Stina-hame

Ompelukerhossani oli hamehaaste, johon osallistuin Atelier Jupen Stina-kaavalla. Haaste oli osuva, sillä tämän kaavan olin jo muutama kuukausi sitten ostanut sekä tulostanutkin.

Itse hameen tekeminen ei sitten ollutkaan niin mukavaa, vaan ärsyynnyin vähän kaikesta sekä tein virheitä joka käänteessä. En kuitenkaan jaksa valittaa, niin päätin nyt tässä postauksessa tukahduttaa kaiken maailman ikä- ja painokriisiini ja kelvottomuuden tunteeni – ja siinä samalla ehkä teidät lukijatkin – kääntämällä kaiken positiiviseksi. 😀

Eli:

  • Onnistuin osallistumaan ompeluhaasteeseen ja saamaan vielä aikaiseksi pidettävän hameen annetussa ajassa. Yhteisöllisyys, mukana oleminen, on aina mukavaa. ♥
  • Onnistuin vähentämään varastoistani 3,5 metriä kevyen kevyttä viskoosia (joiden ostopaikkaa en enää muista). Hameessa on siis vuorikin.
  • Onnistuin leikkaamaan ohuita kankaita aikaisempaa sujuvammin. Siinä helpotti Jyskistä ostamani taittopöytä, minkä ostin nimenomaan kaavojen piirtämistä ja teippaamista sekä kankaiden leikkaamista varten. Pöydässä on hieman karhea pinta, minkä ansioista sille on kangas kuin kangas melko helppo asetella. Toisin on keittiönpöytämme laita, mikä on kovin liukas pintainen eikä neliönmallisena sovi syvyydeltään leikkaamiseen yms. Taittopöytä on myös kevyt siirtää ja helppo säilyttää.
  • Onnistuin lukemaan kaavamerkintöjä niin huonosti, että tein vyötärölle tulevat laskokset väärin. Tästä huolimattomuudestani johtuen vyötärö kapeni sen verran, että hame ei mene enää päälleni alakautta. Mutta yläkautta kuitenkin onnistuu.
  • Onnistuin huolimattomuudestani huolimatta tekemään hameen loppuun eli sain sorvattua vuorin ja vyötärökappaleen sopimaan päällihameen kanssa.
  • Onnistuin valitsemaan sellaisen hamemallin, mikä ei minulle sovi. Some on tainnut tehdä tepposensa, kun näin luulin: näitä hulmuhelmojahan näkyy nyt vähän kaikkialla, niin silmä on niihin tottunut. Mutta tätä tehdessä muistin, että minulle sopii paremmin esimerkiksi Namedin Pulmu-hameen tyyliset (mikä myös odottaa ompeluvuoroaan) eikä tällaiset, missä vyötärölle tulee laskoksia ja/tai rypytystä.
  • Onnistuin joka tapauksessa tämän kaavan nyt kokeilemaan, niin tästä kuumeesta pääsin yli ja voin keskittyä taas olennaisempiin projekteihin kuin trendien seuraamiseen. 🙂 Ei minulta löytynyt oikein mitään muuta sopivaa yläosaakaan tällaiselle kuin Halibut-neuleeni.
Tässä on taskut. ♥
  • Onnistuin kuitenkin lukemaan ohjeet siltä osin huolella, että niissä kehotettiin ompelemaan ompelumerkki taakse. Jes! Nekin siis vähäni tämän projektin myötä.
  • Onnistuin saamaan hyvää kokemusta tukikankaan käytöstä. Koska ompelen harvemmin joustamattomista, niin puuvillapohjaisen tukikankaan käyttö on jäänyt vähemmälle. Siksi en ymmärtänyt, että näin ohuille kankaille olisi riittänyt vähempikin tuki eli kuitupohjainen harsokangas. Vyötärökappaleen viimeistely olikin melkoinen taistelu, siistiä jälkeä ei tahtonut millään tulla sauman paksuuden vuoksi.
  • Onnistuin ompelemaan ohuita ja kevyitä viskooseja onnistuneesti. Siitä kiittäminen ompelukoneeni yläsyöttäjää ja joululahjaksi saatuja ohuen kankaan nuppineuloja.
  • Onnistuin kaiken sähläämisen jälkeen saamaan aikaiseksi ihanan kevyen ja ilmavan hamosen. Ja jos mieli ei sen pitämiseen taivu kesään mennessä, niin ainakin siinä on niin paljon kangasta, että siitä voi vielä jonkin topin tuunata. Leikittelin tosin ajatuksella, että ompelisin vielä samasta kuosista ( kangasta kun vielä jäi) hameelle yläosan Hyacinth Bucket -tyylisesti. Voin sitten alkaa järjestelemään kynttiläillallisia ja huushollaamaan residenssiä. 😀

