Kollaasi

Tuskin keneltäkään on mennyt ohi, että Tampereella oli viikonloppuna Suomen kädentaidot -messut. Alunperin messut eivät kiinnostaneet minua lainkaan, mutta erityisesti viime viikon loppua kohden, messuajankohdan lähestyessä, somessa kiihtyvä toitotus sai epäilemään, että voiko tässä pitää itseään vakavasti otettavana käsityöharrastajana, kun messut eivät juurikaan herätä minussa mitään mielenkiintoa. Hetkellisesti jopa mietin, että pitäisikö sinne sittenkin lähteä?

Messuille menemistä puolsi se, että olisi mukava jakaa muiden kässäilijöiden kanssa sama kokemus, nähdä ihan ite monen kangaskaupan valikoima tietokoneen näytön sijaan sekä kierrellä ja katsella erilaisia ideoita yms. Mutta olisinko nauttinut siitä monen kymmenen tuhannen muun kanssa yhtäaikaa?

En oikein usko, sillä väenpaljous ja tungos yleensä ahdistavat, tuoksuyliherkkyyteni tuomista vaikeuksista puhumattakaan. Mutta omakohtaisuudestani huolimatta, ilmiönähän messut ovat huikeat: messuväkeä oli viikonlopun aikana lähes 50 000. Ja osa, kuten minä, jäi vielä rannalle ruikuttamaan… 😉

Hurjasta messukiinnostuksesta on pääteltävissä, että yhä käsitöitä tehdään ja arvostetaan! Ja onneksi siellä oli monta bloggaria mukana, niin messufiilistely onnistuu kotikoneeltakin. Esim. Mehukekkerit-blogista löytyy postaus, johon on kivasti koottu vuoden hitit niidenkin katseltavaksi, jotka eivät mukaan päässeet.

Loppujen lopuksi some vaikuttikin minuun niin tehokkaasti, että kipinä joillekin pienemmille messuille menemiseen syntyi, mutta nyt, menneenä viikonloppuna, tyydyin kässäilemään omassa rauhassa kotona.

IMG_20171119_223151_278

Viime viikolla Kototeon Sanna teki Instagramissa gallupia, onko ideapoukkoilu ja monen työn yhtäaikainen tekeminen ok. Heh, on sanomattakin selvää, mitä mieltä minä olen. Kollaasissa on siis kaikki viikonlopun aikana aloitetut, kesken jääneet sekä valmiiksi tehdyt työt: kokosin pdf-kaavoja, ompelin mekkoja sekä villatakkiini nappeja, heiluttelin puikkoja ja suunnittelin joulukalenteria (omat postaukset näistä tulee myöhemmin).

Olen ollut joskus hyvin pedantti, että uutta ei saanut aloittaa ennen kuin entinen on valmis, mutta tuosta periaatteesta olen luopunut jo vuosia sitten. On paljon mukavampaa, kun on tekeillä monenlaisia käsitöitä, jotta on aina jotain, mitä jatkaa sen hetken mielialan ja tilanteen mukana. Esim. koulutuksiin osallistuessa ja automatkoille pitää olla riittävän yksinkertainen neuletyö, koska muuten en kykene kuuntelemaan tai tulee huono olo. Tai sitten kudon mitä sattuun, ja kotona pitää purkaa.

IMG_20171119_223151_280

Teen siis monenlaisia töitä yhtä aikaa sekä poukkoilen ideasta toiseen jo hajamielisyytenikin vuoksi. Esim. harmaaseen villatakkiini ostin napit jo pari viikkoa sitten, mutta kun en ehtinyt niitä heti ompelemaan, hukkasin ne. Ja näin teen ärsyttävän usein, että hyvissä ajoin hankkimani materiaalit ovat hukassa, ja siksi aloitan jotain muuta. No, nyt on uudet napit ostettu, takki viimeistelty ja itselle – jälleen kerran – luvattu, että jatkossa olen tarkkaavaisempi, mitä mihinkin jemmaan. 🙂

Millainen messuilija ja/tai käsityöharrastelija sinä olet?    


