Vanhoille lukijoille muistutuksena ja uusille uutena tietona, että tällä hetkellä olen opintovapaalla. Opiskelen Jyväskylän KSL-opintokeskuksessa taideteollisuusalan ammattitutkintoa. Oletettavasti valmistun kevään/kesän aikana, ja palaan töihin taas syksyn tullen.
Opiskeluni painottuu neulemuotoiluun, mutta sisältää paljon muutakin, kuten esimerkiksi viime viikolla olin opiskelemassa lenkkiketjujen tekemistä. Tekniikka ei ihan uutena asiana tullut, mutta en ole tainnut tänne vielä niistä mitään erityisemmin postailla, joten jonkinlaista kiriä voisin – yleensäkin – korujen tekemisen suhteen tehdä. Aloitetaan nyt viimeisimmistä, kun ensi viikolla taitaa tulla taas lisää näytettävää, sillä silloin olen menossa jalometalli-työpajaan.
Nämä lenkkityöt ovat minun kotitehtäväni kolmiosainen korusarja, joiden yksi osa oli viimeistellä pirtanauha-kurssin innoittama kunniamerkkini: tein viime vuoden lopulla itselleni ikään kuin reippausansiomerkin, koska välillä opiskelu ja matkustaminen ovat tuntuneet melko työläältä. Ihanalta, mutta usein on ollut olo, että joko pakkaan laukkua tai puran sitä enkä ole oikein varma, missä se horisontti ja mieli lepää….
Kudoin siis ensin puuvillalangoista leveän pirtanauhan, jonka päät viimeistelin mustan kanttinauhan avulla. Toisen pään käänsin kolmion muotoon ja toisen käänsin taakse, nauhan kaksin kerroin, jotta sain kiinnitysneulan pujotettua siitä läpi. Kanttinauhat ompelin nauhaan kiinni koneella, mutta kaiken muun käsin. Koristeeksi ruuvasin silmukkaruuvin minihevosen selkään. Merkki tuntui kuitenkin kaipaavan vielä jotain kimaltelevaa eikä iso kilttineulakaan oikein sopinut siihen.
Koska merkki oli liian paljas, tein sen päälle korun ruoriketjua mukaillen. Omista jemmoista löytyi vielä rubiinin värisiä lasihelmiä, mitkä sopivat tähän korusarjaan kuin nenä päähän. Viimeistelin vielä yhteneväisen ulkonäön taivuttelemalla samasta alumiinilangasta, mistä tein lenkit, sopivamman kiinnitysneulan ostoisen kilttineulan tilalle. Lisäksi peitin silmukkaruuvin korkealla välilenkillä: siinä on auki-sahaamattomia 8 mm lenkkejä useampi nippuun jätettynä.
Toinen osa oli ruoriketjuinen rannekoru.
Korusarjan kolmas osa on puolestaan samaan teemaan sopivat roikkuvat nappikorvakorut.
Tykkään, että merkkini viimeistely onnistui hyvin. Ruoriketjun kumpumainen muoto sopii hyvin yhteen pirtanauhan pinnan kanssa ja lasihelmen kirkkaus puuvillalankojen väreihin. Mutta harjoitteluahan lenkkien yhdistäminen vielä vaatii. Aikaisemmin olen yhdistellyt lähinnä lenkkejä, joiden halkaisija on ollut 5 mm. Nyt käytin 4 ja 8 mm lenkkejä, joista suuremmat olivat jotenkin kurittomia. 😉 Niiden kanssa meni siis vähän taisteluksi, mutta kaiken kaikkiaan tällaiset työt, pihtien kanssa värkkääminen, harjaannuttaa silmän ja käden yhteistyötä, mikä näkyy jopa rennon neulomisjälkeni tiukentumisena.
