alpakka

Violetti pakkaspipo

2.11.201710.3.2018by MaarItse8 kommenttia

Viime talven pakkasilla parhaimmaksi pipoksi osottautui Veera Välimäen Looking Ahead -pipo. Se on ryhdikäs ja hyvin päässä pysyvä korkean joustinreunan ja päälaen suoraviivaisten kavennusten ansiosta.

Tänä vuonna tein toisen pakkaspipon sopimaan jo aikaisemmin tehtyyn, mutta käyttämättä jääneeseen tuubikauluriin. Kaulurin kudoin muistaakseni Novitan Silmu- ja Rose Mohair -langoista. Pipo on puolestaan tehty Hverdags-alpakkalangasta, mitä meni itse pipoon vain yhden kerän verran, mutta toista tarvittiin kuitenkin tupsua varten.

maaritse_looking_ahead_pipo_violetti

maaritse_looking_ahead_pipo_violetti_tupsu

Lankojen suhteen tällä kertaa itse tehty oli siis edullista, sillä yksi kerä maksoi noin kuusi euroa. Tupsunhan olisi voinut tehdä säästäen esim. mustasta jämälangasta, mutta halusin nyt ehdottomasti kokonaan yksivärisen pipon kaulurin kirjavuuden vuoksi eli toinen kerä oli ostettava. Mutta siitäkin huolimatta, tämä työ oli varsin halpa, helppo ja nopea. Harvinaista. 😉

Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan marraskuun värini on violetti. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik.

Käsityöt

Lempipiponi Rikke

30.10.201611.3.2017by MaarItse2 kommenttia

Pipotehtaani liukuhihnalta valmistui kolme Rikke -pipoa, mikä on lempipiponi kaikessa mutkattomuudessaan: se on helppo tehdä, sitä voi soveltaa eri paksuisille langoille ja se istuu päähän hyvin olivat hiukset sitten auki tai kiinni. Myös aina-oikein-neule on minusta mukavan näköistä. Eli huippu malli, vaikka tasona näyttääkin ihan pannumyssyltä.

Rikkeni eivät kuitenkaan ole ihan täysin “oikeita”. Niin ainakin oletan, koska kudoin ne muistini mukaan. Ensimmäisen Rikkeni olen siis kutonut kolme vuotta sitten ja ohje on – luonnollisestikin – kadonnut tänä aikana. Ohje oli yhä ilmainen, mutta nykyisin sen lataaminen vaati jonkinlaisen rekisteröitymisen johonkin, joten annoin olla, koska kyllästyttää, että joka paikkaan pitää nykyisin kirjautua. Ja muistini mukaan alkuperäistäkin ohjetta jouduin hieman sorvaamaan oman päänympärykseni mukaan, joten päätökselläni hyppäsin vain ohjeen lukemisen yli. Kuka niitä nyt lukee anyway 😉 ?

Ja miksi kolme? No, kaapista löytämäni vihreä alpakka sointui vanhaan tuubihuiviin…

rikkevih

… ja Väinämöinen-lanka uuteen takkiin….

rikkepun

… ja ainahan musta peruspipo pitää olla!

rikkex3

Seuraavaksi yritän ottaa haltuun pipojen “kuningaslajin” eli kutoa pipon miehelleni. Siinä lajissa en ole aikaisemmin onnistunutkaan, koska miesten päät tuntuvat olevan jotenkin kummallisia (tämä havainto perustuu siis lähipiirini miehiin 🙂 ) eivätkä samat mallit naisten kanssa vaan toimi. Omalle Uunimiehelleni pitäisi olla melko matala ja leveäkin. Olisiko jollakin vinkata hyvää ohjetta tämän haasteen selättämiseen?

Käsityöt

Pipo perässähiihtäjälle

6.10.201610.3.2018by MaarItseLeave a Comment

Jostain syystä vuodenajat yllättävät minut kerta toisensa jälkeen; tuntuu, että olen – jos en aina, niin ainakin useimmiten – jotenkin jälkijunassa. Esimerkiksi keväällä, kun t-paita ym. kesävaatteiden ompelu pitäisi olla täydellä teholla, aloitan vasta suunnittelun ja ensimmäinen t-paita on valmis syksyllä kaikkien kaava- ja ompeluhasardien jälkeen. Jos ei into ole sitten jo loppunut jossain vaiheessa kesää.

Nyt olen kerrankin ajoissa pipoasioiden suhteen, sillä muutama päivä sitten kudoin lämpimän talvipipon. Ajoissa olemisen syynä on se, että minuunkin on iskenyt – luonnollisesti jälkijunassa tämäkin ilmiö – konmaritus-into inventoida kaappeja ja hävittää mahdollisia turhia tarvaroita pois.

perassahiihtaja5

Siivotessani löysin siis tämän aarteen eli pari kerää Schachenmayerin pehmeää alpakkaa, joka sopi ihailemaani Veera Välimäen Looking Ahead– pipomalliin (malli löytyy Ravelrystä täältä, klik). Kerät olivatkin todellinen aarre, sillä olin ne ostanut kolme vuotta sitten, joten ne olivat varmasti marinoituneet kaapissa jo ihan riittävästi…

perassahiihtaja1

Ohje oli helppo ja lanka suhteellisen paksua, joten pipo syntyi vauhdikkaasti nelosen puikoilla. Värivalintani olisivat voineet olla “leikkisimmät” tavan musta-harmaan sijaan, sillä vaalean harmaan kaveriksi olisi makeasti sopinut jokin tehosteväri kuten pinkki tai vihreä. Tyydyin kuitenkin mustaan pom-pom-tupsuun, jotta pipo sopisi useamman takin kanssa pitkin syksyä ja talvea.

perassahiihtaja2

Pipo syntyi “välityönä” kaikkien muiden keskeneräisten keskellä, joita on syksyn aikana tullut aloitettua innokkaasti melkoinen määrä. Yksi keskeneräinen ihanuus on Breathing Space – pusero, joka taitaa valmistua seuraavaksi, sillä neule on niin koukuttava, etten tahdo maltaa käsistäni laskea.

perassahiihtaja4

Heh, höpisen niin kuin olisi olemassa muunlaisiakin neuletöitä kuin koukuttavia “vielä tämä kierros” -neuleita. Ei taida olla, vai mitä? 😉