Pieni Lintu -blogin MakroTex-kuvahaasteen teemana tällä viikolla on kollaasi. Muiden kollaasit ovat klikkauksen päässä täällä

Sininen syyskuu

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klikSyyskuun värini oli sininen ja tuleva lokakuu on sinivihreä. 


Syyskuun sininen työni oli NOSHin Kiila-pusero, jonka kaava löytyy uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä (9/2017). Se oli täydellinen valinta Vimman sinisille fisu-kuosille, sillä mielestäni se pääsee parhaiten oikeuksiinsa suurena ja liikkuvana pintana.

Oversize-pusero olisi siis fisuja ajatellen mitä parhain, mutta itsestäni en ollut varma, koska olen melko lyhyt ja leveä. Mielestäni Kiilan tapaiset reilut paidat sopivat enemmän pitkille ja laihoille. Siis sellaiselle mallille, jollainen käsityölehdessäkin oli. Googlettamalla löysin kuitenkin kuvia Kiilasta monen eri kokoisen naisen päällä, ja vaikutti siltä, että se voisi olla ihan sopiva ennakkoluuloistani huolimatta.

vimma_fisut_kiila_oversize_pusero_nosh

Tästä tuli oversize, vaikka valitsin pienemmän koon, mitä normaalisti pidän. Mansetit näyttivät tekovaiheessa hurjan pieniltä, ja liian tiukat olisi tullutkin, jos olisin tehnyt ne taitteella. Kaksinkertaisena ne eivät siis joustaneet tarpeeksi, joten leikkaisin osan pois ja päärmäsin ne siksak-ompeleella, kuten kaiken muunkin, koska laiskotti.

vimma_fisut_kiila_oversize_nosh

Ihastuin tähän kovasti, ja pusero olikin päällä lähes koko viime viikon. Työkaveritkin kehuivat ja oppilaat puolestaan ihastelivat kaloja niin, että matematiikan laskut olivat jäädä toiseksi. Pusero on siis hyväksi havaittu, vaikka pääntie olisi voinut olla minun makuuni hieman kapeampi. Sen muutoksen voin tehdä sitten toiseen, jonka huolittelen siistimmin kaksoisneulalla. 🙂

Vimma-ihastus

Yksi lempisanoistani kautta aikojen on ollut vimma siitä syystä, että lapsena minulla oli naapurissa hoitohevonen nimeltään Vimma. Oi niitä aikoja, mitä tuon ison eläkkeellä olevan ravitamman kanssa elettiinkään… Nostalgian lisäksi pidän muutoinkin vimma-sanan vahvasta tunnelatauksesta, koska rauhallisesta olemuksestani huolimatta olen sellainen, joka innostuessaan jostakin voi uppoutua täysillä niin, että paikka ja aika unohtuvat, periksi antamatta, vaikka ei heti osaisikaan.

Nykyisin tuo rakas sana on saanut uuden ulottovuuden, ja sehän taitaa ollakin jo kaikille ompelijoille tuttu eli Vimma Company. En tiedä, miksi juuri nyt Vimman kankaat kolahtivat, sillä jos totta puhutaan, en ole oikein ikinä ymmärtänyt jo pitkään jatkunutta lettikankaan suosiota. Ilmiö alkoi kuitenkin kiinnostamaan, ja tietenkin siinä kävin niin, että kohta minullakin oli Vimmaa: lettejä ja fisuja.

vimma_muva_lettikangas

 

Uteliaisuudestani tilasin lettejä, mutta en vieläkään oikein niistä syttynyt. Valkopohjaisena se on mielestäni tähän hetkeen liian kesäinen, joten ne jäävät odottamaan oikeaa aikaa ja oikeaa kaavaa. Niitä pitää siis sulatella, mutta fisut – oi että! Muva-vaihtoehtohan toimii aina, mutta erityisesti ihastuin sinisten fisujen sävyyn.

vimma_fisu_joustocollege.jpg

 