Nämä korut ovat siis kotitehtävänään kuuluvia eli tein muutakin viikon aikana. Esimerkiksi pääsin juottamaan elämäni ensimmäisen kerran. Sitä harjoittelen ensi viikolla enemmän, joten seuraavakin postauksen aihe saattaa olla korujen tekemiseen liittyvä. Katsotaan nyt, miten käy, sillä postausjonossa odottaa myös Unelmamekko, anorakki ja steekattu neuletakki. Onneksi paljon kanssa pärjää… 😀
Ajattelin ensin, etten tee tänä vuonna vuosiaakkosia lainkaan. Vuosi on ollut niin kokemusrikas, että sitä on hankala pukea sanoiksi: monenlaista tapahtumaa on ollut niin työ- kuin opiskelurintamalla, ettei pää ole oikein pysynyt mukana. Mutta muutin mieltäni, ja ensimmäiset 12 kirjainta postasin viime viikolla: puolet tuolloin ja puolet nyt, jotta tekstin määrä pysyisi lukijaystävällisempänä.
Tässä siis loput 12 kirjainta. Muutama kirjain puuttuu, mutta – kuten aikaisemmin – en keinotekoisesti lähde niihin mitään miettimään, jos niihin ei itsestään mitään kirjoitettavaa ole. Perinteikkäästi osa kirjaimista edustaa niin tulevia suunnitelmia ja haaveita vuodelle 2025 kuin mennyttä vuotta 2024. Aikaisemmat vuodet löytyvät täältä: 2020, 2021, 2022 ja 2023.
Näyttelyn suunnittelu- ja toteutustyöpajaan liittyen tein useamman postauksen alkusyksystä. Yhä voisin kirjoittaa tuosta oppimisprosessista ainakin yhden postauksen verran, sillä sen verran opettavainen ja tunnepitoinen kokemus oli. Eikä oppiminen liittynyt vain näyttelyyn, vaan siinä joutui menemään myös syvälle itseensä ja peilaamaan suhdettaan ympärillä olevaan sekä aikaisemmin oppimaansa. Sen vuoksi koen, että tämä työpaja oli enemmän alku kuin loppu jollekin, mitä en osaa vielä sanoittaa.
Omat ensimmäiset kangaskuosit suunnittelin ns. kässäkoulun ulkopuolella Elina Savolaisen Piirrä omat kuosisi -etäkurssilla. Tavoitteena oli tehdä käsin piirretty kuosi, mikä yhdessä Elinan kanssa digiviimeisteltiin tehdaskuntoon.
Koska en ole mikään piirtäjä, alku tuntui tahmealta, mutta kolme kuosia loppujen lopuksi sain tehtyä. Ne kaikki ehdittiin jopa Elinan kanssa viimeistellä sovitun digiajan puitteissa, vaikka yleensä kullekin kurssilaisella varattu digiaika takaa varmuudella vain yhden kuosin viimeistelyn. Eikä siinä kaikki, vaan olen jo kangastilauksen tehnyt ja ne on jopa tulleetkin (yllä oleva kuva). Ihan ei priimaa pukannut, mutta nälkä kasvaa syödessä tässäkin asiassa, joten tämän(kin) suhteen harjoitukset tänä vuonna vielä jatkukoot.
Pirtanauhan opettelu on ollut haaveeni, mikä toteutui käsityöopintojeni kautta viime vuoden lopulla. Jatkojalostin tekemiäni nauhojani korvakoruiksi ja ansiomerkiksi reippaudestani. 😉
Rohkelikkokaulahuivi ja -pipo on yllätyksekseni ollut yksi viime vuoden suosituimmista postauksista. Se sai minut itsenikin innostamaan postauksestani uudestaan ja neuloin 10-vuotiaan päähän tarkoitetusta ohjeestani itselleni sopivan palmikkopipon: joulukuun puolessa välissä tarvitsin koko mustan pipon mummun hautajaisiin.
