Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klik. Heinäkuun värini oli valkoinen.
Tässä kuussa mieli on ollut niin lomalla, että teflon pinnan lailla se on hyljeksinyt kaikkea, mikä vähänkään on vaikuttant pakolta. Siten Vuosi väriterapiaa-haasteeseen osallistuminen oli jäädä kokonaan väliin. Onneksi loppukuusta tuli Verson Puodin heinäkuun ompelukerho, mistä sain valkopohjaisen kuosin. Se olikin pelastukseni: vaikka olenkin niin lomalla, ajatus yhdenkään kuukauden väliin jättämisestä ei tuntunut mukavalta.
Kankaasta tuli tehdä peruspaita, koska kerhon tavoitteena tällä kertaa oli sata erilaista paitaa Suomen juhlavuoden kunniaksi. Kerhoon osallistuminen oli jälleen mukavaa, vaikka saamani kuosi ei niin hirveästi miellyttänyt. Mutta tulihan kokemusta! Kerhon ansiosta vihdoin kokeilin ommella kapea hihaisen, mutta miehustasta väljän arkipaidan. Sellaiset paidat ovat töissä tarpeen, jotka eivät missään menossa kiristä eivätkä purista ja tarpeen mukaan voi heittää neuletakin joko päälle tai pois.
Elokuun värini on viininpunainen, jota varten aloitin hyvissä ajoin kutomaan villatakkia Louhittaren Luolan Väinämöisestä. Ennakoinnistani huolimatta villatakki on yhä kesken, sillä kuriton kesämieleni ei ole suostunut kutomaan sitäkään loppuun, vaan hihattomana se on odottanut vuoroaan koko kesän. Sen sijaan olen varautunut töihin paluuseen, mikä on ensi viikolla edessä. Olen tehnyt mm. mekkoja ja leggingsejä.
Oletan, että postaan ennen villatakin valmistumista työvaatteista. Töihin palaaminen onkin jo ihan tervetullutta. Siinä se mielikin taas asettuu uomiinsa, joten toiveissa on, että villatakkikin valmistuu tulevan kuukauden puitteissa. 😉
Hyvää lomaa lomalaisille ja tsemppiä töihin palaaville!
