Ostin reilu kolme viikkoa sitten saumurin, ja harjoitustyönä surauttelin kaikki trikoiset Poniletti-jemmani paidoiksi: ompelin kaksi lyhythihaista ja yhden hihallisen paidan Ottobren Elaine-paidan kaavalla. Sitä kaavaa olen muokannut vahingossa paremmaksi, mistä postasin aikaisemmin tarkemmin täällä, klik.
Harjoitustyönä ompelin paitojen lisäksi myös mustasta Poniletistä mekon, mutta se oli jäänyt mökille lähtiessä kotiin. Ehkä siitä syystä, että tämän viikon loppua lukuunottamatta ei ole oikein ollut mekkokelejä. Näitä paitoja on tullut pidettyä senkin edestä.
Mutta palatakseeni siihen saumuriin. Aikaisemmin olen siis pärjännyt pelkällä ompelukoneella. Ostin kuitenkin vuoden vaihteessa elektronisen ompelukoneen, mikä oli yllätyksekseni huomattavasti hitaampi kuin entinen manuaalinen ompelukoneeni. Oli mennä hermot siihen hitauteen. Tai varmaan menikin, niin päätin vihdoin ja viimein hankkia saumurin.
Se oli hyvä päätös, sillä saumuri tekee ompelusta älyttömän nopeaa sekä mahdollistaa siisitimmän ompelujäljen kaiken kaikkiaan. Näinkin lyhyen ajan jälkeen tuntuu, että en voisi olla enää ilman.
Koska mietin vielä vaihtavani uuden karhean elektronisen ompelukoneeni toiseen malliin, en nyt keskity siihen tässä kohdin sen enempää. Sen verran kuitenkin mainitsen, että vaihdoin Husqvarnasta Pfaffiin yläsyöttäjän vuoksi. Vanhassa Husqvarnassani, Eden Rose 250M -koneessa ei kylläkään ollut mitään moitittavaa, vaan se on hyvä, sellainen varma peruskone, minkä tyyppisiä löytyy useasta peruskoulusta. Siksi siihen aikoinaan päädyin, koska aikaisemmin opetin jonkun verran käsitöitä: pystyin paremmin keskittymään oppilaiden eteenpäin auttamiseen, kun koneet olivat jo entuudestaan tuttuja.
Enää en kuitenkin opeta käsitöitä, niin hankin himoitsemani Pfaffin, koska niiden yläsyöttäjää on kehuttu monelta taholta. Tähän saakka se on osoittautunut hyväksi, ilman sitä en – kuten en sitä saumuriakaan – enää haluaisi ommella. Yläsyöttäjä helpottaa siis niin paksujen kuin ohuiden kankaiden ompelemista.
Tosin annan vanhan koneeni äidilleni, joten Husqvarnakin pysyy lähellä, jos tulee ikävä tuttua ja turvallista. 🙂 Elektroninen kone ei siis vielä ole tullut oikein tutuksi, vaan vaatii vielä aikaa: tykkään sen siisteistä tikeistä ja aikaisempaa konetta suuremmista puolista, mutta eri kone on eri kone, mikä pitää sisäänajaa, totutella.
Saumuria olin käyttänyt viimeksi teinivuosien, mistä en muistanut kuin langoittamisen vaikeuden. Muita teknisiä ominaisuuksia ostohetkellä en osannutkaan arvioida, ja siksi luotin asiantuntevan kauppiaan apuun.
Päädyinkin siihen, mitä erityisesti kehuttiin niin valmistajan kuin myyjän taholta hyvin helpoksi langoittaa. Saumurin on siis Juki MO-114D, minkä pitäisi olla muutoinkin varmatoiminen ja helppo kotikäyttäjälle. Sellaiselta se vaikuttaakin, vaikka enhän vielä ole sitä ehtinyt kovinkaan monipuolisesti testaamaan.
En, vaikka olen viime aikoina ommellut paljon. Siitä siis kiitos saumurin uutuudenviehätyksen, mutta myös ompeluryhmäni kesäbingon: kaiken kaikkiaan laskeskelin, että postaamatta on noin 20 ompelusta. Kuvaamisen suhteen pitää siis ryhdistäytyä, mutta nautitaan nyt ensin näistä kesäkeleistä. Blogin äärelle ehtii rauhoittua sitten syksymmälläkin. 🙂
Ihania hellepäiviä!