♥ villasukat

Uunimieheni toivoi lahjaksi ohuita villasukkia, niin pitihän sitä yrittää jonkilaiset tehdä. 🙂

Koska sydäntäni lämmittää kovasti se, että mieheni pitää neulomiani sukkia lähes kesät-talvet, neuloin näihin lahjasukkien kantapäihin intarsiana sydämet.

Niistä tuli melko söppänät, vai mitä?

Sukat itsessään ovat ihan perussukat, joissa on 2 o, 2 n – joustinvarret ja kärjissä on nauhakavennukset.

Sukat on neulottu oman pään mukaan muutoin, mutta kantapäiden sydämet tein Devon Clementin Love Socks -ohjeessa olevan kaavion mukaan. Tuo sukkaohje on englanninkielinen ja ladattavissa ilmaiseksi Ravelyrystä täältä, klik.

Käyttämäni langat olivat Louhittaren Luolan Väinämöistä (hopea) ja Filcolanan Arwettaa (musta).

Molemmat langat ovat fingering-vahvuisia, joten ainakin toive sukkien ohuudesta toteutui. Eri asia on sitten, kestävätkö nämä suurkuluttujan jalassa. No, ainahan sitten voi paikkailla ja varsinkin tikutella uusia. 😀


Viimeistelyvinkki:

  • Lahjasukkat voi viimeistellä sukkavyötteillä. Esimerkiksi Rakkaudella Henna -blogista löytyy kolme ihanaa tulostettavaa vyötettä sukkien paketoimiseksi.

52 x villasukat

Kun Laineelta ilmestyi villasukkakirja 52 x villasukat, ensimmäinen ajatukseni oli, etten tarvitse sitä: to do -listalla oli jo niin monta sukkamallia enkä oikein mikään sukanneuloja ole muutoinkaan. Että miksi tilata kirjaa, kun ohjeita on jo kaikkialla vähän liiankin kanssa… Mutta toisin kävi. Suuri somekuhina sai minut pyörtämään mielipiteeni, ja ajatus vuoden jokaisella viikolle omasta sukkamallista alkoi viehättämään.

Tilasin kirjan nimenomaan suomenkielisenä, vaikka kirja on saatavana myös englanniksi ja neulojana olen enemmän englanninkielinen ( kun on opetellut useita tekniikkoja alunperin englanninkielellä, en aina ymmärrä niitä suomennettuna). Tällä kertaa päädyin siis suomenkieliseen versioon, koska jo ammattini puolesta koen, että suomen kieltä pitää varjella ja korostaa. Koska se on vaan niin, että oma kieli, oma mieli. Halusin siis omalta osaltani tukea, että jatkossakin kansainvälisiä neulekirjoja tehtäisiin myös meidän omalla kielellä.

Kirja on yksinkertaisesti upea! Siinä on tosiaan 52 sukkaohjetta lähinnä ohuemmille sukkalangoille sekä macig loop -tekniikalle (mutta useamman voi myös neuloa neljällä sukkapuikolla!). Kirjan kuvitus on kauttaaltaan Laineelle ominaista, hieman hämyistä ja maanläheistä, ihanan tunnelmallista. Ainut miinus on, että joidenkin mallien kohdalla kuva on niin pieni, että informatiivisuus hieman kärsii. Tosin ymmärrän, ettei näin monen ohjeen kirjaan ole voinut laittaa kuvia samalla tavalla kuin 20 ohjeen sukkakirjaan. Silloin kirja venyisi ihan raamatullisiin mittoihin, ja tärkeämpää taitaa kuitenkin neulomisen kannalta olla ne kirjoitetut ohjeet ja kaaviot.

Pukinkonttiin itselleni olen kirjasta neulonut kahdet sukat, joista toiset ovat viikon 34. Gerste-sukat. Minun sukkani eivät ole värivalintojen vuoksi millään muotoa maanläheiset, vaan ihanan pirskahtelevat: vihreä lanka on Louhittaren Luolan fingering-vahvuista Väinämöistä ja speclelanka on puolestaan Hedgehog Fibres Sock Yarn -lankaa.

Pintaneuleen ansiosta nämä sukat istuvat jalkaani kuin hansikas! 😀

Toiset sukat ovat myös räväkkään väriset, Filcolanan Limelight-värisestä Arwettasta neulotut Dear Björn -sukat (viikko 52.).

Näistä sukista tuli minulle hieman liian napakat, sillä päälliosan neulepinta ei ole kovin joustavaa. Sen takia tein varret ohjetta lyheymmiksi, jotta ne sujahtaisi jalkaan paremmin. Taisinpa neuloa resoritkin ihan vain 1 o kiertäen, 1 n – neuleella. Ohjeessa oli jotenkin erilainen versio (mitä en enää muista), mutta se jäi lyhyessä varressani törröttömään ikävästi.

