Minä en ole oikein huivinneuloja, mutta sellainen tuli nyt tehtyä. Hyvä niin, sillä tämä Kerttu-huivi on älyttömän kiva huivi: sain upotettua siihen muutaman epäkerän vuosien takaa samalla osallistuen muutaman viikon takaisen Pieni Lankafestivaali 2025 -tapahtuman tukemiseen. Kerttu oli siis virallinen festarihuivi, jonka voi joko ostaa Kankurinon sivuilta pohjoisen neulefestareita tukien tai ladata ilmaiseksi Ravelrysta, sen suunnittelijalta Marika Lepistöltä.
Inspiraation huivin tekemiseen sain muistaessani nämä langat: pääväri on Hedgehog Fibersin merinosinkkua värissä graphite ja värikästä frillalankaa veikkaan joksikin Noron sukkalangaksi. Se on niin vanha, etten enää muista eikä vyötettäkään löytynyt. Sitä ei ollut jäljellä enää edes koko kerää, niin punnitsin sen ja kerin kahdelle eri kerälle, jotta se varmasti riittäisi.
Se olikin yksi mukava lisä Kerttu-huivissa, että se on mahdollista neuloa langasta kuin langasta sekä eri määristä. Pitää vain huolehtia, että on varannut yhtä paljon lankaa niin alkuun lisäyksineen kuin loppuun kavennuksineen.
Huivi on matalan kolmion mallinen, minkä pintaneule taitaa olla nimeltään rikottu joustin (jos nyt oikein tunnistan). Frilla puolestaan neulotaan lyhennettyjen kerrosten avulla. Huivin viimeistelevät i-cord-reuna sekä nostettu silmukka ennen frillaa, mikä on kaunis värien kietomisen vuoksi ns. nurjaltakin puolelta (alla olevassa kuvassa oikea reuna). Kertussa on siis loppuun asti ajateltuja yksityiskohtia, mistä tykkään kovasti.
Kertustani tuli kyllä ihana, kun siinä vuorottelevat sileä merino sekä epätasainen ja -värinen villalanka. Festivaaleilla näin myös sellaisia, missä frilla oli neulottu pörröisestä mohairista. Sellainen vielä kutkuttelisi, että jos mustana tekisi, yhdistäen sileää ja pörröä, mustaa mustalla -tyylillä, niin siitä voisi tulla yhtä ihanasti asusteeksi taipuva kuin tästäkin.
Huivin ilme vaikuttaakin muuttuvan aina langan mukana, mikä on kiva lisä sekin. Että on mahdollisuuksia vähän kaikille kaikkea -tyyliin. Kokoakin voi itse säätää, niin mikä ettei. Omani koosta en ole varma, onko se ohjeen mukainen, koska neuloin sen tosiaan pikkukerien mukaan, mihin ne riittivät. Mutta hyvä tuli, mahtuu takin alle ja tosiaan kaulaan myös sisälle.
Ensi viikolla taidan tosin laittaa tämän huivin kaulaani, koska tiistaina on ns. seurapaita-päivä. Se on päivä, jolloin juhlistetaan omaa seuraa pukeutumalla seuran paitaan, pipoon tai johonkin muuhun seuraväriin. Mikä olisi siis parempi huivi kuin tämä useamman vuoden takainen Jyväksylän Neulefestareiden huivi, minkä inspiraationa on toiminut juurikin urheiluseurojen kannatushuivit, ajatuksesta ilmaista omaa neulejengirakkauttaan. ♥
Heinäkuun ajan postasin Instgramiin LankaSorvari-tilille käsityöntekijän opintojen näyttöneuleista. Tiivistetysti näyttöä varten tehtävänäni oli suunnitella ja valmistaa x-määrä neuleita. Näyttöön ei siis voi tehdä pelkkää neuleohjetta, vaan tulee tehdä tuotteita eli varsinaisia neuleita.
Tässä ensimmäinen kooste, kuinka ideat muuttuivat suunnitelmaksi. Huomioi, että jokaisen näytöt perustuvat kunkin omaan lähtötasoon, joten jokaisen opiskelijan matka on siksi tietyllä tavalla uniikki ja erilainen. Minunkaan matkani ei ole vielä edes valmis, sillä näytön arviointi koulullani, Jyväskylän Taitokeskuksessa, on vielä tekemättä.
