jatkossakin, jos malli sen sallii. Sain myös vinkin, että kanttinauhaa voi tehdä tulpaharsosta purkamalla siitä toisen kerroksen pois. Tuplaharsohan on nimensä mukaisesti kaksi harsokangasta päällekkäin, niin sellaisenaan se on kanttaamiseen liian paksua.
  • Englannin kielinen vinkkipostaus tuplaharson eli double gauzen ompeluun löytyy täältä, Tilly and the Buttons -blogista, klik.

Kyyhky ja muutama muu

Pääntien huolittelu alavaralla ilman päällitikkausta.

Kurkataanpa hieman taaksepäin kesäkuun alkuun. Silloin tuli tarve juhlamekolle pienessä piirissä. Aikaa ei ollut millekään suuren suurelle ompelutyölle eikä oikein mikään kangaskaan houkuttanut.

Vähän aikaisemmin olin innostunut jälleen Hellinin Poniletti-kuosista. Olin jo luullut, että se innostus meni kohdaltani ohi, mutta toisin kävi. Kimmiltä tilasin sitä itselle uusissa väreissä, Sprite ja Seaweed, t-paidat mielessä. Spriten raikkaat ja kylmät värit hurmasivat kovasti. Kuosi tulisi esille parhaimmillaan suurena pintana. Hetken pähkäilyn jälkeen muistin ostaneeni Nuppu Print Companyn kaavakirjan, jossa oli jonkinlainen A-mallinen mekko. Kyyhky – sehän olisi helppo ja nopea projekti sekä tälle kuosille omiaan. Lisäksi siinä olisi taskut! ❤

Joten tuumasta toimeen. Tilasin samaa kuosia lisää, ja tilausta odotellessa tein Vimman Syystanssit-joustocollegesta testiversion (kuvat alempana). Totesin mekkokaavan muuten hyväksi, mutta olkasaumoja olisi hyvä siirtää vähän eteenpäin ja takapääntietä voisi samalla korottaa. Ne muutokset tein tähän Poniletti-mekkoon (vieläkin voisin vähän olkasaumaa siirtää ja korottaa pääntietä) eli lisäsin reilun sentin takakappaleen olkasaumaa ja otin saman verran etukappaleen olalta pois. Muita muutoksia en tehnyt. Koon valitsin mittataulukosta rinnanympäryksen mukaan.

Testiversion ompelin siis Vimman Syystanssit-joustocollegesta. Se onkin ompelun tietynlainen kirous, kun kaikki pitää tehdä aina ainakin kaksikerroin, testiversio ja sitten vasta se varsinainen vaate. Siksi tällä kertaa ajan ja alun inspiraation puutteesta harkitsin ostomekkoa. En ole sitä mieltä, että kaikki pitää tehdä itse, mutta yllättävän harvoin enää vaatteiden ostaminen tuntuu mielekkäältä. Kun on niin paljon niitä kankaita jemmassakin.

Pääntien huolittelu alavaralla ja päällitikkauksella.

Loppujen lopuksi taisin päästä näin kuitenkin helpommalla sen sijaan, että olisin kiertänyt kaupasta kauppaan. Siitä huolimatta mieluinen mekko olisi saattanut jäädä löytämättä. Mielestäni nämä molemmat vielä onnistuivat kivasti ja sopivat materiaaleista huolimatta pieniin perhejuhliin, mutta syksyllä arjen taas alkaessa, myös silloin. Että win-win. 🙂

Malliltaan Kyyhky-mekko on siis A-mallinen, ylhäältä istuva ja alaspäin levenevä. Helma loivasti pitenee taaksepäin. Aluksi ajattelin suoristaa sen, koska puseroissa ja tunikoissa minulle harvoin sopii sellaiset helmat. Mutta se olikin ihana, joten se sai jäädä molempiin mekkoihin sellaisenaan.

Lopuksi vielä kuvat niistä t-paidoista, joita varten Ponilettiä varsinaisesti tilasin.

Spriten värisen tein PuuhakasPajan Eerika-kaavalla. Käytin lyhyintä helmaversiota, jota pidensin kolme senttiä eli sama tuunaus kuin aikaisemmin tehtyihin, tämä ja tämä.

Hihoihin muokkasin käänteet puolestaan PuuhakasPajan Ellen-paitulin kaavalla.

Spriten värinen on siis laatikkomallinen, mutta vihreän värisen tein aikaisemmin hyväksi tuunatulla kaavalla, mikä on pussimaisempi.

