Jämätammikuu

Tarkoitukseni ei ole aloittaa työviikkoa aina uudella SmartAss-puserolla, vaikka tämä on jo toinen viikon sisään (ensimmäinen neulostunika löytyy täältä). 🙂 Ei, vaikka tämä niin hauska kuosi onkin, vaan taustalla on jämien hyödyntäminen osana Mehukekkerit-blogin kässävuosihaastetta, jossa tammikuun teemana on siis jämät.

maaritse_handypocket_mehukekkeritkassavuosihaaste

Viime viikolla ompelin siis tunikan, jossa käytin niin SmartAss – kuin Raidat-neulosta, joita riitti vielä tämän puseron etuosaan. Loput leikkasin mustasta, melko paksusta joustocollegesta.

maaritse_handypocket_smartassneulos

Pusero on Ottobre-lehden Handy Pocket (5/17), mikä vaikutti kivalta perusmallilta, vaikka valitsinkin liian suuren koon, mikä saa minut näyttämään suuremmalta kuin olenkaan. Ottobren mallit ovat usein melko väljiä, joten tarkistin koon kaava-arkilta mittaamalla, mutta silti meni väärin, koska luulin tarvitsevani tavallista enemmän väljyyttä kankaitteni jäykkyyden vuoksi.

maaritse_handypocket_smartassass_raidat

Neulos oli kuitenkin taskujen suhteen hyvä valinta, koska se on omalla tavallaan ryhdikästä, joten uskon taskunsuiden pysyvän hyvin mallissaan. Kuviakin varten niitä piti hieman ikään kuin taitaa alaspäin, jotta erottaisitte taskujen paikat ja niiden raitaiset sisällöt.

maaritse_handypocket_neuloksesta_jamatammikuu

Ensimmäistä kertaa tein taskut tällä tapaa. Niiden ompelu oli helppoa kuin heinänteko. En kyllä tiedä, ovatko ne kovinkaa käytännölliset koostaan ja paikastaan johtuen, mutta ehkä jotain pientä niihin voi ujuttaa. Ainakin työavaimet hetkellisesti, jos on jo kädet täynnä…

maaritse_handypocket_resorikanttaus_mehukekkeritkassavuosihaaste

Tämän jämäprojektin avulla tuli siis opeteltua uusi taskujen ompelutapa, mutta ensimmäisen kerran onnistuin myös kanttaamaan pääntien hieman leveämällä resorilla. Sitä olen koettanut aikaisemmin jo ties kuinka monet kerrat onnistumatta.

maaritse_handypocket_jamatammikuu_smartass

Ensi keskiviikkona on vielä luvassa pienen pieni jämävinkki. Silloin esittelen helpon pipon ja kämmekkäät osana Blogisisarten Tervetuloa talvi-postaussarjaa, joka on alkanut muutama päivä sitten ja jatkuu aina helmikuulle asti: ensin vuorossa ovat talviset käsityöt, mutta tulossa on myös kotiin, hyvinvointiin ja ruokaan liittyviä juttuja. Minun vuoroni on siis keskiviikkona, jonka jälkeen alan keskittymään housuhelmikuuhun.

Mukavaa alkavaa viikkoa, nähdään!

Peruspaitaa ompelukerhoon

Verson Puodin heinäkuun ompelukerhossa aiheena on 100 paitaa Puodilta. Aikaisemmin kerholaiset ovat saaneet aina saman kuosin, mikä tuli säilyttää salaisuutena sovittuun ompeluajankohtaan saakka, mutta nyt on toisin: lähes kaikki saivat erilaisen kankaan, josta tulee tehdä kuun vaihteeseen mennessä peruspaita, jotta tavoite 100 erilaista paitaa Suomen juhlavuoden kunniaksi toteutuisi.


Ensimmäisenä mietin, mikä on peruspaita. Käytänkö sellaista, että kannaattaako tällä kertaa ompelukerhoon edes lähteä mukaan? Samaa mietti moni muukin, ja ompelukerhon FB-sivuilla käytiin vilkasta keskustelua, mikä on peruspaita ja mikä ei. Oman rajoitteensa toteutukselle luonnollisesti toi myös kangasnpalan pituus, 0,8 metriä, josta ei aikuiselle kovinkaan helpolla paitaa venytetä.

Vaikka mysteerikuosi hirvitti, ensimmäisen ompelukerhokokemuksen, Zadie-mekon, innoittamana lähdin kuitenkin mukaan. Päätin, että laitan kerhotyön onnistumaan tavalla tai toisella, tuli sitten millainen kuosi tahansa. Kankaan vähyyskään ei ollut enää ongelma, koska tehtävää tarkennettiin sen verran, että siihen sai yhdistää jotakin yksiväristä. Myös peruspaidaksi keskustelujen perusteella alkoi muodostua sellainen, minkä kukin peruspaidaksi mieltääHetken tuntui siltä, että tämähän on helppo homma! 

Verson_Puodin_heinakuun_ompelukerho

Niin, se tuntui siltä niin kauan, kunnes sain kankaan. Kuosi oli kaikkea sitä, mitä pelkäsin: se oli turhan lapsekas ja siinä oli inhokkivärejäni, lämpimmän sävyistä keltaista ja punaista. Aluksi harmittikin kovasti, että miksi en saanut jotain muuta, jotain kivaa Verson Puodin monista ihanista kuoseista. Tämä punakeltainen Nallemaa (digiprintti) on siis yksi niistä harvoista, joista en tykkää edellä mainituista syistä.