Kädenvääntö itseni kanssa oli kova, koska en olisi raaskinut kangasta leikellä, mutta ei se jättänyt rauhaankaan. Lopullinen niitti oli se, että samalla viikolla kankaiden kanssa postilaatikkoon kolahti uusin Suuri Käsityö- lehti (9/2017), jossa oli oversize-kaava Noshin Kiila-puseroon. Se mielestäni sopi tähän kuosiin, kun fisut pääsevät uiskentelemaan vapaasti suurena pintana ilman häiritseviä saumoja.

vimma_fisut_kiila_oversize_pusero_nosh

vimma_fisut_kiila_oversize_pusero

Nyt kun olen tutustunut Vimman kankaisiin, vielä haaveilen saavani Rikkaruoho-, Mystical flower-, Maailma muovautuu- ja Voimakukka-kuoseja. Niitä – kuten kaikkia muutakin Vimman kankaita – on varsin vaikea saada verkkokaupasta: Teresan Belle Époque Wedding -blogissa onkin mainio postaus tästä Vimman kehittelemästä nettipelistä, missä verkkokaupan sivuja tulee päivittää niin vimmatusti. 😀 Koska aika ei tahdo riittää tuohon peliin, jonkinlanen diileri pitäisi kivijalkakauppaa ajatellen saada…

 

Onko  sinulla omat Vimma-suosikit? 


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan syyskuun värini on sininen. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik

Vuosi väriterapiaa-haasteen loppukiri

Ensimmäinen blogivuosi alkaa olla takana! Mitään ihmeempää juhlahumua ei ole tiedossa, vaan vain tällaisia arkisen ihmisen arkisia mietteitä: viime viikonloppuna postasin jo yleisesti, mitä vuoden aikana on tapahtunut, ja nyt vuorossa on mietteitä käsityöhaasteesta, johon olen vuoden aikana osallistunut. Loppukuusta luvassa vielä postaus  365 erilaista päivää– projektistani, joka on muutamaa kuvaa vaille valmis.


Vuosi väriterapiaa-haaste alkoi tammikuussa ja sen ideana on siis tehdä kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Värit piti listata vuoden alussa ennen haasteen alkua, ja näin ne – toteutuneet kuin toteutumattomat kuukaudet – osaltani menevät:

  1. harmaa tammikuu
  2. punainen helmikuu
  3. vihreä maaliskuu
  4. musta huhtikuu
  5. minttu toukokuu
  6. pinkki kesäkuu
  7. valkoinen heinäkuu
  8. viininpunainen elokuu
  9. sininen syyskuu
  10. sinivihreä lokakuu
  11. violetti marraskuu
  12. kultainen joulukuu

Lähdin haasteeseen mukaan, koska halusin sen avulla tuhota kässäilyvarastoani vähemmäksi. Haastettahan on vielä jäljellä loppuvuosi, mutta nyt jo on selvää, että kankaat ja langat eivät ole vähentyneet toivomallani tavalla. Sen sijaan varastoni on pikemminkin vaihtunut eli olen onnistunut tuhoamaan vanhoja pois, mutta sortunut myös ostamaan jonkin verran uusia tilalle. Ostolakkoani horjuttivat mm. kesän Kankaiden yö-tapahtuma ja Neulefestarit.

Siitäkin huolimatta olen tykännyt haasteesta, sillä se on rajannnut yli-innokasta käsityöasennetta johonkin tiettyyn asiaan aina kerrallaan sen sijaan, että koko taivas olisi rajana. Silloin yleensä en saa mitään aikaiseksi, kun päässä olevat ideat kilpailevat keskenään, että mille sitä alettaisiin.

Haasteen ja siihen liittyvän suunnitelmallisuuden avulla olenkin onnistunut tekemään käsitöitä enemmän kuin koskaan aikaisemmin niin kuukauden väreissä kuin muutoinkin. Siten taidot ovat karttuneet ja tekemiseen on tullut varmuutta. Esimerkiksi alkuvuodesta jännitin joka kerta kaksoisneulan käyttöä, mutta nyt sen käyttö – kuten moni muukin asia – sujuu rutiinilla. Silti taidot eivät vielä riitä ihan siihen mihin mieli halajaisi. Mutta hyvä näinkin, sillä nyt ymmärrän, että vain harjoittelemalla vaikeammatkin jutut (joita minulle ovat esim. housujen ja takin ompelut), tulevat vielä onnistumaan, kuten nuo kanttaamiset kaksoisneulalla sitten alkuvuoden.

