Ennen kuin aloin neulomaan sukkia varpaista varteen, neuloin usein pitkävartiset sukat samalla tavalla tuli ne sitten minulle tai miehelleni, Unelmien Uunimiehelle. Esimerkiksi Novitan Nalle-langasta meidän samistelusukkiin tuli 75 aloitussilmukkaa 2,5 mm puikoilla.
Varren ensimmäiset kymmenen senttiä neuloin 3 nurin, 2 oikein -joustinta. Sen jälkeen kavensin joka toisen nurjan raidan kahden silmukan levyiseksi neulomalla kaksi nurjaa yhteen (kavennusten jälkeen silmukoita oli yhteensä 68-69 silmukkaa). Jälleen kymmenen sentin jälkeen kavensin loput kolmen nurjan raidat kahden nurjan levyiseksi ja jatkoin viimeiset kymmenen senttiä 2 nurin, 2 oikein -joustinta lopuilla 60:llä silmukalla. Näin varresta tuli siis 30 senttiä korkea, mikä on sopiva mitta esimerkiksi miehen työkenkien varta ajatellen.
Joustinneuletta jatkoin sukan istuvuuden vuoksi myös jalkapöydän päälle niin, että päällimmäinen kerros alkoi ja loppui aina kahteen oikeaan silmukkaan.
Varren jälkeen jaoin silmukat kahteen (huomoiden joustimen jatkumisen edellä mainitulla tavalla) eli niin päällä kuin kantalapussa oli 30 silmukkaa kussakin. Kantapään tein aina miten milloinkin, mutta yleensä vahvistettuna kuitenkin. Varsinkin, jos vielä ei ollut varmuutta kummalle sukat tulevat: omillani ei ollut niin väliä, mutta keston vuoksi miehen sukkaan vahvistus oli tarpeellinen. Näissä sattuu molemissa olemaan ristiinvahvistetut kantapäät.
Kantalapun jälkeen yleensä viimeistään päätettiin kumpi sukat, jotta tiesin terän pituuden neuloa sen mukaisesti ennen kärkikavennuksia ja sileää neuletta.
Päätös siitä, kummalle sukat tulivat, tehtiin yleensä lähinnä fiiliksen mukaan: ne vain jostain syystä näyttivät aina enemmän toisen kuin toisen sukilta. Tosin nämä postauksen sukat ovat poikkeus tähän sääntöön, koska näiden värit ovat menneet ikään kuin väärin päin, mutta olin jo tuosta sinisävyisestä Nallesta neulonut itselleni ainakin kahdet sukat. Se ei tietenkään estä minua olemasta kateellinen miehelleni näistä uusvanhoista sukista, sillä olen tämän kaksikon neulonut jo pari vuotta sitten, mutta jemmannut jostain syystä kaapin perälle. Ehkä niiden söpöyttä varjellen, tiedä häntä, mutta nyt ne on korkattu käyttöön. 😀 Ja sitä erityisesti mieheni arvostaa: hänelle nämä ovat mieluisia kesät talvet, mutta itse tykkään nykyisin hitusen enemmän vielä ohuemmista.
PS. Yhdellä sukkaparilla on painoa 120 grammaa, joten näihin kuluu melko hyvin lankajemmoja…
