Suomusiipi-takki on näyttöneuleistani vaativin, koska se neulotaan aikaisempia neuleita ohuemmasta langasta, Fjallalopista. Lisäksi miehusta steekataan auki ja sen jälkeen siihen liitetään huppu, mikä puolestaan on kirjoneulottu ennen yhdistämistä tasona. Huppu yhdistetään yhden silmukan vaakaraidalla. Viimeiseksi neulotaan nappilista.
Kuviot ovat helppoja, mutta niitä on määrällisesti eniten kaikista kolmesta Suomusiipi-neuleesta, koska takissa ne jatkuvat hihoissa aina ranteeseen saakka.
Kaikki sai ikään kuin alkunsa tästä mallista eli kaksi aikaisempaa yläosaa ovat tästä yksinkertaistettu. Takissa yhdistyykin monta minulle tärkeää asiaa: siinä näkyy perhosen siipien linjakkuutta, ahvenien vauhdikkuutta ja monen monituista linnun siiven iskua. Näiden lisäksi kuviot muodostavat tietynlaista tuijotusta, mikä muistuttaa, että luonnossa et ole koskaan yksin. Vaatii vain hiljentymisen, jottet vain sinä tule nähdyksi.
Esimerkiksi näitä kuvia ottaessa huomasin takana olevassa kuusessa hämähäkin, joka erehdyttävästi näytti ”pukeutuneen” yhtä geometrisesti kuin minä. Tämän kesän muistettavin kohtaaminen tosin oli lumikon kanssa: istuin rannassa merta ihaillen, kun yhtäkkiä huomasin silmäkulmassani liikettä. Katsoin alas jalkojeni juureen ja katseeni kohtasi eloisat nappisilmät kuin kysyen, kuka sinä olet.
Tämä oli siis viimeinen näyttöneuleeni: koska näyttööni kuuluu vain valmiiden tuotteiden valmistus, mahdollisten ohjeiden kirjoittaminen jää myöhempään ajankohtaan. Ensin kuitenkin keskityn 5.-6.9.2025 Oulussa olevaan Pieni Lankafestivaali 2025 – tapahtumaan. Minä olen siellä monen muun mukana lauantaina näiden näyttöneuleiden kanssa. Ne eivät ole kuitenkaan pääosissa, vaan neuletuen antaminen, jos langat ovat solmussa. Toki voit tulla kyselemään myös käsityöntekijä-opinnoistani sekä kokeilemaan mukanani olevia Tukuwoolin lankoja sekä The Knitting Barberin kultaisia pyöräpuikkoja. Eli siis viikon päästä Oulussa – tuuhan mukaan!
Heinäkuun ajan postasin Instgramiin LankaSorvari-tilille käsityöntekijän opintojen näyttöneuleista. Tiivistetysti näyttöä varten tehtävänäni oli suunnitella ja valmistaa x-määrä neuleita. Näyttöön ei siis voi tehdä pelkkää neuleohjetta, vaan tulee tehdä tuotteita eli varsinaisia neuleita.
Tässä ensimmäinen kooste, kuinka ideat muuttuivat suunnitelmaksi. Huomioi, että jokaisen näytöt perustuvat kunkin omaan lähtötasoon, joten jokaisen opiskelijan matka on siksi tietyllä tavalla uniikki ja erilainen. Minunkaan matkani ei ole vielä edes valmis, sillä näytön arviointi koulullani, Jyväskylän Taitokeskuksessa, on vielä tekemättä.
Näyttöneuleiden ideointi lähti liikkeelle oppilaitoksen näyttövaatimuksista, mutta halusin lähestyä projektia myös realistisesti – sekä ajallisesti että taloudellisesti. Tavoitteeni oli saada kaikki valmiiksi kesän aikana (aloitin loppukeväästä ) eli melko tiukassa aikataulussa. Siksi valinnat materiaalien ja mallien suhteen vaativat tarkkaa harkintaa. Toisin sanoen tuli miettiä, mikä lanka on nopeasti neulottavaa ja helposti saatavaa. Laadusta en kuitenkaan halunnut tinkiä – neuleiden tuli olla myös käyttökelpoisia ja kestäviä.