Käsityöhaaste on tehnyt minusta myös rohkeammin ottamaan kontaktia muihin haasteeseen osallistuviin ja sitä kautta innostuin kommentoimaan myös muita (käsityö)blogeja. Sen ansiosta olenkin saanut bloggaamisesta enemmän irti: bloggaaminen on ollut kaksinverroin hauskempaa. 🙂

Vaikka haastetta on vielä vähän  jäljellä, nyt jo jännityksellä odotan, mitähän ensi vuosi tuo mukanaan.

Millaisista blogihaasteista sinä pidät?

Haluatko oppia ompelemaan?

miten_opin_ompelemaan_kansi

Kaupallinen yhteistyö: Unelmallinen

Kun Unelmallisen Kati tiedusteli blogiyhteistyömahdollisuutta hänen uuden e-kirjan ”Miten opin ompelemaan?” merkeissä, kysymykseen oli helppo vastata myöntävästi, vaikka aivan aloittelevasta ompelijasta en enää menekään. E-kirja kuitenkin kiinnosti, koska välillä vieläkin koen epävarmuutta ompelun perusasioissa. Toisekseen, olin vuosia seurannut Katin blogia ja ihaillut hänen ompelutaitojaan, joten oletin e-kirjan olevan hyödyllinen.

Kati Ylkänen, e-kirjan kirjoittaja, on siis itseoppinut ompelija, joka haluaa jakaa oppimiaan asioita yksissä ja samoissa kansissa helpottaakseen muiden ompeluharrastuksen aloittamista.

Kirjoitin ”Miten opin ompelemaan?” e-kirjan, koska olisin itse kaivannut juuri sen kaltaista kattavaa opasta aloittaessani ompelun vuosia sitten. Aluksi tiedon etsiminen tuntui todella haastavalta ja lähes kaikki asiat on tullut opittua kantapään kautta.

Yhdyn täysin Katin kokemuksiin ompelun aloittamisesta. Käsityöt ovat kiinnostaneet minua jo pikku tytöstä lähtien, mutta opiskelujen ym. kiireiden vuoksi kässäilyissäni oli monen vuoden tauko. Kutominen on ollut mukana aina jollakin tavalla, mutta ompelun aloitin ikään kuin uudelleen muutama vuosi sitten. Se ei onnistunutkaan niin helpolla kuin teinivuosina, sillä äidin tutun ja turvallisen koneen tilalla oli oma upouusi kone ja erilaisia uusia materiaaleja oli tullut kauppoihin pilvin pimein. Uudelleen aloittaminen edistyikin niin hitaasti, että välillä teki mieli luovuttaa.

Turhauttavan alun vuoksi olisin ehdottomasti tällaisen oppaan tarvinnut, mutta myöhäistä se ei ole vieläkään, vaikka nyt suurin osa sen sisällöstä onkin jo tuttua asiaa. E-kirja antoi kuitenkin mukavan lisävarmuuden yhdellä silmäyksellä, että monen perusasian olen onnistunut oppimaan siitäkin huolimatta, kuinka usein olen kokenut epävarmuutta kaiken kirjavan tiedon keskellä, että ymmärsinköhän nyt ja teenköhän tämän oikein… 

miten_opin_ompelemaan_sisus

Uskon vahvistuksen lisäksi e-kirjassa oli toki minulle uutta tietoakin, sillä enhän vielä kovin kokenut ole. Erityisesti ”Mitkä neulat valitsen?”-osio sai minut kiinnostumaan e-kirjasta jo ennen Katin yhteydenottoa, koska esim. Microtex-neulat ja niiden käyttötarkoitus ovat olleet minulle täysi mysteeri.

