Ennen ja jälkeen

Tämän viikon MakroTex-valokuvahaasteessa teemana on ennen ja jälkeen. Ylläri, ylläri, siitä tuli mieleen erilaiset käsityöt ja se, että niissä on aina meneillään jonkin asteinen ennen ja jälkeen -aspekti.

makrotex_maaritse_ennenjajalkeen_pdf

Esimerkiksi nämä: ensin kasa irrallisia paperiarkkeja, mutta teippauksen jälkeen yhtenäinen kaava-arkki. Että yksi vaihe takana, mutta monta vielä edessä ennen ompelua saati valmista…

makrotex_maaritse_ennenjajalkeen_kaava-arkki

Aikaisemmin harmittelin kovastikin sitä, että ompeluharrastus on usein enemmän sellaista ennen-työskentelyä. Tämänkin Jujunan Kuura-hupparin (ladattavissa ilmaiseksi!!! täältä, klik) kaava-arkin kokoamisen jälkeen vielä piti mitata oikea koko, piirtää osat oikealle kaavapaperille ja lisätä niihin saumanvarat. Siinäpä se sunnuntain vapaa hetki menikin, että kaavat oli piirretty ja leikattu.

makrotex_maaritse_ennenjajalkeen_kaava-arkkia

Ennen kankaan leikkaamista ja ompelua pitää siis tehdä monenlaista etukäteistyötä. Eikä valmiin ompelutyönkään kanssa voi aina ajatella olevansa valmis, koska usein jälkikäteen ainakin ajatustyö vielä jatkuu, että miten vielä kaavaa voisin parantaa tai mistä vielä toisen tekisin.

makrotex_maaritse_ennenjajalkeen_kaavakohdistus

Onneksi olen jo jokseenkin sopeutunut siihen ajatukseen, että ompeluun kuuluu paljon, paljon muutakin kuin vain itse ompelu. Siksi nykyisin kykenen keskittymään aikaisempaa paremmin eri työvaiheisiin, sillä jos maltaa tehdä kaavat, merkinnät, leikkaamiset ym. huolella, niin ompelu onnistuu helposti ja nopeasti. Siinä mielessä tämä Kuura-projektini näyttää ainakin tähän saakka edistyneen hyvin, sillä tuon tarkemmin pdf-kaavan merkkejä ei olisi voinut kohdistaa! Että so far, so good… ☺️


Pieni Lintu - MakroTex challenge

 

Talvivärit

Kävin lähes kymmenen vuotta sitten värianalyysissä, minkä mukaan olen talvi eli minulle sopivat juuri tämän hetkisen vuodenajan puhtaat, kylmät sekä huurteiset värit. Värianalyysi yllätti, koska olin luullut mustan sopivan vain harvoille ja valituille, mitä itse en haalean vaaleana olisi.

Vaaleudestani johtuen, olinkin luullut ruskean olevan minulle mustaa parempi väri. Se oli siis väärä luulo, koska kaikki lämpimät sävyt saavat minut näyttämään sairaanoloisen keltaiselta tai muuten vain huonovointiselta. Ruskeat, keltaiset sekä oranssit sävyt eivät siis ole minun juttu kylmää sitruunankeltaista lukuunottamatta.

maaritse_talvivarit_varikartta

Analyysissä käynnin jälkeen jätin kaikki lämpimät sävyt kauppaan enkä enää varonut mustan käyttöä lähellä kasvojakaan. En kuitenkaan ole kulkenut kaupoilla värikartta mukana, vaan luottaen omaan silmääni, että erotan lämpimät ja kylmät sävyt toisistaan. Mutta! Välillä kauppojen valot sotkevat väritutkani tietokoneennäytöstä puhumattakaan, mikä vaikuttaa eritoten kangasostoihin.

Huteja on siis tullut ja siksi olen päättänyt, etten esimerkiksi netistä enää osta mitään, mikä vähänkään viittaa oranssiin tai edes keltaiseen, sillä siitäkin juuri oikean sävyn löytäminen tuntuu olevan mahdotonta. Noihin väreihin liittyen nämä kaksi hutia (perhostrikoon pohjaväri on oikeasti kuvaa kellertevämpi) ovat toisaalta melko helppoja ottaa käyttöön, koska molemmissa on mustaa, joten ajattelin kuositella sellaisen yläosan, jossa jonkin mallinen musta kaistale tulisi lähimmäksi kasvoja heikentäen väärien värien heijasteita.

