Joulukortien tekeminen ja lähettäminen on minun kohdalla taakse jäänyt perinne. Lopetin sen pari joulua sitten, kun tympäisi joulua edeltänyt Postin lakko. Sen vuoksi useammat kortit eivät ehtineet ajoissa edes perille. Toisekseen aika harva niitä tuntuu nykyisin enää lähettävän. Siitä johtuen minulle tuli tunne, että jouluilon sijaan herätin syyllisyyden useammissa, kun he eivät olleet lähettäneet korttia minulle.
Se ei liene joulun eikä edes joulukorttien tarkoitus, joten luovuin korttiperinteestä. Se oli harmi sinällään, sillä tykkään korttiaskartelusta. Niiden tekeminen oli aikaisemmin myös osa joulun viettoani, koska tein seuraavan vuoden kortit valmiiksi aina aaton jälkeen kaikesta joulutilpehööristä, kuten mainoksista ja käärrepapereista, mitä jouluna kertyi.
Nämä postauksissa olevat on vanhaa varastoani siis, jota en ole raaskinut laittaa eteenpäin.
Osan tosin olen perinyt Äiti Armaalta takaisin. 😀 Eli olen antanut hänelle onnistuneimpia kortteja, koska tarvittaessa ne voin sieltä hakea takaisin kuvattavaksi. Sellainen kortti onkin yläpuolella olevassa kuvassa: se on kaunein kortti, minkä olen omasta mielestäni tehnyt värityskirjasta leikkaamista ja värittämistäni ympyröistä.
Tänä vuonna aion palauttaa korttien tekemisen jouluperinteekseni. En kuitenkaan tee niitä omalle tuttavapiirilleni, vaan ikäihmisiä ilostuttamanaan. Siskot ja Simot siis keräävät joulukortteja reilulla sadalla paikkakunnalla. Tänä vuonna en ehtinyt korttikeräykseen osallistumaan, mutta onneksi joulu on ensi vuonnakin. 🙂
Osallistumalla Siskojen ja Simojen Joulupostia ikäihmiselle -hankkeeseen saan itselleni ja jollekin toiselle hyvän mielen, sillä uutisoinnin mukaan kortit ovat vanhusten joukossa odotettuja ja tärkeitä. Ja sehän se taitaa olla joulun tarkoitus! ♥
