Vuosi väriterapiaa-haasteen loppukiri

Ensimmäinen blogivuosi alkaa olla takana! Mitään ihmeempää juhlahumua ei ole tiedossa, vaan vain tällaisia arkisen ihmisen arkisia mietteitä: viime viikonloppuna postasin jo yleisesti, mitä vuoden aikana on tapahtunut, ja nyt vuorossa on mietteitä käsityöhaasteesta, johon olen vuoden aikana osallistunut. Loppukuusta luvassa vielä postaus  365 erilaista päivää– projektistani, joka on muutamaa kuvaa vaille valmis.


Vuosi väriterapiaa-haaste alkoi tammikuussa ja sen ideana on siis tehdä kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Värit piti listata vuoden alussa ennen haasteen alkua, ja näin ne – toteutuneet kuin toteutumattomat kuukaudet – osaltani menevät:

  1. harmaa tammikuu
  2. punainen helmikuu
  3. vihreä maaliskuu
  4. musta huhtikuu
  5. minttu toukokuu
  6. pinkki kesäkuu
  7. valkoinen heinäkuu
  8. viininpunainen elokuu
  9. sininen syyskuu
  10. sinivihreä lokakuu
  11. violetti marraskuu
  12. kultainen joulukuu

Lähdin haasteeseen mukaan, koska halusin sen avulla tuhota kässäilyvarastoani vähemmäksi. Haastettahan on vielä jäljellä loppuvuosi, mutta nyt jo on selvää, että kankaat ja langat eivät ole vähentyneet toivomallani tavalla. Sen sijaan varastoni on pikemminkin vaihtunut eli olen onnistunut tuhoamaan vanhoja pois, mutta sortunut myös ostamaan jonkin verran uusia tilalle. Ostolakkoani horjuttivat mm. kesän Kankaiden yö-tapahtuma ja Neulefestarit.

Siitäkin huolimatta olen tykännyt haasteesta, sillä se on rajannnut yli-innokasta käsityöasennetta johonkin tiettyyn asiaan aina kerrallaan sen sijaan, että koko taivas olisi rajana. Silloin yleensä en saa mitään aikaiseksi, kun päässä olevat ideat kilpailevat keskenään, että mille sitä alettaisiin.

Haasteen ja siihen liittyvän suunnitelmallisuuden avulla olenkin onnistunut tekemään käsitöitä enemmän kuin koskaan aikaisemmin niin kuukauden väreissä kuin muutoinkin. Siten taidot ovat karttuneet ja tekemiseen on tullut varmuutta. Esimerkiksi alkuvuodesta jännitin joka kerta kaksoisneulan käyttöä, mutta nyt kaksoisneulan käyttö – kuten moni muukin asia – sujuu rutiinilla. Silti taidot eivät vielä riitä ihan siihen mihin mieli halajaisi. Mutta hyvä näinkin, sillä nyt ymmärrän, että vain harjoittelemalla vaikeammatkin jutut (joita minulle ovat esim. housujen ja takin ompelut), tulevat vielä onnistumaan, kuten nuo kanttaamiset kaksoisneulalla sitten alkuvuoden.

Käsityöhaaste on tehnyt minusta myös rohkeammin ottamaan kontaktia muihin haasteeseen osallistuviin ja sitä kautta innostuin kommentoimaan myös muita (käsityö)blogeja. Sen ansiosta olenkin saanut bloggaamisesta enemmän irti: bloggaaminen on ollut kaksinverroin hauskempaa. 🙂

Vaikka haastetta on vielä vähän  jäljellä, nyt jo jännityksellä odotan, mitähän ensi vuosi tuo mukanaan.

Millaisista blogihaasteista sinä pidät?

Haluatko oppia ompelemaan?

miten_opin_ompelemaan_kansi

Kaupallinen yhteistyö: Unelmallinen

Kun Unelmallisen Kati tiedusteli blogiyhteistyömahdollisuutta hänen uuden e-kirjan ”Miten opin ompelemaan?” merkeissä, kysymykseen oli helppo vastata myöntävästi, vaikka aivan aloittelevasta ompelijasta en enää menekään. E-kirja kuitenkin kiinnosti, koska välillä vieläkin koen epävarmuutta ompelun perusasioissa. Toisekseen, olin vuosia seurannut Katin blogia ja ihaillut hänen ompelutaitojaan, joten oletin e-kirjan olevan hyödyllinen.

