Lumoavat mekot

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Ommellisen Lumous-kuosin suosio tempaisi minut kevättalvella mukaansa, vaikka värit, joita onnistuin saamaan, eivät ole minun värejä lainkaan: vaaleanvihreä on ehkä vähän tummanvihreää parempi.

Tummanvihreästä Lumous-kankaasta mekko

Suuri kuosikaan ei lopen tuntunut omalta, vaikka kuinka pyörittelin kangaspalojani suuntaa ja toiseen. Ensimmäinen, tummanvihreä, tuntuikin aluksi kovin väärin leikatulta, että kukat menivät liian sivuun. Näin kuosi ei mielestäni pääse oikein oikeuksiinsa, ja sitä meni melko paljon haaskuuseenkin.

Ompelublogi MaarItse

Olen ommellut tämän mekon jo keväällä, ja aika on tehnyt tehtävänsä: se ei enää näytä niin valjulta kuin silloin heti valmistuttuaan. Mutta tuo kukallinen hiha pistää yhä silmääni. Noin kamalaan kohdistukseen ei auta edes aika. 😀

Käsityöblogi MaarItse

Tämä on siis tehty muokkaamallani, jo aikaisemmin postatulla Relaxed-luottokaavalla.

Ompelublogi - MaarItse

Koska ensimmäinen Lumous-mekko ei mielestäni oikein onnistunut, hautautui vaaleampi kangaslaatikkoni pohjalle hyväksi aikaa. Mutta pari viikkoa sitten rohkaisin mieleni, ja leikkasin siitä mekon pidentämällä viimeisimmässä Suuri Käsityö-lehdessä (9/2018) ollutta Peura-tunikaa.

Ompelublogi - MaarItse

En tietenkään laittanut ylös kuinka paljon sitä pidensin, koska ajattelin asian muistavani… Hah, turhan optimistinen olin. Helman pidennyksen lisäksi lisäsin sivutaskut, koska ilman niitä en osaa enää olla, mutta muutoin mekko on täysin kaavan ja ns. normikokoni mukainen.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Melko onnistunut lopputulos, vai mitä? Että siinä missä ensimmäinen sai päättämään, etten ikinä osta enää näin suurta kuosia, varsinkaan hetken mielihalusta, vielä väärän värisenä, toinen mekko palautti uskoni. En kylläkään tiedä, onko se sitten hyvä vai huono asia…

MaarItse - taskumekko

Kukallinen Peura-tunika

Ompelublogi Maaritse

Testasin viimeisimmästä Suuri Käsityölehdestä Peura-tunikan (9/2018) kaavaa, koska se vaikutti juuri sellaiselta, mitä tarvin neuletakin alle: tunika, mikä ei purista eikä kiristä, mutta istuu yläosastaan ja hihat ovat kapeat, jottei ne rullaannu neuleen alla möykyiksi.

Peura-tunika trikoisena ja sivutaskuilla (Suuri Käsityölehti 9/2018).

Kaava oli tarkoitettu neulokselle tai joustocollegelle. Minä tein omani melko ohuesta trikoosta, mistä tuli ihan ok. Tein kuitenkin vielä toisen mustasta joustocollegesta (mitä en siis vielä ole kuvannut), mistä tuli istuvampi ja ryhdikkäämpi. Parempi istuvuus tai liika väljyys ei kylläkään tällaisessa mallissa niin näy päälle päin, että yhtä pidettäviä tunikoita molemmista tuli, mutta toki parempi istuvuus lisäsi myös tunikan mukavuutta päällä pidettäessä. Eli teen vielä lisää näitä, mutta jc:sta ainoastaan.

Käsityöblogi MaarItse

Koko vastasi ainakin minun osalta eli piirsin kaavat ns. normikokoni mukaan.

Peura-tunika trikoisena ja sivutaskuilla (Suuri Käsityölehti 9/2018).

Helmaa kuitenkin lyhensin noin kymmenen senttiä, koska kaavan mukaisella pituudella tunika näytti mielestäni liian mekkomaiselta. Lisäsin tunikaan myös sivutaskut.

Ompelublogi MaarItse

maaritse_syksyinen_meri

MaarItse käsityöblogi

Tässä tunikassa on kieltämättä aineksia syksyn lempikaavaksi! ♥


Muita Peura-kaavalla tehtyjä:

Luottokaavalla luottomekko

MaarItse: käsitöitä | valokuvia

Olen hillonnut mustaa neulosta perusmekkoa varten jo ompeluharrastukseni alkuajoista lähtien. Siksi en enää muista, mutta luulen, että kangas on puntoneulosta. Ainakin se on sen kaltaista eli sileää, napakkaa ja paksuhkoa.

Luottomekko Ottobren Relaxed-kaavalla neuloksesta.