Näyttöneuleiden idea on pyörinyt mielen päällä siitä lähtien, kun aloitin käsityöntekijä-opinnot. Varsinaiseen työhön ei kuitenkaan saanut ryhtyä vasta kun opinnot ovat loppuvaiheessa, koska ensin pitää osaaminen hankkia ennen kuin sen voi osoittaa hallitsevansa. Sen takia varsinaisen suunnittelun ja toteutuksen aloitin siis vasta viime keväänä, mutta “opiskelijaystävällisesti” olin ostellut lankoja pikku hiljaa.
Näillä perusteilla pääydin Ístexin lankoihin, kuten Alafosslopi ja Lettlopi: ne olivat minulle entuudestaan tuttuja, niitä neuloo nopeasti ja ne ovat melko huokeita hinnaltaan ( etenkin kun niitä on ollut alennuksessa aina tuon tuosta). Langat valitsin mustan ja vaaleanharmaan sävyissä, jotta mahdolliset eri värjäyserät eivät niin näkyisi lopputuloksessa – hyvä käytännön ratkaisu, kun tein lankaostoksia useammassa erässä.
Lankojen valinnan kautta ideani kirkastui ulkoiluneuletuoteperheeksi – yhteensopivaksi kokonaisuudeksi, jossa jokaisella neuleella olisi oma funktionsa, mutta niitä yhdistäisi samankaltainen kuviomaailma. Kuvioiden (ja tuoteperheen nimen) perustaksi päätyi puolestaan ottamani kuva vuosien takaa. Siinä oli pala perhosen siipeä lokakuun loskaisella terassilla.
Mietin, kuinka perhoset käyttävät eri kuvioita ja ”valesilmiä” suojanaan. Tutkin, että perhosen latinalainen nimi on sanasta sanaan suomennettuna suomusiipi, koska niiden siivet muodostuvat pienistä väriainetta sisältävistä suomuista. Perhoskuvan lisäksi suomusiipi-sana nosti ajatuksiin myös muita ottamiani kuvia, kuten eri lintuja ja rantamatalikon ahvenia. Siitä se ajatus sitten lähti.
Näyttöneuleiden suunnittelu alkoi näin tiivistymään ikään kuin tilaustyöksi, jossa piti ottaa huomioon niin koulun vaatimukset kuin omat ajalliset, rahalliset sekä esteettiset että myöhemmin tehtävän sarjonnan ja ohjeiden kirjoittamisen näkökulmat. Näiden perusteella päädyin kolmeen eri lankaan, kolmeen eri tasoiseen neuleeseen:
SUOMUSIIPI-PUSERO: Alafosslopista nopeasti neulottava raglanhihainen neule, jossa on helmassa ja hihansuissa helpot, yksinkertaiset kuviot.
SUOMUSIIPI-PAITA: Lettlopista perinteisempi kaarrokeneule, jossa kuvioneuleen lisäksi hieman pintaneuletta.
SUOMUSIIPI-TAKKI: Fjallalopista neuletakki, jossa kirjoneule jatkuu aina kaarokkeesta hihansuihin saakka. Tämä on teknisesti haastavin neule steekkauksen, hupun ja ohuimman langan vuoksi. Kirjoneule ei ole vaikea, mutta sitä on määrällisesti eniten näistä kolmesta.
SUOMUSIIPI-HUPPU: Kolmen neuleen lisäksi testasin erilaisia huppurakenteita, koska halusin tulevan neuletakin hupun kuviot toteuttaa tietyllä tavalla. Nämä kokeilut tein nopeasti neulottavalla Alafosslopilla. Yksi versio oli mielestäni niin toimiva, että päätin sen ottaa liittää Suomusiipi-sarjaan omanaan ns. irtohuppuna.
Esittelen seuraavissa postauksissa neuleet yksitellen. Ne ovat toki jo nähtävissä Instagram-tilillä @lankasorvari, koska sinne tosiaan tein näyttöneule-projektista postauksia heinäkuun ajan. Nyt elokuussa keskityn siellä puolestaan seuraavan näytön esittelyyn kulissien takana -tyyppisesti: valmistauduin tällä hetkellä Pieni Lankafestivaali 2025 -tapahtumaan, johon osallistun lauantaina 6.9. pitämällä LankaSorvarin neuletukea. Ohjauspisteen aikataulut tarkentuvat lähempänä ajankohtaa, mutta olen siellä siis sinua varten, jos tarvitset neulekaveria yhdessä pähkäilemään lankojen solmuja. 😉 Otan mukaani myös näyttöneuleet hypisteltäväksi sekä Tukuwool ja The Knitting Barber ovat sponsoroineet meille lankoja ja puikkoja kokeiltavaksi. Joten tulehan moikkamaan! 😀
Hip hei, pitkästä aikaa! Kovin hiljaista on ollut niin täällä kuin Instagramin puolella, joten päätin kesäkuun ajan ottaa mallia Lankapirtin juorut -kanavan kaksikosta @project.anni ja @roorooknits toteuttamalla heidän 25. kohdan “Kuinka hyvin tunnet neuleystäväsi? – kysymyslistan LankaSorvari -Instagramtilillä.
