Olen neulonut niin monta Caitlin Hunterin mallia, että voin huoletta todeta hänen olevan lempisuunnittelijani. Hänen malleissaan on muun muassa tietynlaista selkeää rytmiä, mikä miellyttää minua.
Näin on tässä hänen suunnitelmassaan Misurina-paidassa, vaikka ensin ihmettelin pääntiellä olevaa pitsineuletta. Että mitä turhaa krumeluuria! Mutta loppujen lopuksi se istuu siihen kuin nenä päähän: ilman pitsiosuutta graaffinen kukkakuvio ei olisi niin täydellinen.
Neuloin paitani silkkilangoista, mikä oli hieman uhkarohkea teko, koska silkkilanka ei ole paras mahdollinen kirjoneuleeseen. Kovin tarkkana langanjuoksujen kanssa saikin olla, jotta kuvio asettuisi. Pohjavärini on BC Garnin Tussah Tweediä värissä valtameri ja musta kuvioväri on Lana Gatton Silkyä.
Kaarrokkeen kuviot onnistuivat hyvin, kun tein ne rauhassa ja huolella. Myös Tussah Tweed -lanka oli onnistumisen suhteen armeliasta: mustat langanjuoksut nousivat paikoittain liikasi esille, mutta onneksi pohjalangan eläväinen väri nyppyineen lopulta peitti ne joukkoonsa. Luulin, että esille nouseminen johtui silkkilangasta, mutta Jyväskylän neulefestareilla minua moikkasi toinen Misurinan neulonut, jota harmitti minun tavoin palmikoiden kohdalla esiin tulevat langanjuoksut. Kuulin, että Tässä mallissa se on ollut haaste vähän yhdellä ja toisella, minkä monet ovat ratkaisseet jättämällä tekemättä langan sitomiset. Siinä suhteessa silkkilanka kohdallani toimi siis paremmin mitä olisi voinut ajatella, koska ne eivät ole loppujen lopuksi silmiin pistävät eli varsinkaan ei-neulovat ei niitä huomaa.
Silkkilangan joustamattomuuden vuoksi tein helmaan pienen halkion neulomalla lopusta noin viisi senttiä tasona edes-takaisin kaventaen muutamin kerran halkion molemmin puolin. Halkioon ja helmaan tein i-cord-reunat sekä nauhat, millä ajattelin sääteleväni helman venymistä.
Ajatukseni oli ihan hyvä, mutta ei ehkä käytännössä niin toimiva eikä sieväkään kuin ajattelin. Helma venähti viimeistelypesussa hieman liian pitkäksi. Luulen, että halkion olisi pitänyt olla myös suurempi, jotta se olisi toiminut mielikuvieni mukaisesti. Mutta epäonnistuneessa halkiossa on kuitenkin etunsa, sillä käytännössä silkkinen joustinreuna olisi varmaankin levennyt tätäkin epäsiistimmäksi. Että tällä mennään.
Ja on siis jo menty. Paita oli muun muassa Jyväskylän Neulefestareilla päällä, kuten sen kaveriksi ommeltu festarimekko. Mekkokaava on muokattu Helen’s Closetin Reynolds toppi- ja mekkokaavasta. Kangas on puolestaan vuoden vanha viskoosiostos saksalaisesta nettikaupasta, minkä nimeä en juuri nyt muista millään. 😬 Mekkoon palaan myöhemmin, kun teen toisen: pitää kokeilla vielä yhtä kokoa pienempänä, koska tämän yläosa joudin kaventamaan melkoisesti vähän sieltä sun täältä ja olkaimiakin lyhentämään kuutisen senttimetriä eli melko reilu oli, vaikka valitsin koon rinnanympäryksen mukaan.