Kati Ylkänen, e-kirjan kirjoittaja, on siis itseoppinut ompelija, joka haluaa jakaa oppimiaan asioita yksissä ja samoissa kansissa helpottaakseen muiden ompeluharrastuksen aloittamista.

Kirjoitin ”Miten opin ompelemaan?” e-kirjan, koska olisin itse kaivannut juuri sen kaltaista kattavaa opasta aloittaessani ompelun vuosia sitten. Aluksi tiedon etsiminen tuntui todella haastavalta ja lähes kaikki asiat on tullut opittua kantapään kautta.

Yhdyn täysin Katin kokemuksiin ompelun aloittamisesta. Käsityöt ovat kiinnostaneet minua jo pikku tytöstä lähtien, mutta opiskelujen ym. kiireiden vuoksi kässäilyissäni oli monen vuoden tauko. Kutominen on ollut mukana aina jollakin tavalla, mutta ompelun aloitin ikään kuin uudelleen muutama vuosi sitten. Se ei onnistunutkaan niin helpolla kuin teinivuosina, sillä äidin tutun ja turvallisen koneen tilalla oli oma upouusi kone ja erilaisia uusia materiaaleja oli tullut kauppoihin pilvin pimein. Uudelleen aloittaminen edistyikin niin hitaasti, että välillä teki mieli luovuttaa.

Turhauttavan alun vuoksi olisin ehdottomasti tällaisen oppaan tarvinnut, mutta myöhäistä se ei ole vieläkään, vaikka nyt suurin osa sen sisällöstä onkin jo tuttua asiaa. E-kirja antoi kuitenkin mukavan lisävarmuuden yhdellä silmäyksellä, että monen perusasian olen onnistunut oppimaan siitäkin huolimatta, kuinka usein olen kokenut epävarmuutta kaiken kirjavan tiedon keskellä, että ymmärsinköhän nyt ja teenköhän tämän oikein… 

miten_opin_ompelemaan_sisus

Uskon vahvistuksen lisäksi e-kirjassa oli toki minulle uutta tietoakin, sillä enhän vielä kovin kokenut ole. Erityisesti ”Mitkä neulat valitsen?”-osio sai minut kiinnostumaan e-kirjasta jo ennen Katin yhteydenottoa, koska esim. Microtex-neulat ja niiden käyttötarkoitus ovat olleet minulle täysi mysteeri.

Tähän saakka olen siis käyttänyt lähinnä vanhasta muistista joko yleis- tai pallokärkineulaa kankaasta riippuen, mutta nyt ymmärrän esimerkiksi sen, miksi muutoin niin takuuvarma koneeni sekoaa scuba-kankaan kanssa ja miksi se rei’ittää puuvillatrikoota. Siksi kävinkin ostamassa uusia neuloja. Siinä samalla tuli testattua, kuinka kätevä e-kirja ostoksilla onkaan, kun mm. taulukko neuloista ja yhteensopivista kankaista löytyy omasta kännykästä.

Näiden omien kokemusten perusteella voin hyvillä mielin suositella e-kirjaa aloitteleville ompelijoille: uskon, että se toimii oikotienä onneen sen sijaan, että jokainen asia pitää erikseen netistä ja/tai kirjoista opiskella. Pidän myös Katin selkeästä ja kannustavasta tyylistä ilmaista asiat, sillä tiedän, että silloin, kun ompelu ei suju, selkeät ohjeet ja vertaistuki – vaikka sitten oppaan muodossa – ovat tarpeen. 😀


Lukijani saavat ”Miten opin ompelemaan?” e-kirjasta 10 % alennuksen koodilla MAARITSE 17.9.2017 saakka. Lisätietoja e-kirjan sisällöstä sekä tilausohjeet löydät Unelmallisen verkkokaupasta.

Viininpunainen elokuu

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klikElokuun värini oli viininpunainen ja tulevan syyskuun sininen. 


Töiden alku on verottanut harrastamista, mutta ei todellisuudessa kuitenkaan niin paljoa kuin blogin hiljaiselo antaa ymmärtää. Ei, vaikka Vuosi Väriterapiaa- työkin oli jäädä postaamatta. Tilanne on itseasiassa täysin päinvastainen, sillä pää on täynnä ideoita sekä koti aloitettuja, keskeneräisiä projekteja eli nyt on oikein lennokas syksyinen fiilis, kun tekisi mieli kaikkea kokeilla ja aloittaa.  Voihan syksy, yhdenlainen uusi vuosi! ♥

kuviovirkkaus_popcornvirkkaus_molla_mills

Kesken ovat esimerkiksi virkatut laukut sekä Well Water Hoodie viininpunaisesta Väinämöisestä. Hupparin piti olla alunperin tämän kuukauden teematyö, mutta se on edistynyt hyvin hitaasti, koska olen sovitellut ja muokannut sitä tuon tuosta, jotta tulisi heti kerrasta mieluinen. Vartalo-osa alkaakin olla valmis, mutta hihat ja nappilista vielä mietityttävät, kuinka ne olisi parhain tehdä.