Viime kuussa etenin siis aina yksi kohta, yksi kuva, per päivä, kesäkuun ensimmäisestä päivästä aina kohti kuukauden loppua. Koska aiheena oli neuleystävät, haastoin mukaani myös Neuleensuunnittelu -ryhmän taitavan opemme @arteeni ja ihanat kanssasisareni @lankatakku , @vera.neuloo , @ullrikebyanki , @millasukat , @sola.knits , @sonkku_dyster ja @m_standsformarigold . Eli siinä missä minun LankaSorvari-tililtä löytyy juttua minusta neulojana, samankaltaista neuleinspiraatiota löytyy ainakin osasta edellä mainituista.
Tähän postaukseen tiivistin haasteen, koska tiedän, ettei kaikilla lukijoillani ole Instagram-tiliä. En voi kaikkia 25:ttä kohtaa käydä läpi, se olisi liikaa, mutta muutamia lempi- ja inhokkiasioita sekä tulevaisuuden suunnitelmia kuitenkin.
Aloitetaan siitä, minkä ikäisenä olen aloittanut neulomisen. Vastaukseni meni näin: Ennen kouluikää olin mummulassa päivähoidossa, jolloin pappani opetti minut virkkaamaan. Taisin olla 5-vuotias. Siitä vähän ajan kuluttua äitini ja mummuni opettivat minut neulomaan, minkä myötä nukkeni saivat neulottuja vaatteita virkattujen sijaan. Kuvassa oleva mummuni oli suvun sukittaja ♥. Monista saamistani sukkapareista rakkaimmat ovat luonnonvalkoisesta Nallesta neulotut pitkävartiset sukat, jotka mummu neuloi minulle parin päivän varoitusajalla häihimme. Sukkia tarvittiin erityisesti vihkimisen ajaksi, kun huomasimme häävalmisteluita tehdessä, että vihkipaikka, kallio meren rannassa, vilisi muurahaisia. Olin ajatellut olla avojaloin, mutta muurahaiset iskivät joukolla jalkateriini. Jotain tarvittiin suojaksi, jotta morsian pystyisi olemaan toimituksen ajan kiemurtelematta. Käytän muutenkin villasukkia kenkinä kesäaikaan. Tykkään kulkea avojaloin, mutta välillä kuivat jalkapohjani ovat erimieltä. Sukat suojaavat hyvin karkealta hiekalta tai runsaalta aamukosteudelta. Tunne on kuitenkin kuin olisin avojaloin. Talvisin jotkuthan juoksevat villasukat jalassa. Se on minulla vielä kokeilematta, mutta ajatus viehättää.
Haasteeseen liittyi monenlaisia kysymyksiä lempiasioista, joista valitsin seuraavat ( ylävasemmalta oikealla ja alas):
Neulehärpäkkeeksi, mitä ilman en pärjäisi on osoittautunut kerroslaskuri. Monenlaista apuvälinettä olen kerrosten laskemiseen kokeillut paperista ja kynästä lähtien, mutta tämä on ehdottomasti toimivin systeemi, kun kerrosten lisääntyminen tulee merkattua lähes itsestään. Kuvassa on itse tehty laskuri.
Neulon mieluiten sukkaa suurempaa, useimmiten puseroita tai takkeja. Koen epäloogisesti, että koostaan huolimatta ne valmistuvat nopeammin ja vähemmällä vaivalla. Kuvassa on suunnitelmani Lysti-pusero, jossa on lankana @kettuyarns Everyday Sock Merino värissä Soft Neon Yellow.
Lempitekniikkani on italialainen aloitus eli tubular cast on. Sen opettelu vaati alkuun vähän keskittymistä, mutta mielestäni se oli sen arvoista, koska lopputulos on kaunis, joustava ja viimeistelty. Niin ihastunut siihen olen, että käytän sitä 1o, 1n -resorin lisäksi 2o, 2n -resorissa, kuten kuvassa olevissa lapasissa.
