Oletko kuullut ruotsalaisen isoäidin lanseeraamasta kuolinsiivouksesta? Itse kuulin siitä viime syksynä työkaveriltani ja se vetosi heti suoraviivaiseen ja melankoliseen mieleeni, vaikka oletettavasti elinikää minulla on jäljellä vielä useampi vuosikymmenen.
Iästäni huolimatta liika tavaramäärä kuitenkin ahdistaa. Varsinkin ne asiat ja tavarat, mitkä sopimattomuuttaan, vanhuuttaan tai toimimattomuuttaan ovat varastoon tai kaapin perille unohtuneet, joten aloitin oman siivoukseni viime vuoden puolella hitaasti, mutta varmasti.
Siivoukseni on siis yhä kesken, mutta voin nyt jo kertoa, että kaapeista on löytynyt kummallisia, jopa järjettömiä, vuosikymmenten takaisia aarteita. Voihan ihme ja kumma, kuinka paljon tarve laittaa asioita jemmaan just in case on muuttunut esimerkiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana! Pelkästään erilaista paperisälää, kuten vanhoja tiliotteita, löytyi sievästi säilöttynä useampi kansio.
Mutta näinhän se nykyään menee: sen sijaan, että pitäisi säästää pahan päivän varalle, tarvitaan taitoja hallita tavaramäärää. Siksihän kaikenmaailman konmaritukset ja kuolinsiivoukset ovat niin suosittuja, koska ne auttavat tarpomaan läpi ylenpalttisen tavaroiden suon.
Kuolinsiivouksessa neuvotaan aloittamaan asioista, joihin ei liity voimakasta tunnesidettä, jottei siivoaminen tyssää heti alkuunsa. Konmarituksen aloitussuositusta en oikein edes muista, vaikka sen pinkin kirjankin olen lukenut. Sen keskiössä oleva ajatus tavaroiden säilyttämisestä niiden tuoman ilon mukaan ei vaan tunnu oikein omalta: ajatuksiini ei istu ilon kautta siivoaminen, vaan sen pitää olla reipasta reuhaamista, mikä rasittaa enemmän kehoa kuin mieltä. 😀
Pystynkin melko surutta laittamaan tavaroita roskiin ja kiertoon. Mutta kipukohtani on minullakin ja se on nuo käsityökirjat. Niitä on kertynyt siihen aikaan, kun innostuin ihan kaikesta. Totuus on kuitenkin aivan toisenlainen, sillä monet kirjat ovat jääneet selailun asteelle.
Mutta minne näitä kauniita kirjoja voi viedä. Kamalaa haaskuuta olisi repiä niistä kannet irti ja laittaa paperinkeräykseen, kun niissä ei sinällään ole mitään vikaa. Ne eivät vaan olleet mun juttu. Esimerkiksi en kudo mitään superihanaakaan mallia, jos sen toteuttaminen ei onnistu saumattomasti ylhäältä-alaspäin, koska tiedän, ettei alkuinnostukseni kanna tuolloin loppuun asti.
Mietin, löytyisikö noille kirjoille uusi koti sinun luotasi. Ensialkuun valitsin hyllystäni arvottavaksi kahdeksan kirjaa, aina kaksi kirjaa kerrallaan. Ajatukseni on arpoa niitä sitä mukaan, kuinka ne sopivat aina meneillään olevaan vuodenaikaan. Joten ensimmäinen pari liittyy kutomiseen, lämpimiä neuleitahan näin talvella tarvitaan:
- Anu Harkki: Puikoissa!
- Wenla Chia: Isot puikot, paksu lanka: 20 mutkatonta neulemallia
Postauksen kuvat ovat näistä kirjoista. Arvontaan voit osallistua kommentoimalla haluaisitko kotiuttaa joko molemmat vai vain toisen. Aikaa on aina helmikuun loppuun saakka. Voittajaan otan yhteyttä sähköpostitse, joten kirjoitathan huolella toimivan mailiosoitteesi. Jos en saa voittajaan yhteyttä viikon aikana, arvon uuden voittajan.
Mutta jos tämä on arjessa toimiva, teen toisenkin, vaaleamman. Tai sitten teen suosiolla seuraavaan muutaman napinläven: pari suurta nappia saattaisi sopia niin tyyliin kuin vahvistamaan tunnetta, että takki ei valu.
Ohje oli ymmärrettävästi kirjoitettu, mutta olisin kaivannut tekstin lisäksi myös piirrosta takista mittoilla, jotta niitä olisi voinut helpommin sorvata tarpeen mukaan jo kutoessa. Hihoista tulikin ensin liian pitkät.