Näyttöneuleiden ideointi lähti liikkeelle oppilaitoksen näyttövaatimuksista, mutta halusin lähestyä projektia myös realistisesti – sekä ajallisesti että taloudellisesti. Tavoitteeni oli saada kaikki valmiiksi kesän aikana (aloitin loppukeväästä ) eli melko tiukassa aikataulussa. Siksi valinnat materiaalien ja mallien suhteen vaativat tarkkaa harkintaa. Toisin sanoen tuli miettiä, mikä lanka on nopeasti neulottavaa ja helposti saatavaa. Laadusta en kuitenkaan halunnut tinkiä – neuleiden tuli olla myös käyttökelpoisia ja kestäviä.
Näyttöneuleiden idea on pyörinyt mielen päällä siitä lähtien, kun aloitin käsityöntekijä-opinnot. Varsinaiseen työhön ei kuitenkaan saanut ryhtyä vasta kun opinnot ovat loppuvaiheessa, koska ensin pitää osaaminen hankkia ennen kuin sen voi osoittaa hallitsevansa. Sen takia varsinaisen suunnittelun ja toteutuksen aloitin siis vasta viime keväänä, mutta “opiskelijaystävällisesti” olin ostellut lankoja pikku hiljaa.
Näillä perusteilla pääydin Ístexin lankoihin, kuten Alafosslopi ja Lettlopi: ne olivat minulle entuudestaan tuttuja, niitä neuloo nopeasti ja ne ovat melko huokeita hinnaltaan ( etenkin kun niitä on ollut alennuksessa aina tuon tuosta). Langat valitsin mustan ja vaaleanharmaan sävyissä, jotta mahdolliset eri värjäyserät eivät niin näkyisi lopputuloksessa – hyvä käytännön ratkaisu, kun tein lankaostoksia useammassa erässä.
Lankojen valinnan kautta ideani kirkastui ulkoiluneuletuoteperheeksi – yhteensopivaksi kokonaisuudeksi, jossa jokaisella neuleella olisi oma funktionsa, mutta niitä yhdistäisi samankaltainen kuviomaailma. Kuvioiden (ja tuoteperheen nimen) perustaksi päätyi puolestaan ottamani kuva vuosien takaa. Siinä oli pala perhosen siipeä lokakuun loskaisella terassilla.
Mietin, kuinka perhoset käyttävät eri kuvioita ja ”valesilmiä” suojanaan. Tutkin, että perhosen latinalainen nimi on sanasta sanaan suomennettuna suomusiipi, koska niiden siivet muodostuvat pienistä väriainetta sisältävistä suomuista. Perhoskuvan lisäksi suomusiipi-sana nosti ajatuksiin myös muita ottamiani kuvia, kuten eri lintuja ja rantamatalikon ahvenia. Siitä se ajatus sitten lähti.
Näyttöneuleiden suunnittelu alkoi näin tiivistymään ikään kuin tilaustyöksi, jossa piti ottaa huomioon niin koulun vaatimukset kuin omat ajalliset, rahalliset sekä esteettiset että myöhemmin tehtävän sarjonnan ja ohjeiden kirjoittamisen näkökulmat. Näiden perusteella päädyin kolmeen eri lankaan, kolmeen eri tasoiseen neuleeseen:
SUOMUSIIPI-PUSERO: Alafosslopista nopeasti neulottava raglanhihainen neule, jossa on helmassa ja hihansuissa helpot, yksinkertaiset kuviot.
SUOMUSIIPI-PAITA: Lettlopista perinteisempi kaarrokeneule, jossa kuvioneuleen lisäksi hieman pintaneuletta.
SUOMUSIIPI-TAKKI: Fjallalopista neuletakki, jossa kirjoneule jatkuu aina kaarokkeesta hihansuihin saakka. Tämä on teknisesti haastavin neule steekkauksen, hupun ja ohuimman langan vuoksi. Kirjoneule ei ole vaikea, mutta sitä on määrällisesti eniten näistä kolmesta.
SUOMUSIIPI-HUPPU: Kolmen neuleen lisäksi testasin erilaisia huppurakenteita, koska halusin tulevan neuletakin hupun kuviot toteuttaa tietyllä tavalla. Nämä kokeilut tein nopeasti neulottavalla Alafosslopilla. Yksi versio oli mielestäni niin toimiva, että päätin sen ottaa liittää Suomusiipi-sarjaan omanaan ns. irtohuppuna.
