Kirjoneulottu Soldotna Crop

Nyt minullakin on kirjoneulottu pikkupusero eli yksi tämän vuoden must-have-neuleista, Caitlin Hunterin Soldotna Crop.

maaritse_kirjoneulottu_soldotna_crop_by_caitlin_hunter

Somessa näitä on vilissyt toinen toistaan kauniimpina, minkä vuoksi pitkään suunnittelin omaani: yhtenä päivänä halusin kirkkaista väreistä ja toisena päivänä utuisen liukuvärjätyistä langoista neulotun. Siihen päälle vielä pähkäilyt, osaanko kirjoneuletta ja mikä lanka olisi hyvä, niin täydellinen pikkupusero oli jäädä pelkäksi haaveeksi jonnekin mielen mutkaani.

Viimeinen tilasin Lankamaailmasta edulliset harjoituslangat, mitkä valitsin lähinnä värien mukaan: harjoittelulangat saisivat olla perusvärejä, jotta pusero sopisi ainakin väriensä, jos ei mallinsa, puolesta muuhun vaatteisiini. Lankani on siis Hjertegarnin Merino Cotton, missä on puolet ja puolet merinovillaa ja puuvillaa. Kokoon kolme sitä kului yhteensä kuusi 50 gramman kerää: kaksi mustaa ja harmaata sekä yhdet vajaat kerät niin valkoista kuin vihreää. Puikot olivat 3,5 mm.

Langasta en osaa sanoa, miten käyttöä kestää, mutta neuloessa se oli mukavan pehmeää, jälki oli tasaista ja lanka liukui puikoilla hyvin. Pusero valmistuikin todella nopeaa, sillä aloitin tämän viime sunnuntaina ja sain valmiiksi torstaina. Kulunut viikko oli kylläkin poikkeuksellinen töiden suhteen, joten aikaa neulomiselle oli myös poikkeuksellisen paljon normaaliin arkiviikkoon nähden.

maaritse_soldotna_hjertegarn_merinocotton

Silti yläosan kaarrokeen neulomiseen ei mennyt kuin sunnuntaipäivä, koska kuvioissa oli hyvin vähän yli neljän-viiden silmukan juoksuttamista. Siksi langanjuoksuja ei tarvinnut juurikaan sitoa, kunhan vain neuloi menemään.

maaritse_kirjoneulottu_cropattu_soldotna

Olinkin ihan koukussa, kun jännitin, onko langankireydet hyvät, vastaako neulomani ohjeen tiheyttä (tällä kertaa en poikkeuksellisesti tehnyt mallitilkkua, vaan rohkeasti heittäydyin) ja sopiikohan malli minulle mitenkään.

maaritse_backside_of_soldotna

Erityisesti epäilin sopivuutta siksi, että olkapääni ovat suuret ja somen perusteella pusero näytti malliltaan pullonkaulalta. Se ei ole minun suoralle hartialinjalleni hyvä vaihtoehto, joten jätin alun lyhennettyjä kerroksia muutaman tekemättä: näytti siltä, että takaosasta tulee todella korkea ja sellaisenaan se korostaisi ei-toivottua mallia. Jälkiviisaana voin todeta, etteivät ne olisi haitanneet, vaan niiden poisjättämisen vuoksi pääntiestä tuli hieman v:n mallinen. Sekään ei tosin haittaa, koska se ei tunnu päällä huonolta eikä hirveästi erotu, varsinkaan hiusten auki ollessa.

maaritse_kirjoneulottu_soldotna

Pusero ei muutenkaan ole virheetön, kuten moni kuvista on varmasti huomannutkin, mutta silti tykkään siitä kovasti. Yllätyin, kuinka hyvin se sopi mustaan luottomekkooni. Mielessä on kyllä ommella sen kaveriksi jokin ihana mekkonen leveällä helmalla.

maaritse_soldotnacrop_ja_luottomekko

Saa nähdä, kuinka kauan sen suunnittelemiseen sitten menee. Ehkä ei kuitenkaan niin kauan kuin tämän, sillä tiedän jo nyt, että mekon varmuudella tulee olemaan musta. 😀 Enää vain pitää päättää kangas ja malli…

maaritse_soldotnacrop


  • Myöhemmin neuloin myös pitkähihaisen ja avarammalla pääntiellä olevan Soldotnan, joka löytyy täältä, klik.

Cumulus-pusero pitsineuleella

Suurin osa tämän vuoden postauksista on alkanut ajan kulun päivittelyllä eikä tämä postaus ole poikkeus. Jatkan siis samalla teemalla, kuinka hip hei! 😀 vanha kässäjemma muuttui jälleen aikomuksesta todeksi.