maaritse_talvivarit_sorgenmantel

Näistä ruusuista puolestaan en ole varma sopivatko ne minulle vai eivät: vaaleamman pohja taitaa olla liian kirkas ja tummemman kukat väärän väriset, jolloin kankaan yleisilme muuttuu kokonaan. Näiden yhdistäminen johonkin minulle sopivampaan väriin ei ajatuksena jostain syystä nyt sytytä, joten taidan etäännyttää ne kasvoista kauemmaksi tekemällä niistä leggingsit.

maaritse_talvivarit_babushkaroses

Vaikeimmat hutiostokseni ovat nämä lintutrikoot, jotka ovat niin pois oikeasta, etten kykene tekemään näistä oikein mitään. Voisi ajatella, että niitähän voisi käyttää johonkin kaavakokeiluun.

maaritse_talvivarit_sielulintu_sininen

Sitä kokeilinkin jo yhden hudin kohdalla ja lopputulos on se, että nyt minulla on sievä lämpimän violetin värinen pusero, jota en kykene pitämään edes yöpaitana. 🙂

maaritse_talvivarit_marokkotrikoo

Vuosien saatossa tietoisuus omista väristä on tehnyt minusta siis hyvin rantun värien käyttäjän ja värinatsismismiani on entuudestaan lisännyt pari vuotta siten puhjennut monikemikaaliyliherkkyys, minkä vuoksi en voi enää värjätä hiuksiani tummaksi, lähes mustaksi, kuten tapanani oli. Tumma hiusväri heikensi väärien värien vaikutusta, mutta nyt en tosiaan voi enää edes peitellä harmaantumistanikaan. Hiusvärini onkin tällä hetkellä täysi kaaos, sillä se yhdistelmä niin omaa ruskeata kuin harmaata sekä latvoissa olevia mustia värijämiä, jotka eivät sitkeistä yrityksistä huolimatta lähteneet, vaan haalistuivat vain kuparin väriseksi.

maaritse_talvivarit_omakuvaVärillä on siis entistä enemmän väliä, ja onneksi omiakin värejä kangaskaapistani löytyy. Aika paljonkin…  😀

maaritse_talvivarit_kangaspino

Oletko sinä käynyt värianalyyissa tai kokemuksen kautta oppinut omat värisi? Vai onko värillä edes sinulle niin väliä? 


Tällä postauksella osallistun Kahden talon väkeä -blogin teemapostaushaasteeseen, jossa tämän viikon teemana on talvi. Käyhän kurkkaamassa, mistä siinä on kyse! 

Jämätammikuu

Tarkoitukseni ei ole aloittaa työviikkoa aina uudella SmartAss-puserolla, vaikka tämä on jo toinen viikon sisään (ensimmäinen neulostunika löytyy täältä). 🙂 Ei, vaikka tämä niin hauska kuosi onkin, vaan taustalla on jämien hyödyntäminen osana Mehukekkerit-blogin kässävuosihaastetta, jossa tammikuun teemana on siis jämät.

maaritse_handypocket_mehukekkeritkassavuosihaaste

Viime viikolla ompelin siis tunikan, jossa käytin niin SmartAss – kuin Raidat-neulosta, joita riitti vielä tämän puseron etuosaan. Loput leikkasin mustasta, melko paksusta joustocollegesta.

maaritse_handypocket_smartassneulos

Pusero on Ottobre-lehden Handy Pocket (5/17), mikä vaikutti kivalta perusmallilta, vaikka valitsinkin liian suuren koon, mikä saa minut näyttämään suuremmalta kuin olenkaan. Ottobren mallit ovat usein melko väljiä, joten tarkistin koon kaava-arkilta mittaamalla, mutta silti meni väärin, koska luulin tarvitsevani tavallista enemmän väljyyttä kankaitteni jäykkyyden vuoksi.

maaritse_handypocket_smartassass_raidat

Neulos oli kuitenkin taskujen suhteen hyvä valinta, koska se on omalla tavallaan ryhdikästä, joten uskon taskunsuiden pysyvän hyvin mallissaan. Kuviakin varten niitä piti hieman ikään kuin taitaa alaspäin, jotta erottaisitte taskujen paikat ja niiden raitaiset sisällöt.