Lempitekniikkani voisi olla myös mallitilkkujen tikuttaminen. Välillä motivoidun neulomaan melkoisen suuriakin mallitilkkuja, kuten kaulureita tai sukkia. Usein mallitilkkuni pääsevät siis sellaisenaan käyttöön, kuten viimeisin mallitilkkuni: se on suuren suuri, koska halusin testata Plötulopi-lankaa sekä mekon neulomista. Otin osviittaa ompelemastani mekosta, suunnittelin helmakuvion ja lähdin neulomaan alhaalta-ylöspäin. Mekon yläosan neuloin vähän summanmutikassa, mutta lopputulos on käyttökelpoinen vaate, ei ihan nappisuoritus, mutta pidettävä. Ehkä tuunaan tätä vielä hieman, mutta postailen siitä sitten myöhemmin.
Seuraavaksi inhokkiasioitani:
Yleisin virheeni on langan halkaiseminen puikon kärjellä. Olen siinä taitava ja se onnistuu yleensä langalla kuin langalla. Esimerkiksi kuvassa venytän Plötulopista neulomani mekon helmaa. Suhtaudun kuitenkin niin tähän kuin kaikkiin neulevirheisiini melko lempeästi. Lankahan on ihana materiaali, kun sitä voi aina tarvittaessa purkaa ja aloittaa alusta, jos virheen korjaaminen tai unohtaminen ei onnistu. Eiköstä vain.
Inhokkilangan valinta oli helppo: se on vuosien takainen Novitan Rose Mohair. Siitä tuli neulottua monenlaista, vaikka lanka oli kummallista takkua, mitä oli melko mahdotonta purkaa. Jos se onnistui, oli lanka ohentunut ainakin puolet, jolloin tiheys muuttui oleellisesti. Lankaa ei ole siis tehty enää ainakaan kymmeneen vuoteen, mutta silti löysin sitä vieläkin muutaman kerän verran jemmoistani. 😬
Stashin eli lankavarastoni koko on rehellisesti sen verran suuri, että se hieman ahdistaa. Siitä johtuen en edes halua tietää, paljonko lankaa omistan enkä aio punnita jemmojen määrää. Yliampuvalle varastolle on syynä se, että tapani on ostaa lankaa aina puserollinen kerrallaan – harvoin yksittäisiä vyyhtejä. Mutta tahti, jolla uusia ideoita syntyy, on nopeampi kuin tahti, jolla ehdin neuloa.
Kaikkien aikojen inhokkityötä piti miettiä pitkään enkä siitäkään huolimatta keksinyt, mikä se olisi. Ainut mikä tuli mieleen oli paksulla kuteella virkkaaminen, mikä oli oli jokunen vuosi sitten tosi in ja pop. Minäkin haksahdin ostamaan paksua kudetta ja Novitan isot virkkuukoukut. Sellaiset muoviset läpinäkyvät ja joka koko oli hauskasti eri värinen. Mutta se kuteen virkkaaminen oli ihan hirveätä. Siitä oli hauskuus kaukana. Hartiat on muutenkin aina ihan jumissa, mutta sen jälkeen ikiroudassa. Vaikka muutoin koukku pysyy kädessä, niin kuteesta en siihen hommaan enää ala kuin äärimmäisessä hädässä. 😅
Seuraavaksi, heinäkuun ajan, kurkistetaan neuleiden suunnittelun ja valmistuksen kulissien taakse eli luvassa on matkani käsityöntekijän opintojen näyttöneuleiden pariin: LankaSorvari-tilille postailen kahdesta kolmeen kertaan viikossa ja tänne harvemmin koosteen muodossa. Käsikirjoitin näyttöihin liittyvää raporttia seuraavaan tapaan, minkä mukaan postailen siis ensi viikosta lähtien myös teille: tavoitteeni on neuloa ja kirjoittaa raporttia samalla ideointi-, suunnittelu-, kokeilut ja mallitilkut – sekä tekniset ja tyylilliset valinnat -otsikoiden alle. Luulen, että tarvitsen jossain vaiheessa myös sinun apua, sillä muistaakseni näyttöihin liittyi jonkinlaisten kyselyjen teettämisiä. Joten tervetuloa mukaan seuraamaan ja/tai kommentoimaan jompaan kumpaan kanavaan – Instagramiin tai tänne blogiin! ♥
Vanhoille lukijoille muistutuksena ja uusille uutena tietona, että tällä hetkellä olen opintovapaalla. Opiskelen Jyväskylän KSL-opintokeskuksessa taideteollisuusalan ammattitutkintoa. Oletettavasti valmistun kevään/kesän aikana, ja palaan töihin taas syksyn tullen.
