Käsityövuosi 2024 aakkosin (1)

Ajattelin ensin, etten tee tänä vuonna vuosiaakkosia lainkaan. Vuosi on ollut alusta loppuun saakka niin kokemusrikas, että sitä on hankala pukea sanoiksi: monenlaista tapahtumaa on ollut niin työ- kuin opiskelurintamalla, ettei pää ole oikein pysynyt mukana.

On sellainen tunne, että niin monta asiaa on vasta alullaan eikä loppua vielä näy. Se ilmenee esimerkiksi siinä, kun minulta kysytään kuulumisia, menen ihan mykäksi, kun en osaa oikein kaikesta tapahtuneesta ottaa kiinni. Kun viimein saan suuni auki, höpöttelen irrallisia lauseita sieltä sun täältä, ettei puheesta saa mitään tolkkua.

Näistä syistä siis ajattelin, että antaapa olla, kunnes tajusin, että aakkostaminen voisi parhaimmillaan selkeennyttää mennyttä vuotta minulle itsellenikin. Joten tuumasta toimeen: jaoin kirjaimet kahteen osaa, jotta postaukset pysyisivät joten kuten nopeasti luettavassa mitassa. Tässä siis ensimmäiset 12 kirjainta. Muutama kirjain loppupäästä puuttuu, mutta – kuten aikaisemmin – en keinotekoisesti lähde niihin mitään miettimään, jos niihin ei itsestään mitään kirjoitettavaa ole. Perinteikkäästi osa kirjaimista edustaa niin tulevia suunnitelmia ja haaveita vuodelle 2025 kuin mennyttä vuotta 2024.


Aikuisten perusopinnot. Syksyn mittaan mietin, kuinka mukavaa on opiskella monenlaisia käsityötekniikoita porukassa. Heräsi ajatus, että tätä pitää jotenkin jatkaa ensi syksynä, kun palaan kässäopintojen parista työn äärelle. Ratkaisu löytyi lähempää kuin arvasinkaan: olen käynyt 1-4-luokat Kalajoen Jokisuun koululla, missä nykyään toimii Taito Keski-Pohjanmaa. Heidän ohjelmasta löytyi aikuisten käsityön perusopinnot, jotka laajuudeltaan kestävät viisi vuotta ja kokoontumistahti on verkkaisesti joka toinen viikko. Matka ei ole sinne ole pitkä ja kokoontumistahti vaikuttaa sopivalta, joten se olkoot minun jatkosuunnitelma tulevan varalle. Vielä en vielä ehtinyt montaa kertaa siellä käymään, mutta oli aika nostalgista palata samaan rakennukseen jälleen käymään koulua, missä oman koulupolkuni aikoinaan aloittanut. ♥

Bleiseri. Opintovapaalle jäädessä minulla oli suuret haaveet ompelemisen suhteen. Opiskelujen leppoisa eteneminen on kuitenkin osoittautunut täysin harhaksi ja vuosi meni niin, etten ole aikoihin näin vähän ommellut. Yhden haaveompelun sain elokuussa kyllä toteutettua, sillä ompelin rennon bleiserin The Assembly Linen Blazer Patternin avulla. Se on jäänyt niin tänne kuvaamatta kuin pitämättäkin. Ompelin sen Pakopiste-näyttelyn avajaisiin, mikä olikin niin helteinen päivä, että sen olisi mielellään viettänyt kokonaan vaatteetta. 😀 Joka tapauksessa, toivottavasti aikaa ompelulle tänä vuonna löytyisi paremmin: vaikka päälle pantavaa on tähän asti ilman ompelujakin löytynyt, alkaa tilanne olla jo vähän kriittinen.

Dyad-kääntö-ja kietaisumekko oli niitä harvoja ompelutöitä, mitä viime vuoden aikana tein. Sekin tuli tehtyä, kun lähdin mukaan Tauko Magazinen Make and Share -ryhmään eli sain valita etukäteen ommeltavaksi jonkun tulevan lehden malleista. Sillä samalla tyylillä sain itseni motivoitumaan seuraavan kirjaimen, E-kohdan.

Excited State

Festarit viime vuonna kävin niin talvisilla kuin kesäisillä Jyväskylän Neulefestereilla. Talviset oli siinä mielessä mukavammat, että tungos oli vähäisempää ja oli aikaa jutella vähän siellä sun täällä. Kesällä olin puolestaan jo niin puhki kevään työrutistuksesta sekä koulumatkoista ja -kiireistä, että ihmisvilinä oli hieman liikaa. Mutta inspiroivia kokemuksia molemmat! Tulevana kesänä festariviikonloppuna minulla on – oletettavasti – viimeiset koulupäivät, joten eiköhän sitä ehdi Toivolan Vanhalla Pihalla jossain välissä piipahtamaan, kun paikkakunnalla olen.