Suunnittelun alla viime vuonna oli Lysti-pitsipaita sekä olen hahmotellut näyttötöihini tulevaa neuletuoteperhettä. Suunnittelin myös, että käärisin hihat teidän kanssa ja luotaisiin yhdessä silmukat uuden vuoden kunniaksi. Ajattelin siis alkuun esitellä lempitapani luoda silmukat eli italialaisittain. Voidaan sitten vertailla, mikä kenenkin suosikki on ja miksi sekä jatkaa matkaa alusta loppuun esim. lapasohjeen avulla, minkä joulun aikaan hahmottelin Alafosslopi-langalle. Kunhan vaan päivät pitenisi ja valo kuvaamista varten lisääntyisi…
Tilaihme–laukku oli yksi ompelukerhoni yhteisompelu viime vuonna. Laukun ompelua ei – kuten ei takinkaan – kannata tehdä väsyneenä, se on selvä, sillä saumanvarojen soisi olla tarkkaan mitatut ja tukikappaleet hyvin silitetyt. Erityisesti saumanvarojen tarkkuuteen tarvitsen vielä harjoitusta, mutta kelpo laukun sain aikaan, vaikka viimeistään vetoketjun ompelu oli viedä hermot, järjen jamitänäitänyton. Mutta laukku on ollut hyvä ja todella tarpeellinen koulu-/harrastelaukku.
Uunimieheni mun ♥ eli rakas aviomieheni.
Villaviitta taisi olla viime vuoden ensimmäinen ompelutyö. Pääsin siis mukaan Jujunan kaavatestaukseen, minkä takia ompelin yhden vanhaakin vanhemman kangasjemmani. Lopputulos oli niin onnistunut, että jemmaaminen – ainakin tällä kertaa – oli kannattavaa.
Wacom Intuos -piirtopöytä tuli hankittua tämän vuoden uuden kuosikurssin vuoksi. Eli jatkan Savolaisen Elinan kahdella etäkurssilla, joissa toisessa opetellaan itse viimeistelemään digitaalisesti omat kuosit. Taitona se kiehtoo, mutta kieltämättä myös vähän hirvittää, koska piirtopöydän ja kynähiiren käyttö ei ole vielä itsellä kovin hyvin hallussa. Enkä ota kantaa, onko ostamani piirtopöytä hyvä. Siihen ei asiantuntijuus todellakaan riitä.
Yrittäjyysopinnot tuli kahlattua syksyn aikana. Ne ovat merkittävä osa käsityöntekijä-opintoja, mutta oma kiinnostus asiaa kohtaan oli melko vähäistä. Opettaja oli kyllä niin hyvä ja selkeä, että sai innostumaan ja tekemään tehtävät parhaat mahdollisella tavalla, mutta silti. Huh. Mutta kokemus tämäkin ja ainahan sitä oppii, kun on kotoa pois. Että näkökulmat, ymmärrys, lisääntyi siihenkin suuntaan, jos ei muuta.
Ääretön määrä ideoita on tarttunut mukaan viime vuoden aikana. Käsityöntekijä-opintojen myötä olen saanut huomata, ettei ikinä ole riittävästi aikaa käsitöille. Nyt opintovapaalla minulla periaatteessa on kaikki aika käytettävissä vain käsitöiden tekemiseen, muttakun oppii koko ajan uusia tekniikoita, vuorokauden hereillä oloaika tuntuu ikävän vähäiselle. 😀
Överi määrä iloa, valoa ja inspiraatiota myös kaikille teille tähän vuoteen! Vaikka vähän kaikesta tapahtuneesta hänmmentynyt olen, niin sen viime vuosi opetti, että heittäytyminen on pelottavaa, mutta kannattavaa. Kiitos kaunis teille kanssamatkustajat, hurjastellaan yhdessä eteenpäin myös tänä vuonna! ♥
Ajattelin ensin, etten tee tänä vuonna vuosiaakkosia lainkaan. Vuosi on ollut alusta loppuun saakka niin kokemusrikas, että sitä on hankala pukea sanoiksi: monenlaista tapahtumaa on ollut niin työ- kuin opiskelurintamalla, ettei pää ole oikein pysynyt mukana.
