Neuleprojekteille

Eilisen projektipussukan lailla tämäkin on tehty Grainline Studion The Field Bag -kaavalla.

Myös tätä tehdessä muutin kaavaa hieman, jotta saisin siihen kaikki haluamani yksityiskohdat, kuten esimerkiksi päällyspuolelle vetoketjutaskun.

Tähän työhön yksityiskohtana piti lisätä muun muassa kirjailua ja paljetteja, niin keksin tehdä oman ompelumerkin käsin kirjailemalla. Siihen yhdistin paljettikoristeen: ne toimivat ikään kuin erikseen, mutta kuitenkin yhdessä. Ompelumerkin kirjailussa käytin Kirjontajuttuja-kirjan silitysarkin valmista kuvaa neulaa pitävästä kädestä ja viimeistelin sen tikkaamalla kuvion kiinni omenanvihreälle huovalle. Näin sain merkille raikkaan reunuksen.

Myös tämän työn kaikki materiaalit löytyivät omasta takaa! 😃

Kaikki yksityiskohdat eivät ole siis kaavan mukaisia, vaan omia sovelluksiani.

Pussukkaan mahtuu yllättävän suurikin työ. Luulin näitä tehdessä, että toimisivat vain sukantekeleille. Tähän mahtuu kuitenkin neuletakkikin lähes loppumetreille saakka.

Projektipussi

Tämänkin päivän luukusta paljastuu kesän haasteompelutyö, projektipussi. Myös näiden ompelu on ollut kauan mielessä, niin vihdoin tämäkin tarve on täytetty. Itseasiassa näitä on kaksi, tämä vaatimattomampi, ja toinen koristeellisempi, minkä löydät huomisesta luukusta.

Projektinpussi on Grainline Studion The Field Bag -kaava, jota hieman muokkasin, jotta saisin siihen riittävästi ompeluhaasteeni kannalta yksityiskohtia. Esimerkiksi kaavassa ei ole etupuolella vetoketjutaskua ja sisälle puolestaan olisi pitänyt tulla muun muassa kahden taskun sijaan kapeimpia taskuja nyös puikkoja varten.

Näitä oli kiva näprätä. Ihaninta oli se, että – jälleen – kaikki tarvittava löytyi jo olemassa olevista jemmoista, niin hamstrauksen sijaan pääsin käyttämään vanhoja hankintoja pois.

Nyt kun minulla on nämä kaksi, ihmettelen, kuinka olen tullut aikaisemmin toimeen ilman pussukoita. Ovat siis olleet kovasti käytössä koko syksyn. Ainut miinus on, että näitä saisi olla enemmänkin: kaksi ei minun lankaprojektien määrälle riitä alkuunkaan. 🙂

Merinovillaiset

Tadaa! Tämän päivän luukussa on merinoisia asusteita, joita olen ommellut jämistä.

Tämä vinkki on sekä hyvä että ilmainen eli pdf-kaava pipoon ja tuubikauluriin löytyy Jujunan sivuilta täältä, klik. Lataaminen maksaa siis mitään ja hyvät tulee! 🙂 Kaavasivulta löytyy myös linkki kuvallisiin ompeluohjeisiin.

Pipoa voi pitää joko suorana pitemmän mallisena tai lyhentää reunaa kääntämällä.

Aina ei kuvien ottaminen oikein onnistu. Tässä viiton kameramiehelleni jotain jänis-asiaa ilmeisesti ja alempana hytkyn naurusta niin, että kuva tärähti. Mutta kyllähän ne nyt sen pääasian havainnollistaa. 🙂

Molempien settien merinot, mustat ja siniset, ovat Mereeniltä.

Viime vuonna joulukalenterissani oli kangasjämistä ommeltuja PuuhakasPajan tumppuja, joista yhdet sopivat samaan settiin nyt ommeltujen pipon ja kaulurin kanssa.

Nyt tumpuista voin käytön perusteella sanoa, että ovat hyvät: hippasen epäilin niiden toimivuutta, kun mieleeni tuli lapsuuden ajan lapaset, joista tuuli meni läpi jne. Mutta nämä ovat lämpimät ja mukavat lenkkeillessä, vaikka ne ovat tehty merinosta ja joustocollegesta.

Nämä siniset ovat olleet käytössäni aina loppusyksystä saakka ja tykkään kovasti. Erityisesti ihastuin tuohon kauluriin, mikä suojaa hyvin. Hyviä istuvia pipoja olen tehnyt neulomalla aikaisemmin monet kerrat, että siihen nähden pipomalli ei niin suuresti sykähdyttänyt suuntaan eikä toiseen. Mutta hyvä senkin kaava on. Ja onhan tämä hyvä vinkki jämien käyttöön sekä heille, jotka eivät neulo, niin merinopipon voi tehdä yhtä hyvin ommellenkin. Sopisi myös aloittelevan ompelijan työksi.

”Pakolliset” joululahjat

Uudet alushousuthan ovat ikään kuin pakollinen joululahja. Näin on ainakin minut lapsuudenkodissani totutettu. 🙂

Pikkarikaavani on Make Bran Retro-malli, mikä olen hienosäätänyt jo muutama vuosi sitten itselle sopivaksi. Näitä olen väsännyt taas pitkin vuotta, kuten viime vuonnakin. Siltikään näiden tekemiseen ei tule oikein rutiinia enkä niin näiden väkertämisestä välitä, mutta onhan nämä hienoja! Ja jämätrikoista vielä. Se onkin se tärkein motiivi, että saan tilkkuja vähemmäksi. Muuten en varmaan näitä edes tekisi.

Yritän helpottaa aina tekemistä sillä, että teen sarjana aina yhden työvaiheen, niin sitten niitä on kerralla heti valmiina useammat. Tässä siis osa valmiiksi tulleista. Puolivalmiitakin jo löytyy jemmoista, sillä ei tuo tilkkukasa vaikuta itsekseen vähenevän. Järkevä, jos olisi, niin leikkasi aina heti trikoojämät valmiiksi odottamaan ompeluinspistä, niin olisi se aloittamisenkynnyskin matalampi.

Tein lisää myös kestovanulappuja tilkkukasastani löytyvästä joustofroteesta. Näitä tein viime vuonna ensimmäisen kerran, vaikka suhtauduin vähän epäilevästi näiden käytännöllisyyteen. Nyt vuoden käytön jälkeen voin kuitenkin todeta, että hyviä ovat. Ainut miinus viime vuotisissa on se, että ne ovat kirkkaan punaisia, niin niiden pesuvälit mustaa rakastavalla oli venyä aina mahdottoman pitkiksi, kun en halunut niiden kaunista väriä haalistaa.

Pyöreät kestovanulaput valmistuvat nopeasti, kun huomio muutaman seikan. Näiden saumuroinnissa vauhti onkin pelkkää plussaa. 😀 Hyvät vinkit saumurin säätöihin ja vauhdinhurmaan löytyvät Kangaskorjaamalla-blogista täältä, klik.