Kurkataanpa hieman taaksepäin kesäkuun alkuun. Silloin tuli tarve juhlamekolle pienessä piirissä. Aikaa ei ollut millekään suuren suurelle ompelutyölle eikä oikein mikään kangaskaan houkuttanut.
Vähän aikaisemmin olin innostunut jälleen Hellinin Poniletti-kuosista. Olin jo luullut, että se innostus meni kohdaltani ohi, mutta toisin kävi. Kimmiltä tilasin sitä itselle uusissa väreissä, Sprite ja Seaweed, t-paidat mielessä. Spriten raikkaat ja kylmät värit hurmasivat kovasti. Kuosi tulisi esille parhaimmillaan suurena pintana. Hetken pähkäilyn jälkeen muistin ostaneeni Nuppu Print Companyn kaavakirjan, jossa oli jonkinlainen A-mallinen mekko. Kyyhky – sehän olisi helppo ja nopea projekti sekä tälle kuosille omiaan. Lisäksi siinä olisi taskut! ❤
Joten tuumasta toimeen. Tilasin samaa kuosia lisää, ja tilausta odotellessa tein Vimman Syystanssit-joustocollegesta testiversion (kuvat alempana). Totesin mekkokaavan muuten hyväksi, mutta olkasaumoja olisi hyvä siirtää vähän eteenpäin ja takapääntietä voisi samalla korottaa. Ne muutokset tein tähän Poniletti-mekkoon (vieläkin voisin vähän olkasaumaa siirtää ja korottaa pääntietä) eli lisäsin reilun sentin takakappaleen olkasaumaa ja otin saman verran etukappaleen olalta pois. Muita muutoksia en tehnyt. Koon valitsin mittataulukosta rinnanympäryksen mukaan.
Testiversion ompelin siis Vimman Syystanssit-joustocollegesta. Se onkin ompelun tietynlainen kirous, kun kaikki pitää tehdä aina ainakin kaksikerroin, testiversio ja sitten vasta se varsinainen vaate. Siksi tällä kertaa ajan ja alun inspiraation puutteesta harkitsin ostomekkoa. En ole sitä mieltä, että kaikki pitää tehdä itse, mutta yllättävän harvoin enää vaatteiden ostaminen tuntuu mielekkäältä. Kun on niin paljon niitä kankaita jemmassakin.
Loppujen lopuksi taisin päästä näin kuitenkin helpommalla sen sijaan, että olisin kiertänyt kaupasta kauppaan. Siitä huolimatta mieluinen mekko olisi saattanut jäädä löytämättä. Mielestäni nämä molemmat vielä onnistuivat kivasti ja sopivat materiaaleista huolimatta pieniin perhejuhliin, mutta syksyllä arjen taas alkaessa, myös silloin. Että win-win. 🙂
Malliltaan Kyyhky-mekko on siis A-mallinen, ylhäältä istuva ja alaspäin levenevä. Helma loivasti pitenee taaksepäin. Aluksi ajattelin suoristaa sen, koska puseroissa ja tunikoissa minulle harvoin sopii sellaiset helmat. Mutta se olikin ihana, joten se sai jäädä molempiin mekkoihin sellaisenaan.
Lopuksi vielä kuvat niistä t-paidoista, joita varten Ponilettiä varsinaisesti tilasin.
Spriten värisen tein PuuhakasPajan Eerika-kaavalla. Käytin lyhyintä helmaversiota, jota pidensin kolme senttiä eli sama tuunaus kuin aikaisemmin tehtyihin, tämä ja tämä.
Hihoihin muokkasin käänteet puolestaan PuuhakasPajan Ellen-paitulin kaavalla.
Spriten värinen on siis laatikkomallinen, mutta vihreän värisen tein aikaisemmin hyväksi tuunatulla kaavalla, mikä on pussimaisempi.
Alun alkaen suunnitelmissa oli yksiväriset t-paidat, mutta näin siinä taas kävi…
Heh, eikä ne tähän loppuneet, vaan lettejä on luvassa vielä myöhemminkin.
Ihania vaatteita kauniissa väreissä. Ja näin se vaan
menee. Aina pitää tehdä se koeversio. Joskus kaksikin.
🙂 Kiitos, Sanne. Totta, aina ei pääse edes kahdella ja yleisestikin taidot kehittyy vain ajan kanssa. Voihan maraton, mikä harrastus tämä välillä on! 😃