Idea irtohupun neulomiseen syntyi siitä, että halusin näyttöneuleisiini suunnitella hupullisen villatakin. Mielessäni oli sellainen huppu, missä kirjoneule kiertäisi hupun reunaa saumattomasti. Sitä asiaa ”jumppasin” ensin pienemmässä koossa, jotta saisin ensin selvitettyä, miten saan rakenteen onnistumaan. Siitä sitten jatkaessani isommassa koossa tuumailin, että tämä voisi toimi ihan sellaisenaan, irtohuppuna.
Että siitä se ajatus sitten lähti. Koska neuloin huppukokeilut Alafosslopi-langasta, neuloin siitä myös varsinaisen irtohupun sekä yhdistin siihen samasta langasta neulotun Suomusiipi-puseron kirjoneuleen. Pusero löytyy siis edellisestä postauksesta.
Huppu neulotaan tasona, niin sileänä kuin kirjoneuleena. Paksulla langalla kirjoneuleen nurjat kerrokset sujuvat nopeasti. Kokonaisuudessaan hupussa ei ole muutoinkaan niin hirmuisesti neulottavaa, joten se valmistuu melko nopeasti.
Omakohtaisesti eniten hermojani koitteli pitkien i-cord-nauhojen neulominen, noiden kiinnitysnauhojen, jotka yhdistyvät hupun reunan i-cordiin. Se on sellaista muutaman silmukan veivaamista edestakaisin, mistä tulee tunne, ettei tämä etene. Mutta eteneehän se. 😅
Itse kestän aika karheitakin lankoja, mutta aion kokeilla hupun neulomista vielä jostain pehmeämmästä langasta. Ei tokikaan tässä juuri ihokosketusta tule, mutta ajatuksissani pyörii itsepintaisesti yksivärinen versio, johon voisi yhdistää jotain pörröäkin.
Seuraavan postauksessa esittely vuorossa on Suomusiipi-paita, joka on näyttöneuleistani ehkä perinteisin kaarrokeneule.
Edellisessä postauksessa kerroin, kuinka käsityöntekijän ammattitutkintoon liittyvät näytöt, tuotteen suunnittelu ja valmistus, lähtivät syntymään. Tässä postauksessa esittelen ensimmäisenä valmistuneen näyttöneuleeni, Suomusiipi-puseron, jonka neuloin Alafosslopista 9974 ja 0059.
Aikaisemmassa postauksessa mainitsin myös sen, että kaikki näyttöneuleideni kuviot saivat alkunsa tavalla tai toisella perhosen yksittäisestä siivestä. Tässä puserossa nuo siipien suomut täyttyivät paarmoja metsästävistä lokeista.
Yllä olevassa kuvassa lokki lentää paarmasta ohi. Alla olevassa kuvassa lokki puolestaan onnistuu saaliin nappaamisessa ja kolmannessa kuvassa lokki liitää muiden mukana, samassa rytmissä kehää kiertäen. Tämä paarmojen metsästys on siis joka kesäinen ilmiö merenrannassa, kun on ollut riittävän lämmintä. Tuolloin paarmat ”nousevat” rantaan, joita jopa useat kymmenet lokit tulevat saalistamaan. Tunnelma on aina hieman kauhuleffamainen, sillä linnut lentävät yleensä matalalla ääneti pitkän aikaa. Välillä ilman täyttää vain siipien havina tai yksittäinen kirkaisu, jos joku erehtyy lentämään kehässä vastavirtaan.
Puseron suunnittelin neulottavaksi alhaalta-ylös, vaikka se ei ole monenkaan mielestä se paras mahdollinen tapa. Mutta tällä tavoin, jos haluaa lisähaastetta muutoin yksinkertaisen mallin neulomiseen, voi sujuvasti harjoitella tai tehdä aloitukset ja lopetukset italialaisittain: italialainen päättely tehdään neulan kanssa, joten näin tehtynä neulaa tarvitaan vain poolokauluksen päättelyssä helman ja hihansuiden sijaan. Toisin sanoen neulaa tarvitsee tästä suunnasta neulottuna määrällisesti vähemmän kuin ylhäältä-alas-neulottaessa ja siten pusero soveltuu myös vähemmän neuloneelle ensimmäistä kertaa kokeiltavaksi.
Puserossa on raglanhihat, mitä korostavat silmukkarivit, jotka jatkuvat aina kainaloista kaulukseen. Kaikki resorit on neulottu 2 oikein, 2 nurin – joustimena. Kauluksen korkeutta voi halutessaan säätää oman mielen mukaiseksi.
