Neulottu tonttulakki

”Joulutervehdysten” päälle neuloin tonttulakkeja lämmittämään.

Olin omasta mielestäni tallentanut monta ohjetta pienen tonttulakin neulomiseen, mutta pah ja pöh, nyt en löytänyt niistä ainuttakaan. Sohlasin sitten ohjeen omasta päästä.

Lankana minulla oli fingering-vahvuisia jämiä ja 2 mm pyöröpuikot. Minullahan on löysä käsiala, niin 2,5 mm puikot voisivat olla normaalikäsialan omaaville sopivammat.

Neuloin lakin looppaamalla alhaalta-ylöspäin 1 o, 1 n -joustinneuleella aloittaen. Aloitussilmukoita oli yhteensä 28 eli 14 per puikko. Joustinneuletta tein alkuun kuusi kerrosta ja sen jälkeen sileää neuletta niin kauan, että lakin korkeus oli aloitusreunasta noin 4 cm.

Sen jälkeen aloitin kavennukset eli neuloin kaksi yhteen kerroksen alussa sekä lopussa kaksi yhteen takareunoistaan. Näin jatkoin, kunnes silmukoita oli jäljellä enää neljä. Näistä kolme neuloin yhteen ja kahdella viimeisellä tein ylivetokavennuksen. Jätin pitkän hännän, minkä avulla sain ommeltua kulkusen kiinni.

Näin kavenneltuna lakista ei ihan parhaan mahdollisen mallinen tullut. Olisi ollut järkevämpi kaventaa harvemmin kuin joka kerros, mutta tasaisemmin esimerkiksi neljässä eri kohdassa. Sillä tavoin lakki saattaisi näyttäisi paremmalta kaikista kulmista eikä vain sivulta päin. Mutta pikku vikoja… 😀 Huomenna tonttuillaan lisää.

Neulottu keittiöpyyhe

Täksikin jouluksi yritin kuluttaa vanhoja varastoja pois muuttamalla niitä esimerkiksi kodin tekstiileiksi. Viime vuonnahan muun muassa ompelin aika paljon kankaanpainokokeiluistani uutta kotiin:

Löysin vanhan puuvillalankajemmani, jossa oli yksi täysi kerä puuvillalankaa ja aloitettu työ. Tuo työ ei enää kuitenkaan houkuttanut, niin purin sen ja ajattelin neuloa langan kauniiksi keittiöpyyhkeiksi.

Silmukkamäärät keksin omasta päästä ja pintaneuleen ohjeen katsoin Molla Millsin Lato-viltistä.

Pyyhe jäi – ainakin toistaiseksi – ainoaksi laatuaan. Syy siihen on, että hoksasin langan olevan merseroitua: jostain syystä edes täydessä kerässä ei ollut vyötettä. Muistelin sen olevan kuitenkin Novitan jo nyt poistunutta Huvila-lankaa. Neuloessa kuitenkin jäin miettimään langan kiiltoa, mitä ei mattapintaisessa Huvilassa pitäisi olla. Joten etsin lankaa netistä uudelleen: lanka oli kyllä Novitaa, mutta tosiaan Huvilasta juhlavampaa versiota, merseroitua Kartanoa, sillä vain sen värikartasta löytyi tämä nuden sävy.

Muistaakseni merseroitu puuvilla ei ole imukyvyltään paras mahdollinen, joten loppulangat jäivät odottamaan vanhaan jemmaansa tämän pyyhkeen testiajoja. Huomenna palaankin tähän teemaan, testaukseen, mitä kuluneen vuoden aikana olen oivaltanut, vastauksen yhteen kässäpähkäilyyni saanut.


Neulonta – ja virkkausvinkki:

  • Lankavan sivuilta löytyy paljon ihania ilmaisia neuleohjeita, joita kannattaa käydä kurkkaamassa. Muutaman esimerkin nostaakseni, niin sieltä muun muassa neulottu joulukalenteri, mikä on kaunis kuin taulu ja mikä olisi oiva jämälankaprojektikin. Tai nämä upeat Timpuri-sukat. Ja vaikka mitä!
  • Lankavan sivuilta löytyy myös paljon ihania ilmaisia virkkausohjeita, joista osa ovat ihanan Molla Millsin suunnitelmia. Aina ei siis tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. 😉

Joulusukka

Voihan pah ja pöh! 🙂 Näistä piti tulla ihanaakin ihanimmat sukat. Värit ja kuviot olisivat olleet niin kohdillaan.