Gelli-painanta on helpon oloinen painantamenetelmä Pinterestistä katsottuna. Olen tutustunut tekniikkaan ihan itsekseni somen avulla, mutta toistaiseksi se ei ole minusta niin helpolta tekniikalta tuntunut, joten harjoittelu jatkukoot. Ehkä jokin kurssi olisi kuitenkin paikallaan, vaikka muutaman kangaskuosin sen avulla olen jo saanut aikaiseksi. Nekin vähän sattumalta, joten varmuutta kannattaisi ehkä hankkia itseään viisaammalta…..

Haasteet ovat olleet minulle aikaisemmin kovin mieluisia, mutta nyt en tällä kertaa tee mitään erityisiä suunnitelmia. Tähtään vain siihen, että saisin kouluni käytyä loppuun tämän kevään aikana. Tosin Jujunan ompelubingo hieman kutkuttelisi, sillä siinä oli sellaiset ruudut, mitkä saisin melko vaivatta tehtyä ihan vaan tarveompeluilla. Ja haasteeseen osallistuminen toisi ehkä tarvittavan lisämotivaation.

Intarsia pyörönä -tekniikalla palkkipaita.

Jalometalli-työpaja tulee olemaan keväällä jatkoa tähän astisille koruopinnoille. Toiveissa on ainakin juottamisen oppiminen.

Kankaanpainanta-työpaja oli viime keväänä. Nyt keväällä on vuorossa seulapainanta, mikä on jo jollain tapaa tuttua kansalaisopiston kursseilta, mutta viikon työpaja on yleensä intensiivisempää tekemistä ja oppimista.

LankaSorvari on nimimerkkini Instagramissa. Perustin sinne uuden tilin, jotta voisin erotella kaikesta käsityö- ja valokuvauskaaoksesta neuletyöt omanaan. Olisin halunnut perustaa tilin ihan omalla nimellä, mutta se ei näin mattimyöhäisenä onnistunut, sillä koko nimikaimoja minulla on useita. Perustin samalla nimellä myös Ravelry-tilin, mutta se on jostain syystä jumissa, en itse pääse sinne tällä hetkellä, vaikka siellä se näyttää olevan. Mutta se on selvittelyn alla, kuten omien ohjeiden tekeminen, joita sinne tulen laittamaan. Toistaiseksi useampi malli on jo neulottuna ( ja monen monta vielä vain päässäni 😉 ), mutta opinnot hidastaa ohjeiden kirjoittamista monin tavoin. Oletan, että kevään aikana esteet madaltuu ainakin joltain osin, niin toiveissa olen…

Metallilanka-korvakorut olivat tämän vuoden ensimmäiset valmistuneet työt. Tai pikemminkin viimeistellyt työt, sillä korut olin punonut jo viime keväänä, mutta koukut olivat jääneet lisäämättä. Että ei mikään suuren suuri urotyö ollut, mutta valmista tuli kuitenkin.

Näitä viimeistelyä vaille valmiita koruja löytyykin melkoinen määrä, että näissä tekemistä löytyy aina. Toisaalta sellainen keskeneräisyys tuntuu kuuluvan tähän prosessiin, sillä usein joutuu joko odottamaan lisämateriaalia, oivallusta tekniikan suhteen ja/tai pajalle pääsyä. Mutta kivaa hommaa, aina löytyy jotain uutta opittavaa ja selvästi silmän ja käden yhteistyö paranee. Esimerkiksi löysä käsialani on tiukentunut näiden taitojen myötä. Joskin vaikutus tuntuu olevan kuin joogassa, että se notkeus pysyy vain sen ajan, kun säännöllisesti harjoittelee. 😀


Intarsia pyörönä

Vaikka koko ajan neulon ja touhuan kaikenlaista, blogissa esiteltävää ei ole syntynyt. Kunnes nyt, pitkästä aikaa jotain neulottua eli omaksi iloksi tekemäni tekniikkakokeilu Tukuwool DK:n jämistä. Tekniikka tässä on intarsia pyörönä eli paita on neulottu saumattomasti ylhäältä-alas etuosan eripari raidoituksesta huolimatta.