Omakohtaisesti itselleni uutta tässä puserossa oli kainalosilmukoiden päättely neuloen. Ne voi tehdä myös yleisemmällä kolmen puikon päättely – tekniikalla, mutta mielestäni sillä tavoin saumasta tulee kovin paksu ja joustamaton. Silmukointipäättelyä neuloen harjoittelin Käsityökekkereiden Veeran tekemän tutoriaalin avulla. Löydät sen täältä, klik. Linkin takaa löytyy myös vinkkejä, kuinka luoda silmukat, päätellä joustavasti ja neuloa kantapää varpaista varteen neulottavaan sukkaan.
Seuraavassa postauksessa aiheena on Suomusiipi-neuleista erillinen huppu, minkä neuloin myös Alafosslopista.
Heinäkuun ajan postasin Instgramiin LankaSorvari-tilille käsityöntekijän opintojen näyttöneuleista. Tiivistetysti näyttöä varten tehtävänäni oli suunnitella ja valmistaa x-määrä neuleita. Näyttöön ei siis voi tehdä pelkkää neuleohjetta, vaan tulee tehdä tuotteita eli varsinaisia neuleita.
Tässä ensimmäinen kooste, kuinka ideat muuttuivat suunnitelmaksi. Huomioi, että jokaisen näytöt perustuvat kunkin omaan lähtötasoon, joten jokaisen opiskelijan matka on siksi tietyllä tavalla uniikki ja erilainen. Minunkaan matkani ei ole vielä edes valmis, sillä näytön arviointi koulullani, Jyväskylän Taitokeskuksessa, on vielä tekemättä.
Näyttöneuleiden ideointi lähti liikkeelle oppilaitoksen näyttövaatimuksista, mutta halusin lähestyä projektia myös realistisesti – sekä ajallisesti että taloudellisesti. Tavoitteeni oli saada kaikki valmiiksi kesän aikana (aloitin loppukeväästä ) eli melko tiukassa aikataulussa. Siksi valinnat materiaalien ja mallien suhteen vaativat tarkkaa harkintaa. Toisin sanoen tuli miettiä, mikä lanka on nopeasti neulottavaa ja helposti saatavaa. Laadusta en kuitenkaan halunnut tinkiä – neuleiden tuli olla myös käyttökelpoisia ja kestäviä.
Näyttöneuleiden idea on pyörinyt mielen päällä siitä lähtien, kun aloitin käsityöntekijä-opinnot. Varsinaiseen työhön ei kuitenkaan saanut ryhtyä vasta kun opinnot ovat loppuvaiheessa, koska ensin pitää osaaminen hankkia ennen kuin sen voi osoittaa hallitsevansa. Sen takia varsinaisen suunnittelun ja toteutuksen aloitin siis vasta viime keväänä, mutta “opiskelijaystävällisesti” olin ostellut lankoja pikku hiljaa.
Näillä perusteilla pääydin Ístexin lankoihin, kuten Alafosslopi ja Lettlopi: ne olivat minulle entuudestaan tuttuja, niitä neuloo nopeasti ja ne ovat melko huokeita hinnaltaan ( etenkin kun niitä on ollut alennuksessa aina tuon tuosta). Langat valitsin mustan ja vaaleanharmaan sävyissä, jotta mahdolliset eri värjäyserät eivät niin näkyisi lopputuloksessa – hyvä käytännön ratkaisu, kun tein lankaostoksia useammassa erässä.
Lankojen valinnan kautta ideani kirkastui ulkoiluneuletuoteperheeksi – yhteensopivaksi kokonaisuudeksi, jossa jokaisella neuleella olisi oma funktionsa, mutta niitä yhdistäisi samankaltainen kuviomaailma. Kuvioiden (ja tuoteperheen nimen) perustaksi päätyi puolestaan ottamani kuva vuosien takaa. Siinä oli pala perhosen siipeä lokakuun loskaisella terassilla.
Mietin, kuinka perhoset käyttävät eri kuvioita ja ”valesilmiä” suojanaan. Tutkin, että perhosen latinalainen nimi on sanasta sanaan suomennettuna suomusiipi, koska niiden siivet muodostuvat pienistä väriainetta sisältävistä suomuista. Perhoskuvan lisäksi suomusiipi-sana nosti ajatuksiin myös muita ottamiani kuvia, kuten eri lintuja ja rantamatalikon ahvenia. Siitä se ajatus sitten lähti.
Näyttöneuleiden suunnittelu alkoi näin tiivistymään ikään kuin tilaustyöksi, jossa piti ottaa huomioon niin koulun vaatimukset kuin omat ajalliset, rahalliset sekä esteettiset että myöhemmin tehtävän sarjonnan ja ohjeiden kirjoittamisen näkökulmat. Näiden perusteella päädyin kolmeen eri lankaan, kolmeen eri tasoiseen neuleeseen:
SUOMUSIIPI-PUSERO: Alafosslopista nopeasti neulottava raglanhihainen neule, jossa on helmassa ja hihansuissa helpot, yksinkertaiset kuviot.
