Vuodenaikahaaste: talvihuppari tikkineuloksesta

Olin haaveillut reilusta tikkihupparista, millainen löytyikin uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä (11-12/2018). Tikkineulos löytyi puolestaan Eurokankaan palalaarista, johon yhdistin jämiäni, Hellinin Poniletti-joustocollegea sekä Ehtalta ostettua second skiniä eli joustavaa keinonahkaa.

MaarItse-blogi: tikkineuloshuppari.

Yleensähän ensimmäiseksi osoitetaan virheet, mitä tuli tehtyä, niin aloitetaan nyt niistä.  😉 Eli tuo huppu, se piti alunperin tulla kokonaan Poniletistä, mutta vahingossa leikkasin kaksi saman puolen kappaletta. Tietenkään jämäpalasta ei enää rittänyt uuteen, kolmanteen. Se harmitti niin, että melkein leikkelin Poniletti-mekostani puuttuvan kappaleen.

Harmiltani en tajunnut luopua alkuperäisestä ajatuksestani kokonaan, joten tein yksivärisen hupun sijasta toispuoleisen: ajattelin kengurutaskun jäävän jotenkin irralliseksi kokonaisuudesta ihan yksinään. Että Ponilettiä pitää olla jossain muuallakin kuin vain taskussa. Jälkiviisaana voin vain todeta, ettei olisi tarvinnut, yksivärinen olisi ollut parempi, mutta toki, ihan ok näinkin….

MaarItse-blogi: sirkkojen kiinnitys huppuun.

Ohjeesta poiketen tein huppuun vuoren ohuesta joustocollegesta alavaran sijaan. Ensimmäisen kerran kokeilin myös sirkkojen laittamista ja se kyllä kannatti: lopputulos on viimeistellymmän näköinen kuin aikaisemmat nahanpaloilla tekemäni nyörinreiät. Sirkkojen laittamiseen katsoin kuvalliset ohjeet täältä, Jujunan blogista.

MaarItse-blogi: huppari tikkineuloksesta, joustocollegesta ja joustavasta keinonahasta. Kaava Suuri Käsityö -lehdestä 11-12/2018.

Minun sirkkani ovat lävistäjältään 1,1 cm, mihin sopii hyvin Ehtan litteä nyöri. Ja näet aivan oikein, nyörin päät ovat vielä viimeistelemättä, muttaku en osaa päättää pituutta jne…. 

MaarItse-ompelublogi: tikkineuloshuppari.

Yritin mittailla kaava-arkilta oikea kokoa, mutta tuhraan: en ole koskaan tehnyt mitään näin reilulla mitoituksella, joten en hahmottanut mittasuhteita, vaikka kuinka mitoin. Siksi summanmutkassa vain piirsin kaavat yhden koon pienempänä kuin ns. normikokoni (jokseenkin inhoan koko normikoko-sanaa, koska mielestäni ompelussa ei ole normikokoa olemassa, vaan aina pitää koko kaava-arkilta mitata ja muokata, soveltaa ja säheltää, jos meinaa onnistua). Lisäksi jätin sivusaumaan kuuluvan vetoketjun turhakkeena pois.  

MaarItse-käsityöblogi: tikkineuloshuppari.

Pienempi koko ei kuitenkaan riittänyt, vaan lopputulos oli teltta. Onnistuin kuitenkin kaventamaan siitä hyvän tekemällä takasauman, minkä avulla ompelin takaa kolmion mallisen palan pois: ylhäällä oli ikään kuin kolmion kärki, josta ompelin alaspäin tasaisesti sivuja kohti leventäen. Ylhäältä kavennuksen syvyydeksi tuli siis noin sentti ja alhaalta puolestaan viisi senttiä. Näin hyvä pääntie ja hartiaseutu sekä kengurutasku pysyi ennallaan, mutta ylisuuri vartalo-osa kapeni.

MaarItse-blogi. Jämäompelua: huppari Eurokankaan tikkineuloksesta, johon yhdistetty jämäpaloja, Hellinin Poniletti-joustocollegea ja Ehtalta ostettua second skiniä. Kaava Suuri Käsityölehti, 11-12/2018.