maaritse_handypocket_neuloksesta_jamatammikuu

Ensimmäistä kertaa tein taskut tällä tapaa. Niiden ompelu oli helppoa kuin heinänteko. En kyllä tiedä, ovatko ne kovinkaa käytännölliset koostaan ja paikastaan johtuen, mutta ehkä jotain pientä niihin voi ujuttaa. Ainakin työavaimet hetkellisesti, jos on jo kädet täynnä…

maaritse_handypocket_resorikanttaus_mehukekkeritkassavuosihaaste

Tämän jämäprojektin avulla tuli siis opeteltua uusi taskujen ompelutapa, mutta ensimmäisen kerran onnistuin myös kanttaamaan pääntien hieman leveämällä resorilla. Sitä olen koettanut aikaisemmin jo ties kuinka monet kerrat onnistumatta.

maaritse_handypocket_jamatammikuu_smartass

Ensi keskiviikkona on vielä luvassa pienen pieni jämävinkki. Silloin esittelen helpon pipon ja kämmekkäät osana Blogisisarten Tervetuloa talvi-postaussarjaa, joka on alkanut muutama päivä sitten ja jatkuu aina helmikuulle asti: ensin vuorossa ovat talviset käsityöt, mutta tulossa on myös kotiin, hyvinvointiin ja ruokaan liittyviä juttuja. Minun vuoroni on siis keskiviikkona, jonka jälkeen alan keskittymään housuhelmikuuhun.

Mukavaa alkavaa viikkoa, nähdään!

Vaihtelu virkistää

Pitkästä aikaa kaivoin Ehtakaavan esille, ja tuntui tosi hyvältä ommella jotain, missä oli vähän haastettakin eli ihan suorien saumojen ompelemisella en tällä kertaa itseäni päästänyt.

maaritse_ehta_neulos_smartass_taskunsuu

maaritse_neulostunika_ehta

Ehta-taukoni vuoksi olin unohtanut, että kaava on minulle melko reilu alaosastaan: yläosan istuvuutta parantavat muotolaskokset olin kaavaan merkannut, mutta muut muutokset olin jostain syystä jättänyt tekemättä… Tunikaa piti siis kaventaa, jonka tein leikkaamalla takakappaleeseen keskisauman: minulla toimii parhaiten kaavat, joiden takakappale on hieman etukappaletta kapeampi. Siitäpä sitten otin sisään ja muokkasin sauman vielä notkoselälleni sopivaksi.

maaritse_neulostunika_ehta_takakappale

maaritse_ehtatunika_neuloksesta_smartass_raidat

Kaikki muokkaukset onnistuvat hyvin, ihan mahtavaa! Tälläisista jutuista sitä huomaa, että jotain on tullut näiden muutamien ompeluvuosien aikana opittua. 😃 Tunikasta tuli siis a-mallinen, koska besserwisserit eli SmartAss-neuloksen kuosi näytti mielestäni näin suorana paremmalta kuin alkuperäisellä Ehta-helmalla, mikä on pussitettu.

Kaula-aukon viimeistelin Mutturalla-blogin ohjeen (viimeinen vaihtoehto) mukaan leikkaamalla resorin 0,75 kertoimella. Taskunsuihin ja helmaan puolestaan lyhensin resoria vain pari senttiä, jotteivat ne kiristäisi. Ne ovat kuitenkin ommeltu samalla tavalla kuin pääntien resorikin: ensin suoralla ompeleella kiinni ja sitten kaksoisneulalla viimeistely.

maaritse_ehta_neulostunika_kaulus

maaritse_neulostunika_ehta_taskunsuu

Taskujen tikkaus kaksoisneulalla oli suurin haaste, koska neuloksen pinnan ja tummuuden vuoksi en voinut piirtää taskun ääriviivoja etukappaleeseen niin kuin yleensä teen eli taikatussilla (se on merkkauskynä, minkä jälki katoaa kankaasta yleensä muutamassa päivässä itsekseen). Siksi nyt piti nähdä enemmän vaivaa, joten vaihdoin valkoisen alalangan ja ensin harsin taskupussit paikoilleen pitkällä tikillä nurjalta puolelta. Näin valkoinen alalanka teki taskujen ääriviivat näkyväksi etupuolelle, joiden avulla tiesin, mistä ommella. Lopuksi tietenkin purin merkkilangat pois, vaikka tämän postauksen kuvissa toisessa se vielä näkyykin. Näistä kuvista huomasin unohtaneeni sen! 😀

maaritse_ehta_neulostunika_aputikki_taskujen_ompeluun

Molempia neuloksia jäi minulle vielä palaset, jotka aion hyödyntää Handy Pocket -svetarin etuosaan (Ottobre 5/2017). Saanpa sitten lyhyemmänkin yläosan näitä ihania mököjä, ja jämät hyödyntäen tulee samalla osallistuttua #mehukekkeritkässävuosi-haasteeseen, missä tammikuun teemana on #jämätammikuu. Sellaista kässäilyä luvassa siis ensi viikolla!