On sellainen tunne, että niin monta asiaa on vasta alullaan eikä loppua vielä näy. Se ilmenee esimerkiksi siinä, kun minulta kysytään kuulumisia, menen ihan mykäksi, kun en osaa oikein kaikesta tapahtuneesta ottaa kiinni. Kun viimein saan suuni auki, höpöttelen irrallisia lauseita sieltä sun täältä, ettei puheesta saa mitään tolkkua.
Näistä syistä siis ajattelin, että antaapa olla, kunnes tajusin, että aakkostaminen voisi parhaimmillaan selkeennyttää mennyttä vuotta minulle itsellenikin. Joten tuumasta toimeen: jaoin kirjaimet kahteen osaa, jotta postaukset pysyisivät joten kuten nopeasti luettavassa mitassa. Tässä siis ensimmäiset 12 kirjainta. Muutama kirjain loppupäästä puuttuu, mutta – kuten aikaisemmin – en keinotekoisesti lähde niihin mitään miettimään, jos niihin ei itsestään mitään kirjoitettavaa ole. Perinteikkäästi osa kirjaimista edustaa niin tulevia suunnitelmia ja haaveita vuodelle 2025 kuin mennyttä vuotta 2024.
Aikuisten perusopinnot. Syksyn mittaan mietin, kuinka mukavaa on opiskella monenlaisia käsityötekniikoita porukassa. Heräsi ajatus, että tätä pitää jotenkin jatkaa ensi syksynä, kun palaan kässäopintojen parista työn äärelle. Ratkaisu löytyi lähempää kuin arvasinkaan: olen käynyt 1-4-luokat Kalajoen Jokisuun koululla, missä nykyään toimii Taito Keski-Pohjanmaa. Heidän ohjelmasta löytyi aikuisten käsityön perusopinnot, jotka laajuudeltaan kestävät viisi vuotta ja kokoontumistahti on verkkaisesti joka toinen viikko. Matka ei ole sinne ole pitkä ja kokoontumistahti vaikuttaa sopivalta, joten se olkoot minun jatkosuunnitelma tulevan varalle. Vielä en vielä ehtinyt montaa kertaa siellä käymään, mutta oli aika nostalgista palata samaan rakennukseen jälleen käymään koulua, missä oman koulupolkuni aikoinaan aloittanut. ♥
Bleiseri. Opintovapaalle jäädessä minulla oli suuret haaveet ompelemisen suhteen. Opiskelujen leppoisa eteneminen on kuitenkin osoittautunut täysin harhaksi ja vuosi meni niin, etten ole aikoihin näin vähän ommellut. Yhden haaveompelun sain elokuussa kyllä toteutettua, sillä ompelin rennon bleiserin The Assembly Linen Blazer Patternin avulla. Se on jäänyt niin tänne kuvaamatta kuin pitämättäkin. Ompelin sen Pakopiste-näyttelyn avajaisiin, mikä olikin niin helteinen päivä, että sen olisi mielellään viettänyt kokonaan vaatteetta. 😀 Joka tapauksessa, toivottavasti aikaa ompelulle tänä vuonna löytyisi paremmin: vaikka päälle pantavaa on tähän asti ilman ompelujakin löytynyt, alkaa tilanne olla jo vähän kriittinen.
Dyad-kääntö-ja kietaisumekko oli niitä harvoja ompelutöitä, mitä viime vuoden aikana tein. Sekin tuli tehtyä, kun lähdin mukaan Tauko Magazinen Make and Share -ryhmään eli sain valita etukäteen ommeltavaksi jonkun tulevan lehden malleista. Sillä samalla tyylillä sain itseni motivoitumaan seuraavan kirjaimen, E-kohdan.