Vaikka kuvissa mekko näyttää vähän nuhjuiselta, lopputulos on siistimpi kuin joustocollegesta tai trikoosta tehty. Mieskin nimesi sen pyhämekoksi heti nähtyään, eikä voinut ymmärtää, kun valokuvaamisen jälkeen tämä päällä söin näkkileipää rinnuksille piristellen. Kuvitella! 😀 😉

Luottomekko Ottobren Relaxed-kaavalla neuloksesta.

Itse ajattelin kyllä käyttää tätä ihan arkena: tähän sopii hyvin erilaiset sukkikset, korut yms. Tyyliä voi siis vaihdella mielin määrin. Neulos on kuitenkin sen verran paksua, että sopiva pitohetki taitaa olla vasta talvella.

maaritse_kruununmakasiinin_rappauksia

Mekon olen ommellut blogissani jo tutuksi tulleella luottokaavallani. Se on siis Relaxed-mekkokaava (Ottobre 5/2016), jonka olen onnistuneesti muokannut itselleni sopivammaksi: muistaakseni pari vuotta sitten kavensin sitä vähän lantiolta, mutta erityisesti takasaumasta, sillä liian leveä takakappale työnsi sivusaumat helman osuudelta vinosti eteenpäin. Helmasta puolestaan lyhensi noin kuusi senttiä (olen 163 cm pitkä) ja väljyyttä lisäsin hippasen olkasaumoihin sekä hihoihin.

Luottomekko Ottobren Relaxed-kaavalla neuloksesta.

Vaikka kuvien perusteella tämän mekon takasauma ei ihan priimaa vielä ollutkaan, on tämä kaava ollut ompelu-urani opettavaisin kaava. Tämän avulla oivalsin siis muutamia jippoja, kuinka standardimittaisia kaavoja voin muokata omaan kroppaani sopivaksi.

maaritse_kruununmakasiinin_ikkunan_haka

Ehkä tärkeimmät oivallukseni olivat, että minulla toimii parhaiten mekkokaava, missä etuosa on takaosaan leveämpi eikä liian leveää vaatetta kannata yrittää väkivalloin kaventaa sivusaumoista. Ei ainakaan pelkästään sieltä, sillä silloin usein kaikki mittasuhteet vääristyvät, ja sitä vain siirtää istuvuusongelman toiseen paikkaan.

maaritse_kruununmakasiinin_ranni

Näiden oivalluksien jälkeen ompelu ei enää ollut niin sattumankauppaa, pelkkää yritystä ja erehdystä, sutta ja sekundaa, vaan aloin ymmärtämään, mitä tulee huomioda, jotta kaavasta saisi sopivan minulle. Se oli tärkeä hetki, koska alkuun ompeluharrastus ei meinannut onnistua millään: sopivien kaavojen löytäminen oli niin tuskallista, että olin lopettaa koko homman jo alkumetreillä.

Luottomekko Ottobren Relaxed-kaavalla neuloksesta.

Onnellisena onnistumisesta olen näitä tehnyt parin vuoden aikana vinon pinon niin hihalla kuin hihattomana, puseromittaisena sekä taskullisena (jostain syystä harvemmin niistä on tullut postattua). Määrästä huolimatta en vielä ole, ainakaan pahasti, malliin kyllästynyt, mutta toki mekkojen määrä alkaa olemaan jo ihan riittävä… Vielä kuitenkin puuttui tälläinen siisti musta luottomekko! 🙂

Aikaisempia mekkoja löytyy täältä:

Farkkulappumekko

Tämä viikko on jälleen mennyt toipilaana, joten kaivelin taas suurta Ikean kassiani, missä keskeneräisiä ompeluksiani säilytän.

Cleo-lappumekko joustofarkusta.

Tällä kertaa sairastelusta sisuuntuneena viimeistelyn alle otin joustofarkkuisen Cleo-lappumekon, minkä loppuun tekemistä olen väistellyt haalarinsolkien, erityisesti niiden vastakappaleiden takia: pelko ja polte, nämä käsitöitä tekiville tutut motiivit, mitkä usein riitelevät, kumpi ottaisi vallan. Nyt se minulla oli siis polte, ja päätin vihdoin vasaroida ne napit kiinni. Eikä se ollut sitten edes vaikeaa…

Cleo-lappumekko joustofarkusta. Haalarinsolki ja nappi.

Napit eivät olleet ainut asia, minkä vuoksi jätin tämän mekon keväällä kesken, vaan lyhyt mittakin mietitytti. Polvipituisen sijaan tuli valittua tämä miniversio, koska se on usein minulle lyhyehkönä riittävän pitkä. Mutta tällä kertaa mini oli oikeasti mini.

Cleo-lappumekko joustofarkusta.

Mittaa onkin niin vähän, ettei tätä ainakaan töissä voi pitää, sillä harvemmin siellä voi vain seisoa paikallaan ja näyttää nätiltä. 😉 Eikä oikotietä onneen saa edes henkseleitä pidentämällä, koska silloin mekko alkaa roikkumaan ikävästi, valuen eteenpäin niin, että helma on edestä takaosaa pidempi.

Cleo-lappumekko joustofarkusta.