Esittelen seuraavissa postauksissa neuleet yksitellen. Ne ovat toki jo nähtävissä Instagram-tilillä @lankasorvari, koska sinne tosiaan tein näyttöneule-projektista postauksia heinäkuun ajan. Nyt elokuussa keskityn siellä puolestaan seuraavan näytön esittelyyn kulissien takana -tyyppisesti: valmistauduin tällä hetkellä Pieni Lankafestivaali 2025 -tapahtumaan, johon osallistun lauantaina 6.9. pitämällä LankaSorvarin neuletukea. Ohjauspisteen aikataulut tarkentuvat lähempänä ajankohtaa, mutta olen siellä siis sinua varten, jos tarvitset neulekaveria yhdessä pähkäilemään lankojen solmuja. 😉 Otan mukaani myös näyttöneuleet hypisteltäväksi sekä Tukuwool ja The Knitting Barber ovat sponsoroineet meille lankoja ja puikkoja kokeiltavaksi. Joten tulehan moikkamaan! 😀
Hip hei, pitkästä aikaa! Kovin hiljaista on ollut niin täällä kuin Instagramin puolella, joten päätin kesäkuun ajan ottaa mallia Lankapirtin juorut -kanavan kaksikosta @project.anni ja @roorooknits toteuttamalla heidän 25. kohdan “Kuinka hyvin tunnet neuleystäväsi? – kysymyslistan LankaSorvari -Instagramtilillä.
Viime kuussa etenin siis aina yksi kohta, yksi kuva, per päivä, kesäkuun ensimmäisestä päivästä aina kohti kuukauden loppua. Koska aiheena oli neuleystävät, haastoin mukaani myös Neuleensuunnittelu -ryhmän taitavan opemme @arteeni ja ihanat kanssasisareni @lankatakku , @vera.neuloo , @ullrikebyanki , @millasukat , @sola.knits , @sonkku_dyster ja @m_standsformarigold . Eli siinä missä minun LankaSorvari-tililtä löytyy juttua minusta neulojana, samankaltaista neuleinspiraatiota löytyy ainakin osasta edellä mainituista.
Tähän postaukseen tiivistin haasteen, koska tiedän, ettei kaikilla lukijoillani ole Instagram-tiliä. En voi kaikkia 25:ttä kohtaa käydä läpi, se olisi liikaa, mutta muutamia lempi- ja inhokkiasioita sekä tulevaisuuden suunnitelmia kuitenkin.
Aloitetaan siitä, minkä ikäisenä olen aloittanut neulomisen. Vastaukseni meni näin: Ennen kouluikää olin mummulassa päivähoidossa, jolloin pappani opetti minut virkkaamaan. Taisin olla 5-vuotias. Siitä vähän ajan kuluttua äitini ja mummuni opettivat minut neulomaan, minkä myötä nukkeni saivat neulottuja vaatteita virkattujen sijaan. Kuvassa oleva mummuni oli suvun sukittaja ♥. Monista saamistani sukkapareista rakkaimmat ovat luonnonvalkoisesta Nallesta neulotut pitkävartiset sukat, jotka mummu neuloi minulle parin päivän varoitusajalla häihimme. Sukkia tarvittiin erityisesti vihkimisen ajaksi, kun huomasimme häävalmisteluita tehdessä, että vihkipaikka, kallio meren rannassa, vilisi muurahaisia. Olin ajatellut olla avojaloin, mutta muurahaiset iskivät joukolla jalkateriini. Jotain tarvittiin suojaksi, jotta morsian pystyisi olemaan toimituksen ajan kiemurtelematta. Käytän muutenkin villasukkia kenkinä kesäaikaan. Tykkään kulkea avojaloin, mutta välillä kuivat jalkapohjani ovat erimieltä. Sukat suojaavat hyvin karkealta hiekalta tai runsaalta aamukosteudelta. Tunne on kuitenkin kuin olisin avojaloin. Talvisin jotkuthan juoksevat villasukat jalassa. Se on minulla vielä kokeilematta, mutta ajatus viehättää.