Verson_Puodin_punakeltainen_Nallemaa

Heh, sen siitä saa, kun ostaa sian säkissä uuden kankaan kuvat silmissä! Hetken nieleskelyn jälkeen päätin hyödyntää tilanteen kaavakokeiluun. Ajattelin siis, että mahdollinen epäonnistuminen, kankaan turha saksiminen, ei nyt niin harmittaisi (vaikka ainahan se harmittaa, mutta yritin nyt uskotella itselleni jotain muuta), vaikka sopivan paidan sijaan tulisikin vain kokemusta.

Verson_Puodin_ompelukerhon_peruspaita

Yhdistin Ottobre-lehden teepaidan ja svetarin kaavat (2/2017), jotta saisin aikaiseksi kapeahihaisen, helposti villatakin alle menevän, mutta miehustasta riittävän väljän, arkeen sopivan paidan. Tämä kokeilu onnistui, tästä tuli hyvä arkipaita, mutta kuosi ei muuttunut valmiissakaan vaatteessa mieluisemmaksi, vaikka mustat hiat siihen hieman särmää tuovatkin. Silti tuntuu siltä, että olen varastanut päiväkoti-ikäisen paidan… Mutta kun en kykene muille ompelemaan, niin itse se on nyt tätä pidettävä. 😀

Kauneus on katsojan silmissä. Millaiset kuosit vetoavat sinuun ja mitkä jätät suosiolla kauppaan? 


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan heinäkuun värini on valkoinen. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik

Rennompi ompeluote

Kun vuosien tauon jälkeen aloin jälleen ompelemaan, olin ihan hirveä tiukkis. Mikään ei kelvannut, vaan aina löysin ompeluistani jotain vikaa. Kummallisinta oli, että ostovaatteissa hyväksyin kieroja saumoja ja muutakin virheitä, mutta itse tehtyihin suhtauduin ylikriittisesti.

hide away huppari upotetut taskut

hide away huppari sielunlintu minttu

Hide away-hupparia (Ottobre 2/2017) tehdessä tajusin tulleeni rennomaksi ompelijaksi: upotettujen etutaskujen saumat jäivät silittämisestäkin huolimatta ikävästi koholleen, joten yritin litistää niitä koristetikkillä. Tikkauksista piti tulla huomaamattoman pienet ja vielä sievätkin… No, näin ei käynyt. Silti mielessäni ei käynyt ratkominen, vaan ajatus, että ensi kerralla onnistun paremmin

hide away huppari sielunlintu minttu taskunsuu

Huppukaan ei mennyt ihan ajatusten mukaan: halusin kokeilla kaksoisneulan sijaan jotain koneeni koristetikkiä alavaran kiinnittämiseen. Juu ei. Kaksoisneula olisi ollut tuttu ja turvallinen, että muistanpa senkin sitten ensi kerralla…

hide away huppari hupunreuna

Aikaisemmin kaikki nuo olisivat menneet purkuun, mutta nyt pystyn enemmän nauttimaan ompelemisesta: parasta on itse tekeminen ja oppiminen. On löytynyt luotto siihen, että tämänkin asian vielä ajan kanssa opin. Rentouden ansiosta sovitustilanteissakin pystyn näkemään kokonaisuuden eikä pelistä heijastu pelkästään virheet.

hide away huppari upoteut taskut sielunlintu minttu

Nyt tästä harrastuksesta alkaa nauttimaan, vaikka yhä hampaiten kiristelyä aiheuttavat huonosti istuvat kaavat, koska en osaa niitä (ainakaan vielä) muokata paremmin istuviksi. Tämänkin hupparin alaosa on liian suuri minulle, mutta en osannut sitä kaventaa upotettujen etutaskujen vuoksi. Mutta yrittämällä, kokeilemalla sekin asia varmaan ratkeaa ensi kerralla… 😀

Mitkä asiat saavat sinut nauttimaan käsitöiden tekemisestä tai harrastamisesta ylipäätään? 


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan toukokuun värini on minttu. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik.

Mustavalkoinen mekko

Viikonlopun aikana ompelin mustavalkoisen mekon, minkä etuosa on Eurokankaan paksua trikoota ja muuten mustaa joustocollegea.

Tein mekon tuunaamallani Ottobren Relaxed-kaavalla, jolla tein jo aikaisemmin onnistuneesti kolme tunikaa. Muutin vielä hieman helmaa sekä hihaa viimeisimmässä Suuri Käsityölehdessä nähdyn puseron mukaisesti. Ajattelin, että suoraviivaisuudessaan ne sopisivat geometriseen miehustaan ja muutenkin toisivat vaihtelua jo paljon käyttämääni kaavaan.

geometrinenhiha

Mekko sopi väritykseltään HommaHuoneen Vuosi värien kanssa-blogihaasteeseen, koska lokakuun teemavärit ovat musta ja harmaa. Värihaaste jatkuu marraskuusssa violetin ja lilan sävyillä, tällä hetkellä näyttää siltä, että teemavärien mukaisesti kaapista löytyisi ainakin yksi joustocollage ja pari keskeneräistä neuletta. Että vi ses!