Muutenkin tätä mallia pitää vähän makustella. Mekko on kyllä söppänä, mutta se suoristaa muodot tynnyriksi. Useinhan lappumekoissa/-haalareissa on sivuilla nappilistat, mitkä helpottavat kapeamman ja enemmän muotoon ommellun alaosan päälle pukemista. Tämä kaava oli kuitenkin ns. helppo malli, joten kaavasta on karsittu kaikki ylimääräinen, kuten ne nappit, mitkä oli korvattu vyötärön seudulla ylimääräisellä väljyydellä.

Cleo-lappumekko joustofarkusta.

Cleo-lappumekko joustofarkusta.

Aikaisemmin en olekaan ommellut farkusta mitään vaatetta. Mietinnässä onkin jo muita farkkuprojekteja, mutta yhä esipesu mietityttää. Ostohetkellä myyjä siis varoitteli värien lähtemisestä, kutistumisesta ja siitä, että isomman farkkupalan esipesussa on se vaara, että kankaaseen tulee rumia taitosjälkiä. Hän ei kuitenkaan osannut oikein neuvoa, mitä kannattaisi tehdä: hän vain suositteli testaamaan pienellä palalla kankaan mahdollisen kutistumisen. No, minä testasin ja huomasin, että kastuessaan kutistuuhan se. Että mitäs sitten???

Cleo-lappumekko joustofarkusta.

Jälkiä pelkäävänä en keksinyt muuta kuin leikata kankaasta kaikki kaavaosat reiluilla mittoilla irralliseksi jo ennen pesua. Näin sain ainakin kaikista osista ylimääräisen värin irrotettua eikä niihin tullut mitään ikäviä viiruja. Mutta olihan tuusaamista ja kangasta tuhlaava tyylikin, joten kertokaahan, miten se oikeasti pitäisi tehdä, ettei enää tarvitsisi yksin pesuhuoneessa nolostella. Vai pitääkö kutistuminen ennakoida leikatessa ja pestä vasta valmis vaate? Ou boy, mitenköhän se sitten onnistuu. 😀

Vuodenaikahaaste: syksyn trikoopipovinkit!

Syy varhaiselle pipotehtailulle oli se, että lähden ensi viikolla kuntotukseen ja oletin tarvitsevani pipoja siellä. Sää ei kyllä ole muutamaan päivään ollut lähelläkään syksyistä, mutta ovatpa nyt valmiina viileämpiä kelejä varten.

Trikoopipo Kodin kuvalehden ilmaiskaavalla.

Ensimmäisen pipon tein aikaisemmin tutuksi tulleella Kodin kuvalehden –kaavalla ja kuvallisilla ohjeilla. Kooksi valitsin aikuisten koon.

Tällä kaavalla piposta tulee ihan ok: siinä ei ole sinällään mitään vikaa, mutta päälaen kantikkuus on aina vähän häirinnyt.

maaritse_trikoopipo_ompelublogi

Siksi seuraavat tein Kangaskapinan Trikoopipo-kaavalla. Sekin on ilmainen, kuten Kodin kuvalehden kaava. Tästä kaavasta koko 54 (koululainen ??? 😉 ) oli sopiva.

Trikoopipo Kangaskapinan kaavalla: korkeampi malli, ns. ruttupipo.

Vaikka näissä kaavoissa ei ollut suurta eroa, tykkäsin Kangaskapinan kaavasta enemmän, koska sillä päälaesta tulee pyöreämpi. Tässä kaavassa päälle tulevat saumatkin olivat helpompi kohdistaa, joten lopputulos oli siistimpi.

maaritse_kangaskapinan_Trikoopipo_kaava

Kaavassa oli myös kaksi vaihtoehtoa: korkeampi ruttupipo (ylempi kuva mustasta) ja matalampi päänmuotoinen (alla oleva kuva tummanvihreästä).

Trikoopipo Kangaskapinan kaavalla, korkeampi malli, ns. ruttupipo.

Matalammasta mallista luulen tulevan suosikin lenkkipolulle (jos vain tämä jo kolme viikkoa kestänyt flunssa paranisi!), mutta ruttupiposta muuhun käyttöön, sillä pipon sisälle pitäisi mahtua myös tuuhea tukkani. Ja mielellään vielä poninhännällä, sillä eihän aamuisin nyt muuhun ole aikaa. Vai onko? 😀

maaritse_trikoopipo

Kolmatta pipovinkkiäni en ole kokeillut, mutta myös Mehukekkerit-blogista löytyy trikoopipon kaava ohjeineen. Sieltä löytyy myös vinkki, kuinka voi hyödyntää pienempiä kangaspalasia pipojen teossa, joten tuokin linkki kannattaa ehdottomasti tsekata. Pipoilemisiin!


Osallistun tällä postauksella Tavaroiden taikamaailma -blogin vuodenaika-haasteeeseen #syksy. Tarkemmin haasteesta, kuinka osallistua ja keitä on jo mukana, voit lukea täältä, klik.