Haasteeseen liittyi monenlaisia kysymyksiä lempiasioista, joista valitsin seuraavat ( ylävasemmalta oikealla ja alas):
Neulehärpäkkeeksi, mitä ilman en pärjäisi on osoittautunut kerroslaskuri. Monenlaista apuvälinettä olen kerrosten laskemiseen kokeillut paperista ja kynästä lähtien, mutta tämä on ehdottomasti toimivin systeemi, kun kerrosten lisääntyminen tulee merkattua lähes itsestään. Kuvassa on itse tehty laskuri.
Neulon mieluiten sukkaa suurempaa, useimmiten puseroita tai takkeja. Koen epäloogisesti, että koostaan huolimatta ne valmistuvat nopeammin ja vähemmällä vaivalla. Kuvassa on suunnitelmani Lysti-pusero, jossa on lankana @kettuyarns Everyday Sock Merino värissä Soft Neon Yellow.
Lempitekniikkani on italialainen aloitus eli tubular cast on. Sen opettelu vaati alkuun vähän keskittymistä, mutta mielestäni se oli sen arvoista, koska lopputulos on kaunis, joustava ja viimeistelty. Niin ihastunut siihen olen, että käytän sitä 1o, 1n -resorin lisäksi 2o, 2n -resorissa, kuten kuvassa olevissa lapasissa.
Lempitekniikkani voisi olla myös mallitilkkujen tikuttaminen. Välillä motivoidun neulomaan melkoisen suuriakin mallitilkkuja, kuten kaulureita tai sukkia. Usein mallitilkkuni pääsevät siis sellaisenaan käyttöön, kuten viimeisin mallitilkkuni: se on suuren suuri, koska halusin testata Plötulopi-lankaa sekä mekon neulomista. Otin osviittaa ompelemastani mekosta, suunnittelin helmakuvion ja lähdin neulomaan alhaalta-ylöspäin. Mekon yläosan neuloin vähän summanmutikassa, mutta lopputulos on käyttökelpoinen vaate, ei ihan nappisuoritus, mutta pidettävä. Ehkä tuunaan tätä vielä hieman, mutta postailen siitä sitten myöhemmin.
Seuraavaksi inhokkiasioitani:
Yleisin virheeni on langan halkaiseminen puikon kärjellä. Olen siinä taitava ja se onnistuu yleensä langalla kuin langalla. Esimerkiksi kuvassa venytän Plötulopista neulomani mekon helmaa. Suhtaudun kuitenkin niin tähän kuin kaikkiin neulevirheisiini melko lempeästi. Lankahan on ihana materiaali, kun sitä voi aina tarvittaessa purkaa ja aloittaa alusta, jos virheen korjaaminen tai unohtaminen ei onnistu. Eiköstä vain.
Inhokkilangan valinta oli helppo: se on vuosien takainen Novitan Rose Mohair. Siitä tuli neulottua monenlaista, vaikka lanka oli kummallista takkua, mitä oli melko mahdotonta purkaa. Jos se onnistui, oli lanka ohentunut ainakin puolet, jolloin tiheys muuttui oleellisesti. Lankaa ei ole siis tehty enää ainakaan kymmeneen vuoteen, mutta silti löysin sitä vieläkin muutaman kerän verran jemmoistani. 😬
Stashin eli lankavarastoni koko on rehellisesti sen verran suuri, että se hieman ahdistaa. Siitä johtuen en edes halua tietää, paljonko lankaa omistan enkä aio punnita jemmojen määrää. Yliampuvalle varastolle on syynä se, että tapani on ostaa lankaa aina puserollinen kerrallaan – harvoin yksittäisiä vyyhtejä. Mutta tahti, jolla uusia ideoita syntyy, on nopeampi kuin tahti, jolla ehdin neuloa.