Lisäksi lyhensin helmaa, koska alkuperäinen mitta oli hupparin sijaan minulle enemmän mekko. Tuon muutoksen tein jo kaavoja piirtäessä, koska muutoin kengurutasku olisi jäänyt liian alas ja pienentynyt kovasti. Nyt tasku on siis alkuperäisessä koossa, nostin sitä vain ylemmäs noin kymmenen senttiä eli sen verran, mitä helmaa lyhensin. Myös hihat piti lopuksi lyhentää.  

MaarItse-blogi: huppari Eurokankaan tikkineuloksesta, johon yhdistetty jämäpaloja, Hellinin Poniletti-joustocollegea ja Ehtalta ostettua second skiniä.

Huppari onnistui kaikkiin muutoksiin nähden hyvin ja on mukava päällä. Vaikuttaa lämpimältäkin, että tästä tuli nyt tällainen ylisuuri ysärihuppari, mihin on ihana kietoutua pakkassäillä. ♥ Kunhan niitä nyt vain tulisi!


Osallistun tällä postauksella Tavaroiden taikamaailma -blogin vuodenaika-haasteeeseen #talvi. Tarkemmin haasteesta, kuinka osallistua ja keitä on jo mukana, voit lukea täältä, klik.  Minun aikaisemmat vuodenaikahaasteenpostaukseni löytyvät alta: 

Kässäilijät kasvokkain

Jälleen oli ja meni se aika vuodesta, että some täytyi Tampereen kädentaidotmessuista: niin mainoksista, lippuarvoinnoista kuin sinne menevien haaveista ja lopulta messutuliaisista.

Itse en messuilla käynyt, en tänä vuonna enkä uskoakseni tulevinakaan, koska väenpaljous saa minut sisäisesti sekoamaan. Heh, täysin epäsosiaalinen en kuitenkaan ole: messuviikolla osallistuin huomattavasti pienimuotoisempaan, mutta sisällöltään suureen tapahtumaan, sillä sain kunnian osallistua Named Clothingin kaavakirjan ”Breaking the Pattern” lanseerausjuhlaan.

MaarItse - käsityöblogi

Some on hieno asia, kuinka se mahdollistaa niin monin eri tavoin muiden kädentaitajien kanssa päivittäisen yhteydenpidon. Lanseerausjuhla kuitenkin muistutti, että se ei korvaa reaalielämän kohtaamisia: sitä riemua ja innostusta, mikä näkyy ja kuuluu ihmisten silmien tuikkeessa, eloisissa käsissä ja puheen sorinassa.

Breaking the Pattern -kaavakirjan lanseerausjuhla

Olikin upea ilta. ♥ Innostuin valtavasti keskusteluista, joita muiden kanssa kävin sekä kirjan mallivaatteiden hypistelystä. Lisäksi pitemmän aikaa mielessä on ollut joustavien kankaiden vähentäminen ja siirtyminen – ainakin osittain – joustamattomiin. Siitäkin näkökulmasta tämä oli mukava ilta, sillä sain monta vinkkiä ja ideaa tuota matkaa varten. 

Namedin Breaking the Pattern -kaavakirja

Tuosta juhlasta on nyt parisen viikkoa enkä vieläkään kaiken selailun jälkeen osaa päättää, mitä kokeilisin ensimmäisenä. Sinäkin voit käydä kurkkaamassa tarkemmin kirjan sisältöä täältä, Namedin sivuilta, klik. Kirjassa on siis parisenkymmentä kaavaa niin joustaville kuin joustamattomille, joista löytyy haastetta aina aloittelijoista taitavampiin ompelijoihin.  

Kaavakirjasta ompeluniloa!

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että taidan aloittaa Ruska-mekosta…. Ehkä… 😀 Se on kuitenkin varmaa, että kirja antoi joululomalleni uuden merkityksen: enää pitää kirjoittaa joulupukille ja toivoa paljon ompeluaikaa! 