SUOMUSIIPI-PAITA: Lettlopista perinteisempi kaarrokeneule, jossa kuvioneuleen lisäksi hieman pintaneuletta.
SUOMUSIIPI-TAKKI: Fjallalopista neuletakki, jossa kirjoneule jatkuu aina kaarokkeesta hihansuihin saakka. Tämä on teknisesti haastavin neule steekkauksen, hupun ja ohuimman langan vuoksi. Kirjoneule ei ole vaikea, mutta sitä on määrällisesti eniten näistä kolmesta.
SUOMUSIIPI-HUPPU: Kolmen neuleen lisäksi testasin erilaisia huppurakenteita, koska halusin tulevan neuletakin hupun kuviot toteuttaa tietyllä tavalla. Nämä kokeilut tein nopeasti neulottavalla Alafosslopilla. Yksi versio oli mielestäni niin toimiva, että päätin sen ottaa liittää Suomusiipi-sarjaan omanaan ns. irtohuppuna.
Esittelen seuraavissa postauksissa neuleet yksitellen. Ne ovat toki jo nähtävissä Instagram-tilillä @lankasorvari, koska sinne tosiaan tein näyttöneule-projektista postauksia heinäkuun ajan. Nyt elokuussa keskityn siellä puolestaan seuraavan näytön esittelyyn kulissien takana -tyyppisesti: valmistauduin tällä hetkellä Pieni Lankafestivaali 2025 -tapahtumaan, johon osallistun lauantaina 6.9. pitämällä LankaSorvarin neuletukea. Ohjauspisteen aikataulut tarkentuvat lähempänä ajankohtaa, mutta olen siellä siis sinua varten, jos tarvitset neulekaveria yhdessä pähkäilemään lankojen solmuja. 😉 Otan mukaani myös näyttöneuleet hypisteltäväksi sekä Tukuwool ja The Knitting Barber ovat sponsoroineet meille lankoja ja puikkoja kokeiltavaksi. Joten tulehan moikkamaan! 😀
Ajattelin ensin, etten tee tänä vuonna vuosiaakkosia lainkaan. Vuosi on ollut niin kokemusrikas, että sitä on hankala pukea sanoiksi: monenlaista tapahtumaa on ollut niin työ- kuin opiskelurintamalla, ettei pää ole oikein pysynyt mukana. Mutta muutin mieltäni, ja ensimmäiset 12 kirjainta postasin viime viikolla: puolet tuolloin ja puolet nyt, jotta tekstin määrä pysyisi lukijaystävällisempänä.
Tässä siis loput 12 kirjainta. Muutama kirjain puuttuu, mutta – kuten aikaisemmin – en keinotekoisesti lähde niihin mitään miettimään, jos niihin ei itsestään mitään kirjoitettavaa ole. Perinteikkäästi osa kirjaimista edustaa niin tulevia suunnitelmia ja haaveita vuodelle 2025 kuin mennyttä vuotta 2024. Aikaisemmat vuodet löytyvät täältä: 2020, 2021, 2022 ja 2023.
Näyttelyn suunnittelu- ja toteutustyöpajaan liittyen tein useamman postauksen alkusyksystä. Yhä voisin kirjoittaa tuosta oppimisprosessista ainakin yhden postauksen verran, sillä sen verran opettavainen ja tunnepitoinen kokemus oli. Eikä oppiminen liittynyt vain näyttelyyn, vaan siinä joutui menemään myös syvälle itseensä ja peilaamaan suhdettaan ympärillä olevaan sekä aikaisemmin oppimaansa. Sen vuoksi koen, että tämä työpaja oli enemmän alku kuin loppu jollekin, mitä en osaa vielä sanoittaa.
Omat ensimmäiset kangaskuosit suunnittelin ns. kässäkoulun ulkopuolella Elina Savolaisen Piirrä omat kuosisi -etäkurssilla. Tavoitteena oli tehdä käsin piirretty kuosi, mikä yhdessä Elinan kanssa digiviimeisteltiin tehdaskuntoon.
Koska en ole mikään piirtäjä, alku tuntui tahmealta, mutta kolme kuosia loppujen lopuksi sain tehtyä. Ne kaikki ehdittiin jopa Elinan kanssa viimeistellä sovitun digiajan puitteissa, vaikka yleensä kullekin kurssilaisella varattu digiaika takaa varmuudella vain yhden kuosin viimeistelyn. Eikä siinä kaikki, vaan olen jo kangastilauksen tehnyt ja ne on jopa tulleetkin (yllä oleva kuva). Ihan ei priimaa pukannut, mutta nälkä kasvaa syödessä tässäkin asiassa, joten tämän(kin) suhteen harjoitukset tänä vuonna vielä jatkukoot.