Kaikkien aikojen inhokkityötä piti miettiä pitkään enkä siitäkään huolimatta keksinyt, mikä se olisi. Ainut mikä tuli mieleen oli paksulla kuteella virkkaaminen, mikä oli oli jokunen vuosi sitten tosi in ja pop. Minäkin haksahdin ostamaan paksua kudetta ja Novitan isot virkkuukoukut. Sellaiset muoviset läpinäkyvät ja joka koko oli hauskasti eri värinen. Mutta se kuteen virkkaaminen oli ihan hirveätä. Siitä oli hauskuus kaukana. Hartiat on muutenkin aina ihan jumissa, mutta sen jälkeen ikiroudassa. Vaikka muutoin koukku pysyy kädessä, niin kuteesta en siihen hommaan enää ala kuin äärimmäisessä hädässä. 😅
Seuraavaksi, heinäkuun ajan, kurkistetaan neuleiden suunnittelun ja valmistuksen kulissien taakse eli luvassa on matkani käsityöntekijän opintojen näyttöneuleiden pariin: LankaSorvari-tilille postailen kahdesta kolmeen kertaan viikossa ja tänne harvemmin koosteen muodossa. Käsikirjoitin näyttöihin liittyvää raporttia seuraavaan tapaan, minkä mukaan postailen siis ensi viikosta lähtien myös teille: tavoitteeni on neuloa ja kirjoittaa raporttia samalla ideointi-, suunnittelu-, kokeilut ja mallitilkut – sekä tekniset ja tyylilliset valinnat -otsikoiden alle. Luulen, että tarvitsen jossain vaiheessa myös sinun apua, sillä muistaakseni näyttöihin liittyi jonkinlaisten kyselyjen teettämisiä. Joten tervetuloa mukaan seuraamaan ja/tai kommentoimaan jompaan kumpaan kanavaan – Instagramiin tai tänne blogiin! ♥
Ajattelin ensin, etten tee tänä vuonna vuosiaakkosia lainkaan. Vuosi on ollut niin kokemusrikas, että sitä on hankala pukea sanoiksi: monenlaista tapahtumaa on ollut niin työ- kuin opiskelurintamalla, ettei pää ole oikein pysynyt mukana. Mutta muutin mieltäni, ja ensimmäiset 12 kirjainta postasin viime viikolla: puolet tuolloin ja puolet nyt, jotta tekstin määrä pysyisi lukijaystävällisempänä.
Tässä siis loput 12 kirjainta. Muutama kirjain puuttuu, mutta – kuten aikaisemmin – en keinotekoisesti lähde niihin mitään miettimään, jos niihin ei itsestään mitään kirjoitettavaa ole. Perinteikkäästi osa kirjaimista edustaa niin tulevia suunnitelmia ja haaveita vuodelle 2025 kuin mennyttä vuotta 2024. Aikaisemmat vuodet löytyvät täältä: 2020, 2021, 2022 ja 2023.
Näyttelyn suunnittelu- ja toteutustyöpajaan liittyen tein useamman postauksen alkusyksystä. Yhä voisin kirjoittaa tuosta oppimisprosessista ainakin yhden postauksen verran, sillä sen verran opettavainen ja tunnepitoinen kokemus oli. Eikä oppiminen liittynyt vain näyttelyyn, vaan siinä joutui menemään myös syvälle itseensä ja peilaamaan suhdettaan ympärillä olevaan sekä aikaisemmin oppimaansa. Sen vuoksi koen, että tämä työpaja oli enemmän alku kuin loppu jollekin, mitä en osaa vielä sanoittaa.
Omat ensimmäiset kangaskuosit suunnittelin ns. kässäkoulun ulkopuolella Elina Savolaisen Piirrä omat kuosisi -etäkurssilla. Tavoitteena oli tehdä käsin piirretty kuosi, mikä yhdessä Elinan kanssa digiviimeisteltiin tehdaskuntoon.
Koska en ole mikään piirtäjä, alku tuntui tahmealta, mutta kolme kuosia loppujen lopuksi sain tehtyä. Ne kaikki ehdittiin jopa Elinan kanssa viimeistellä sovitun digiajan puitteissa, vaikka yleensä kullekin kurssilaisella varattu digiaika takaa varmuudella vain yhden kuosin viimeistelyn. Eikä siinä kaikki, vaan olen jo kangastilauksen tehnyt ja ne on jopa tulleetkin (yllä oleva kuva). Ihan ei priimaa pukannut, mutta nälkä kasvaa syödessä tässäkin asiassa, joten tämän(kin) suhteen harjoitukset tänä vuonna vielä jatkukoot.