Ajatus paidasta syntyi, kun minulla oli kummallisia määriä Tukuwool DK:ta jemmoissa: erikseen niistä ei ollut oikein mihinkään, mutta yhdessä paidan verran. Mielenpäällä olin myös pyöritellyt Anna Johannan oppeja Intarsiasta pyörönä -kurssilta, niin siitä se sitten lähti ja yhdistelin lempivärini palkkiraidoiksi näin.

Niin sanotusti pohjaväriksi valikoitui musta Sysi, koska sitä löytyi valmiiksi eniten, neljän vyyhdin verran. Muut on jämiä muista neuleprojekteista: vihreä Havu ja sinivihreä Aava ovat miehelle (vahingon kautta) neulotusta Halibut-neuleesta ja turkoosi Kajo omasta Ilya-neuleesta. Harmillisesti tuota turkoosia ei enää saa, se on poistunut väri, mikä osaltaan sai minut peruuttamaan alkuperäisen ajatukseni kirjoittaa ohjetta tälle palkkipaidalle.

Toinen syy, miksi ohje sai jäädä pöytälaatikkoon on tämä tekniikka: kiinnostaako ketään neuloa nurjia kerroksia. Epäilen. En olen nyt vähään aikaan etsinyt, mutta aikaisemmin en ole löytänyt kovinkaan montaa mallia tällä tekniikalla tehtynä. Nyt yritin etsiä YouTube-videota tähän teille linkiksi, jotta asia konkretisoituisi, mutta en nopealla vilkaisulla löytänyt ainutkaan, missä käytettiin tätä oppimaani tapaa. Että ehkä tämä ei ole niin suosittu tekniikka.

Ei ainakaan vielä, mutta nyt tuntuu olevan esillä kovasti neuleita, joissa on eri kappaleissa yhdistetty montaa erilaista kuvio- ja väripintaa. Voihan se olla, että saumattomuus vie vielä voiton, että neulojat innostuvat tästä(kin), vaikka nimestään huolimatta intarsiaa pyörönä pitää neuloa vuoron perään edestakaisin oikealta ja nurjalta puolelta.

Edestakaisin neulottavat kerrokset sidotaan toisiinsa. Tämä kietomiskohdan sijoitin toiselle sivulle, koska se oli sille luonnollinen paikka, mutta myös siksi, että siellä se on huomaamattomampi. Kietomiskohdan erilaisuus onkin kolmas asia, mikä ohjeenkirjoittamisen suhteen mietitytti, sillä tuo saumakohta näyttää erilaiselta kuin tavallinen intarsiasauma, värien vaihtumiskohta. Yläkuvassa näkyy, kuinka kietomisesta muodostuu tuollainen väkänen. Sauma on myös väljempi, reikäisempi, kuin yleensä yhtenäinen neulos.

Toisaalta tuon saumakohdan olisi ehkä voinut tehdä toisin: minä lähdin häivyttämään, mutta toinen vaihtoehto olisi voinut olla, mitä ei voi piilottaa, korosta sitä -tyyli. Viime viikolla vastaan kun tuli valmisneule, missä oli juuri tuon tyylinen sauma, jopa vielä rujompi, suuri väkäisempi, keskellä etukappaletta. Ei sekään näyttänyt hullummalta. Ehkä nyt parsimisen ja paikkaamisen menestymisen johdosta pinnalle nousee tietynlainen ei-niin-viimeistelty-tyyli…

Paidastani tuli kuitenkin ihana ja sellainen kuin suunnittelin pääntietä huolimatta. Sysiä pitikin hakea lisää, kun intouduin neulomaan matalan pyöreän päätien sijaan pitkän kauluksen. Yksi lisävyyhti ei tosin ihan riittänyt loppuun asti, niin toisen hihan resorin neuloin loppuun Istexin Fjallalopilla kaksinkertaisena. Joku toinen lanka olisi voinut olla parempi, mutta kerä sitä oli sillä hetkellä lähellä, testimielessä ostettu, niin sillä mentiin. 😀

Eri langat sulautuvat toisiinsa aika hyvin, mutta onhan niissä väriero, kun oikein tarkasti katsoo. Toki myös tuntuma on erilainen, mutta en halunnut enää ostaa lisää lankaa, kun tarkoituksena oli vähentää Tuku-jemmojani, niin tällä mentiin.