Pallomekko

Tämä mekko on saanut alkunsa jo keväällä, kun näin Instagramissa  @laalaair:in valkomustan pallomekon. Mekko oli tehty suuri palloisesta kuosikankaasta ja Suuri Käsityölehden Taimi-kaavalla. Ihastuin kovasti mekon leikkisyyteen ja kauniisiin frillahihoihin.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Siksi kokeilin itsekin tuota viime kesän yhtä suosituimmista mekkokaavoista, mutta ei, minun päälläni se oli ihan kamala! Ongelmana siinä oli se, että se leveni pallomaisesti heti kainaloiden alta tehden minusta täysin muodottoman möhkön. Malli oli itseassa minulle niin poisoikeasta, etten edes jaksanut edes yrittää sen muokkaamista minulle sopivaksi: ajatellin suosiolla etsiväni jonkin kapeamman mallin, mistä saisin itselleni istuvan frillamekon vähemmällä vaivalla, pienemmillä muutoksilla.

MaarItse - ompelublogi

Kovinkaan kauan en joutunut kateellisena somessa seuraamaan, kun yksi jos toinenkin esitteli kauniita röyhelöitään, sillä sain testattavakseni Unelmallisen Lotta-tunikan. Sen pystyi toteuttamaan niin frilla- kuin näillä volankihihoilla (frillahihalliset löydät täältä ja täältä).

MaarItse - ompelublogi

Ympyrä sulkeutui, kun syksyllä Eurokankaan valikoimista bongasin alkuperäisen ihastukseni mukaisen suuri palloisen kuosin. Ja mikä parasta, siinä oli pohjavärinä vielä lempivärini musta, mikä sopii paremmin tähän vuodenaikaan kuten pidemmät hihatkin: vaihdoin frillat volangeihin.

Trikoomekko, jossa taskut ja volankihihat.

MaarItse - käsityöblogi

Hihat ovat täysin Lotta-kaavan mukaiset, mutta muutoin muokkasin kaavaa hieman kapeammaksi niin lantiolta kuin takaa lisäämällä sinne keskitakasauman. Ja pidensin siis mekkomittaan.

Trikoomekko istuvalla takasaumalla.

Kaavamuokkaukset olivat tämän mekon kohdalla helpoin osuus, sillä pallokangas oli ohutta viskoositrikoota. Läpinäkyvyytensä vuoksi siihen piti tehdä vuori, minkä ompelin myös ohuesta viskoositrikoosta.

Volangit mekon hihoissa

Vuori ei ole kuitenkaan täysin irrallinen, sillä taskujen vuoksi ompelin niin päälli- kuin vuorikappaleet sivusaumoista kiinni. Taskut onnistuivatkin, mutta muutoin ohuen viskoosin ompelu oli täysin tuskaa, koska en riittävän tarkoin miettinyt kankaiden eroja.

Eurokankaan viskoositrikoosta mekko taskuilla ja volankihihoilla.

Keskityinkin lähinnä niiden samankaltaisuuteen eli paksuuteen, mutta sillä ei kuitenkaan taida olla niin paljon merkitystä lopputuleman kanssa. Tärkeämpää olisi ollut miettiä eroavuuksia jouston suhteen, mistä johtuen esimerkiksi helman ompelu oli hyvin hankalaa: päällikangas venyi niin pituus- kuin leveyssuunnassa vuorikangasta enemmän. Helman osalta menikin käsinompeluksi, mutta nyt minulla on vihdoin oma pallomekko. 😀

Ihanasti itse tehty

MaarItse - käsitöitä | valokuviaBlogiyhteistyö: Tammi

Sain somenäkyvyyttä vastaan Sanna Suonpään käsityökirjan Kototekoja – ihanasti itse tehty. Kirjasta löytyy ohjeita aina virkkaamisesta kutomiseen, kankaanpainantaan, koruihin, kirjontaan jne. Ohjeista useimmat ovat entuudestaan Sannan Kototeko-blogista tuttuja, kuten myös se ihana itse tehdystä tuleva fiilis, minkä Sanna on kiteytynyt näin:

Siitä ei tullutkaan ihan sellaista kuin ohjeessa luvattiin. Siitä tuli uniikki. Siis suorastaan täydellinen.

Kirja henkii siis jo blogista tutuksi tullutta Sannan tyyliä kannesta kanteen: kirjassa on kauniita inspiroivia kuvia, sujuvaa tekstiä sekä ideoita erilaisin tekniikoin kierrätystäkään unohtamatta.