Erityisesti toisesta sukasta tuli tiukempi, kun nostettuja silmukoita nostettiin ns. väärään suuntaan, koska kuviot peilaantuvat sukissa eri tavalla. Vähän sama asia kuin paritansseissa, että oikealle pyöriminen on luontevampaa ja helpompaa kuin vasemmalle. Aikaisemmin en ollut tätä asiaa käsialastani tajunnutkaan, että kokemusta tuli nyt siitäkin. Pitää siis harjoitella. Onnistunhan pyörimään tanssiessa vasemmallekin. 🙂

Näiden sukkakokemusten jälkeen voin todeta, että kaikki se somekohu tuli syystä. Itsellä ei rahkeet riittäneet siihen, että olisin neulonut kaikki kirjan sukat vuoden aikana, mutta tiedän monen sellaisesta haasteesta innostuneen. Enkä ihmettele yhtään! Minäkin odotan jo tulevaa kesää siinä mielessä, että voin neuloa itselleni uudet lahjasukat, jos toisetkin, tästä kirjasta: langat jo valmiina odottavat. 🙂

Tälle kirjalle annan siis vahvan suosituksen. Jos kiinnostuit, niin some on täynnä tämän kirjan malleja, että googlettamalla löydät lisää kokemuksia yllin kyllin. Erityisen lämmöllä suosittelen katsomaan Hupsistarallaa -blogin Terhin paria videota, joissa hän esittelee neulomiaan malleja. Terhin videot nostan esille siksi, koska fanitan hänen tyyliään olla nopea, mutta informatiivinen ( mistä ihmeestä teillä monilla muilla on aikaa katsoa niitä tunnin mittaisia…). Eli alla olevista linkeistä pääset katsomaan Terhin reilut 10-15 minuuttiset esitellyt:

Villasukkakirjoja

Tässä postauksessa vinkkaan muutamasta kivasta sukkakirjasta, mitkä olen saanut yhteistyön kautta Moreenilta / Otavalta.

Blogiyhteistyö: Moreeni-kustannus

Pitkävartiset naisten sukat neuloin Pirjo Iivosen Jämälankasukat-kirjasta, missä on 20 ohjetta nimensä mukaisesti jämälankojan tuhoamiseen. Osa ohjeista on suunniteltu juuri tietyn vahvuiselle langalle, mutta osassa on puolestaan silmukkamäärät niin ohuelle, keskipaksulle kuin paksulle sukkalangalle.

Kirja on varsin monipuolinen ottaen huomioon, että ohjeiden lisäksi kirjasta löytyy lyhyet osuudet muun muassa värioppia, silmukoiden luomista, lankojen yhdistämisestä sekä erilaisia tekniikoja, kuten mosaiikkineule, mitä on näissä minun neulomissani Karkelo-sukissakin.

Tätä kirjaa suosittelisin niille, jotka tykkäävät neuloa naisten sukkia varresta varpaisin sukkapuikoilla. Kirja on myös selkeä ja helppotajuinen, joten uskoisin sen sopivan myös aloitteleville eikä vain jo konkarineulojille, joille on kertynyt jämälankoja yli odotusten. 😉 Tämä kirja on myös niille, jotka pitävät selkeistä malleista, joihin on kuitenkin kirjoneuleena tai raitoina lisätty se jokin.

Jos kiinnostuit, niin kaikki kirjan mallit ovat nähtävissä Pirjo Iivosen FaceBook-sivuilla, Pirjo Iivonen desing, Unelmien silmukat. Siellä voi kysellä myös suoraan suunnitelijalta apuja, jos neuvottomuus iskee. Esimerkiksi Karkelo-sukkien ohjeesta oli jäänyt pois, kuinka monta silmukkaa poimitaan kantalapun reunasta (tosin sen jo näillä neulontakilometreillä pystyin itsekin päättellemään).

Minun Karkeloni on neulottu Novitan 7 veljestä -langasta, yksivärisestä harmaasta ja ikivanhasta Sateenkaari-raitalangasta.

Paksuista sukkalangoista neuloin myös miehen villasukat. Ne tein soveltaen niin Novitan perussukan ohjetta kuin Anna Mäkelän Katse Kantapäihin -kirjan Raitaa ja ruusua -ohjetta.

Anna Mäkelän sukkakirjaan en ihastunut heti ensi näkemältä, koska siinä olevat mallit olivat minun makuuni liian koristeellisia. Kirja vaikutti minusta myös hieman sekavalta, koska malleja oli niin joka lähtöön, yksikertaisimmista kimurantteihimmin. Useamman selauskerran jälkeen, löysin kuitenkin tästä kirjasta omat suosikkini, joista yhtä siis jo soveltaen kokeilin.