Festarit viime vuonna kävin niin talvisilla kuin kesäisillä Jyväskylän Neulefestereilla. Talviset oli siinä mielessä mukavammat, että tungos oli vähäisempää ja oli aikaa jutella vähän siellä sun täällä. Kesällä olin puolestaan jo niin puhki kevään työrutistuksesta sekä koulumatkoista ja -kiireistä, että ihmisvilinä oli hieman liikaa. Mutta inspiroivia kokemuksia molemmat! Tulevana kesänä festariviikonloppuna minulla on – oletettavasti – viimeiset koulupäivät, joten eiköhän sitä ehdi Toivolan Vanhalla Pihalla jossain välissä piipahtamaan, kun paikkakunnalla olen.
Gelli-painanta on helpon oloinen painantamenetelmä Pinterestistä katsottuna. Olen tutustunut tekniikkaan ihan itsekseni somen avulla, mutta toistaiseksi se ei ole minusta niin helpolta tekniikalta tuntunut, joten harjoittelu jatkukoot. Ehkä jokin kurssi olisi kuitenkin paikallaan, vaikka muutaman kangaskuosin sen avulla olen jo saanut aikaiseksi. Nekin vähän sattumalta, joten varmuutta kannattaisi ehkä hankkia itseään viisaammalta…..
Haasteet ovat olleet minulle aikaisemmin kovin mieluisia, mutta nyt en tällä kertaa tee mitään erityisiä suunnitelmia. Tähtään vain siihen, että saisin kouluni käytyä loppuun tämän kevään aikana. Tosin Jujunan ompelubingo hieman kutkuttelisi, sillä siinä oli sellaiset ruudut, mitkä saisin melko vaivatta tehtyä ihan vaan tarveompeluilla. Ja haasteeseen osallistuminen toisi ehkä tarvittavan lisämotivaation.
Jalometalli-työpaja tulee olemaan keväällä jatkoa tähän astisille koruopinnoille. Toiveissa on ainakin juottamisen oppiminen.
Kankaanpainanta-työpaja oli viime keväänä. Nyt keväällä on vuorossa seulapainanta, mikä on jo jollain tapaa tuttua kansalaisopiston kursseilta, mutta viikon työpaja on yleensä intensiivisempää tekemistä ja oppimista.
LankaSorvari on nimimerkkini Instagramissa. Perustin sinne uuden tilin, jotta voisin erotella kaikesta käsityö- ja valokuvauskaaoksesta neuletyöt omanaan. Olisin halunnut perustaa tilin ihan omalla nimellä, mutta se ei näin mattimyöhäisenä onnistunut, sillä koko nimikaimoja minulla on useita. Perustin samalla nimellä myös Ravelry-tilin, mutta se on jostain syystä jumissa, en itse pääse sinne tällä hetkellä, vaikka siellä se näyttää olevan. Mutta se on selvittelyn alla, kuten omien ohjeiden tekeminen, joita sinne tulen laittamaan. Toistaiseksi useampi malli on jo neulottuna ( ja monen monta vielä vain päässäni 😉 ), mutta opinnot hidastaa ohjeiden kirjoittamista monin tavoin. Oletan, että kevään aikana esteet madaltuu ainakin joltain osin, niin toiveissa olen…
Metallilanka-korvakorut olivat tämän vuoden ensimmäiset valmistuneet työt. Tai pikemminkin viimeistellyt työt, sillä korut olin punonut jo viime keväänä, mutta koukut olivat jääneet lisäämättä. Että ei mikään suuren suuri urotyö ollut, mutta valmista tuli kuitenkin.
Näitä viimeistelyä vaille valmiita koruja löytyykin melkoinen määrä, että näissä tekemistä löytyy aina. Toisaalta sellainen keskeneräisyys tuntuu kuuluvan tähän prosessiin, sillä usein joutuu joko odottamaan lisämateriaalia, oivallusta tekniikan suhteen ja/tai pajalle pääsyä. Mutta kivaa hommaa, aina löytyy jotain uutta opittavaa ja selvästi silmän ja käden yhteistyö paranee. Esimerkiksi löysä käsialani on tiukentunut näiden taitojen myötä. Joskin vaikutus tuntuu olevan kuin joogassa, että se notkeus pysyy vain sen ajan, kun säännöllisesti harjoittelee. 😀
Viime viikolla pakkailin uuteen Tilaihmeeseeni pirtanauha-työpajaa varten lankoja, mitkä olivat minulle tyypillisiä melko totisia eli pääsääntöisesti mustaa ja harmaata. Yritin ottaa mukaani kaikkea sellaista, mistä en niin välitä, mutta epäonnistuin. Esimerkiksi otin jo käteeni oranssin vyyhdin, mutta en vaan pystynyt. 😀 Laitoin sen takaisin, vaikka tärkeintä ei olisi ollut värit, vaan uudet opit.