Orono Top

Lankalaihikseni etenee hyvin, mutta uusien kankaiden tulva näyttää olevan ehtymätön. Tilanne ei ole vielä hirvittävän paha, sillä kun vauhtiin pääsen, saatan ommella kymmenenkin metriä esimerkiksi viikonlopun aikana. Vielä en vaan ole oikein vauhtiin päässyt, vaikka minulla on jo kova tarve uusille käyttövaatteille, koska monet mekot ja tunikat ovat kuluneet kovin epäsiistin näköisiksi.

Mutta hieman on valoa tunnelin päässä nähtävissä eli sain ommeltua pari uutta yläosaa: ompelin Eurokankaan viskoosineuloksesta, tummanvihreästä ja mustasta Royal Puntosta Itch to Stichin Orono Topit.

Tämän malliset yläosat ovat mieleeni eli raglanhihat ja taskut. ♥

Ohjeen mukaan taskujen ompelu vaati hieman tavallista enemmän keskittymistä. Ne onnistuivat ihan hyvin, vaikka vahviketikkaukset vahingossa meni vähän sivuun: painoin vahingossa koneeni päälle jo siinä vaiheessa, kun asettelin kangasta paikalleen. Piti siis painaa käynnistysnapin sijaan paininjalka alas…. En alkanut kuitenkaan purkamaan, vaan tähtäsin loputkin ompeleet sivu suun. 😀

Ylläolevassa kuvassa tummanvihreä väri toistuu parhaiten, mitä se luonnossa on. Väri on todella kaunis vihreä, jalokivimäinen, vaikka Eurokankaan valikoimissa tämä väri on nimetty joulu-kankaaksi. Itse en tätä väriä ihan jouluiseksi miellä, mutta mielipiteensä kullakin. 🙂 Samaa mieltä olen kuitenkin Eurokankaan kuvauksen kanssa, että tämä napakka neulos on loistava materiaali esim. mekoiksi ja pooloihin. Kyllä! Ylläolevasta kuvasta näkyy hyvin myös puntoneuloksen pinta, mikä tuntuu kättä vasten mukavan sileältä ja viileältä.

Vihreän ompelin täysin ohjeen mukaan paitsi lisäsin hihoihin resorit samasta kankaasta sekä nostin vyötäröä hieman ylemmäs. Mustassa hihat ovat puolestaan ohjeen mukaisesti suorat, mutta kaikkea muuta menin sitten hieman säätämään vyötärön noston lisäksi.

Esimerkiksi taskut tein niin, että pystyin huolittelemaan ne peittarilla ja ompelemaan sivusaumat saumurilla. Käytin siis itselleni tutumpaa tapaa, mikä ei ole sen yksikertaisempi, mutta jokseenkin selvempi eikä vaadi ohjeen mukaisesti niin kovasti näpräämistä. Ohjeen mukaan siis kaikki saumat tuli ommella ompelukoneella, jotta siinä opastetun taskutekniikan käyttäminen auki silitettyjä saumoja hyödyntäen oli mahdollista.

Myös helman käänsin ohjeesta poiketen alavaralla ja kauluksen muokkasin korkeammaksi, kaksin kerroin käännettäväksi.