Että tämmöistä tällä kertaa. Tukuwool DK on minusta kiva lanka, mikä neuloessa tuntuu hieman karhealta, mutta rentoutuu ja pehmenee kastelun ja pingotuksen kautta ihanan myötäiseksi. Ja nämä ovat tosiaan tämän hetkiset lempivärini tästä paksummasta Tukusta. Vielä kun joskus tuo turkoosi Kajo palautuu ja värikartta laajenee nyt fingering-vahvuisena saatavaan vaaleanharmaaseen Humuun, niin siinä olisi mun elämäni värit.

Mutta se minusta, nyt olisi teidän vuoro. Tässä postauksessa oli monen monta asiaa, mistä jutella vielä lisää, kuten esimerkiksi ne lempivärit ja -langat. Millaisia ovat ne sinun elämäsi värit? Vai fiiliksen mukaan sitä ja tätä eikä niin tiukasti samoihin juuttuneena kuin minä. 😉 Entäs tuo intarsia, onko tuttu tasona ja/tai pyörönä nurjien silmukoiden neulomisesta puhumattakaan… Mitäs tuumaat?

Näyttämisen arvoinen

Käsityöntekijä-opinnot toivat eteeni hyvin uudenlaisen haasteen, näyttelyn rakentamisen ja toteuttamisen. Ensimmäinen ajatukseni oli kauhistus, kuinka maailma on täynnä neuleita, niin mitäpä minä omiani esittelemään. Varsinkaan, kun yhtäkään protoa en ole vielä ohjeeksi asti saattanut. Toisekseen mietin, onko käsinneulottu näyttämisen arvoinen ja jos on, niin millainen sen neuleen pitäisi olla. Kauhistumisen taustalla oli myös ajatus siitä, kun astut parrasvaloihin, asetut myös alttiimmaksi kaikenlaiselle kritiikille.

Koululla lähdimme liikkeelle teoriasta, mitä yleisesti näyttelyn rakentamiseen ja toteuttamiseen sisältyy. Oman näyttelymme ideoinnin lisäksi kävimme tutustumassa Jyväskylässä myös useampaan näyttelyyn ja näyttelypaikkaan. Kaikki tämä tapahtui tiiviissä vuorovaikutuksessa, sillä me juttelimme ja juttelimme ja vielä kerran juttelimme keskenään esiin tulevista asioista, ajatuksista ja myös niistä omista tuntemuksista. Voitte varmasti kuvitella, kuinka ihana on ollut käydä keskustella samanhenkisten kanssa! ♥

Opintojen edetessä kauhun tunteeni muuttuivat lähinnä mukavaksi jännitykseksi ja odotuksesi, mitä tuleva tuokaan. Ymmärrykseni siis lisääntyi, että näyttelyn toteuttaminen aiheuttaa monenlaisia tunteita kokeneille konkareillekin. Se tuntuu kuuluvan olennaisena osana tällaiseen luovaan prosessiin, ettei aina viihdy omissa nahoissaan ja tekemistensä kanssa, vaan tehtyjen valintojen suhteen varmuus ja epävarmuus vuorottelevat mennen tullen.

Kauhuani lievensi myös se ymmärrys, että minun tuotokseni ovat osa suurempaa kokonaisuutta, osa kahdeksan käsityöläisen yhteisnäyttelyä. Erityisen helpottavaa oli huomata, että olen koko kesän tietämättäni valmistautunut näyttelyyn neulomalla ensi kesänä julkaistavan Lysti-neuleohjeeni protoja. Alun perin tarkoitukseni oli esitellä ja testineulotuttaa Lystit vasta ensi keväänä, mutta tuon ne julki jo nyt, koska ne sattuivat sopimaan hyvin näyttelymme teemaan.

Vaikka osa neuleista on jo valmiina, vaatii näyttely minulta vielä paljon valmisteluja eli tiedossa on vimmattua neulomista ja mekko-ompelua (mallinukeille) sekä oman osaamisen sanallistamista. Tekemistä siis riittää ennen Pakopiste-näyttelymme avajaisia, mitkä ovat keskiviikkona 4.9.24 klo 16.00 – 17.30. Kokonaisuudessaan näyttelyaika on 4. – 28.9.24 ja näyttelypaikkana toimii Popper Galleria, Kilpisenkatu 9, Jyväskylä. Niin laitahan kalenteriin ylös! Postailen tarkempia lisätietoja näyttelystä niin kokonaisuudessaan kuin omalta osaltani lähiaikoina, joten seuraa blogiani tai Instagram-tilejäni @maaritseblogi ja/tai @lankasorvari. Nähdään!

Materiaalina muovi

Asetin kässäopintojeni yhdeksi tavoitteeksi materiaalituntemuksen lisäämisen. Sitä on tullut muun muassa korujen tekemisen myötä, nyt viimeisimpänä muovin muodossa.

