Ensin ajattelin luopua vuosiaakkosten kirjoittamisesta, koska viime vuosi meni tasapainotellessa työn ja opintojen kanssa blogin jäädessä taka-alle. Muutin kuitenkin mieleni, kun luin kolmen viimeisen vuoden aakkospostaukset (mitkä löytyvät täältä 2020, 2021 ja 2022) . Niistä nousi niin kivat muistot ja fiilikset pintaan, joten taas mennään:
Applikointi oli yksi tämän vuoden uusi tekniikka ompeluun liittyen. Se oli yllättävän helppoa. Varsinkin kun seurasi muiden viisaampien neuvoja unohtaen omat sorvaukset. 🙂 Hyvät vinkit löytyy esimerkiksi HommaHuone-blogista: Applikaation lyhyt oppimäärä. Minun applikointi liittyi Frida Kahlo -teemaan eli teksti alla olevan tunikan etukappaleelle applikoitu ”Viva”-teksti ja selän puolelle ompelukoneella kirjottu mustaa mustalla -tyylillä kirjottu Frida itse.
Box Pleat Dress oli uusi mekkokaava, johon käytin itselleni myös uutta materiaalia, pestyä puuvilla. Mekkopostaus oli yksi vuoden luetuimmista ja Instagramissa kuva yksi tykätyimmistä.
Challenge eli haaste. Niistähän minä olen tykännyt ja moneen vuosien varrella osallistunut. Niin piti tehdä myös viime vuonna, mutta uuden vuoden taika raukesi opintojeni alkamiseen ja kevään sairastelukierteeseen. Nyt on tunne, että olkoot. Ainut haaste, mitä kaipaan on valokuvaukseen liittyvää Pieni Lintu -blogin MakroTex-haastetta, mikä loppui viime vuoden aikana. Tosin siihenkään en ollut enää aikoihin ottanut osaa kovinkaan aktiivisesti, mutta sen avulla kävin läpi ottamiani kuvia edes jollain tasolla. Sitä yritän nyt paikkailla helmikuun ajan Instagramin puolella ottamalla osaa Fat Mum Slim -blogin Photo a Day -haasteeseen.
Delicalized Bag on monikäyttöinen laukku, joita olen ommellut pienemmässä koossa lähes kolme: yksi on täysin valmis ja kaksi odottaa hihnaansa. Kolmeen päädyin siksi, että ensimmäinen oli canvas-kankaasta, mikä imaisee itseensä kaikki pölyt ja roskat. Kaapista löytyi mustaa keinonahkaa, joten tein uuden siistimmän mustan. Tarvitsin myös valkoisten tennareiden kaveriksi valkoisen laukun, joten näitä nyt on.
Erityinen vuosi 2023 oli siinä mielessä, että ompelin todella vähän ja silti minulla oli aina jotain päälle pantavaa. 😀 Huomasin, että vähemmälläkin pärjää, kun vaatekaapin osat sopivat toinen toisiinsa. Eli mustassa ja oman värikartan väreissä pidättäytyminen ylipäätään kannattaa. Näin minä koen, vaikka osa suhtautuukin värianalyyseihin skeptisesti. Mutta sekin on mielestäni ihan ok, että kukin tyylillään…
Fyysisyys käsitöiden suhteen yllätti viime vuonna opintojeni kautta. Esimerkiksi huovuttaminen oli todella rankkaa, ihan kuntoilusta kävi (toki siihen vaikuttaa, mitä teki ja minähän tunnetusti tähtään aina aika korkealle…). Fyysisyyden lisäksi keskittymiskyky on ollut koetuksella. Kovinkaan montaa työpajaviikkoa, missä uusia tekniikoita opetellaan, en ole vielä töiden vuoksi suorittanut, mutta ne harvat, mitä olen, ovat hyvin muistuttaneet minua, kuinka oppilaani joutuvat ponnistelemaan uuden äärellä. Muun muassa koruopintojen alussa en oikein ymmärtänyt kaikkea, mitä opettajani puhui. Että välillä on ollut tunteita, riittääkö pää ja/tai kunto… Onnistuminen on toki sitten ollut sitäkin mahtavampaa.
Glow-mekko oli yksi niistä harvoista ompeluista, mitä viime vuonna ompelin.
Huovuttamalla tein kesäkuun alussa itselleni kankaat uusia tallukoita eli tekstiilikenkiä varten. Onnistuin ostamaan itselleni Instagramin avulla sopivat, täysin uudet lestit, mikä oli minusta melkoinen ihme! Vuorikangas on vielä hieman kesken, minkä neulon itse ja huovutan pesukoneessa. Ja toki tarvitsen vielä reilusti tekoaikaa, koska kaava pitää ensin testata uusille lesteille sekä tehdä mahdolliset korjaukset kaavaan, minkä jälkeen voin vasta aloittaa varsinaisten kenkien tekemisen. Ajatuksissani on viimeistellä ne suutarin avulla, vaikka pohjien kiinni liimaamiseen löytyi hyvä vinkkivideo esimerkiksi täältä, klik.
Intarsia pyörönä -kurssille osallistuin kesän Neulefestareilla. Hauska tekniikka ja yhdenlaiset sukat ohjeineen on jo mielessä, kehitteellä. Kummastelin vain sitä, miksi tätä tekniikka niin harvoin missään näkee käytettävän. Onkohan se siinä, että nimestään huolimatta tässä tekniikassa pitää neuloa myös nurja kerroksia, vaikka pyörönä neulotaankin. Ehkäpä se ei monenkaan mielestä ole houkutteleva ajatus.