Opiskeluni painottuu neulemuotoiluun, mutta sisältää paljon muutakin, kuten esimerkiksi viime viikolla olin opiskelemassa lenkkiketjujen tekemistä. Tekniikka ei ihan uutena asiana tullut, mutta en ole tainnut tänne vielä niistä mitään erityisemmin postailla, joten jonkinlaista kiriä voisin – yleensäkin – korujen tekemisen suhteen tehdä. Aloitetaan nyt viimeisimmistä, kun ensi viikolla taitaa tulla taas lisää näytettävää, sillä silloin olen menossa jalometalli-työpajaan.
Nämä lenkkityöt ovat minun kotitehtäväni kolmiosainen korusarja, joiden yksi osa oli viimeistellä pirtanauha-kurssin innoittama kunniamerkkini: tein viime vuoden lopulla itselleni ikään kuin reippausansiomerkin, koska välillä opiskelu ja matkustaminen ovat tuntuneet melko työläältä. Ihanalta, mutta usein on ollut olo, että joko pakkaan laukkua tai puran sitä enkä ole oikein varma, missä se horisontti ja mieli lepää….
Kudoin siis ensin puuvillalangoista leveän pirtanauhan, jonka päät viimeistelin mustan kanttinauhan avulla. Toisen pään käänsin kolmion muotoon ja toisen käänsin taakse, nauhan kaksin kerroin, jotta sain kiinnitysneulan pujotettua siitä läpi. Kanttinauhat ompelin nauhaan kiinni koneella, mutta kaiken muun käsin. Koristeeksi ruuvasin silmukkaruuvin minihevosen selkään. Merkki tuntui kuitenkin kaipaavan vielä jotain kimaltelevaa eikä iso kilttineulakaan oikein sopinut siihen.
Koska merkki oli liian paljas, tein sen päälle korun ruoriketjua mukaillen. Omista jemmoista löytyi vielä rubiinin värisiä lasihelmiä, mitkä sopivat tähän korusarjaan kuin nenä päähän. Viimeistelin vielä yhteneväisen ulkonäön taivuttelemalla samasta alumiinilangasta, mistä tein lenkit, sopivamman kiinnitysneulan ostoisen kilttineulan tilalle. Lisäksi peitin silmukkaruuvin korkealla välilenkillä: siinä on auki-sahaamattomia 8 mm lenkkejä useampi nippuun jätettynä.
Toinen osa oli ruoriketjuinen rannekoru.
Korusarjan kolmas osa on puolestaan samaan teemaan sopivat roikkuvat nappikorvakorut.
Tykkään, että merkkini viimeistely onnistui hyvin. Ruoriketjun kumpumainen muoto sopii hyvin yhteen pirtanauhan pinnan kanssa ja lasihelmen kirkkaus puuvillalankojen väreihin. Mutta harjoitteluahan lenkkien yhdistäminen vielä vaatii. Aikaisemmin olen yhdistellyt lähinnä lenkkejä, joiden halkaisija on ollut 5 mm. Nyt käytin 4 ja 8 mm lenkkejä, joista suuremmat olivat jotenkin kurittomia. 😉 Niiden kanssa meni siis vähän taisteluksi, mutta kaiken kaikkiaan tällaiset työt, pihtien kanssa värkkääminen, harjaannuttaa silmän ja käden yhteistyötä, mikä näkyy jopa rennon neulomisjälkeni tiukentumisena.
Nämä korut ovat siis kotitehtävänään kuuluvia eli tein muutakin viikon aikana. Esimerkiksi pääsin juottamaan elämäni ensimmäisen kerran. Sitä harjoittelen ensi viikolla enemmän, joten seuraavakin postauksen aihe saattaa olla korujen tekemiseen liittyvä. Katsotaan nyt, miten käy, sillä postausjonossa odottaa myös Unelmamekko, anorakki ja steekattu neuletakki. Onneksi paljon kanssa pärjää… 😀