En kylläkään voi esitellä mitään valmista, koska materiaalina muovi vaikuttaa olevan minulle hankalaa. Tähän saakka olen lähinnä tehnyt erilaisia kokeiluja ja korun osia, joita voin myöhemmin jatkojalostaa esimerkiksi nahan kanssa. Opin siis työstämään erilaisilla tavoilla tavallista muovia, mitä ympäriltämme niin paljon löytyy. Esimerkiksi ensimmäisissä kuvissa oleva sininen muovi on rakennusmuovia, missä eräs kangaskauppa aikoinaan lähetti tilaukset. Sitä olen säästellyt vuosia ilmeisesti tätä hetkeä varten. 😉

Muovia työstettiin eritoten lämmöllä, kuten silittämällä ja kynttilän liekillä. Sitä varten piti opetella, millaista muovia on turvallista lämmittää ja mitä ei. Materiaalituntemus siis lisääntyi roppakaupalla, mutta miten mikäkin muovi reagoi lämpöön, vaikuttaa olevan aina lähes ennalta arvaamatonta.

Materiaalituntemuksen lisäksi ovat lisääntyneet myös kaikenmaailman korutavarat: aikaisemmin minulla ei ollut mitään, mutta nyt löytyy pihtejäkin kuin hyvin varustellusta Motonetistä tai muusta vastaavasta kaupasta. Ja sotkun määräkin vaikuttaa olevan vakio, teinpä siten mitä tahansa. 😀 Tosin yksi hyvä puoli muovin työstämisessä oli se, että tuli käytyä läpi kempparikaappeja ja käytettyä pois sellaisia pulloja, joissa oli jäljellä ehkä vielä tippa tai kaksi. Nyt nämä jämät tuli käytettyä pois, koska ensinnäkin muistin ne ja toisekseen sillä tavalla sain työstettäväksi mm. mustaa muovia. ♥

Mikä muovissa minulle on sitten niin hankalaa?

Yksinkertaisesti se, että se on muovia eli en pääse yli muovisuudesta, vaikka miten olen yrittänyt. En kuitenkaan ole vielä valmis luovuttamaan, sillä osa opiskelijakavereistani pääsi asian yli yhdistelemällä muoviin ketjuja ja helmiä. Sillä tavoin muovi menetti tietynlaisen halvan ominaisuutensa ja näytti elegantilta ja kauniilta korun osalta.

Minä en – ainakaan vielä – ole löytänyt minulle luontaista tapaa häivyttää muovin muovisuutta riittävästä. Sen sijaan yhä vahvana on tuntemukseni, että työstän muoviroskasta vain erinäköistä muoviroskaa. Että saapas nähdä, miten tämä asia minulle vielä avautuu vai avautuuko koskaan…

Mutta tähän loppuun esittelen vielä vähän lankoja, mikä on tuttu ja turvallinen aihe. Tällä hetkellä eniten inspiroivat muun muassa yllä olevat Preselit, mitkä ostin Nurjan vinkkilistan mukaan. Nurjan vinkkilistassa on listattuna värejä, mitä sopivat eri värityypeille. Preseli-vyyhdit ovat talvelle sopivassa Spearmint-värissä, mikä puolestaan sopii viime talvena neulomaani mohairpipoon. Jonkinlaisen tuubikaulurin ajattelin pipon kaveriksi tehdä.

Toiseksi mielen päällä ovat olleet Saga Woolin pienet neonväriset vyyhdit, koska löysin jemmoistani aivan ihanat aarteet näiden rinnalle – kaksi vyyhtiä Hedgehog Fibresin grafiitinharmaata sinkkua. Näistä pitää kehitellä jotain, missä voin käyttää viimeisillä Neulefestareilla oppimaani taitoa, intarsiaa pyörönä -tekniikkaa.

Mielessä kuplii monta muutakin asiaa, mitä olisi ihana tehdä ja kokeilla. Yhtenä uutena asian olisi akryylimaalaus, mitä pääsin kokeilemaan opettajien virike-illassa. Tauluni jäi hieman kesken, joten (näitäkin) maaleja joudun investoimaan jossain vaiheessa… 😅Asetelmani taulussa on kovin avoin eli aihe niin sanotusti jatkuu kehysten ulkopuolella, minkä vuoksi ainakin Uunimiehen oli vaikea hahmottaa, mitä olen maalannut. Hoksasitko sinä? 🙂