En ollut siis aikaisemmin koskaan kokeillut tomaattikantapäätä, mitä syvempänä ja pyöreämpänä voisi mielestäni kuvata myös tiimalasikantapään isoveljenä. Eli oletan, että rintavampaan jalkaterään tämä kantapäänmalli sopii matalaa tiimalasia paremmin, vink vink. 🙂

Kaiken kaikkiaan tässäkin kirjassa on 20 ohjetta, mutta ohjeiden lisäksi myös tekniikkavinkkejä, kuinka saada vaihtelua villasukan neulontaan. Tätä kirjaa suosittelisinkin hänelle, joka kaipaa vaihtelua niin lankojen paksuuden kuin neulomissuunnan suhteen. Kirjassa on siis ohjeita sekä varpaista varteen että varresta varpaisiin neulottaville sukille. Lisäksi hyvä on huomioida, että ohjeet on kirjoitettu macig loop – tekniikalle. Ohjeet sopivat myös heille, jotka tykkäävät, että sukissa saa olla yksityiskohtia, erityisesti kirjan nimen mukaisesti kantapäissä.

Ps. miestä ei tätä postausta tehdessä vahingoitettu. 😀

Nordiska-kirjoneule

Uusin kirjoneuleeni on Caitlin Hunterin suunnittelema Nordiska, mihin maksullisen ja englanninkielisen ohjeen voi ostaa Ravelrystä täältä, klik.

Tykkään kovasti tämän suunnittelijan tyylistä ja helpoista, mutta näyttävistä, kirjomalleista. Aikaisemmin olen hänen malleista neulonut jo Lilou-pipon ja Soldotna-puseroita, ja mielen päällä suunnitelmissa on vielä monen monta muuta. Esimerkiksi haluan tehdä joskus vielä Sipila-nimisen puseron, minkä tämä alaskalainen suunnittelija on nimennyt mummonsa suomalaisia sukujuuria kunnioittaen. Siitä syystä häneltä löytyy melko monta ohjetta, joilla on suomalainen tai pohjoismaihin viittaava nimi.

Kirjoneuleessani on Louhittaren Luolan fingering vahvuista Väinämöistä väreissä hopea ja noki sekä Kässäkerho Pom Pomin Suoma Singleä värissä metsä. Ah, mitkä langat ja niiden värit ! ♥ Väinämöinen on jo minulle vanha tuttu, mikä on ihastuttavan rouhea ja pehmeä lanka yhtäaikaa. Suoma oli puolestaan uusi tuttavuus sekä ensimäinen kerta, että neuloin 100 % suomalaista villaa. Se sopi hyvin Väinämöisen kaveriksi, vaikka ei kovin hyvin kuvioista erotukaan, mutta lopptulos on harmoninen. Lisäksi se on Väiskiin verrattuna pörröisempää, mikä tuo kivan lisän neuleen pintaan.

Ohjeesta poiketen käytin pienempiä puikkoja, koska tykkäsin enemmän tiheämmästä neuletiheydestä, mitä ohjeessa oli suositeltu. Neuleeseen meni yhteensä 271 grammaa lankaa ja kaapelini oli siis 3mm paksu, jolla neuletiheyteni oli 22 s / 10 cm. Laskin kuitenkin, että L-koon mukaiseilla silmukoilla neuleesta pitäisi tulla minulle sopiva.

Ohjeen mukaan neuleen silhuetti on vartalo-osalta väljän laatikkomainen, kädentiet reilun lepakkomaiset ja hihansuut pussittavat. Minun vartalo-osa on kyllä suora, mutta ei tosiaan niin väljä pienemmästä puikkokoostani johtuen. Lisäksi hihojeni raglansaumat palmikkoineen istuvat melko hyvin tavan kädentien mukaisesti. Niissä on ohjeen mukainen pussimainen muoto, mutta pidensin niitä ohjeen 2,5 senttimetrin sijaan 12 senttimetriä ennen kuvion aloittamista. Sillä lisäyksellä sain ne näyttämään saman mittaiselta kuin ohjeessa, ulottumaan kyynärpäihin saakka.

Saman lisäyksen tein helmaan, niin se ylttää juuri ja juuri niin sanotusti housun vyötärökaitaleelle. Näin lyhyttä neuletta tuskin housujen kanssa kuitenkaan pidän, mutta aikaisemmin ompelemani Myosotis-mekko sopii tämän kanssa täydellisesti.

Nämä sopivat täydellisesti myös näihin harmaisiin ja sateisiin kesäpäiviin. Tykkään kovasti!

Hyvää viikonloppua!