Ajattelin ensin, etten tee tänä vuonna vuosiaakkosia lainkaan. Vuosi on ollut niin kokemusrikas, että sitä on hankala pukea sanoiksi: monenlaista tapahtumaa on ollut niin työ- kuin opiskelurintamalla, ettei pää ole oikein pysynyt mukana. Mutta muutin mieltäni, ja ensimmäiset 12 kirjainta postasin viime viikolla: puolet tuolloin ja puolet nyt, jotta tekstin määrä pysyisi lukijaystävällisempänä.
Tässä siis loput 12 kirjainta. Muutama kirjain puuttuu, mutta – kuten aikaisemmin – en keinotekoisesti lähde niihin mitään miettimään, jos niihin ei itsestään mitään kirjoitettavaa ole. Perinteikkäästi osa kirjaimista edustaa niin tulevia suunnitelmia ja haaveita vuodelle 2025 kuin mennyttä vuotta 2024. Aikaisemmat vuodet löytyvät täältä: 2020, 2021, 2022 ja 2023.
Näyttelyn suunnittelu- ja toteutustyöpajaan liittyen tein useamman postauksen alkusyksystä. Yhä voisin kirjoittaa tuosta oppimisprosessista ainakin yhden postauksen verran, sillä sen verran opettavainen ja tunnepitoinen kokemus oli. Eikä oppiminen liittynyt vain näyttelyyn, vaan siinä joutui menemään myös syvälle itseensä ja peilaamaan suhdettaan ympärillä olevaan sekä aikaisemmin oppimaansa. Sen vuoksi koen, että tämä työpaja oli enemmän alku kuin loppu jollekin, mitä en osaa vielä sanoittaa.
Näyttelyyn liittyvät postaukset:
Omat ensimmäiset kangaskuosit suunnittelin ns. kässäkoulun ulkopuolella Elina Savolaisen Piirrä omat kuosisi -etäkurssilla. Tavoitteena oli tehdä käsin piirretty kuosi, mikä yhdessä Elinan kanssa digiviimeisteltiin tehdaskuntoon.
Koska en ole mikään piirtäjä, alku tuntui tahmealta, mutta kolme kuosia loppujen lopuksi sain tehtyä. Ne kaikki ehdittiin jopa Elinan kanssa viimeistellä sovitun digiajan puitteissa, vaikka yleensä kullekin kurssilaisella varattu digiaika takaa varmuudella vain yhden kuosin viimeistelyn. Eikä siinä kaikki, vaan olen jo kangastilauksen tehnyt ja ne on jopa tulleetkin (yllä oleva kuva). Ihan ei priimaa pukannut, mutta nälkä kasvaa syödessä tässäkin asiassa, joten tämän(kin) suhteen harjoitukset tänä vuonna vielä jatkukoot.
Pirtanauhan opettelu on ollut haaveeni, mikä toteutui käsityöopintojeni kautta viime vuoden lopulla. Jatkojalostin tekemiäni nauhojani korvakoruiksi ja ansiomerkiksi reippaudestani. 😉
Rohkelikkokaulahuivi ja -pipo on yllätyksekseni ollut yksi viime vuoden suosituimmista postauksista. Se sai minut itsenikin innostamaan postauksestani uudestaan ja neuloin 10-vuotiaan päähän tarkoitetusta ohjeestani itselleni sopivan palmikkopipon: joulukuun puolessa välissä tarvitsin koko mustan pipon mummun hautajaisiin.
Suunnittelun alla viime vuonna oli Lysti-pitsipaita sekä olen hahmotellut näyttötöihini tulevaa neuletuoteperhettä. Suunnittelin myös, että käärisin hihat teidän kanssa ja luotaisiin yhdessä silmukat uuden vuoden kunniaksi. Ajattelin siis alkuun esitellä lempitapani luoda silmukat eli italialaisittain. Voidaan sitten vertailla, mikä kenenkin suosikki on ja miksi sekä jatkaa matkaa alusta loppuun esim. lapasohjeen avulla, minkä joulun aikaan hahmottelin Alafosslopi-langalle. Kunhan vaan päivät pitenisi ja valo kuvaamista varten lisääntyisi…
Tilaihme–laukku oli yksi ompelukerhoni yhteisompelu viime vuonna. Laukun ompelua ei – kuten ei takinkaan – kannata tehdä väsyneenä, se on selvä, sillä saumanvarojen soisi olla tarkkaan mitatut ja tukikappaleet hyvin silitetyt. Erityisesti saumanvarojen tarkkuuteen tarvitsen vielä harjoitusta, mutta kelpo laukun sain aikaan, vaikka viimeistään vetoketjun ompelu oli viedä hermot, järjen jamitänäitänyton. Mutta laukku on ollut hyvä ja todella tarpeellinen koulu-/harrastelaukku.
Uunimieheni mun ♥ eli rakas aviomieheni.
Villaviitta taisi olla viime vuoden ensimmäinen ompelutyö. Pääsin siis mukaan Jujunan kaavatestaukseen, minkä takia ompelin yhden vanhaakin vanhemman kangasjemmani. Lopputulos oli niin onnistunut, että jemmaaminen – ainakin tällä kertaa – oli kannattavaa.
Wacom Intuos -piirtopöytä tuli hankittua tämän vuoden uuden kuosikurssin vuoksi. Eli jatkan Savolaisen Elinan kahdella etäkurssilla, joissa toisessa opetellaan itse viimeistelemään digitaalisesti omat kuosit. Taitona se kiehtoo, mutta kieltämättä myös vähän hirvittää, koska piirtopöydän ja kynähiiren käyttö ei ole vielä itsellä kovin hyvin hallussa. Enkä ota kantaa, onko ostamani piirtopöytä hyvä. Siihen ei asiantuntijuus todellakaan riitä.
Yrittäjyysopinnot tuli kahlattua syksyn aikana. Ne ovat merkittävä osa käsityöntekijä-opintoja, mutta oma kiinnostus asiaa kohtaan oli melko vähäistä. Opettaja oli kyllä niin hyvä ja selkeä, että sai innostumaan ja tekemään tehtävät parhaat mahdollisella tavalla, mutta silti. Huh. Mutta kokemus tämäkin ja ainahan sitä oppii, kun on kotoa pois. Että näkökulmat, ymmärrys, lisääntyi siihenkin suuntaan, jos ei muuta.
Ääretön määrä ideoita on tarttunut mukaan viime vuoden aikana. Käsityöntekijä-opintojen myötä olen saanut huomata, ettei ikinä ole riittävästi aikaa käsitöille. Nyt opintovapaalla minulla periaatteessa on kaikki aika käytettävissä vain käsitöiden tekemiseen, muttakun oppii koko ajan uusia tekniikoita, vuorokauden hereillä oloaika tuntuu ikävän vähäiselle. 😀
Överi määrä iloa, valoa ja inspiraatiota myös kaikille teille tähän vuoteen! Vaikka vähän kaikesta tapahtuneesta hänmmentynyt olen, niin sen viime vuosi opetti, että heittäytyminen on pelottavaa, mutta kannattavaa. Kiitos kaunis teille kanssamatkustajat, hurjastellaan yhdessä eteenpäin myös tänä vuonna! ♥