MaarItse - käsityöblogi

Pari vuotta sitten olin aloittanut kutomaan perusneuletta ylhäältä-alaspäin Novitan Miami-langasta. Se oli jäänyt kuitenkin kesken, koska lanka on kovin pehmeää, joten jo keskeneräisenä pusero venyi paljon. Valmiin puseron paino olisi siis luultavasti venyttänyt puseroa aivan liikaa, joten se aloitus jäi sitten siihen.

MaarItse - neuleblogi

Nyt keksin, että venymistä voisin yrittää hillitä pintaneuleella. Epäilykseni osoittautuikin oikeaksi eli kudoin muutaman mallitilkun testatakseni erilaisia pitsineuleita, joista nämä alaspäin osoittavat kolmiot osottautuivat parhaimmaksi: kolmioiden keskelle tulevat kavennusrivit selvästi pitävät neuletta kasassa, estävät liikaa venymistä.

Puseromalliksi valitsin jo aikaisemmin kutomani Cumulus-puseron. Tällä kertaa langan tiheys sopi suoraan ohjeessa mainittuun, minkä sain aikaiseksi 4 mm puikoilla. Kudoin puseron M-koon mukaan ja lankaa kului 410 grammaa.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Mallitilkun lisäksi en kummemmin suunnitellut, tikuttelin vaan menemään ja jännitin, mitä tulee…

MaarItse - käsityöblogi

Ja hyvä tuli! Kuviot asettuivat hyvin niin eteen kuin taakse. Lisäksi pitsi tuo kevyttä laatikkomalliseen puseroon.

MaarItse - neulontablogi

Pitsineuleen lisäksi kudoin sivuille valesaumat varmistaakseni, ettei pusero venyisi. Valesauma kudotaan nostetuin silmukoin eli joka toinen kerros sama sivusilmukka nostetaan ja joka toinen kerros se kudotaan.

MaarItse - käsityöblogi

Tässä neuleessa valesauma ei juurikaan erotu, eikä sen tarvitsekaan, mutta se lisää toivomaani ryhtiä neuleeseen. Lisäksi valesaumat helpottavat myös neuleen pesemistä, sillä märkänä ja painavana sen kuivumaan asettelu on helpompaa, kun selvästi näkee, missä sivusaumat ovat.

MaarItse-blogi

Tästä tuli siis varsinainen mukavuusneule, koska valmistuakseen tämä puseromalli ei montaa ajatusta vaadi. Pusero siis kudotaan ylhäältä-alas ilman vartalon muokkauksia. Ainoat kavennukset tehdään hihan suissa ja helmassa juuri ennen i-cord-reunusta, jotta ne istuisivat kauniisti.  Alussa toki raglan- ja pääntienlisäysten kanssa pitää olla hieman ajatusta mukana, jotta kaikki tulee tehtyä ja oikealla kerroksella. Muutoin tämä on kovin yksinkertainen, mutta hyvännäköinen malli. Niin ainakin minä tykkään. 🙂

MaarItse - käsitöitä | valokuvia


Neulontavinkit:

  • Ohje Cumulus-puseroon löytyy Ravelrystä täältä, klik. Ohje on maksullinen ja englanninkielinen.
  • Ohje Cumulus-puseron i-cord-reunuksen kutomiseen löytyy YouTubesta täältä, klik. Video on tanskankielinen, mutta ymmärrettävä.
  • Erilaisia pitsikaavioita löytyy mm. Dropsin sivuilta täältä, klik.

Kohta festareille

Viikon päästä alkavat Jyväskylässä Neulefestarit, joihin osallistuin viime kesänä ensimmäisen kerran: päiväseltään kävin niin Toivolan Vanhan Pihan markkinoilla kuin osallistuin Molla Millsin popcorn-virkkauskurssille.

toivolan_vanha_piha_portti_hannikaisenkatu

jyvaskylan_neulefestarit_molla_mills

En tätä näin suunnitellut, mutta sattumalta kaikki viime vuoden festarituliaiset ovat valmistuneet viimeisten viikkojen aikana.

jyvaskylan_neulefestarit_markkinoilta

maaritse_glacier_tunic
Glacier-tunika

jyvaskylan_neulefestarit_markkinoilta_ostettua

mondayfunday_neule_maaritse_lystig_yarn
Monday Funday -neuletakki

Viime vuonna heräsin vasta toukokuussa, että festareille ja jollekin kurssille olisi päästävä. Tapahtuma on kuitenkin hyvin suosituttu, ja monet kurssit täytyvät jo kevättalvella heti lippujen tullessa myyntiin.

popcornvirkkaus_Molla_Mills_jyvaskylanknitfestival_2017

Onneksi tällaiselle mattimyöhäiselle löytyi vielä tilaa Molla Millsin popcorn-virkkauskurssilta. Vaikka virkkaaminen ei niin suuri intohimoni olekaan, ja kirjo- sekä popcorn-virkkaus olivat tuttuja tekniikkoja jo entuudestaan, siitä huolimatta Molla sekä hänen tuleva kirjansa (eli tuolloin neljäs Virkkuri) ja siitä opeteltava jäätelökuosi kuullostivat niin hauskalle, että päätin mennä sinne.