Tähän saakka olen siis käyttänyt lähinnä vanhasta muistista joko yleis- tai pallokärkineulaa kankaasta riippuen, mutta nyt ymmärrän esimerkiksi sen, miksi muutoin niin takuuvarma koneeni sekoaa scuba-kankaan kanssa ja miksi se rei’ittää puuvillatrikoota. Siksi kävinkin ostamassa uusia neuloja. Siinä samalla tuli testattua, kuinka kätevä e-kirja ostoksilla onkaan, kun mm. taulukko neuloista ja yhteensopivista kankaista löytyy omasta kännykästä.

Näiden omien kokemusten perusteella voin hyvillä mielin suositella e-kirjaa aloitteleville ompelijoille: uskon, että se toimii oikotienä onneen sen sijaan, että jokainen asia pitää erikseen netistä ja/tai kirjoista opiskella. Pidän myös Katin selkeästä ja kannustavasta tyylistä ilmaista asiat, sillä tiedän, että silloin, kun ompelu ei suju, selkeät ohjeet ja vertaistuki – vaikka sitten oppaan muodossa – ovat tarpeen. 😀


Lukijani saavat ”Miten opin ompelemaan?” e-kirjasta 10 % alennuksen koodilla MAARITSE 17.9.2017 saakka. Lisätietoja e-kirjan sisällöstä sekä tilausohjeet löydät Unelmallisen verkkokaupasta.

Viininpunainen elokuu

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klikElokuun värini oli viininpunainen ja tulevan syyskuun sininen. 


Töiden alku on verottanut harrastamista, mutta ei todellisuudessa kuitenkaan niin paljoa kuin blogin hiljaiselo antaa ymmärtää. Ei, vaikka Vuosi Väriterapiaa- työkin oli jäädä postaamatta. Tilanne on itseasiassa täysin päinvastainen, sillä pää on täynnä ideoita sekä koti aloitettuja, keskeneräisiä projekteja eli nyt on oikein lennokas syksyinen fiilis, kun tekisi mieli kaikkea kokeilla ja aloittaa.  Voihan syksy, yhdenlainen uusi vuosi! ♥

kuviovirkkaus_popcornvirkkaus_molla_mills

Kesken ovat esimerkiksi virkatut laukut sekä Well Water Hoodie viininpunaisesta Väinämöisestä. Hupparin piti olla alunperin tämän kuukauden teematyö, mutta se on edistynyt hyvin hitaasti, koska olen sovitellut ja muokannut sitä tuon tuosta, jotta tulisi heti kerrasta mieluinen. Vartalo-osa alkaakin olla valmis, mutta hihat ja nappilista vielä mietityttävät, kuinka ne olisi parhain tehdä.

wellwaterhoodie_kesken

Ompelun suhteen tekeillä on perusvaatteita töihin, joista esimerkkinä tämä viininpunainen paita. Se ei kylläkään onnistunut kuin ihmisen ajatus: yritin tehdä etukappaleeseen pystysuoraan trendikästä röyhelöä, mutta se ei onnistunut, koska tein virheen toisensa perään.

viininpunainen_trikoopaita

Pahin virhe oli se, että sijoitin pystysauman liian sivulle. Lisäksi yritin oikotietä onneen eli leikkasin etukappaleen auki röyhelöä varten tuosta noin vaan… Ups, saumanvarat!

Röyhelö ei siis istunut, ja yritin korjata mokani koristetikkauksella. Sehän ei tietenkään korjannut sitä tosiasiaa, että toiselta puolelta miehusta kapeni saumanvarojen verran eli toisesta olkasaumasta tuli kapeampi ja hiat istuvat sen vuoksi eri tavalla. Voihan pah ja pöh!  Taisin saada paidan sijaan uuden pipon…

viininpunainen_koristetikkaus

Nyt siis tuli vain kokemusta ja ompelukonekuume, koska tulin testanneekseni koneeni koristeompeleet: ne ovat kivoja, mutta niitä on aika vähän. 😉

Mitä ompelukonetta kuumeeni parantamiseen suosittelisit? Mitäs sitten tekisin, jos tautini talttuukin vain saumurilla?