Lettlopin jämistä neuloin Linka Neumanin Matoaka-pipon, minkä ohje löytyy Norjalaisia villapaitoja 2 -kirjasta.
Aikaisemmin neulotuista Lettlopi-puseroista ei jäänyt mitään suuria määriä jämiä. En myöskään enää syttynyt Lettlopin neulomiseenkaan, koska lanka minusta liikkuu huonosti puikoilla enkä ole – jos totta puhutaan – missään vaiheessa niin kovin ihastunut tähän lankaan. Siksi päätin neuloa jämät pipoksi sen sijaan, että tilaisin taas sitä lisää jotakin paitaa varten. Se on siis ollut tyylini, että ylijämälangat on pitänyt tuhota heti paikalla johonkin, mikä on tarvinnut aina lisälangan ostamista. Yhdenlainen itse aiheutettu oravanpyörä siis, millä olen oikeuttanut langan ostamista. 😉
Jämät pääsivät kyllä käyttöön, mutta pipo ei oikein ole minun tyylinen: ihan ok, kuviotkin kivat, mutta valkoinen väri häiritsee. Ei kuitenkaan niin paljon, että ilmeeni olisi sen vuoksi niin kärsivä, kun on. Sen sijaan kylmä merituuli sai kyynelehtimään. Lähes kaikki otetut kuvat olivatkin käyttökelvottomia, koska silmäni olivat niin vetiset ja punaiset, koska tuuli tuona päivän oikeasti tuntui ja lujaa.
Pipon värit ovat siis samoja, mitä oli Uunimiehen Hnetur-paidassa ja minun Hopissani: 1707, 0051, 1402 ja 9426.
Ajattelen olevani herkkä ihoinen, sillä se reagoi herkästi aina kaikkiin sisäisiin ja ulkoisiin ärsykkeisiin. Saan välillä melko herkästi kosketusnokkosihottumaakin, mutta siitä huolimatta tämä Lettlopista tehty pipo ei kutita. Ihme ja kumma.