Sukkamalli on Mia Sumellin Unelmasukat, joiden ohje on Hyvän mielen sukat -kirjassa. Ohjeessa suosituslankana oli Novitan Nalle-lanka, minkä jämiä yritin tähän sukkaprojektiin tuhota. Ne tuhoutuihan niitä, mutta ei ihan sillä tavalla kuin olin ajatellut: koska lanka oli tuttu, en ajatellut neuletiheyttä sen kummin, vaan tottumuksesta valitsisin 3 mm puikot ja aloin neulomaan ilman sen kummemmin ohjetta lukematta.

Melko nopeasti huomasin, että sukasta tulee liian suuri minulle. Käsialani on löysä ja silmukkamäärä oli muutoinkin aika suuri minun pohkeilleni, niin nämä sukat onnistuakseen olisivat vaatineet minulta Nallen sijaan ohuemman, fingering-vahvuisen langan. Posotin kuitenkin menemään, sillä ajattelin näiden menevän kuitenkin Uunimiehelle, jolle kelpaa ihan kaikki neulomani sukat. ♥

Mutta nilkan kohdalla myönsin tappioni. Kaikkien kavennusten jälkeen sukka oli yhä liian suuri kenen tahansa jalkaan. Se oli kuitenkin hyvin sievä väreiltään ja kuvioiltaan sekä tasaisesti tehty, niin en raaskinut purkaa. Sen sijaan päätin, että siitä tulee amerikkalaishenkinen joulusukka. 🙂 Ehkä siihen voisi joskus paketoida jonkin lahjankin eli tein sukan loppuun toiveissa, että siitä tulee ekologinen kierrätyslahjakäärre.

Kun päätin tehdä sukasta lähinnä joulukoristeen, lopetin ohjeen orjallisen seuraamisen ja tein sukan kärkiosan vähän sinne päin.

Onhan se kaunis! Näyttäisi nätiltä jalassakin. 😉

Baggy Hat

Tämä on helppoa helpompi ja nopea pipo eli PetiteKnitin Baggy Hat.

Näitä pipoja neuloin viime talvena useamman aina työviikon päätteeksi perjantai-illan terapiana: yhden pipon neuloi parissa tunnissa, niin kyllä helpotti ja nauratti työn raskasta raatajaa.

Olisin neulonut enemmänkin, mutta ehkä neljä pipo kuitenkin riittää. 😀

Lankana näissä kaikissa on fingering-vahvuinen lanka yhdessä lace-vahvuisen mohairlangan kanssa. Langat olivat ylijäämäkeriä muista neuleprojekteista.

Eniten olen syksyllä pitänyt mustaa pipoa (esim. vilahti aikaisemmin jo täällä, klik).

Tämän pipon harmikseni olen jo ehtinyt kadottaa, niin täytyy tehdä uusi. Onneksi työ on sellaista, että terapiaa aina tarvitaan ja mustaa lankaa löytyy aina sen verran, että yhden pipon tekee. 😉 No, ihan aikuisten oikeasti, tämähän on vain suora putki päälaen kavennuksilla, että ei sinällään suuri vaiva tehdä toinen. Koon 55-58 pipon neuloo vielä yhdestä kerästä kumpaakin lankaa eli ei rahallisestikaan kovinkaan suuri menestys. Enemmän harmittaa mustat nahkahanskani, mitkä katosivat yhdessä pipon kera. 🙁

Toiseksi eniten olen pitänyt tätä täysin harmaata, mikä on neulottu samoista langoista kuin Luotsi– huivini. Sekin on aikaisemmin vilahtanut päässäni tässä postauksessa täällä, klik.

Pipo ei ole kovinkaan paksu, koska se neulotaan isoilla puikoilla (ohjeessa on suositus 4,5 mm puikoille, minulla oli käsialani vuoksi 4 mm). Se on yksi syy, miksi valmistuukin niin nopeasti. Mutta ehdottomasti mukava syksyinen pipo ja uskoakseni voisi olla mukava itse tehty lahjakin, mikä vielä tuhoaa ylijääneitä yksinäisiä mohairkeriä. Että win-win kaikin puolin! 🙂