Kollaasi

Tuskin keneltäkään on mennyt ohi, että Tampereella oli viikonloppuna Suomen kädentaidot -messut. Alunperin messut eivät kiinnostaneet minua lainkaan, mutta erityisesti viime viikon loppua kohden, messuajankohdan lähestyessä, somessa kiihtyvä toitotus sai epäilemään, että voiko tässä pitää itseään vakavasti otettavana käsityöharrastajana, kun messut eivät juurikaan herätä minussa mitään mielenkiintoa. Hetkellisesti jopa mietin, että pitäisikö sinne sittenkin lähteä?

Messuille menemistä puolsi se, että olisi mukava jakaa muiden kässäilijöiden kanssa sama kokemus, nähdä ihan ite monen kangaskaupan valikoima tietokoneen näytön sijaan sekä kierrellä ja katsella erilaisia ideoita yms. Mutta olisinko nauttinut siitä monen kymmenen tuhannen muun kanssa yhtäaikaa?

En oikein usko, sillä väenpaljous ja tungos yleensä ahdistavat, tuoksuyliherkkyyteni tuomista vaikeuksista puhumattakaan. Mutta omakohtaisuudestani huolimatta, ilmiönähän messut ovat huikeat: messuväkeä oli viikonlopun aikana lähes 50 000. Ja osa, kuten minä, jäi vielä rannalle ruikuttamaan… 😉

Hurjasta messukiinnostuksesta on pääteltävissä, että yhä käsitöitä tehdään ja arvostetaan! Ja onneksi siellä oli monta bloggaria mukana, niin messufiilistely onnistuu kotikoneeltakin. Esim. Mehukekkerit-blogista löytyy postaus, johon on kivasti koottu vuoden hitit niidenkin katseltavaksi, jotka eivät mukaan päässeet.

Loppujen lopuksi some vaikuttikin minuun niin tehokkaasti, että kipinä joillekin pienemmille messuille menemiseen syntyi, mutta nyt, menneenä viikonloppuna, tyydyin kässäilemään omassa rauhassa kotona.

IMG_20171119_223151_278

Viime viikolla Kototeon Sanna teki Instagramissa gallupia, onko ideapoukkoilu ja monen työn yhtäaikainen tekeminen ok. Heh, on sanomattakin selvää, mitä mieltä minä olen. Kollaasissa on siis kaikki viikonlopun aikana aloitetut, kesken jääneet sekä valmiiksi tehdyt työt: kokosin pdf-kaavoja, ompelin mekkoja sekä villatakkiini nappeja, heiluttelin puikkoja ja suunnittelin joulukalenteria (omat postaukset näistä tulee myöhemmin).

Olen ollut joskus hyvin pedantti, että uutta ei saanut aloittaa ennen kuin entinen on valmis, mutta tuosta periaatteesta olen luopunut jo vuosia sitten. On paljon mukavampaa, kun on tekeillä monenlaisia käsitöitä, jotta on aina jotain, mitä jatkaa sen hetken mielialan ja tilanteen mukana. Esim. koulutuksiin osallistuessa ja automatkoille pitää olla riittävän yksinkertainen neuletyö, koska muuten en kykene kuuntelemaan tai tulee huono olo. Tai sitten kudon mitä sattuun, ja kotona pitää purkaa.

IMG_20171119_223151_280

Teen siis monenlaisia töitä yhtä aikaa sekä poukkoilen ideasta toiseen jo hajamielisyytenikin vuoksi. Esim. harmaaseen villatakkiini ostin napit jo pari viikkoa sitten, mutta kun en ehtinyt niitä heti ompelemaan, hukkasin ne. Ja näin teen ärsyttävän usein, että hyvissä ajoin hankkimani materiaalit ovat hukassa, ja siksi aloitan jotain muuta. No, nyt on uudet napit ostettu, takki viimeistelty ja itselle – jälleen kerran – luvattu, että jatkossa olen tarkkaavaisempi, mitä mihinkin jemmaan. 🙂

Millainen messuilija ja/tai käsityöharrastelija sinä olet?    


Pieni Lintu -blogin MakroTex-kuvahaasteen teemana tällä viikolla on kollaasi. Muiden kollaasit ovat klikkauksen päässä täällä