Pirtanauhan opettelu on ollut haaveeni, mikä toteutui käsityöopintojeni kautta viime vuoden lopulla. Jatkojalostin tekemiäni nauhojani korvakoruiksi ja ansiomerkiksi reippaudestani. 😉
Rohkelikkokaulahuivi ja -pipo on yllätyksekseni ollut yksi viime vuoden suosituimmista postauksista. Se sai minut itsenikin innostamaan postauksestani uudestaan ja neuloin 10-vuotiaan päähän tarkoitetusta ohjeestani itselleni sopivan palmikkopipon: joulukuun puolessa välissä tarvitsin koko mustan pipon mummun hautajaisiin.
Suunnittelun alla viime vuonna oli Lysti-pitsipaita sekä olen hahmotellut näyttötöihini tulevaa neuletuoteperhettä. Suunnittelin myös, että käärisin hihat teidän kanssa ja luotaisiin yhdessä silmukat uuden vuoden kunniaksi. Ajattelin siis alkuun esitellä lempitapani luoda silmukat eli italialaisittain. Voidaan sitten vertailla, mikä kenenkin suosikki on ja miksi sekä jatkaa matkaa alusta loppuun esim. lapasohjeen avulla, minkä joulun aikaan hahmottelin Alafosslopi-langalle. Kunhan vaan päivät pitenisi ja valo kuvaamista varten lisääntyisi…
Tilaihme–laukku oli yksi ompelukerhoni yhteisompelu viime vuonna. Laukun ompelua ei – kuten ei takinkaan – kannata tehdä väsyneenä, se on selvä, sillä saumanvarojen soisi olla tarkkaan mitatut ja tukikappaleet hyvin silitetyt. Erityisesti saumanvarojen tarkkuuteen tarvitsen vielä harjoitusta, mutta kelpo laukun sain aikaan, vaikka viimeistään vetoketjun ompelu oli viedä hermot, järjen jamitänäitänyton. Mutta laukku on ollut hyvä ja todella tarpeellinen koulu-/harrastelaukku.
Uunimieheni mun ♥ eli rakas aviomieheni.
Villaviitta taisi olla viime vuoden ensimmäinen ompelutyö. Pääsin siis mukaan Jujunan kaavatestaukseen, minkä takia ompelin yhden vanhaakin vanhemman kangasjemmani. Lopputulos oli niin onnistunut, että jemmaaminen – ainakin tällä kertaa – oli kannattavaa.
Wacom Intuos -piirtopöytä tuli hankittua tämän vuoden uuden kuosikurssin vuoksi. Eli jatkan Savolaisen Elinan kahdella etäkurssilla, joissa toisessa opetellaan itse viimeistelemään digitaalisesti omat kuosit. Taitona se kiehtoo, mutta kieltämättä myös vähän hirvittää, koska piirtopöydän ja kynähiiren käyttö ei ole vielä itsellä kovin hyvin hallussa. Enkä ota kantaa, onko ostamani piirtopöytä hyvä. Siihen ei asiantuntijuus todellakaan riitä.
Yrittäjyysopinnot tuli kahlattua syksyn aikana. Ne ovat merkittävä osa käsityöntekijä-opintoja, mutta oma kiinnostus asiaa kohtaan oli melko vähäistä. Opettaja oli kyllä niin hyvä ja selkeä, että sai innostumaan ja tekemään tehtävät parhaat mahdollisella tavalla, mutta silti. Huh. Mutta kokemus tämäkin ja ainahan sitä oppii, kun on kotoa pois. Että näkökulmat, ymmärrys, lisääntyi siihenkin suuntaan, jos ei muuta.
Ääretön määrä ideoita on tarttunut mukaan viime vuoden aikana. Käsityöntekijä-opintojen myötä olen saanut huomata, ettei ikinä ole riittävästi aikaa käsitöille. Nyt opintovapaalla minulla periaatteessa on kaikki aika käytettävissä vain käsitöiden tekemiseen, muttakun oppii koko ajan uusia tekniikoita, vuorokauden hereillä oloaika tuntuu ikävän vähäiselle. 😀
Överi määrä iloa, valoa ja inspiraatiota myös kaikille teille tähän vuoteen! Vaikka vähän kaikesta tapahtuneesta hänmmentynyt olen, niin sen viime vuosi opetti, että heittäytyminen on pelottavaa, mutta kannattavaa. Kiitos kaunis teille kanssamatkustajat, hurjastellaan yhdessä eteenpäin myös tänä vuonna! ♥