wellwaterhoodie_kesken

Ompelun suhteen tekeillä on perusvaatteita töihin, joista esimerkkinä tämä viininpunainen paita. Se ei kylläkään onnistunut kuin ihmisen ajatus: yritin tehdä etukappaleeseen pystysuoraan trendikästä röyhelöä, mutta se ei onnistunut, koska tein virheen toisensa perään.

viininpunainen_trikoopaita

Pahin virhe oli se, että sijoitin pystysauman liian sivulle. Lisäksi yritin oikotietä onneen eli leikkasin etukappaleen auki röyhelöä varten tuosta noin vaan… Ups, saumanvarat!

Röyhelö ei siis istunut, ja yritin korjata mokani koristetikkauksella. Sehän ei tietenkään korjannut sitä tosiasiaa, että toiselta puolelta miehusta kapeni saumanvarojen verran eli toisesta olkasaumasta tuli kapeampi ja hiat istuvat sen vuoksi eri tavalla. Voihan pah ja pöh!  Taisin saada paidan sijaan uuden pipon…

viininpunainen_koristetikkaus

Nyt siis tuli vain kokemusta ja ompelukonekuume, koska tulin testanneekseni koneeni koristeompeleet: ne ovat kivoja, mutta niitä on aika vähän. 😉

Mitä ompelukonetta kuumeeni parantamiseen suosittelisit? Mitäs sitten tekisin, jos tautini talttuukin vain saumurilla?

Virkattu jäätelökuosi

Molla_Mills_jäätelökuosi_virkkuri_kurittomat_kuosit

😀 Mä nyt vaan jätän tämän tähän, koska tämä ei ole vielä valmis, mutta en maltanut olla hiljaa, koska tämä jäätelökuosi on niin ihana (tötteröt löytyy Molla Millsin uusimmasta Virkkurista, Kurittomat kuosit/limupussi).

Molla_Mills_jäätelökuosi_limupussi

Tämä on siis laukun alku: virkattu osuus on nyt valmis, mutta vetoketju ja vuori pitää vielä ommella. Ne onkin jo hommattu, mutta mieluistä hihnaa en ole vielä löytänyt. Täytyy varmaan käydä naapurikaupungin suutarin juttusilla…

Palataan asiaan, ihanat!

Ps. Uuttakin jo alullaan…

Molla_Mills_kurittomat_kuosit_kolmioita

 

Valkoinen heinäkuu

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klikHeinäkuun värini oli valkoinen. 


Tässä kuussa mieli on ollut niin lomalla, että teflon pinnan lailla se on hyljeksinyt kaikkea, mikä vähänkään on vaikuttant pakolta. Siten Vuosi väriterapiaa-haasteeseen osallistuminen oli jäädä kokonaan väliin. Onneksi loppukuusta tuli Verson Puodin heinäkuun ompelukerho, mistä sain valkopohjaisen kuosin. Se olikin pelastukseni: vaikka olenkin niin lomalla, ajatus yhdenkään kuukauden väliin jättämisestä ei tuntunut mukavalta.

Verson_Puodin_ompelukerhon_peruspaita

Kankaasta tuli tehdä peruspaita, koska kerhon tavoitteena tällä kertaa oli sata erilaista paitaa Suomen juhlavuoden kunniaksi. Kerhoon osallistuminen oli jälleen mukavaa, vaikka saamani kuosi ei niin hirveästi miellyttänyt. Mutta tulihan kokemusta! Kerhon ansiosta vihdoin kokeilin ommella kapea hihaisen, mutta miehustasta väljän arkipaidan. Sellaiset paidat ovat töissä tarpeen, jotka eivät missään menossa kiristä eivätkä purista ja tarpeen mukaan voi heittää neuletakin joko päälle tai pois.