Yläkuvassa on osa meidän ryhmän töistä, joista näkyy, että värit eivät toisille olleet samanlainen haaste kuin minulle. Ihania! Näitä katsellessa hieman kadutti oma yksinkertaisuus. Ehkä olisin irrotellut enemmän värien kanssa, jos olisin tiennyt tekeväni tästä yhdestä nauhasta korvakorut. Mutta se ei käynyt mielessä kotoa lähteissä, vaan halusin harjoitella ohuen nauhan tekemistä tulevaan mustaharmaaseen villatakkiini.
Nauha oli kovin onnistunut suunnitelmiini, mutta ohuesta langasta tehtynä kutominen eteni hyvin hitaasti. Lankana minulla oli Filcolanan Saga, mikä oli myös hyvin takertuvaa, mikä omalta osaltaan hidasti tekemistä entisestään, koska viriö piti avata joka kerta käsin auttaen.
Kokeilin tehdä poimimalla siihen kuvioitakin, mutta se oli ohuelle langalle liikaa. Yläkuvan alareunassa olevien mutkien aikana yksittäiset mustat reunalangat napsahtivat poikki. Tällä reseptillä nauhan kutominen siis onnistuu, leveys ja paksuus vaikuttivat hyviltä, mutta kuvioita tehdessä pitää reunalankoja jättää enemmän toinen toistaan tukemaan.
Kotiin tullessa tämä kesken jäänyt nauha kertoi haluavansa korvakoruiksi. 😉 Niinpä mittailin sopivat pätkät ja ompelin ne koneella kolmioihin kiinni, hapsutin päät auki ja lisäsin koukut. Aika kivat tuli! Luulin, että tupsuja pitäisi muotoilla hillitymmäksi esimerkiksi kolmion muotoon, mutta ne näyttivät ihan kivalta näinkin.
Vähän harmitti, että lyhyitä kuviopätkiä en saanut korvakoruihin sopimaan, vaan ne piti purkaa pois. Värit olivat kuitenkin loppujen lopuksi enemmän kuin hyvät. Ne sopivat esimerkiksi viikolla – vihdoin – valmistuneeseen hiuskoruuni: aikaisimmin leikkasin ja värjäsin nahasta hiuskorun aihion ja nyt sahasin sekä nakuttelin siihen hopeisesta kotkankyntisestä sokeripihdistä kiinnitystikun.
Tämän yhden pirtanauhan lisäksi tein kaksi muutakin, joihin palaan, kun saan ne viimeisteltyä valmiiksi. Niiden lisäksi tekeillä on monta muutakin mukavaa juttua, kuten pitkään haaveilemani anorakki. Myös syksyn kestänyt kuosikurssi alkaa tulemaan päätökseen: olen jo tilannut kolmesta käsintehdystä kuosistani näytteet, joten jännää on. Pääsin myös kurkkaamaan tulevan TAUKO Magazinen mallit ja ompelemaan yhden niistä ennen tammikuun julkaisua. Tulevassa lehdessä on monta mielenkiintoista mallia, joten valinta oli vaikea. Lopulta valitsin sellaisen mallin, johon voisin kokeilla omaa kuosiani. Se tosin voi olla toiveajattelua, että ehdin saada tilattavat kankaani ompelun aikarajoissa, mutta ainahan sitä voi toivoa.