Eikä kaduta! Innostuin virkkaamista pitkästä aikaa niin, että hankin kurssin jälkeen muutaman Virkkurin ja ergonomisen virkkuukoukun sekä virkkasin pari pikkulaukkua. Toisesta tuli  mustavalkoinen ja

mustavalkoinen_virkattu_triforce_pikkulaukku_maaritse

toisessa on kurssilla opeteltuja jäätelötötteröitä.

maaritse_jaatelototteroita_virkatussa_laukussa

Viikon päästä tarkoitukseni on osallistua Neulefestareille toistamiseen. Alkukeväästä sain vain niin kovan flussan, mistä toipuminen on ollut hyvin hidasta, koska saan herkästi poskiontelotulehduksen. Nyt tulehduskierre on alkanut rauhoittumaan, mutta loma on tähän saakka mennyt pitkälti lepäillessä (ja käsitöitä tehdessä). Vielä siis vähän arveluttaa, että kestääkö vointi lähtemistä. Toivottavasti, sillä festareiden anti kantaa pitkälle, kuten tästä minunkin postauksesta voi huomata. Ja onhan ne vielä ihanassa Jyväskylässä, entisellä kotipaikkakunnallani, minne on aina mukava mennä.

Onko sinulla festarisuunnitelmia, villaisia tai jotain muunlaisia? 🙂 

 

Monday Funday -neuletakki

Tämän neuletakin esittelin jo Helmikuun keskeneräiset -postauksessa. Sen tekeminen on edennyt hitaasti, mutta varmasti, koska lanka, Lystigin Merino Single (väri Monday Funday), oli sen verran ohutta, että sitä piti kutoa ajatuksen kanssa. Lanka oli myös niin ihanaa, etten halunnut pilata sitä kiireellä, ja kesäneuletakki tästä piti alunperinkin tulla.

mondayfunday_neule_maaritse

Keskittymistä vaati myös se, etten löytänyt mielestä mallia fingervahvuisella langalle. Jouduin soveltamaan Neulistin Rosalaa, mikä hurmasi minut mutkattomuudellaan, mutta oli suunniteltu paksumalle langalle. Tosin lopputulokseni on tällainen jotainsinnepäinRosala, sillä jätin kylkien ja hihojen pitsit pois sekä kaula-aukonkin viimeistelin aina-oikeaa-neuleena.

Myös pituuden tein oman maun mukaan, mutta muutoin hyödynsin Rosala-ohjeen M2-koon silmukkamääriä kertomalla ne oman tiheyteni mukaisella kertoimella (ohje kertoimen laskemiseen täällä, esimerkki c). Nappilistalle tuli pituutta 52 senttiä ja lankaa kului n. 350 grammaa.

mondayfunday_neule_maaritse_lystig_yarn

Aikaisemmin en ollut siis kutonut mitään näin ihanaa enkä kertoimen avulla, joten välillä piti pidättää ihan henkeä, kun jännitti niin paljon, että onnistunkohan. 🙂 Oman jännityksen aiheutti myös se, että minulla oli lankaa neljä vyyhtiä, mistä vain kaksi ilmeisesti oli samaa värjäyserää: ne eivät vyyhteinä eivätkä kerillä näyttäneet kovinkaan erilaisilta, mutta kutoessa sävyerot olivat selvästi nähtävissä. Siksi raidoitin aina kerän vaihtumiskohdassa, minkä valitisin ihan summanmutkassa yrittäen huolehtia kuitenkin siitä, että lankaa riittäisi vielä hihoihinkin.

Raidoittaminen onnistui, mutta nyt jälkiviisaana saattaisin vaihtaa vyyhtien kutomisjärjestystä. Tarkkasilmäiset ehkä erottavat, että aloitin vyyhdillä, mikä olin pinkein ja jatkoin rinnan kohdalla tummimalla. Helmasta tuli kaikista vaalein osio, sillä sen kudoin samasta värjäyserästä olevilla vyyhdeillä, joissa oli eniten valkoista.

mondayfunday_neule_maaritse_back

Joten note to myself, että ensi kerralla speckle-langasta kutoessa pitää tehdä mallitilkut kaikista vyyhdeistä, jotta värien sommittelu onnistuu paremmin. Lopputulos kun olisi voinut olla vielä kivempi, jos olisin aloittanut vaaleimmilla, jatkanut pinkillä ja jättänyt tummimman helmaan. Muttei tämäkään huono, ei huono lainkaan, vaan …

mondayfunday_rosala_neule_maaritse

 täydellinen kesäneule, lämmin ja pehmeä, mikä sopii sadetakin alle. 😉

maaritse_sadepilvi_merella

Satoi tai paistoi, mukavaa juhannusta itse kullekin!