MaarItse-käsityöblogi

Ohjeet on jaettu viiteen teemaan:

  1. Kaunista ylle
  2. Ihana arki, inspiroiva juhla
  3. Tyylikkäästi tallessa
  4. Koti kauniiksi
  5. Ihanasti mukana

Lisäksi Sanna avaa mitä yleensä ja kestävästi kototekeminen voi olla. Kirjan lopussa ovat myös kirjonta- ja piirroskuvat omilla sivuillaan, joten ei ole pelkoa, että ne menisivät hukkaan erillisenä kaava-arkkina.

MaarItse-käsityöblogi

Päällimmäiseksi kirjasta mieleeni jäivät kolme asiaa. Niistä yksi oli tämä hauska kirjailtu Kahvia-taulu: se olisi osuva kotiimme, sillä minä voisin helposti elää pelkällä kahvilla. ♥

MaarItse-käsityöblogi

Toisekseen innostuin Kaunista ylle -osion erilaisista koruista, koska käsityöt ovat minulle tärkeä arvo ja asia, mikä saa näkyä myös päälle päin. Siksi itse tehdyt korut olisivat oivallinen lisä ja jatko itse tehdyille vaatteilleni.

Blogiyhteistyö: tutustuminen käsityökirjaan Kototekoja - ihanasti itse tehty.

Kahvia-tauulun ja korujen lisäksi innostuin myös Ihanasti mukana -osion erilaisista laukkuista ja pussukoista. Itseasiassa olen jo yhtä ohjetta niistä kokeillut eli tein Kääntötemppu-läppärisuojan mieheni tabletille mustasta paperinahasta ja miehen vanhoista farkuista (se on vielä viimeistelemättä, että siitä sitten myöhemmin lisää). Tämä simppeli ohje ainakin toteutti kirjan lupauksen, että käsillä tekeminen ei välttämättä vaadi hulppeita puitteita eikä edes huimia taitoja, vaan oivaltavan idean!

Lumoavat mekot

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Ommellisen Lumous-kuosin suosio tempaisi minut kevättalvella mukaansa, vaikka värit, joita onnistuin saamaan, eivät ole minun värejä lainkaan: vaaleanvihreä on ehkä vähän tummanvihreää parempi.

Tummanvihreästä Lumous-kankaasta mekko

Suuri kuosikaan ei lopen tuntunut omalta, vaikka kuinka pyörittelin kangaspalojani suuntaa ja toiseen. Ensimmäinen, tummanvihreä, tuntuikin aluksi kovin väärin leikatulta, että kukat menivät liian sivuun. Näin kuosi ei mielestäni pääse oikein oikeuksiinsa, ja sitä meni melko paljon haaskuuseenkin.

Ompelublogi MaarItse

Olen ommellut tämän mekon jo keväällä, ja aika on tehnyt tehtävänsä: se ei enää näytä niin valjulta kuin silloin heti valmistuttuaan. Mutta tuo kukallinen hiha pistää yhä silmääni. Noin kamalaan kohdistukseen ei auta edes aika. 😀

Käsityöblogi MaarItse

Tämä on siis tehty muokkaamallani, jo aikaisemmin postatulla Relaxed-luottokaavalla.

Ompelublogi - MaarItse

Koska ensimmäinen Lumous-mekko ei mielestäni oikein onnistunut, hautautui vaaleampi kangaslaatikkoni pohjalle hyväksi aikaa. Mutta pari viikkoa sitten rohkaisin mieleni, ja leikkasin siitä mekon pidentämällä viimeisimmässä Suuri Käsityö-lehdessä (9/2018) ollutta Peura-tunikaa.

Ompelublogi - MaarItse

En tietenkään laittanut ylös kuinka paljon sitä pidensin, koska ajattelin asian muistavani… Hah, turhan optimistinen olin. Helman pidennyksen lisäksi lisäsin sivutaskut, koska ilman niitä en osaa enää olla, mutta muutoin mekko on täysin kaavan ja ns. normikokoni mukainen.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Melko onnistunut lopputulos, vai mitä? Että siinä missä ensimmäinen sai päättämään, etten ikinä osta enää näin suurta kuosia, varsinkaan hetken mielihalusta, vielä väärän värisenä, toinen mekko palautti uskoni. En kylläkään tiedä, onko se sitten hyvä vai huono asia…

MaarItse - taskumekko