Mustasta jätin tukikankaat raglansaumoilta pois, minkä vuoksi rinnan päälle tulee ryppyä. Ne tulevat siihen joka tapauksessa, mutta tuosta oikotie onneen -ratkaisustani johtuen korostutusti. Eli tuolta osin en jatkossa oikaise ja muokkaan kaavaa vielä sopivammaksi. 🙂

Mielestäni tämä oli kiva perusmalli, johon oli lisätty sitä jotain taskuilla ja ristiin menevillä etukappaleilla. Kaavan löysin FaceBookissa olevan Sewing for my not-pregnant belly -ryhmän kautta. Ryhmään liityin taannoin, koska oman pyöreän vatsani vuoksi karttelevan istuvia vaatteita, vaikka kapean vyötäröni vuoksi liikaan kangasmäärään hukuttautuminen ei ole minulle edustavin tapa pukeutua. Tuosta ryhmästä ajattelin saavani vinkkejä, kuinka korostaa vartalon kaarevuutta kauniisti. Tämä kaava oli ainakin hyvä alku! Seuraava testikaava saattaa ollakin tämä: Radiant Rouched Top.

Essu

Essun tekeminen on ollut pitkään tarvelistalla, koska itse tehtyjen vaatteiden sotkeminen kokkaillessa harmittaa suuresti. Varsinkin rasvanroiskeet rinnuksilla suututtaa, kun niistä ei aina pääse eroon millään niksipirkalla.

Kaavana minulla oli Seamworkin The Alex Apron ja farkkukangas oli vanha jemma.

Kangasta oli siis sellainen epämääräinen mitta, mistä ei oikein mitään järkevää saanut. Ei tämän värisenä, eikä paksuisena. Hoksasin sen sopivan kuitenkin tähän kokeiluun, mikä sopi niin tarpeisiini kuin osaksi ompelukerhoni kesän haasteompelua. Tähän sain ympättyä yksityiskohtina muun muassa koristeluompelun taskuun, laskokset solmimisnauhaan, napin taskunsuulle, rusetin, sirkkarenkaan ja alavaran.

Tämä oli hyvä työ sen käytännöllisyyden ja yksityiskohtien harjoittelun vuoksi, mutta tämän avulla sain aikaiseksi testata myös aikoja sitten hankkimaani ompelukoneen ympyräohjainta. Hauska ja näppärä väline.

Samalla tuli tutustuttua myös koneeni erilaisiin koristetikkeihin, joita on hirvittävä määrä. Niitäkin kannattaisi jatkossakin hyödyntää, testata ja kokeilla, eikä aina tyytyä samoihin vanhoihin.

Merinovillaiset

Tadaa! Tämän päivän luukussa on merinoisia asusteita, joita olen ommellut jämistä.

Tämä vinkki on sekä hyvä että ilmainen eli pdf-kaava pipoon ja tuubikauluriin löytyy Jujunan sivuilta täältä, klik. Lataaminen maksaa siis mitään ja hyvät tulee! 🙂 Kaavasivulta löytyy myös linkki kuvallisiin ompeluohjeisiin.

Pipoa voi pitää joko suorana pitemmän mallisena tai lyhentää reunaa kääntämällä.

Aina ei kuvien ottaminen oikein onnistu. Tässä viiton kameramiehelleni jotain jänis-asiaa ilmeisesti ja alempana hytkyn naurusta niin, että kuva tärähti. Mutta kyllähän ne nyt sen pääasian havainnollistaa. 🙂

Molempien settien merinot, mustat ja siniset, ovat Mereeniltä.

Viime vuonna joulukalenterissani oli kangasjämistä ommeltuja PuuhakasPajan tumppuja, joista yhdet sopivat samaan settiin nyt ommeltujen pipon ja kaulurin kanssa.

Nyt tumpuista voin käytön perusteella sanoa, että ovat hyvät: hippasen epäilin niiden toimivuutta, kun mieleeni tuli lapsuuden ajan lapaset, joista tuuli meni läpi jne. Mutta nämä ovat lämpimät ja mukavat lenkkeillessä, vaikka ne ovat tehty merinosta ja joustocollegesta.

Nämä siniset ovat olleet käytössäni aina loppusyksystä saakka ja tykkään kovasti. Erityisesti ihastuin tuohon kauluriin, mikä suojaa hyvin. Hyviä istuvia pipoja olen tehnyt neulomalla aikaisemmin monet kerrat, että siihen nähden pipomalli ei niin suuresti sykähdyttänyt suuntaan eikä toiseen. Mutta hyvä senkin kaava on. Ja onhan tämä hyvä vinkki jämien käyttöön sekä heille, jotka eivät neulo, niin merinopipon voi tehdä yhtä hyvin ommellenkin. Sopisi myös aloittelevan ompelijan työksi.