Alun alkaen suunnitelmissa oli yksiväriset t-paidat, mutta näin siinä taas kävi…

Heh, eikä ne tähän loppuneet, vaan lettejä on luvassa vielä myöhemminkin.

Juhannustanssit

Kolmen metrinen palasta Nupun Juhannustanssit-trikoota ompelin itselleni Ommelkuplan Maikki-kaavalla mekon. Näitä olen jo tehnyt aikaisemmin monen monta, mutta en tässä mitassa eli tällä kertaa lyhensin kahdeksan senttiä korkeimmasta helmaosasta. Lisäksi pyöristin selkäosaa niin, että keskeltä leikkasin sivusaumoja kohden ikään kuin kiilapalan pois. Kiila oli takaa keskeltä noin kahden sentin korkuinen, mutta sivuista kapeni samalle tasolle etuosan sivusauman kanssa. Tällä tempulla sain helman kokonaisuudessaan tasaisemmaksi, koska rinnat lyhentävät edestä mittaa.

Raskas povi verottaakin mekon mitasta sen verran, että vyötärösauma tulee minulla heti rintojen alapuolelle. Useammalla olen nähnyt sen tulevan alemmaksi, joten ota huomioon omat mittasuhteesi ja haluamasi yläosan pituus, jos tämän mekon mielit. Mekko on kuitenkin helppo ommella ja mahdolliset muutoksetkin esimerkiksi pituuksien suhteen helppo tehdä. Instagramista löytyy muuten Ommelkuplan hyvä vinkkivideo monipuolisen Maikki-kaavan käytöstä ja koon valinnasta täältä, klik.

Trikoosta riitti myös Uunimiehen t-paitaan. Onkin kulunut jo kaksi vuotta, kun hänelle ensimmäisen kerran yritin t-paitaa ommella. Kaavana tuolloin oli kaava Joka tyypin parhaat kaavat -kirjasta, mikä oli pääntietä lukuun ottamatta hyvä. Niin näinkin nopeasti sain kaavamuutokset tehtyä. 😉 Saapas nähdä meneekö pari vuotta siihen, että saan hihan koukkua vielä hieman muokattua, koska aika oli kullannut muistot eikä se kaava sitten niin hyvin päälle istunutkaan.

Harmikseni olin myös leikannut niin oman mekkooni kuin miehen paitaan kuosin väärinpäin: en katsonut kuvioita tarkemmin, vaan asettelin kaavat niin kuin ruusut omissa mielikuvissani painavina hieman nököttävät alaspäin. Huomasin vasta leikattuani, että ruusujen joukossa oli pieniä kahviastioita, jotka nyt ovat sitten nurin kurin. Onneksi ne ovat niin pieniä ja kuosi niin epäsymmetrinen, että ei ne niin sieltä silmiin pomppaa. Mutta tulipa taas kokemusta! 😀 Ehkä muistan taas olla jatkossa tarkempi.

Lopuista jämistä tein mekkoon sopivat MakeBran Boy Shorts, mitkä on leikattu niin langan suuntaisesti kuin langansuunnan vastaisesti sekä kuosi nurin ja oikein päin. Eli sikin sokin, kunhan sain kaikki tarvittavat palat, joita onkin enemmän muotoiltujen reisiosien vuoksi. Niiden vuoksi housut näyttävät myös tasona hieman kummalliselta, mutta istuvat päälle kuin tauti! Näiden idea on siis muun muassa estää reisien hankautumista yhteen. Inspiraation näiden ompeluun sain Virtuaali-Ommelista, missä MakeBra piti työpajan. Näiden ompelemiseen ohjevideo löytyy heidän FaceBook-sivuilta, klik.

Virtuaali-Ommellissa katsoin myös yhden Nupun liven, jossa esiteltiin heidän eri kangasmateriaaleja. Tuo hyödyllinen tietoisku on puolestaan katsottavissa täältä, klik, jos kaipaat esimerkiksi juhannuksena viihdykettä. Itselle jäi erityisesti mieleen trikoiden linkousnopeussuositus, jotta kangas pysyy parempana pitempään sekä heidän kierrätyspolyesteristä tehdyt uv-suojatut urheilutrikoot. Aikaisemmin en ollut niitä oikein noteerannut, mutta seuraavan kerran, kun lycran tarve tulee, niin taidan suunnata heille.

Ihanaa keskikesän juhlaa!