Pirtanauhan opettelu on ollut haaveeni, mikä toteutui käsityöopintojeni kautta viime vuoden lopulla. Jatkojalostin tekemiäni nauhojani korvakoruiksi ja ansiomerkiksi reippaudestani. 😉
Rohkelikkokaulahuivi ja -pipo on yllätyksekseni ollut yksi viime vuoden suosituimmista postauksista. Se sai minut itsenikin innostamaan postauksestani uudestaan ja neuloin 10-vuotiaan päähän tarkoitetusta ohjeestani itselleni sopivan palmikkopipon: joulukuun puolessa välissä tarvitsin koko mustan pipon mummun hautajaisiin.
Suunnittelun alla viime vuonna oli Lysti-pitsipaita sekä olen hahmotellut näyttötöihini tulevaa neuletuoteperhettä. Suunnittelin myös, että käärisin hihat teidän kanssa ja luotaisiin yhdessä silmukat uuden vuoden kunniaksi. Ajattelin siis alkuun esitellä lempitapani luoda silmukat eli italialaisittain. Voidaan sitten vertailla, mikä kenenkin suosikki on ja miksi sekä jatkaa matkaa alusta loppuun esim. lapasohjeen avulla, minkä joulun aikaan hahmottelin Alafosslopi-langalle. Kunhan vaan päivät pitenisi ja valo kuvaamista varten lisääntyisi…
Tilaihme–laukku oli yksi ompelukerhoni yhteisompelu viime vuonna. Laukun ompelua ei – kuten ei takinkaan – kannata tehdä väsyneenä, se on selvä, sillä saumanvarojen soisi olla tarkkaan mitatut ja tukikappaleet hyvin silitetyt. Erityisesti saumanvarojen tarkkuuteen tarvitsen vielä harjoitusta, mutta kelpo laukun sain aikaan, vaikka viimeistään vetoketjun ompelu oli viedä hermot, järjen jamitänäitänyton. Mutta laukku on ollut hyvä ja todella tarpeellinen koulu-/harrastelaukku.
Uunimieheni mun ♥ eli rakas aviomieheni.
Villaviitta taisi olla viime vuoden ensimmäinen ompelutyö. Pääsin siis mukaan Jujunan kaavatestaukseen, minkä takia ompelin yhden vanhaakin vanhemman kangasjemmani. Lopputulos oli niin onnistunut, että jemmaaminen – ainakin tällä kertaa – oli kannattavaa.
Wacom Intuos -piirtopöytä tuli hankittua tämän vuoden uuden kuosikurssin vuoksi. Eli jatkan Savolaisen Elinan kahdella etäkurssilla, joissa toisessa opetellaan itse viimeistelemään digitaalisesti omat kuosit. Taitona se kiehtoo, mutta kieltämättä myös vähän hirvittää, koska piirtopöydän ja kynähiiren käyttö ei ole vielä itsellä kovin hyvin hallussa. Enkä ota kantaa, onko ostamani piirtopöytä hyvä. Siihen ei asiantuntijuus todellakaan riitä.
Yrittäjyysopinnot tuli kahlattua syksyn aikana. Ne ovat merkittävä osa käsityöntekijä-opintoja, mutta oma kiinnostus asiaa kohtaan oli melko vähäistä. Opettaja oli kyllä niin hyvä ja selkeä, että sai innostumaan ja tekemään tehtävät parhaat mahdollisella tavalla, mutta silti. Huh. Mutta kokemus tämäkin ja ainahan sitä oppii, kun on kotoa pois. Että näkökulmat, ymmärrys, lisääntyi siihenkin suuntaan, jos ei muuta.
Ääretön määrä ideoita on tarttunut mukaan viime vuoden aikana. Käsityöntekijä-opintojen myötä olen saanut huomata, ettei ikinä ole riittävästi aikaa käsitöille. Nyt opintovapaalla minulla periaatteessa on kaikki aika käytettävissä vain käsitöiden tekemiseen, muttakun oppii koko ajan uusia tekniikoita, vuorokauden hereillä oloaika tuntuu ikävän vähäiselle. 😀
Överi määrä iloa, valoa ja inspiraatiota myös kaikille teille tähän vuoteen! Vaikka vähän kaikesta tapahtuneesta hänmmentynyt olen, niin sen viime vuosi opetti, että heittäytyminen on pelottavaa, mutta kannattavaa. Kiitos kaunis teille kanssamatkustajat, hurjastellaan yhdessä eteenpäin myös tänä vuonna! ♥