Jyväskylä. Opiskelin siellä aikoinaan erityisopettajaksi ja koen, että osa minusta jäi sinne. Käsityöopintojen myötä on ollut niin ihana palata sinne aika ajoin. Viime kesänä ihan liikutuin, kun kuulin pitkästä aikaa Harjun Iltasoiton. Voi huokaus. Vielä tosin aikataulut ovat olleet niin tiukat, koska koulupäivät ovat intensiivisiä ja pitkiä, etten ole ehtinyt oikein ketään tuttuja tapailla enkä tutuissa paikoissa vierailla. Onneksi opintoja on vielä jäljellä, joten eiköhän se vielä onnistu.
Korento neulomisseurana. ♥
Lenkit ja lusikkakorut tulivat syksyn aikana alustavasti tutuksi, kun opintoihini liittyi Kierrättäen koruiksi -opintoja. Materiaalina tutustuimme myös ns. pehmeisiin materiaaleihin (kuten mm. nahka), puu, metallilangat (punominen) ja muovi. Erityisesti innostuin lusikkakoruista, mitä olen menossa opiskelemaan ensi kuussa lisää: ensimmäisellä kerralla harjoittelin koruntekemistä alpakkalusikoista, niin nyt voin tehdä the korut hopeisista.
Misurina-paita sai kesällä kovasti kommentteja ohi- ja kanssakulkijoilta kauneudestaan. Neuloin sen uhkarohkeasti silkkilangoista, mitkä eivät ole ihan perinteisiä kuvioneulelankoja joustamattomuudessaan, mutta riskinotto - ainakin tällä kertaa – kannatti. Malli on suosikkisuunnittelijani Caitlin Hunterin ohje, mikä on ostettavissa ainakin Ravelrystä englanninkielellä.
Nappitaloon pääsin tutustumaan viime hiihtolomalla. Hullaannuin vallan ja ostin ihan kamalan paljon kaikenlaisista nauhaa ja nippeliä. Samalla reissulla tuli koettua Helsingin Käsityömessut Wanhassa Satamassa. Eli onnistunut reissu kaikin puolin!
Opinnot käsitöiden parissa jatkuvat tänä vuonna muun muassa neulemuotoilun parissa. Kyseisen kurssin tavoite on suunnitella ainakin yksi neule omin mitoin. Ajattelin suunnitella pirteän ja väljän kesäneuleen, minkä miehustaan tulee pitsiä. Neule neulotaan ylhäältä-alas saumattomasti ja raglanhihoista tulisi 3/4-mittaiset. Tavoittelen neuletta, minkä voi vetää mekon päälle / shortsien kaveriksi viileänä kesäiltana tai lämmikkeeksi sateen yllättäessä. Nähtäväksi jää, miten onnistun. Ihanan innostavaa joka tapauksessa.
Purkaminen ei sujunut viime vuoden aikana siinä määrin, mitä suunnittelin. Mutta onhan yksi tyhjää parempi!
Q-kuutamo. 🤭
Raijan olin nähnyt useammassa lehdessä aikaisemmin ymmärtämättä, kuinka vaikuttava tämä virkattu näköispatsas on. Tämän hämmentävän aidon näköisen, Liisa Hietasen virkkaamaan, Muru-koiraa ulkoiluttavan Raijan, näin kesällä Jyväskylän Taidemuseossa Uberhund – Taiteen kiehtovat koirat -näyttelyssä. Läheltä otettu kännykkäräpsyni ei tosin ole Raijalle eduksi. Huikea teos!
Syringa ja Serene, nämäkin viime vuoden tykätyimpiä ja luetuimpia.
Tuftaus ja tallukkaat olivat myös uusi tekniikoita minulle viime vuonna. Tallukkoista olen tehnyt postauksen, mutta tuftaus odottaa vielä vuoroaan, koska osa töistäni on vielä kesken. Sen verran voin jo nyt todeta, että yllätyin tuftauksen työläydestä, mutta myös tekniikan monipuolisuudesta.
Uunimies, rikostoverini niin myötä- kuin vastamäessä. ♥
Vuokko ja Veljenpaita olivat testineulontapuseroita Neuloosiskojen kirjaa varten. Puserot menivät Äiti Armaalle ja Isä Aurinkoiselle.
Weaving eli kudonta, erityisesti kokeileva kehyskudonta, mitä tein kesällä käsityöopintojeni vuoksi. Niistäkään en ole postaillut, koska en tiedä, mitä ajatella. Ehkä en oikein pitänyt lopputuloksista, mitä tein. Tai sitten tein niin paljon, että en tiedä, mistä päästä postausta aloitella. No, katsellaan, saanko ajatukseni kasaan niiden suhteen vai jäävätkö ne vain omaksi iloksi takan päälle pölyttymään…
X
Yksiväriset yksityiskohdat. Luetuimpien postausten joukossa oli ne postaukset, missä olin tehnyt mustaa mustalla -tyylillä yksityiskohtia. Niitä olivat jo aikaisemmin applikointi-kohdassa esitelty tunika sekä Delicalized-laukku. Eniten huomiotanne sai kuitenkin mustat silityskalvopallot Ommellisen Sporttihupparin miehustassa.
Zen. Mielenrauhaa ja rakkautta, tasapainoa ja jännitystä, arkista aherrusta ja väliin joskus juhlan tunnetta. Sitä sinulle ja minulle, kaikille meille. ♥