Elokuun värini on viininpunainen, jota varten aloitin hyvissä ajoin kutomaan villatakkia Louhittaren Luolan Väinämöisestä. Ennakoinnistani huolimatta villatakki on yhä kesken, sillä kuriton kesämieleni ei ole suostunut kutomaan sitäkään loppuun, vaan hihattomana se on odottanut vuoroaan koko kesän. Sen sijaan olen varautunut töihin paluuseen, mikä on ensi viikolla edessä. Olen tehnyt mm. mekkoja ja leggingsejä.

työmekot_ottobre_relax

leggingsit_sugarskulls_siksak

Oletan, että postaan ennen villatakin valmistumista työvaatteista. Töihin palaaminen onkin jo ihan tervetullutta. Siinä se mielikin taas asettuu uomiinsa, joten toiveissa on, että villatakkikin valmistuu tulevan kuukauden puitteissa. 😉

Hyvää lomaa lomalaisille ja tsemppiä töihin palaaville!

Peruspaitaa ompelukerhoon

Verson Puodin heinäkuun ompelukerhossa aiheena on 100 paitaa Puodilta. Aikaisemmin kerholaiset ovat saaneet aina saman kuosin, mikä tuli säilyttää salaisuutena sovittuun ompeluajankohtaan saakka, mutta nyt on toisin: lähes kaikki saivat erilaisen kankaan, josta tulee tehdä kuun vaihteeseen mennessä peruspaita, jotta tavoite 100 erilaista paitaa Suomen juhlavuoden kunniaksi toteutuisi.


Ensimmäisenä mietin, mikä on peruspaita. Käytänkö sellaista, että kannaattaako tällä kertaa ompelukerhoon edes lähteä mukaan? Samaa mietti moni muukin, ja ompelukerhon FB-sivuilla käytiin vilkasta keskustelua, mikä on peruspaita ja mikä ei. Oman rajoitteensa toteutukselle luonnollisesti toi myös kangasnpalan pituus, 0,8 metriä, josta ei aikuiselle kovinkaan helpolla paitaa venytetä.

Vaikka mysteerikuosi hirvitti, ensimmäisen ompelukerhokokemuksen, Zadie-mekon, innoittamana lähdin kuitenkin mukaan. Päätin, että laitan kerhotyön onnistumaan tavalla tai toisella, tuli sitten millainen kuosi tahansa. Kankaan vähyyskään ei ollut enää ongelma, koska tehtävää tarkennettiin sen verran, että siihen sai yhdistää jotakin yksiväristä. Myös peruspaidaksi keskustelujen perusteella alkoi muodostua sellainen, minkä kukin peruspaidaksi mieltääHetken tuntui siltä, että tämähän on helppo homma! 

Verson_Puodin_heinakuun_ompelukerho

Niin, se tuntui siltä niin kauan, kunnes sain kankaan. Kuosi oli kaikkea sitä, mitä pelkäsin: se oli turhan lapsekas ja siinä oli inhokkivärejäni, lämpimmän sävyistä keltaista ja punaista. Aluksi harmittikin kovasti, että miksi en saanut jotain muuta, jotain kivaa Verson Puodin monista ihanista kuoseista. Tämä punakeltainen Nallemaa (digiprintti) on siis yksi niistä harvoista, joista en tykkää edellä mainituista syistä.

Verson_Puodin_punakeltainen_Nallemaa

Heh, sen siitä saa, kun ostaa sian säkissä uuden kankaan kuvat silmissä! Hetken nieleskelyn jälkeen päätin hyödyntää tilanteen kaavakokeiluun. Ajattelin siis, että mahdollinen epäonnistuminen, kankaan turha saksiminen, ei nyt niin harmittaisi (vaikka ainahan se harmittaa, mutta yritin nyt uskotella itselleni jotain muuta), vaikka sopivan paidan sijaan tulisikin vain kokemusta.

Verson_Puodin_ompelukerhon_peruspaita

Yhdistin Ottobre-lehden teepaidan ja svetarin kaavat (2/2017), jotta saisin aikaiseksi kapeahihaisen, helposti villatakin alle menevän, mutta miehustasta riittävän väljän, arkeen sopivan paidan. Tämä kokeilu onnistui, tästä tuli hyvä arkipaita, mutta kuosi ei muuttunut valmiissakaan vaatteessa mieluisemmaksi, vaikka mustat hiat siihen hieman särmää tuovatkin. Silti tuntuu siltä, että olen varastanut päiväkoti-ikäisen paidan… Mutta kun en kykene muille ompelemaan, niin itse se on nyt tätä pidettävä. 😀

Kauneus on katsojan silmissä. Millaiset kuosit vetoavat sinuun ja mitkä jätät suosiolla kauppaan? 


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan heinäkuun värini on valkoinen. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik